Susanna75

Kiitos Hernyo vastauksestasi. Tarjoaako ne sitten automaattisesti peruutuspaikkoja, vai pitääkö sinne jotenkin ilmoittaa jo etukäteen, että on valmis ottamaan myös peruutuspaikan lyhyellä varotusajalla vastaan? Pitäis kai soittaa sinne korvaklinikalle ja kysellä tarkemmin.. Meidän 6-vuotias on hurjassa korvakierteessä, kesä oli taukoa, mutta muuten on koko vuoden ollut tulehduksia ihan säännöllisesti. Nytkin on jälkitarkastusta jouduttu siirtämään jo kolmesti, kun aina on ehtinyt tulla uusi tulehdus (tai vanha ei ole parantunut) ennen kun on edes ehditty jälkitarkastukseen.

Onko kenelläkään tietoa kuinka pitkä on julkisen puolen putkitusjono Helsingissä?

Vekarakirppis avattu Kumpulassa Intiankadulla: http://www.vekarakirppis.fi/

4-vuotiaalla esikoilla vesirokko päällä, nyt tosin kivasti jo rupeutunut. Ensimmäiset pienet näppylät huomattiin viime lauantaina, tosin osattiin niitä odottaakin kun oli altistunut rokolle pari viikkoa aiemmin. Muutamassa päivässä homma räjähti kunnolla päälle, eli vesikelloja oli oikeestaan kaikkialla, eniten selässä, vatsassa, korvien takana ja päässä. Missään vaiheessa ei ole ollut kuumetta oikeestaan ollenkaan, muutamana yönä rakkulat kutisi jonkin verran, mutta suht vähällä tästä on selvitty. Nyt tosiaan lähes kaikki rakkulat jo ruvella ja poika on ihan täydessä vedossa. Toivotaan, ettei jäis arpia, muutamat ruvet kun ovat tosi isoja. Kaikenkaikkiaan taudin kanssa meni huomattavasti helpommin kun osasin odottaa. Saas nähdä milloin pikkuveli saa saman taudin...

Mä kirjottelin tänne vuosi sitten jouluna, jolloin meidän pojat oli 3 ja 1v7kk ikäisiä. Silloin kuopuksella oli aivan järjetön uhma, siis elämä oli yhtä huutoa aamusta iltaan (ja yöhön..)ja olin aivan loppu tuon pikku uhmiksen temppuilun kanssa. Tätä menoa jatkui vielä pitkään, kunnes jotain tapahtui tuossa suunnilleen loka-marraskuussa (poika silloin 2,5 v suunnilleen). Yhtäkkiä tajuttiin miehen kanssa, että hei, junnu ei olekaan raivonnut moneen tuntiin mistään! Poika täyttää huhtikuussa kolme ja nyt on tosiaan oikein ihana ja seesteinen vaihe meneillään. Osasyy on varmaan sekin, että puhuu nyt täysin ja asioista pystytään oikeesti neuvottelemaan. Lisäksi ovat isoveljen kanssa lähentyneet ja yhteiset leikit ovat löytyneet oikein kunnolla. Pojilla on ikäeroa puolitoista vuotta. Ei tämä nyt ihan pelkkään autuutta ole, sillä samoihin aikoihin kun junnun uhma helpotti, isoveljellä alkoi ensimmäinen uhmakausi. Tosiaan ensimmäinen, yli neljävuotiaana!

