Daizy

Aktiivijäsen
  • Content count

    1402
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Daizy

  1. ^Oletko kokeillut koskaan melatoniinia? Mä käytin joskus nukahtamisvaikeuksiin pientä Opamox-annosta. Olikohan se tabletti 15 mg vahvuinen ja otin siitä kolmasisan tai puolikkaan. En tuotakaan suostunut ottamaan aluksi kun ahdisti ja pelotti ( :D joo, surkuhupaisaa ) se lääkkeen käyttö. Mutta sitten tilanne meni sen verran hankalaksi että oli pakko nöyrtyä ja ottaa lääkettä. Sain lääkäriltä ohjeeksi, että viikossa pitää olla enemmän iltoja jolloin lääkettä ei ota kuin niitä iltoja jolloin ottaa. Ja että kannattaa ottaa vaikka kahtena iltana peräkkäin, että saa hetkeksi poikki sen nukahtamiseen liittyvän stressin. Siis sen, että ei tarvitse jo aamulla herätessään miettiä tulevaa iltaa kun tietää jo saman tien että illalla ottaa lääkkeen. Ihan oikeista nukahtamislääkkeistä mulla ei ole kokemusta. Tsemppiä kovasti, unettomuus on ihan kauheaa.
  2. Meillä on ollut nyt käytössä muutaman viikon Emman Jule Twinit ja ajttelin kertoa kokemuksistani. Kyseessähän on tuplien halpisversiot ja me saatiin nämä hyväkuntoiset yksilöt lähes ilmaiseksi, viidellä kympillä. Haaveilin alunperin ihan toisenlaisista kärryistä, päällekkäin istuttavista Phil&Tedseistä, ja olin koko ajan myymässä näitäkin ennen kuin kokeilin. Ja olen todella positiivisesti yllättynyt! Rattaat kulkevat tosi näppärästi vaikka ovatkin isot ja kääntyvät yhdellä kädelläkin ihan tuosta vaan. Ei ole lumi tai loska pagemmin haitannut. Mä olen myös pitkä, joten on kivaa ettei jalat kolise sinne alas kun työntää. Meidän reilu 90-senttinen kolmevuotias mahtuu talvitamineissaan helposti kyytiin ja vauvakin asettuu Emman kantokoppaan kivasti. Huonoa on se, että kärryt eivät mahdu meidän autoon (mutta toisaalta tärkeintä tällä hetkellä onkin se että voimme kärrytellä ulkona kotikulmilla) ja kuomu on yhteinen. Työntösuuntaa ei myöskään saa muutettua mutta tämä ei mua haittaa. Ja ihan superidioottimainen ominaisuus on se, että kärryjen levein kohta on semmoinen naula/tappi, jota käytetään rattaiden kokoontaittamisessa lukitukseen. Mä olen saanut tällä tapilla repäistyä palan pois meidän ulko-oven karmista, kun kurvasin liian läheltä Isothan nuo kärryt ovat, vaikka ihan kivasti mahtuukin ovista ja kauppojen käytävillekin kulkemaan. Mutta ottaen huomioon että maksettiin niistä naurettavan vähän (olisin voinut maksaa kyllä vähän enemmänkin tämän kokemukseni perusteella) ja että tuplien käyttöaika ei meillä ole varmaan kauhean pitkä koska esikoinen on jo kohta kolme, niin ihan loistopelit
  3. Tämä on nyt lähinnä huvittava kuriositeetti aiheeseen liittyen, mutta nyt kun tuo meidän tyttö on alkanut käydä potalla, niin aina pitää ottaa vaatteet pois päältä ennen toimitusta. Siis kaikki vaatteet. Kuulemma siksi, ettei vaan kastu
  4. Molly; mitään neuvoja en osaa antaa, mutta kovasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Varmasti ajan kanssa alkaa sujua Meidän tytöllä on nyt ihan parina päivänä tapahtunut huikeaa edistystä ja jopa ahaa-elämys. Tänään teki kaikki kaikki kuusi pissaa pottaan eikä yhtään vahinkoa käynyt (ja meni tosiaan itse oma-aloitteisesti siihen potalle joka kerta)! Eilenkin tuli pottaan kolmet pissat eikä vahinkoja. Maanantaina kaksi vahinkoa ja kaksi onnistunutta. Tyttö on ollut useana päivänä pelkästään pikkupöksyissä ja on kyllä kysynyt aika paljon hermoja, kun on lirahdellut milloin minnekin ja sitten on pissasilla kintuilla pompittu siinä lätäkössä yms muuta toimintaa mitä vaan kolmivuotias voi keksiä. Tai sitten