Lara

Aktiivijäsen
  • Content count

    773
  • Joined

  • Last visited

About Lara

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meillä on kaksi lasta ja enempää ei tule. Emme ole koskaan mieheni kanssa erityisemmin toivoneet mitään tiettyä lapsilukua, yksi kerrallaan on menty. Esikoisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että perheessä olisi tilaa vielä yhdelle. Ja kun kuopuksen saimme, oli homma sitä myöten selvä, meidän perheemme on onnellisesti koossa. Asiaan vaikuttaa myös lasten saaminen hoidoilla ja minun terveyteni, kolmas raskaus ei olisi enää turvallinen. Mutta sitä meidän ei ole koskaan tarvinnut miettiä, sillä kaksi on hyvä luku meille.
  2. Tämä on tosiaankin ihan yksilöstä kiinni. Minulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota ja lääkärien mukaan lapsiluvun olisi hyvin suotavaa olla tässä. Kohtu on selvästi ohentunut ja heikentynyt eikä kolmas raskaus olisi enää turvallinen. Kuulemma jos ihan välttämättä kolmannen haluaisimme, pitäisi aikaa kulua useita vuosia tässä välissä. No, meidän lapsilukumme oli jo ennen tätä tietoa täynnä kahden lapsen myötä.
  3. Todennäköisesti suosittelevat vettä+kalkkitabletteja, niillä apteekin maidoilla ei enää nelivuotiaalle ole samanlaista ravitsemuksellista merkitystä kuin vauvaiässä.
  4. Meillä on kaksi poikaa, esikoinen täyttää parin päivän päästä viisi ja kuopus täytti juuri kaksi. Molemmilla on siirrytty ennen joulua uuteen vaatekokoon ja vanhat pieneksi jääneet laitettu pois. Päätin myös viime syksynä, että poikien vaatekaappeja on järkeistettävä ja vaatteiden määrää karsittava. Aika hyvin olen onnistunut poislukien neuleet ja neuletakit, jotka ovat heikkouteni selvästi. Toisaalta niitä kyllä käytetään joka päivä, eli eivät vain makaa hyllyillä käyttöä odottamassa. Mutta asiaan. Pojilla, jotka molemmat ovat päiväkodissa, on kaapeissaan: pitkähihoisia trikoopaitoja 10 kpl lyhythihaisia t-paitoja muutama ns. parempia paitoja, eli pitkä- ja lyhythihaisia pikeepaitoja 2-3 kpl neulepaitoja/villatakkeja 10-15 kpl kauluspaitoja 2 kpl slipovereita 2-3 kpl farkkuja/sammareita/suoria housuja n. 5 paria kummallakin collegehousuja 7-10 kpl sukkia, sukkahousuja, lyhyitä ja pitkiä kalsareita riittävästi niin, että viikolla ei tarvitse pestä pyykkiä pyjamia 5 kpl Yleensä vaatteet laitetaan päivän päätteeksi pesuun, housut saattavat mennä vielä toisenkin päivän. Alusvaatteet ja sukat vaihdetaan toki päivittäin, yöpukuja käytetään useampi päivä putkeen. Tämä vaatemäärä on osoittautunut meillä riittäväksi niin, että pyykkiä pestään viikonloppuisin ja täysiä koneellisia.
  5. Me ollaan oltu nyt lähiaikoina pojan kanssa kolmilla kaverisynttäreillä ja kaikissa on ollut vain yksi ohjelmanumero, onginta. Sen lisäksi syöminen ja vapaa leikkiminen on ollut riittävästi, puolitoista tuntia on kulunut nopsaan. Ja ovat olleet viisivuotissynttäreitä nämä kaikki.
  6. Tänä vuonna mies tilasi itse itselleen uuden partakoneen lahjaksi, totesin hänen saavan varmasti mieluisan sillä tavalla. En muutenkaan ole ostanut mitään isä-tavaraa, jäävät ihan takuuvarmasti meillä käyttämättä. Aikaisempina vuosina olen antanut ainakin kirjoja, viime vuonna kalvosinnapit. Pojat ovat askarrelleet päiväkodissa kortit ja kohta mennään herättämään mies korttien kera. Pitää vaan ensin laittaa kahvi valmiiksi.
