Rhia

Aktiivijäsen
  • Content count

    196
  • Joined

  • Last visited

About Rhia

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Huono kokemus. Kavimme np-ultrassa Brunolla. Hatainen, epaselva, kielitaito ei riittanyt suomeksi eika englanniksi selittamaan ja vastaamaan moniin kysymyksiimme (meilla oli aika erikoinen tilanne tosin). Liukuhihna-olo ja jatti todella kylmaksi. Olimme puhelinyhteydessa myohemmin tuloksista ja saamamme info tosi heikkoa. Han ei myoskaan soittanut takaisin luvattuna aikana ja jouduin metsastamaan hanta pitkaan, jotta sain kiinni. En takuulla menisi uudelleen enka suosittelisi muille.
  2. Vaikka taalla ei pitkaan aikaan olekaan ollut kirjoittelua, haluan itsekkin kertoa vahan omasta tilanteestani, ihan vain rohkaistakseni suolistosairauksia sairastavien lasten vanhempia, etta se normaali elama on oikein mahdollista Minulla diagnosoitiin CU kun olin parikymppinen opiskelija. Diagnoosi oli keskivaikea koko suolen colitis ulcerosa ja alkuun oireet olivat tosi hirveita ja olin joitain patkia sairaalassa kortisoni-tiputuksessa. Veriripulia, kipua, anemiaa, kramppeja. Itselleni diagnoosi oli kuitenkin helpotus koska pelkasin jotain pahempaa, suolen kasvainta ja suolistosyopaa. Ulos en voinut lahtea kun vessaan oli paastava heti. Oireet tasoittuivat hyvin kortisonilla (max tais menna 60mg suonensisaisesti) mutta siita eroon paaseminen oli aina hankalaa kun oireet palasivat kun kortisoni vaheni. Kuitenkin olin ihan toimintakuntoinen ja pystyin hoitamaan opiskelut hienosti ja juhlia ihan samalla tavalla kuin muutkin . Aina vahan se vaati suunnittelua etukateen mutta harvoin jatin mitaan cu:n takia valiin (elokuviin en aina uskaltanut ja aamuluennot teki tiukkaa, mutta herasin niin aamuina tosi aikaisin kun ripuli oli aina aamulla pahinta). Parin alkuvuoden jalkeen oireet helpottivat huikeasti, silloin talloin olen syonyt lyyita kortisonikuureja muuten on mennyt peruslaakkeella (ennen Salazopyrin nyt Pentasa taas) viimeset yli 10 vuotta, joskus paikallisruiskeita. Loysin ison helpotuksen ruokavaliosta, jossa jatin kaikki pitkaketjuiset hiilarit pois (siis pastat, leivat, kaikki viljat, riisi, peruna, maito, sokeri) ja oireet loppuivat kuin melkein seinaan. Edelleen olen samalla ruokavaliolla ja se on ollut upea voimavara ja turva. Olen matkustellut paljon, asun nykyaan ulkomailla, minulla on yksi lapsi ja mihinkaan ei CU ole vaikuttanut. Se on aina jollain lailla mielessa mutta ei esta enaa yhtaan mitaan. Raskauden suhteen meille ei tullut mieleenkaan olla yrittamatta, koska lapsella on pienesti kohonnut riski saada CU/Crohn. Ja hedelmallisyyteen ei myoskaan CU vaikuttanut mitenkaan. Valilla mietin kohonnutta syopariskia mutta minulle on vakuuteltu etta lievaoireinen CU ei juurikaan riskia nosta ja jatkuvat seulonnat muutaman vuoden valein nappaavat suolimuutokset jo kauan ennenkuin ne syovaksi edes paasevat muuttumaan. Minulla on siis muuta vaestoa matalampi riski sairastua suolistosyopaan koska olen tarkassa seulonnassa perussairauden vuoksi. Raskauden aikana olin myos taalla ulkomailla seurannassa - vaikka mitaan syyta siihen ei ollut mutta ottava varman paalle jos CU olisi alkanut oireilemaan, ja onneksi ei - ja siita tuli vaan turvallinen olo. Alyttomasti haleja ja rutistuksia kaikille pikkupotilaille ja teille vanhemmille Monesti suolistosairauksista sanotaan, etta ne helpottavat ian myota!
  3. Tammonen alottamani ketju loytyi taalta! Muistan tuon alkuviikkojen helvetillisen odotuksen. Meilla meni kaikki todella hienosti, eika mitaan ongelmia raskaudessa tai sikion koossa/kehityksessa ollut. Kaytiin tuon ekan ultran jalkeen uudelleen yksityisessa ultrassa joskus viikolla 7+5 ja koko oli taysin OK, enka muista yhtaan etta paljon se silloin oli. Silti nyt kun taman ketjun luin lapi niin luulen kylla, etta joku mittavirhe tuossa on taytynyt olla koska tuo muihin verrattanu kuulostaa aika mahdottomalta. Mutta siis halulsin vaan tulla kertomaan etta taalla meni kaikki todella hyvin!