Monessa nettiputiikissa näyttää alkaneen jo ale. Ainakin Keltaisesta Ketusta ja Sisukkaasta saa nyt mm. talvihaalareita edullisesti ja kokojakin taitaa vielä olla ihan kivasti. Itse tilasin Juulia ja Joonatanin verkkokaupasta poitsulle ihanan Cupcaken talvihaalari ensi talveksi

Meilläkin uniongelmia... Poika on 2v 4kk. On nukkunut liki kaksi vuotta yöt oikeastaan heräämättä ja nukahtanut itse iltaisin rauhallisesti omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Mitään nukutuksia tai vuoteen vieressä istumisia meillä ei ole koskaan ollut. No, kesäloma sitten sekoitti tämän autuuden. Oltiin pari viikkoa mökillä, jossa junnumme nukkui samassa huoneessa ja sängyssä 4-vuotiaan isoveljensä kanssa. Kun palattiin kotiin, oli piru irti. Eli kun viedään omaan vuoteeseen illalla, alkaa hysteerinen kirkuminen välittömästi. Se kestää joka ilta vähintään tunnin. Huuto ei tosiaan ole mitään pientä mielenosoitusitkua, vaan todellakin aivan hirveää hysteeristä kirkunaa, oikeen nolottaa, että kerrostalossa naapuritkin joutuvat sitä joka ilta kuuntelemaan. Aina huudon yltyessä ihan kauheeksi ollaan käyty huoneessa rauhottamassa, mutta turhaan. Heti kun huoneesta poistuu, alkaa huuto entistä kauheempana. Tämä kuvio on nyt toistunut joka ikinen ilta viimeisen kuukauden ajan. Iltaisin nukahtaminen on nyt kestänyt noin puoleen kymmeneen, joka käytännössä tarkoittaas sitä, että junnu on aamuisin tosi väsynyt kun pitää lähteä hoitoon ja pph ilmeisesti antaa nukkua liiankin pitkät päikkärit, vaikka olen hänelle asiasta puhunut. Lisäksi ongelma on se, että meillä vanhemmilla ei ole lainkaan omaa aikaa iltaisin ja se tuntuu todella raskaalta, koska meillä molemmilla on aika vaativat työt ja pientä breikkiä kaipaisi iltaisin. Huudattamistakin on koitettu, mutta se ei toimi. Poika voi näköjään huutaa tuntikausia yhtä soittoa. Olen ihan neuvoton. Iltarutiinit ovat selkeät, yövalo on. Unimusiikkia on kokeiltu. Ovea on jätetty auki, vesipullokin viety sänkyyn. Mitä ihmettä me tehdään? Junnun huutaminen estää myös isoveljen nukahtamisen, joten meillä on kaksi väsynyttä poikaa aamuisin. Ja kaksi kärttyistä vanhempaa Olen miettinyt jopa sitä, että siirtäisin pojat samaan huoneeseen nukkumaan, se ehkä rauhottaisi tilannetta, mutta jotenkin tuntuu tylsältä ryhtyä sihen, kun junnukin on jo liki 2½ vuotias. Lisäksi isoveli haluaisi kovasti pitää oman huoneensa. En tiedä, kovasti väsyttää ja ilta jännittää jo valmiiksi.

Itse ostin sitten lopulta Jesper&Juniorilta reimatecin talvihaalarin -50% ensi talveksi sekä Henkkamaukan nettiputiikista kaikenlaista sisävaatetta pojille. Nyt taitaa alet olla aika lailla ohitse.. Tai ainakin kokoja on jäljellä tosi vähän.

Alet ovat täydessä käynnissä. Mistä kaupoista olette tehneet taaperoillenne löytöjä, mitä olette ostaneet ja mihin hintaan? Itse kolusin aamupäivällä läpi Itäkeskuksen. Jesper&Juniorissa hypistelin kovasti reimatecin haalareita, haluaisin ostaa pojille ensi talven haalarit jo valmiiksi kun nyt olivat -30% alessa. Koot vain mietityttävät. Sain kuitenkin hankittua molemmille Jonathanin talvirukkaset sekä pienemmälle välikausirukkaset, sekä muutamat puserot ja verkkarit hoitoon. J&J:ssä oli mielestäni tosi hyvät alennukset, mutta jengiä ihan hulluna, joten koot varmaan loppuvat pian. Kappahlista ja Lindexiltä en löytänyt oikein mitään.