on nähnyt että tytöllä on pissahätä mutta pissa ei vaan tule pottaan eikä myöskään suostu laittamaan vaippaa. Mutta tosiaan tämän viikon maanantaina saatiin pitkästä aikaa saalis oikeaan paikkaan (istui varmaan kaksi tuntia putkeen siinä potalla katsellen lastenohjelmia), ja ilmeisesti sitten jotenkin hiffasi sen jutun. Ja nyt tänään meni ihan itsenäisesti kun huomasi että pissattaa. Ollaan lahjottu kiiltokuvilla, tämä on kaiketi myös motivoinut Kaksi kiiltokuvaa pissasta, kolme kakasta ja yksi hyvästä yrityksestä. Onneksi mulla on hirveä läjä kiiltokuvia tallessa lapsuusvuosilta... Varmasti takapakkia tulee vielä ja saattaa jossain kohtaa koko homma tyssätäkin, mutta antaa tämä kummasti uskoa siihen että meidänkin lapsi vielä joskus pääsee vaiposta eroon.
  5. Tämä menee jo ihan täysin OT:ksi, mutta Blixen: mä pelkään oksennustautia Ja siis vielä ehkä tarkennettuna, erityisesti sitä että oksennan itse. Tästä syystä ahdistun aina ihan kauheasti jos kuulen että jollain on ollut kyseinen kammotustauti, ja olemme saattaneet altistua sille ja saada tartunnan. Voisin kyllä ihan helposti siivoilla lasten oksuja vaikka pari yötä putkeen, kunhan vaan saisin varmuuden siitä, että itse vältyn tartunnalta. En tiedä mistä tämä kammo juontaa juurensa, mutta olen ollut samanlainen ihan lapsesta saakka. Meidän perheessä on tähän mennessä koettu onneksi vaan yksi oksutauti, ja vaikka yleensä lapsen sairastaessa ottaisi mieluusti itselleen sen taudin ettei lapsen tarvitsisi kärsiä, niin tämän kyseisen taudin kohdalla haluaisin vaan karata johonkin mahdollisimman kauas. Samasta syystä matkustaminen ahdistaa tietyssä määrin (enkä uskaltaisi lähteä ikinä matkalle esim. Intiaan). Mun painajainen on se, että olisin jossain hirveässä turistioksutaudissa ja pitäisi matkustaa lentäen kotiin. Jösses Kaiken huippu taisi olla se, kun vauva oli sairaalassa ja sai pienen ripulin sen leikkauksen jälkeen. Leikkaushaava siis vähän tulehtui ja antibiootti aloitettiin heti. Ja ilmeisesti se antibiootti aiheutti sitä ripulia, mutta mä pelkäsin että kyseessä onkin joku kauhea norovirushirvitys, ja että saan itse sen tartunnan (tietysti pelotti myös vauvan puolesta, mutta rehellisyyden nimissä tuossa kohtaa ensimmäinen ajatus oli että apua saanko mä itsekin sen). Todellakin, siinä makasi mun oma vastasyntynyt leikkauksesta toipumassa ja pelkäsin itse jotain typerää mahatautia niin paljon etten meinannut uskaltaa vaihtaa vaippoja Ihan sekoa. Ja siis vaikka tämä kuulostaa varmaan ihan idioottimaiselta näin kirjoitettuna, niin tämä asia aiheuttaa mulle ihan todellista ahdistusta ja pelkään ihan kuollakseni jo kaikkia tähänkin perheeseen tulevaisuudessa rantautuvia oksennustauteja. Se on vaan niin hirveä ja olen aina niin älyttömän kipeä sen kourissa, että hyi olkoon. Ja tietty nyt puhumattakaan pojasta, joka voi mennä mahataudin myötä tosi heikkoon kuntoon, kun nestehukka ja elektrolyyttitasapainon häiriintyminen voi olla tosi ikävä juttu sydämmelle. Välillä tekisi mieli vaan linnottautua turvallisesti tänne omaan kotiin eikä lähteä yhtään mihinkään. Kaikkea sitä