  4. Onko kukaan kaynyt NP-ultrassa yksityisella? Millaisia kokemuksia? Ja jos paakaupunkiseudulla, kella kavitte? Kaikkihan eivat tee NP-ultrauksia vaikka muita ultria tekisivatkin. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia? Olitteko tyytyvaisia, miten ja kuinka pian saitte tulokset?
  5. Onpa mielenkiintoinen ja tosi tarpeellinen aiheenavaus! Kiitos siita. Enpa muista tallaiseen aiemmin tormanneeni. Itseani on jo todella pitkaan surettanut tapa, jolla taalla monissa ketjuissa kohdataan toisen ihmisen ISO suru. Lukemattomissa ketjuissa on juuri naita "voi harmi, pahoittelut...jalat turvonnut ja anoppi arsyttaa"-viesteja ja muuten, omasta mielestani, vaheksyvia ja keveita viesteja. Itseani ahdistaa ja tekee pahaa lukea naita juttuja nimenomaan menetyksen kokeneiden puolesta. Ja kylla minua ainakin monen virtuaali-ihmisen lapsenmenetys koskettaa aivan alyttomasti ja viela kuukausia ja vuosien jalkeen niita joskus mietin. En usko, etta ketjujen poistoon tms on mitaan oikeaa tapaa, mutta vahintaan olisi hyva itse ainakin vahan reflektoida etta missa ja miten taalla kommentoi tai kayttaytyy.
  6. Mahtavaa Ida-Mari!! Ihanaa. Itse olen myos yksi vanhempi-yksi (aidin)kieli-natsi, mutta tallaisten pienten vahemmistokielien kohdalla mielestani asia on ihan eri ja annat mielestani todella ison lahjan lapsellesi puhumalla tallaista kielta, osoittamalla miten arvokas se on ja jatkamalla koko sita kulttuuriperintoa uudelle sukupolvelle. Hurraa!
  7. ^^^ Meinasi silmat pudota paasta. Miten ihmiset osaa olla ajattelemattomia ja tokeroita. Vaikka ei varmasti kukaan tahallaan halua loukata, mutta hello, voisko katsoa missa ketjussa kommentoi tuohon savyyn. Kun sen(kin) takia Lapsettomien Lauantai on olemassa, etta ihmiset ymmartaisi vahan paremmin sen oman onnen ulkopuolellekin.
  8. ^ Mun kokemukset ja nakemykset sairaanhoidosta UK:ssa on aika lailla erilaisia, mutta toki ne aina riippuu siita, mista on kyse ja mita kukakin hoidolta odottaa. Itsella on kokemuksia ihan perusterveydenhoidosta seka erikoissairaanhoidosta Suomessa ja UK:ssa. Yleislaakarisysteemi ja GPt on UK:ssa todella osaavia ja hyvia, kunhan vaan loydat hyvan surgeryn, jossa on kokeneet laakarit ja jotka hoitaa hommansa. Pesee suomen TK-laakarit taysin. Aina paasee samana paivana, onnistuu puhelinkonsultaatiot, lahetteet jne. Muuten NHS ja sairaalasysteemit on taysin kivikautisia, mikaan ei toimi elektronisesti, lahetteetkin on edelleen kasin kirjoitettuja kirjeita, potilasjonot on aivan kriminaaleja ja sairaaloiden osastohoitoa taytta lottoa. Raskaus- ja synnytyskokemuksia minulla on vaan UK:sta. Asun erittain hyvan sairaalan alueella, jonne ongelmaraskauksia lahetetaan ympari maailmaa. Itse olin kroonisen sairauden takia erikoisseurannassa, joka oli aivan loistavaa. Ei mitaan valittamista, mutta silloinkin itse pitaa osata ja uskaltaa kysya. Synnytys hoidettiin aivan kaoottisesti (mutten tieda johtuko se varsinaisesti NHS:sta vaan monen tekijan summa) ja "hoito" osastolla oli jotain kamalaa. Yksi synnytysosasto oli suljettu joten muut oli aivan ylikuormitettuja ja sen lisaksi henkilokunnan asenne oli suorastaan julma. Mulla paadyttiin leikkaukseen, ja leikkausta seuraavina paivina kukaan ei kertaakaan antanut minulle edes vetta (itse en pystynyt nousemaan aluksi), vaan miehen piti tehda kaikki. Siivota, auttaa ylos, vessaan, tuoda ruokaa, nostaa vauvaa rinnalle. Ihan kaikki. Leikkausteipitkin piti itse poistaa suihkussa ja kello 04 yolla he olettivat minun lahtevan tyontamaan vauvaa yksin neonatal osastolle antibiootille, kun en edes yksin vessaan paassyt. En saanut ruokaa kun yhtena paivana (olen erityisruokavaliolla) ja mitaan imetystukea en saanut osastolta. Taman puolen onneksi hoisi sairaalan erillinen hieno breastfeeding clinic, mutta sinnekin piti jonottaa keisarinleikattuna. Eli erittain not happy. Mutta monelta olen kuullut tosi hyvia kokemuksia synnyttamisesta jne UK:ssa, harmi vaan, etten itse kuulunut tahan joukkoon. Olin aika luottavainen ja optimistinen etukateen, jos seuraava kerta tulee nin menisin johonkin pieneen sairaalaan tai katilovetoiseen birthing centreen. Sitten taman maan lasten"hoidosta" en viitsi edes alkaa paasaamaan....