  7. Pääperiaate meillä on, että lapsille ostetaan vain laadukkaita kenkiä uusina. Ostan näitä usein aleista odottamaan ja muutama tietty merkki on meillä vakkarikäytössä ja hyväksi sekä poikien jalkoihin sopivaksi havaittu. Näitä ovat esimerkiksi Superfit, Bisgaard, Bundgaard, Angulus sekä Pediped. Käytön jälkeen kierrätän kengät eteenpäin elleivät ole ihan loppuun kulutetut. Näitä ovat viime aikoina olleet esimerkiksi esikoisen päiväkotitennarit. Esikoinen on aina saanut kaikki kenkänsä uusina, kuopuksen muutamat ensimmäiset kengät ovat olleet veljen vanhoja. Näitä uskalsin hänellä käyttää, kun käyttöä aikanaan on ollut niin vähän. Mutta nyt hankitaan jo kuopuksellekin aina uudet kengät, en pahemmin kierrätä enää esikoisen käyttämiä hänellä. Juhlakengät ovat poikkeus, niitä kun tulee sen verran vähän käytettyä.
  8. Esikoisen sektio oli raskausviikolla 39+3 ja kuopuksen 39+0.
  9. Esikoista yritin kovasti imettää, mutta maito ei kunnolla noussut, johtunee varmaan esikoisen kireästä kielijänteestä. Vauva ei sen nipsaisun jälkeenkään saanut kunnollista imuotetta ja hiljalleen liu'uttiin yhä enemmän pullon ja korvikkeen käyttöön ennen kuin maitoallergiadiagnoosi muutaman kuukauden iässä sai meidät siirtymään täysin apteekin valmisteeseen. Kuopusta en imettänyt oman lääkitykseni vuoksi, tosin hänelle tuli diagnoosi maitoallergiasta samassa iässä kuin esikoiselle ja erityisvalmiste käyttöön. Tiedä sitten mikä oli sektion osuus tuohon esikoisen imetyksen epäonnistumiseen.
  10. 1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio? Synnytin suunnitellulla sektiolla synnytyspelon vuoksi "horror partus" -diagnoosilla. Olen pelännyt synnytystä niin kauan kuin olen tiennyt mistä on kyse ja pohtinut uskallanko lainkaan toivoa meille lapsia. Prosessi alkoi ensimmäisessä raskaudessa hyvin aikaisessa vaiheessa, kun lapsettomuuslääkärimme laittoi lähetteen pelkopolille. Sitä odottaessa olin kuitenkin niin ahdistunut, että päädyimme mieheni kanssa etsimään tietoa ja apua myös yksityiseltä puolelta, tuolloin oli vielä erikoismaksuluokka voimassa. Kävimmekin Kätilöopiston ylilääkärin luona juttelemassa, tai minä lähinnä itkin, ja lopputulos oli se, että hän lupasi minun saavan halutessani sektion ja yritti näin rauhoitella minua loppuodotuksen suhteen. Me halusimme miehen kanssa kuitenkin käydä pelkopoliprosessin lävitse ihan siltä varalta, että toivoisimme aikanaan lisää lapsia. Ajattelimme, että jo kerran pelkosektion saaneena olisi helpompi saada se toisen kerran. Pelkopolikäynti tuli aikanaan ja olin sielläkin niin ahdistunut joutuessamme istumaan synnytyshuoneessa, että päädyimme vain käymään sektiota toimenpiteenä lävitse. Mitään uusia aikoja ei varattu, ainoastaan synnytystapa-arvio sitten viikolla 37, jolloin päätettäisiin päivä. Tuossa synnytystapa-arviossa minulta kysyttiin yksi kysymys, eli "mikä siinä synnytyksessä niin pelottaa" ja kun olin saanut kaiken kerrottua todettiin, että minä olen ilmeisesti ottanut asioista selvää ja tiedän mihin olen ryhtymässä. Päivä päätettiin ja esikoisemme syntyi rv. 39+3. Kuopuksen odotuksessa käynnistettiin prosessi jälleen lähetteellä, kävin kerran pelkopolilla juttelemassa ja sen jälkeen jälleen synnytystapa-arviossa päivän päättämisen merkeissä. Kuopus syntyi sitten rv. 39+0. Olen käynyt prosessit läpi sekä Naistenklinikalla että Kätilöopistolla ja minulla on vain hyvää sanottavaa molempien pelkopoleista. Olen saanut kunnioittavaa kohtelua, pelkoani ei ole vähätelty ja yksi käynti on riittänyt ennen päätöksen tekoon tarkoitettua käyntiä. Voisin jopa sanoa prosessi tältä olisin helpoksi, mutta todellisuudessa se oli kaikkea muuta. On järjettömän rankkaa pelätä lähes neljäkymmentä viikkoa ja olla ahdistunut aiheesta. 