  6. Täällä myös yksi, jolla todettu yleinen ahdistuneisuushäiriö muutamia vuosia sitten. Olen aina ollut luonteeltani herkkä ja altis kaikelle ahdistelulle sekä samaan aikaan kova suorittaja ja perfektionisti, mutta 2010 meni niin sanotusti kuppi nurin ja sain diagnoosin ja lääkityksen Taustalla oli mm. vanhempien erittäin ikävä aviokriisi joka sittemmin päättyi vielä ikävämpään eroon, työuupumus, lapsettomuus ja keskenmeno. Mulla oli voimakasta ahdistusta, unettomuutta, paniikkikohtauksia yms. Terapiassa aloin käydä 2011 ja se päättyi 2014. Tulin lapsettomuushoidoista raskaaksi 2012 ja SSRI-lääkitys purettiin raskauden viimeisen kolmannen alkaessa. Vointi oli tuolloin tosi hyvä, mutta sitten ehkä kuukausi synnytyksen jälkeen oireet (lähinnä voimakas ahdistus) palasivat ja se oli kyllä aika kauheaa ja ristiriitaista siinä tilanteessa. Aloitin lääkityksen uudelleen vauvan ollessa vajaa kolme kuukautta ja kävin siis koko ajan terapiassa. Luulen, että se hormonimylläkkä, kova väsymys (vauva ei nukkunut öisin -> itekään en nukkunut) ja elämänmuutos yhdessä aiheuttivat ahdistuksen uusimisen. Puhuttiin myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja varmaan siinä oli kaikkea vähän sekaisin. Vauvan ollessa neljä kuukautta alkoi helpottaa ja puolen vuoden kohdalla olin jo ihan ok. Tulin uudelleen raskaaksi 3/15 ja vauva syntyi 12/15. Raskausaikana saatiin tietää että vauvalla on vakava sydänvika joka vaatii operointia heti synnytyksen jälkeen, ja mun taustan huomioiden pääsinkin sitten syksyllä neuvolan kautta psykologin vakiasiakkaaksi. Lääkitys mulla oli edelleen, ja sen lopetin pari kuukautta ennen synnytystä. Vaikka raskaus olikin tosi rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin, koin silti että pärjäsin olosuhteet huomioiden ihan hyvin, eikä sellaista superkovaa epämääräistä ahdistusta ollut kuin hetkittäin (ahdistusta ja huolta kyllä oli, mutta ne olivat selkeästi erilaista luonteeltaan kuin tuo mun diagnoosiin johtanut ahdistus). Osasin kuitenkin varautua edellisen kerran perusteella että oireet palaavat muutama viikko synnytyksen jälkeen, ja näin kävi nytkin. Aloitin lääkityksen heti kun huomasin oireet (tai okei, mies käski aloittaa kun näki mistä suunnasta tuulee ), ja ainakaan toistaiseksi ei ole tilanne mennyt mitenkään pahaksi. Ainekset kun olisi ollut suurinpiirtein täysmittaiseen romahdukseen kaiken odotusaikana ja vauvan syntymän jälkeen koetun jälkeen. Tapaan myös psykologia edelleen viikottain ja toki tämä on myös suureksi tueksi tässä tilanteessa. Summa summarum: mulla ihan selkeästi varsinkin synnytyksen jälkeinen hormonimylläkkä aiheuttaa oireiden pahenemista (ja itse asiassahan kaikki suorastaan alkoi rv12 sattuneesta keskenmenosta), en kuitenkaan missään olosuhteissa olisi jättänyt lapsia hankkimatta tämän takia. Ekan raskauden jälkeen oireiden palaaminen kyllä yllätti, säikäytti ja masensikin (luulin että se olisi ollut jo taaksejäänyttä elämää), mutta siitäkin selvittiin. Ja nyt tokan kohdalla osasin jo etukäteen varautua siihen mitä tuleman pitää. Terapiassa tajusin sen, että tästä ahdistusherkkyydestäni en tule varmaankaan ikinä pääsemään eroon, mutta olen oppinut tulemaan toimeen sen kanssa ja ymmärtänyt ennen kaikkea sen, että kyllä se aina jossain vaiheessa helpottaa. Väsymys on myös sellainen juttu mitä olisi syytä välttää - tässä vauvahommassa se ei toki kovin helppoa ole - koska se selkeästi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja muita mielialaongelmia. Aloittajalle paljon tsemppiä! Blixenille pitää vielä huikata, että ollaan kyllä niin samiksia Ja bongasin sun kirjoituksen tuosta rytmihäiriöketjusta, mäkin kärsin niistä (nykyään tosin vähemmän kuin joitakin vuosia sitten) ja mä söin vuosikausia päivittäin samaa lääkettäkin kun sä eli sitä Emconcoria
  7. Kiitos kannustuksesta Duudeli ja JoHe! Ehkä tämä tästä. Ja vaikka kuinka sanotaan että ei voi hoputtaa ja lapsi oppii sitten kun on valmis, alkaa asia vähän stressata kun alkaa kolmevuotissynttärit lähestyä. Ja kunnisovanhemmat kyselee asiasta...
