Carrie

Prinsessa Victoria näytti todella hyvältä tämän vuoden Nobel-gaalassa.

Mun suosikit oli Raita ja Mangostani, vaikka ensimmäisessä onkin aika hurjat värit.

Ei ole omia lapsia, tulevaisuudesta en vielä tiedä. Miehellä on lapsia, mutta eihän se tietenkään ole sama asia, kun en ole ollut mukana heidän elämässään alusta asti. En nyt oikein tiedä miten muotoilisin tämän, että saan sanottua sen, mitä ajattelen, enkä niin, että sen ymmärtää jotenkin ihan toisin. Jos vaikka vastaan pariin kohtaan sun kirjoitusta. Eli olen montakin kertaa miettinyt, että sattuiko nyt vaan huono hetki, joka vaan halutaan purkaa, mutta ihmetys alkoi nousta siinä vaiheessa, kun en kuullut lainkaan muunlaisista. Ja toinen on tuo hetkittäisestä rankkuudesta valittaminen, tietysti saa valittaa! Ja pitääkin, sehän on vaan luonnollista ja inhimillistä, mutta tässäkin juuri tuo pointti, että se kuitenkin on hetkellistä. Ehkä se mikä eniten hämmentää on se, että kun lukee vaukkareita tai naikkareita, niin molemmissa tulee esille sekä se valtava ilo että ne mustemmat päivät, eikä pelkkää väsymystä. Samalla tiedän, että esim. työkavereistani äidit keskustelevat keskenään myös näistä hyvistä päivistä, mutta "ulospäin", jostain syystä puskee tuo negatiivisempi puoli. Konkreettisin esimerkki tästä on erään äitiyslomalle jäävän läksiäiset. Yhteisellä kahvitteluhetkellä hän jo etukäteen tuskaili tulevaa (odotti kolmatta lastaan), mutta seuraavaksi paineli toisen äidin huoneeseen iloitsemaan, että ihanaa, kun nyt saa vuoden tehdä mitä huvittaa! Ehkä mulla on vaan (liian) vähän kokemuksia näistä. Onneksi on vaukkarit ja naikkarit, joista saa vähän toisenlaista perspektiiviä!

Tähän mun täytyy kertoa itseäni ihmetyttävä asia. Se on se, että noihin kysymyksiin ei koskaan saa sellaista onnellista ja elämäänsä tyytyväistä vastausta, joka saisi näkemään sen lapsen saamisen ihanuuden. Useimmiten vastaus on katkera selostus siitä, miten ei ole nukkunut vuosiin tai ainakaan kuukausiin, ei ole saanut käydä suihkussa rauhassa naismuistiin, lämmintä ruokaa on syöty viimeksi raskaana ollessa ja omaa aikaa ei ole hetkeäkään, kun lapselle täytyy toimia 24/7 elämyskeskuksena. Itseäni tämä ihmetyttää suuresti ja mietin aina tuollaisen vastauksen jälkeen, että jos se kerran on tuollaista, niin miksi ihmiset ylipäänsä haluaa lapsia? Tai toisen sen ensimmäisen helvetin jälkeen? Olen todella iloinen joka kerta, kun kuulen toisenlaisen tarinan ja näen onnellisen hehkun tuoreen äidin kasvoilla.

Ollos hyvä. Meidän hotelli oli muuten tämä.

Näin ei varmaan saisi sanoa (tai kirjoittaa) ääneen, mutta en voi sille mitään, että mun mielestä Suri Cruise on vain ja ainoastaan surullinen tapaus. Onkohan sen elämässä mitään, mikä kuuluu normaaliin lapsuuteen?

Mä en myöskään ole millään tavalla asiantuntija, mutta jokin vaisto sanoo, että Anna Kournikova voisi olla raskaana. Jokin tuossa vatsan muodossa ja kiinteydessä voisi viitata siihen.

Mä olen käynyt Dubrovnikissa, tosin aikuisseurassa. Ruoka oli hyvää, maisemat kauniita, ihmiset ystävällisiä ja puhuivat hyvin englantia, kaupunki oli myös yllättävän siisti. Voisin kuvitella, että pienten lasten kanssa liikkuminen ei ole ihan mutkatonta korkeuserojen takia, mutta muuten en näe mitään syytä, miksei toimisi lastenkin kanssa, ainakin sen perusteella, että meidän hotellissa oli paljon lapsiperheitä. Uimarannat on tosiaan suurimmaksi osaksi kivisiä, mutta hotelleissa on usein kivat uima-allasalueet. Valitsisin myös hotellin "varman päälle", eli en menisi mihinkään "ihan kivaan", vaan maksaisin suosiolla vähintään neljän tähden hotellista.

Kirjoitin jo tuonne julkkisten raskausketjuunkin, että yhden mun ystävän ensimmäinen raskausoire oli ihan sama, kuin minkä perusteella Herttuatar Catherinen nyt oletetaan olevan raskaana, eli huomaamaton ja jatkuva vatsan silittely ja koskettelu. Niin hänkin teki, välillä silitteli sitä huomaamattaan ja välillä ikään kuin suojeli sitä "kolhuilta". Saattaahan se olla, että johtui noista monen mainitsemista alavatsan kipristeilyistä ja ummetustuntemuksista, mutta yhtä kaikki, eipä mennyt montaa päivää, kun raskaustesti näytti plussaa.

Aivan ihania tarinoita.

Tämä oli yhden mun ystävän ensimmäinen raskausoire. Hän ei vielä tiennyt olevansa raskaana, kun alkoi tiedostamattaan laittaa kätensä vatsan suojaksi esimerkiksi kävellessään jonkun "esteen" läheltä.

Mä olen kanssa ollut tosi helppo ja kiltti, vaikka vanhempien kanssa välillä riideltiin kovaäänisestikin. Joskus kasi- tai ysiluokalla kokeilin ensimmäiset dokailut ja röökit, mutta pidin aina huolen etten vedä övereitä tai jää kiinni. Ja edelleenkin kuvittelen onnistuneeni, kun näihin aikoihin ei ole koskaan tarvinnut jälkeenpäin palata. Itse asiassa pahimmat humalat olen tainnut juoda yli kolmekymppisenä...

Ja vielä i-loppuisia: Airi Armi Anni Outi Suvi Sini

^Todellakin, iloista joulua vaan!

Vatsat ovat kyllä tosi erilaisia keskenään. Muutamista tuli mieleen, että kuinkakohan moni on miettinyt mun alavatsapömpöstä, että milläköhän viikoilla mennään... ja mä oon ihan vaan syönyt hyvin.