2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)? Synnytykset sujuivat erittäin hyvin. Pieniä "asiaankuuluvia" juttuja oli, kuten verenpaineen lasku sektion aikana (nostettiin lääkkeellä uudelleen), puudutuksen nousu vähän liian ylös ja käsien tuntuminen puutuneilta jne. Molemmat lapset huusivat kovaa heti vatsasta päästyään, olivat täysin terveitä ja saivat 10 pistettä. Mies sai käydä symbolisesti leikkaamassa napanuoran ja minä sain esikoisen heti rintani päälle ihasteltavaksi. Kuopusta en tuosta käsien puutuneisuudesta johtuen uskaltanut pidellä, joten mies piti häntä lähelläni. Myös kohtua piti vähän avittaa supistumaan ensimmäisellä kerralla, toisella kertaa ei ollut ongelmia asian suhteen. Ilmeisen yksilöllistä on puudutteen vaikutusaika, minulla epiduraali-spinaali ja toisessa sektiossa spinaali on kulunut nopeasti pois, myös puutuminen alkoi välittömästi. Esikoisen sektiossa puudutetta lisättiin ja kuopuksen leikkaus loppui juuri, kun olin sitä pyytämässä. Toinen jalka nousikin koukkuun jo päästessäni heräämöön. 3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia? Sektiosta olen parantunut nopeasti. Ensimmäisellä kerralla nousin ylös vajaa vuorokausi sektiosta, toisella kerralla ei mennyt edes puolta vuorokautta. Siitä lähtien kävin vessassa, söin ruokalassa ja hoidin vauvaa ihan normaalisti. Ensimmäinen ylösnousu on ollut kamala, kipua ja huimausta, mutta siitä se helpotti kerta kerralta nopeasti. Rauhalliset liikkeet, kyljen kautta sänkyyn meneminen ja sieltä nouseminen sekä riittävä kipulääkitys olivat avainasemassa. Lisäksi suihkuttelin ensimmäisen kuukauden haavoja kahdesti päivässä ja otin ilmakylpyjä. Paranivat tosiaan nopsaan ja kuukauden kuluttua leikkauksista olen tuntenut olleeni ihan ennallani. Sektioarvet on tehty päällekäin ja ovat hyvin alhaalla. Arpi on jo vaalentunut selvästi toisesta kerrasta ja on oikein siisti. 4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen? Meillä on siis kaksi lasta, jotka ovat molemmat syntyneet suunnitellulla sektiolla. Toisessa raskaudessa ei ollut ongelmia, ainoastaan jotain kiinnikkeitä saattoi olla tai sitten raskaus oli raskaampi jo senkin vuoksi, että oli yksi lapsi hoidettavana. Vatsa kipuili välillä kovastikin. Tämä ei kuitenkin johtunut suoranaisesti ensimmäisestä leikkauksesta, kun siitä oli jo yli kaksi vuotta aikaa. Istukka oli molemmilla kerroilla etuseinässä. 5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys) Esikoisen kanssa imetys ei lähtenyt koskaan kunnolla käyntiin ja kuopusta en imettänyt lainkaan. Molemmat pojat ovat maitoallergisia, mutta heidän perimänsä on myös superallerginen. Oletan tuon allergian olevan lähinnä sukurasitteen seurausta. 6) Kannattiko suunniteltu sektio? Aivan ehdottomasti. Sektio on iso leikkaus eikä todellakaan mikään oikotie onneen, mutta joskus se ehdottomasti parempi vaihtoehto. Minulla oli näin ja olen hyvin tyytyväinen.