  8. Meidän tyttö täyttää pian kolme, mutta tämä kuivaksi opettelu on vielä ihan vaiheessa. Ja alkaa kyllä vähän stressta ja miettii että ollaanko me vanhemmat jotenkin itse munattu tämä homma :/ Tyttö on tehnyt koko elämänsä aikana kakan pottaan kaksi tai kolme kertaa ja pissan ehkä kymmenen kertaa. Välillä on ollut kausian, jolloin on mielellään istunut potalla ja lukenut siinä kirjoja (lukutuoli siis ), mutta välillä potta on ihan nounou. Niin kuin tällä hetkellä. Välillä laitetaan tytölle vaan pikkupöksyt, mutta pissahädän tullessa haluaa vaipan. Eli tunnistaa siis hädän ja osaa pidättääkin jonkin aikaa. Hän tietää myös milloin pissa tulee; joskus kun vaikka yrittää ottaa syliin hän sanoo pissaavansa eikä anna koskea. Pikkuhousut pysyy useimmiten kuivana, mutta joskus tulee vahinkoja ja ne selvästi harmittavat ja nolottavat tyttöä. Mä en tiedä mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, että saisi tytön käymään potalle. Ei olla tehty asiasta mitään numeroa, kysytään vaan haluaako käydä potalle tms ja jos ei halua, niin ei sitten. Pitäisikö vaan systemaattisesti kotona käyttää pelkkiä pikkupöksyjä vai antaa olla vaipoissa niin kauan kun itse haluaa mennä potalle/pöntölle? Tuntuu että "kaikki" muut samanikäiset ovat jo kuivia. Voi tietty olla, että tämä nimenomainen hetki on vähän huono kuivaksiopetteluun, kun juuri tullut pikkuveli taloon. Jotenkin ajateltiin, että kyllä se ennen vauvan syntymää pääsee vaipoista, mutta eipäs niin käynytkään.
  9. Onpa kurjaa, että Ankin esikoinen on kahteen otteeseen joutunut rsv:n takia osastolle! Mä olen jotenkin kuvitellut että tämä tauti olisi sellainen, että kun sen kerran sairastaa niin se on sitten siinä, mutta eihän se tietenkään niin mene. En edes tajua mistä olen tällaisen käsityksen itselleni saanut Varmaan jotain toiveajattelua... Blixen: toi on kyllä ehdottomasti totta, että tehohoito ei todellakaan ole mikään maailmanloppu. Sehän vaan tarkoittaa sitä, että potilas on erityistarkkailussa ja saa varmasti pätevintä mahdollista hoitoa juurikin hengityksen tueksi. Lastenklinikan teholla ainakin jokaisella potilaalla on 24/7 oma hoitaja istumassa vieressä, muista paikoista en toki tiedä.
