Tähtönen

Me täällä kans pähkäillään, että mitä tehdään kastepukujen kanssa. Miehen suvussa on perinnemekko ja minunkin puoleltani sellainen löytyy, mutta olisi kiva kastaa molemmat miehen suvun mekossa, kun siihen liittyy niin mukava tarina. Mä kerron sit mihin päädyttiin Muoks, kummit tulee kummallekin ihan omat. Meillä ei ole muita lapsia eli kummit oli kaikki "käyttämättä" ja haluttiin, että molemmat saavat ikiomat läheiset aikuiset. Ymmärrän kyllä hyvin myös yhteiset kummit, vaikkei me niihin päädyttykään.

Moikka, Nyt vasta tajusin, että mua on kaivattu Aidosti, mä en kerkee nettiin enää (raskausaikana en muuta tehnytkään). Jotenkin tää menee silleen, että jos mulla on hetki omaa aikaa, syön mieluummin tai nukun päikkäreitä tai lähden vaunuttelemaan ulos. Tosiaan syntyivät keskosina, pikkasen alle kaksikiloisina kummatkin ja oltiin muutama viikko sairaalassa. Kummallakaan ei ollut onneksi mitään vaivaa, ainoastaan painonnousua piti odotella. Sektiolla syntyivät, kun olivat sen verran etuajassa ja toinen kääntyi huonoon asentoon. Nyt täällä sitten opetellaan kaksosarkea. Hyvällä suunnittelulla kaikki sujuu, mutta minkäänlaiselle extemporelle/improvisoinnille ei ole meillä sijaa, kokeiltu on Pojat nukkuu ihan hyvin ja mukavassa ruokailurytmissä, kiitos sairaala-ajan, mutta silti tämä on rankkaa, kun unet jää öisin 3-5 tuntiin ja nekin pätkissä. En täysimetä, joten mies pystyy onneksi olemaan apuna (ei se maito kyllä riittäiskään, ei sen puoleen). Mä koetan ehtiä lukea noita kaksospäikkyjä ja tätä monikkopuolta. Helmikuisten kuulumisista oon ihan pihalla, but what can you do Täällä kuitenkin ollaan! Mukavaa viikonloppua monikoille ja muillekin...

Joo, varaslähdöllä tosiaan tulivat, mutta kaikki on hienosti Nettiin ei vaan enää kerkee, sen verran kiirettä pitää ....

16 kiloa tuli minulla ja laitokselle jäi 12.

Täällä myös täysin luomuraskaus ja kaksosuus tuli aivan puun takaa. En aavistanut yhtään mitään, kun alkuraskaus oli vielä täysin oireeton ja mietin olenko edes raskaana

Minun suurta herkkua joulupöydässä ovat juuri kalat, mäti ja kaikki ihanat juustot, enkä oikein välitä kinkusta ja laatikoista. Tänä vuonna joulumenun suunnittelu onkin siten extrahaastavaa, mutta koetan tosiaan löytää tuota juuri savustettua kalaa tai sitten savustan itse savustuspussilla uunissa esim. nieriää tai kuhaa.

Onnea Mamalicious

Mielenkiintoista keskustelua... Sellainen seikka pitää lisätä tuohon sisarusten / lähisukulaisten av(i)opuolisoiden "pakkokummiuteen", että sukulaisten av(i)oliitto voi kariutua ihan samalla tavalla kuin kavereidenkin ja tällainen puoliskummi hävitä lapsen elämästä. Minulla on itselläni kummina tätini ja hänen ex-miehensä, jota en ole nähnyt kertaakaan 80-luvun puolivälin jälkeen heidän eronsa takia. Tästä syystä suhtaudun itse varauksella siihen, että jonkun av(i)opuoliso olisi pakko pyytää kummiksi toisen mukana. Mielestäni puolisot eivät muutenkaan ole mikään yksi kokonaisuus, vaan kaksi eri ihmistä, joista vain toisen voi pyytää kummiksi, syystä tai toisesta. Harvoin siihen mitään dramatiikkaa sisältyy kuitenkaan. Sekä minulla että miehelläni on kummilapsia, mutta emme ole kummatkaan molemmat kummeina kenellekään lapsista, vaikka olemme olleet yhdessä todella kauan ja olemme naimisissa. En ole itse loukkaantunut, kun minua ei ole pyydetty mieheni mukana kummiksi tai toisin päin. Ei ole tullut mieleenkään, että jollain voisi olla jotain hampaankolossa minua kohtaan, kun ei ole pyytänyt mieheni mukana kummiksi... Meillä ajatuksena on pyytää lapsillemme kummeiksi meille tärkeitä IHMISIÄ, ei sukulaisia tai pariskuntia sellaisenaan, elleivät he täytä tuota ekaa kriteeriä

Mamalicious, sähän pääset kohta tositoimiin Kävin tänään kaupungilla katselemassa joulukortteja ja muutaman sadan metrin kävely alkoi tuntua raskaalta. Pitää varmaan alkaa ottaa oikeasti jo iisisti. Toisaalta ois pakko hoitaa loput vauvahankinnat nyt valmiiksi ja rueta pesee vaatteita jne. Jos joudun vuodelepoon, en ole ihan satavarma, että mun mies osaa ainakaan oma-aloitteisesti hoitaa kaiken kuntoon...

Täällä aletaan jännittää kohta synnytystä Masu on ihan valtava, sf-mitta oli reilu viikko sitten 33 cm ja se kasvaa vaan... Semmosta mä mietin, että millä viikoilla te muut monikkoäidit ootte joutuneet saikulle? Mä ajattelin silloin raskauden alussa, että miten kaikki muka joutuu jäämään, mutta heh heh, nyt ymmärrän tosi hyvin

Ihania kuulumisia teillä Nati, paljon onnea avioitumisesta ja asunnon myynnistä sekä tietysti pikkumiesten synttäreistä!

Mullakaan ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointia, vaikka on kaksoset kyydissä

Onnea tosi paljon, hienot mitat noille viikoille

Hei, Täällä Tähtönen, joka sai tänään nt-ultrassa kuulla odottavansa kahta vauvaa yhden sijasta Tuntuu ihanalta vaikka tämä erittäin suurena yllätyksenä tuleekin, sillä ar-ultrassa näkyi vain yksi sikiö. Meillä kummallakaan ei ole myöskään suvussa kaksosia ja kyseessä on luomuraskaus. Pitääkin tutustua tähän monikkoperhe-osioon paremmin

-----