  11. No se on siinä ja siinä mahtuuko 86/92, tai lähinnä että kuinka kauan. Ovat nyt juuri käytössä. Täytyykin käydä kurkkaamassa tuolta KappAhlista, jos sieltä löytyisi. Pyjamia en minäkään vielä haluaisi ipanalle ostaa, koska se riisuu itsensä sekunnissa, jos vaan onnistuu. Tällä hetkellä käytetään vetoketjullisia yökkäreitä niin, että vetskari on selän puolella..
  12. Osaisiko joku vinkata mistä löytyy jalkaterättömiä yöpukuja, sellaisia haalareita siis, ja vetoketjulla. Kuopus ei yhtään tykkää, jos varpaat eivät ole paljaina ja mulla menee hermo nappien kanssa nyhräämiseen. Vetskarillinen olisi siis pop. Marimekolla olen nähnyt, mutta saisi maksaa vähän vähemmän.
  13. Jollekin tiedon hakeminen toimii, toiselle se voi olla viimeinen niitti pelkoon. Itse kuulun jälkimmäisiin ja väitänkin, että todella pahaan synnytyspelkoon tiedon hakeminen toimii vain ja ainoastaan negatiivisesti. Sitä on silloin sellaisessa tilassa, että pelkkä sana synnytys saa aikaan järjettömän ahdistuksen, ei siinä kovin paljon tee mieli lukea miten voi voimaantua ja synnyttää lapsensa iloiten alakautta. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta elektiivisellä sektiolla "horror partus" -diagnoosin kautta, käynyt esikoisessa ensin erikoislääkärillä yksityisellä (harkitsimme erikoismaksuluokan kautta sektiota) ja sen jälkeen kahdesti pelkopolilla ennen sektiopäätöstä. Kuopuksen kanssa aiempi diagnoosi riitti siihen, että käytiin vain kerran ja homma oli sillä selvä. Rohkaisenkin kaikkia puhumaan avoimesti pelostaan jo neuvolassa ja jos siitä ei ole apua, voi aina hakeutua yksityiselle lääkärille saadakseen lähetteen pelkopolille. Parhaimmillaan sieltä saa apua, etenkin jos on jokin spesifi pelon syy ja päätyy synnyttämään alakautta. Ja jos se ei onnistu, päätetään lapsi synnyttää sektiolla. Suosittelen että jätätte googlaamatta kauhukertomuksia pelkopolikäynneistä, minulla on sekä Naistenklinikan että Kätilöopiston pelkopoleista vain myönteistä sanottavaa. Ei vähättelyä eikä muutakaan. Myös sektio voi tosiaan olla voimaannuttava kokemus, aivan kuten Suzy yllä kirjoitti. Se on itselleni ollut se minun tapani synnyttää kaksi lasta maailmaan ja olen siihen äärettömän tyytyväinen. Joku voi sanoa ettei sektio ole synnytys, mutta hui hai. Aivan yhdentekevää, pääasia kun on, että vauvat on aikanaan saatu turvallisesti maailmaan ja minä olen säilynyt järjissäni. Tsemppiä ja jaksamista kaikille asian kanssa painiskeleville.
  14. Esikoinen on ainakin kuolannut yhden mun kännykän jumiin ollessaan vauva ja kuopus uitti viime pääsiäisenä monitoimikaukosäätimen maljakossa. Vaihtoon menivät molemmat. Tällä hetkellä osa tämän läppärin näppäimistä on irti, kun pienet sormet ovat käyneet niitä irrottelemassa.