  10. Meillä ei ole tästä taudista kokemusta, eikä toivottavasti tulekaan (tai toki voi olla, että esikoinen on sen vähän isompana sairastanut). Pelottaa kyllä jonkin verran vauvan puolesta ja ehkä olen vähän hysteerinenkin, kun meille sanottiin Lastenklinikalla että nyt on tosi paha rs-vuosi ja että usein nämä sydänvauvat joutuvat teholle jos tartunnan saavat. Ja en yhtään kyllä epäile, kun perusterveetkin vauvat joutuvat osastolle. Me tehtiin ratkaisu, että esikoinen on pois hoidosta ainakin tammi- ja helmikuun, että ehtisi pahin tautikausi mennä ohi. Siinä kohtaa vauva on myös lähes kolmikuinen, eli lääkärin mukaan riskialtteimmat kuukaudet ovat myös ohitettu. Mutta saa nyt nähdä kykenenkö mä viemään tyttöä hoitoon vai kuinka hermoheikkona olen edelleen tautien suhteen... Mua ahdistaa normaalistikin ajatus jostain perus-oksennustaudista, niin tässä tilanteessa kun on erityislapsi niin ei kiitos todellakaan. Luonnollisestikin ollaan vältelty myös kauppakeskuksia ja muita väkipaljouksia ja vältellään myös tulevat viikot. Kerran ollaan vauvan kanssa käyty lastentarvikeliikkeessä, mutta hyvin kotipainotteisesti siis mennään. Ja meille ei myöskään saa kylään jos edes samassa taloudessa olevalla henkilöllä on joku tauti päällä vaikka itse kyläilijäkin olisi terve. Varmaan jotkut pitävät meitä vähän vitipäinä, mutta ihan yksi hailee. Eipä tässä kirjoituksessa nyt ollut mitään tolkkua eikä varsinkaan vastauksia Blixenin kysymyksiin, kunhan vaan ajattelin kirjallisesti Huolen ymmärrän kuitenkin täydellisesti. Toivotaan että ei rs-iske!!
  11. Päädyin kuitenkin vuokraamaan Ameda-pumpun kotiin. Hyvä ratkaisu; hiljainen ja molemmat rinnat saa pumpattua samanaikaisesti (kaksi settiä).
  12. Osaisikohan joku auttaa rintapumppuihin liittyvässä asiassa. Meidän vauva joutuu olemaan useita viikkoja sairaalassa eikä voi imeä, joten joudun hankkimaan pikaisesti kunnon sähköpumpun. Mietin, että jos ostan käytetyn niin miten se pestään, putsataan ja steriloidaan että on varmasti hygieeninen. Onko siis pesu+keittäminen riittävä operaatio?
  13. Mulla alkoi liitoskivut raskauden puolivälissä heinäkuussaja siitä saakka on särkenyt; välillä enemmän välillä vähemmän. Kivut tuntuvat pääasiassa nivusissa, mutta myös häpyliitos, välilihan alue, häntäluu ja ristiluu ovat saaneet osansa. Alkaa suoraan sanottuna olla annos täynnä jatkuvia kipuja. Onneksi loppu häämöttää ja vauvan pitäisi syntyä viimeistään reilun parin viikon päästä.
  14. ^Onpa ollut uskomattoman hieno juttu, että sydän todettiin lopulta terveeksi - varsinainen lottovoitto suorastaan!
  15. Tänne ei olekaan kukaan kirjoittanut aikoihin mitään (kaiketi hyvä asia?). Meille on tulossa marraskuussa sydänvikainen poika joka pitää leikata heti vastasyntyneenä. Päässä miljoona kysymystä ja huoli on hurja. Osaako kulaan sanoa olisiko vaikka jotain fb-ryhmää tms josta saisi vertaistukea? Sydänlasten ja -aikuisten liittoon liitytään toki, mutta joku keskustelufoorumi kiinnostaisi.
  16. Kiitos Onna <3 Näiden parin päivän aikana on mielessä käynyt kaikki vaihtoehdot, ja voin kyllä todeta että on ollut todella piinaavaa ja raastava odottaa lisätutkimuksia (onneksi saatiin aika näin nopeasti). Ja samaan aikaan vauva potkii mahassa minkä ehtii. No, vielä muutama tunti ja olemme toivottavasti viisaampia.