Meidän 3v 4kk ei enää viikonloppuisin päikkäreitä nuku ja simahtaa sitten pian kasin jälkeen yöunille. Hoidossa nukuttavat vielä päiväunille jopa pariksi tunniksi, josta seuraa se, että poika saattaa illalla kukkua jopa yhteentoista.. Juniori 1v8kk herää aamulla seiskalta (tai herätetään kun pitää lähteä hoitoon), nukkuu päikkärit n.11.30-13.30 ja illalla kasilta on ihan tasaraha, eli nukahtaa heti.

Jotenkin helpottavaa huomataa, että alle parivuotiaita uhmaajia on muitakin.. Mä olen ihan hämilläni kun kuvittelis, että meidän kolmevuotias ois perheen uhmis, mutta ei. Olen ollut nyt poikien kanssa kotona joululomaa viettelemässä ja samalla kaavalla mennään eli huutoa, raivoomista ja potkimista riittää. Jos en ole vieressä kun junnu alkaa raivota niin puree vaikka pöydän jalkaa tai paiskoo tavarat ympäriinsä. Ihan jo kauhistuttaa huominen jouluaatto, että vetääkö tuo sukulaisissakin ihan ranttaliksi eikä joulurauhasta ole tietoakaan.. Kaikesta huolimatta rauhallista (yeah right ;-) ) joulua kaikille! Ja niitä vinkkejä mäkin otan tosi mieluusti vastaan!

Kirjottelenpa minäkin meidän tilanteesta.. Meillä siis kaksi poikaa, vanhempi on 3v4kk ja nuorempi 1v8kk. Vanhempi on kun enkeli, uhmasta ei tietoakaan, mutta tämän juniorin kanssa olen todella helisemässä. Syksyn aikana on uhma alkanut ja nyt illat ja viikonloput on yhtä huutoa. Pojat ovat perhepäivähoidossa, ovat olleen jo pian vuoden ja siellä menee mukavasti. Mutta junnun kiukuttelu alkaa sillä sekunnilla kun kotiin päästään. Joka ikisestä asiasta huudetaan ja karjutaan, heittäydytään lattialle rääkymään, heitellään tavaroita. Lisäksi junnu on rupenut puremaan ja repimään vaattesta ja hiuksista kun tuollaisen kiukkukohtauksen yhteydessä yritän ottaa syliin. Olen aivan neuvoton tuon kanssa. Kaikki arkipäiväiset jutut vaipanvaihdosta, syömisestä ja hampaidenpesusta pukemiseen ovat yhtä taistelua ja huutoa. Toki meillä välillä on hyviäkin päiviä ja poika on tosi suloinen ja rakas. Olen vain aivan uuvuksissa tähän huutoon ja tappeluun. Lisäksi tuntuu tosi ikävältä kun rauhallisempi isoveli jää jatkuvasti paitsioon kun kaikki aika menee junnun kanssa tapellessa. Lisäksi hän roikkuu minussa koko ajan, esim. isä ei kelpaa mihinkään, vaan äitiä ollaan koko ajan kiskomassa kädestä milloin minnekin ja jos en lähde, alkaa huuto ja heittäytyminen välittömästi. Puhetta ei vielä kunnolla tule, joten asioista ei pysty neuvottelemaan niinkun isomman lapsen kanssa. Miten tuonikäisen raivareihin pitäisi reagoida? Voiko jättää itsekseen karjumaan vai pitääkö olla vieressä? Syliin ei tosiaan tee mieli enää ottaa kun pureminen alkaa välittömästi. Kohtalotovereita?

Meidän pojat ovat 3 vk 4kk ja 1v8kk. Aloittivat tammikuussa perhepäivähoidossa ja olen joutunut olemaan lasten sairastelujen takia pois tasan 2 päivää! Iso merkitys on tietysti sillä, että ryhmässä on vain kaksi muuta lasta poitsujen lisäksi. Ihan uskomattoman terveitä ovat siis olleet.