  9. Salia: taalta loytyy vaukkareiden 1,5v takaisia kokemuksia Apostillen ja Suomen passin hankkimisesta: Apostille ja Suomen Passi
  10. HEEEELP! Apua hyvät ystävät! Ollaan joulunvietossa Suomessa ja lapsen Neocate LCP lopuillaan. Meidän on pakko ostaa apteekista uusi purkki ja kun ei olla Kelan korvausten piirissä, hinta on yli 60euroa Ei kellään täällä olisi myydä yhtä avaamatonta tarpeetonta purkkia? Ollaan pääkaupunkiseudulla ja voidaan hakea tai maksan postikulut!!
  11. Kiitos vastauksista! Juu Neocate jo haiseekin ihan hirvealta. Ollaan yritetty sita makeuttaa ja laittaa esim Nesqcuikia sekaan (kova paikka aitille taa sokerointi) eika silti kelpaa - luulen, etta ihan siksi, kun se ei vaan maistu maidolta, vaikka makeutettuna maistuisikin ihan muuten hyvalta. Mutta kun sita maitoa pullostaan odottaa... Hyva pointti, Toukka! Meilla ei ole 3 kuukauteen paino noussut lainkaan ja luultavasti imeytysmisongelmia joten ymmartaakseni laakari ja ravitsemusterapeutti olivat sita mielta, etta kaloreiden saanti, seka ravinteikkaampi maito olisi tarkeaa. Mutta jos tama ei onnistu, niin luulisin etta kauramaito voisi olla parempi vaihtoehto...Purkki sita kaapissa on. Millaisia kokemuksia muilla on kauramaidosta? Itse en voi sita maistaa, joten ei aavistustakaan mille se maistuu... Muuten, piti kommentoida tuosta vaharasvaisesta maidosta. UK:ssa lapsille kylla suositellaan ihan taysmaitoa, ei missaan nimessa rasvatonta. Taas kerran maiden valiset erot...
  12. Meilla on juuri alettu 15-kuukautiselle maidoton, munaton, vehnaton ja soijaton ruokavalio. Korvikkeeksi maarattiin Neocate LCP eika mitaan toivoa saada sita alas, yokkii eika enaa ees suostu ottamaan pulloa kateen. Mika avuksi? Kokeiltu lisata vaniljaesanssia pahimman maun poistamiseks mutta ei. HELP Tuntuu toivottamalta kun se on ollu meilla kuitenkin niin iso osa kaloreiden saantia.
  13. Burberry http://www.cambridgesuomikoulu.org.uk/index.shtml Ja ihanalta ja erityisen aktiiviselta toiminta vaikuttaakin! Sielta varmasti loytyy uusia kavereita aitillekin Meillapain on tosi paljon councilin pyorittamia ilmaisia playgrouppeja, jotka on usein tosi mukavia. Taalla ne pyorii Children's Centreissa. Joten kannattaa ihan googlata vaikka. Myos health visitorit osaa neuvoa, ja se kuuluu heidan tyonkuvaansakin. Melkein kaikissa lahikirjastoissakin on myos satu- ja lorutunteja viikoittain, samoin meilla pain myos Blackwells kirjakauppa pitaa satutuntia kerran viikossa. Ja kaikki naa siis ilmaisia. Ja suomiaitit osaavat varmasti kertoa lisaa teidan alueen jutuista! Nimim. taalla 10 vuotta...
  14. Olen ihan samaa mielta. Minusta on hyva, etta kuvia loytyy (tai jos loytyis) joka lahtoon koko skaalalta, koska siinahan se todellisuuden kirjo olisi. Nyt valitettavasti tasta ketjusta tulee itselle sellainen olo, etta normipalautumiset on todella nopeita ja todella timmeja. Enka viittaa tuohon ylempaan kuvaan, kun en sita nahnyt - vaan tama asia on minua vaivannut tassa ketjussa pidempaan. Ei niin nopeasti palautuvalle on tosi ahistavaa, ettei ole mitaan "omannakoista". Omia kuvia en ottanut aikoinaan (koska naky oli omasta mielesta aika hirvea), enka niita tanne laittaisi mutta ihan vain sen vuoksi, etten ole postittanut foorumille yhtaan kuvaa, siis ihan periaatekysymys. No niin joo. Eipa kylla minua naurattanut pitkaan aikaan.
  15. ^ yay! Huhuuuuu muutkin? Onko muuten Newscastlen alueella Suomi-koulu toimintaa tai oletko muuten treffaillut muita suomalaisia perheita, Annick?