  17. Käytiin juuri rakenneultrassa ja saatiin lähete lastenklinikan sydänyksikköön ylihuomiselle. Aortan lähtökohta näytti epätavallisen leveältä ja kolmen ison suonen risteämiskohtaa ei näkynyt. Vauvan asento oli kyllä hankala, että tiedä sitten johtuiko siitä vai onko oikeasti jotain häikkää. Turha kai edes sanoa mitkä fiilikset tässä nyt on
  18. Meillä 2v3kk ikäinen tyttö ja hän käy nukkumaan illalla klo 20 ja herää aamulla 6.30-7.30, yleisimmin ehkä vähän ennen seitsemää. Päikkärit on 12-14. Hyvin siis nukkuu (ainakin toistaiseksi, pelottaa jos meininki jossain vaiheessa muuttuu) ja usein pyytää jo illalla itse nukkumaan. Viedään tyttö sänkyyn, annetaan pusut ja sinne jää ja nukahtaa ehkä viidessä minuutissa. Sama homma päiväunien kanssa. Tutti on tärkeä osa nukkumaanmenoa ja se pitäisikin jättää ihan lähiaikoina pois, joten voi olla että hulinaksi menee.
  19. Voi olla, että tätä on kysytty jo aiemminkin, mutta mitenhän on silli, voiko syödä? Siis tällainen liemessä oleva, lasipurkeissa myytävä (vaikla Abban perhesilli). Olrn myös menossa ensi viikolla laivalle äitini kanssa ja mietin että mitähän siellä buffetissa voi syödä? Onko ns. lämminsavulohi ok?
  20. Mun tekisi myös mieli ihan hirveästi syödä tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita, mutta en tiedä viitsiikö. Olympia-sulatejuustoa ostin tänään ja syön sitä parhaillaan. Ainakin Valion sivuilla vakuutetaan, että voi syödä. Mun on pakko vähän löysätä pipoa, alkaa liikaa kiristämään
  21. Mitenkäs oli raa'an kananmunan kanssa asianlaita? Ei sitä varmaankaan kannata syödä? Pääsiäinen tulossa ja pasha on suurin herkkuni...
  22. Hengittäminen teki itselläkin tosi kipeää, ja vaivan ollessa pahana vaan kevyt ja pinnallinen hengitys oli mahdollista. Mullekin sanottiin, että johtuisi kohdun kiinnikkeiden venymisestä, mutta luulisi että kipu olisi tuntunut silloin myös oikealla puolella...? Loppuraskaudesta kävin pari kertaa hierojallakin joka käsitteli siis selkää, ja vaikka se käsittely sinänsä ihan mukavaa olikin, niin ei se kyllä tippaakaan auttanut kyseiseen vaivaan. Käsilaukkua kannan vasemmalla olalla, ja se selkeästi myös pahensi kipua. Jos siis oli painava laukku ja joutui kantamaan sitä pitkiä aikoja. Olin sairauslomallakin kivun takia joskus 30. viikon paikkeilla, ja kun tein pieniä kävelylenkkejä ulkona, niin mummotkin painelivat mun ohi kun jouduin köpöttämään niin hitaasti Kovasti mietityttää iskeekö sama vaiva uudessa raskaudessa. Kovasti tsemppiä Yell ja koita levätä mahdollisimman paljon
  23. Minulla oli myös aikoinaan vastaavaa kylkikipua vasemmalla puolella alkaen n. viikolta 25. Ja valitettavasti riesa kestikin sitten ihan loppuun asti, ja oli tosiaan välillä ihan hirveää. Jossain välissä helpotti pariksi viikoksi, mutta palasi takaisin. Rasitus pahensi, siis jos paljon käveli tai kantoi jotain. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanyt kokeilla jotain tukivyötä.
  24. No hyvä etten ole ainut, joka on mokannut kokoarvioissa Ja siis mähän vielä ensin tilasin 86-senttisen haalarin, jonka sitten vaihdoin varmuuden vuoksi isompaan... Jepjep! Eipä sillä, tuskin se kasikutonenkaan olisi ollut yhtään sen parempi, haalarin malli on nimittäin meidän tytölle niin väärä kun vaan voi olla. Pitäisi olla kapeaa mallia, kun tuo on taas todella leveä. Kokeilin just eilen huvikseni, ja tyttö mahtuu kokonaan 92-senttisen haalarin toiseen punttiin :grin:
  25. Kiitos vastauksista! Täytyy tutkailla Molon haalareita Menin ostamaan suuressa viisaudessani viime talven alesta tytölle toppahaalarin koossa 92, ja täytyy kyllä sanoa että hyvä jos se on sopiva vuoden päästä Olin ehkä vähän turhan optimistinen kasvun suhteen...