Piita

Aktiivijäsen
  • Content count

    120
  • Joined

  • Last visited

About Piita

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kummankin lapsen ristiäiset oli/on noin 6 viikon iässä. Tälle toiselle olisin halunnut jo aiemmin, mutta ei löytynyt kaikille tärkeimmille vieraille sopivaa yhteistä aikaa aiemmin. Kummallakin kerralla päiväksi jouduttiin valitsemaan sunnuntai juuri noiden "tärkeiden vieraiden" (mummit ja kummit) menojen takia.
  2. Tuli vastaan pikkutyttö nimeltä Venus. En oikein osaa päättää, tykkäänkö vai en.
  3. Mulla oli käynnistys TAYS:ssa 42+0 yliaikaisuuden takia. Yleensä kai yliaikaisuuskontrollit ja käynnistykset ovat vähän myöhemmin, mutta jouduin/pääsin äitipolille normaalia aiemmin (41+0) sf-mitan pysähtyneen kasvun takia. Sain ekalla käynnillä uuden ajan 41+4, joka oli perjantaipäivä. Silloin sain käynnistysajan "suoraan saliin" maanantaille, koska kohdunsuu oli tarpeeksi kypsä. Lääkäri jopa arveli, että synnytys käynnistyy itsestään viikonlopun aikana, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Maanantaina piti ensin soittaa SVO:lle ja kysyä, onko tilaa vai siirtyykö käynnistys myöhemmäksi. Sairaalassa sitten ilmoittauduttiin SVO:lla, josta ohjattiin ihan omissa vaatteissa synnytyssaliin. Ylimääräiset tavarat jätettiin muistaakseni SVO:n lukittaviin kaappeihin. Salissa vaihdoin vaatteet, tehtiin sisätutkimus ja otettiin käyrää. Sitten aloitettiin käynnistely puhkaisemalla kalvot, ja kun se ei aiheuttanut supistuksia, sain oksitosiinitipan, joka tehosi. Siitä eteenpäin synnys eteni samoin kuin spontaani synnytyskin. Olin tyytyväinen, ettei tarvinnut mennä osaston kautta, vaan pääsin suoraan saliin. Jännitin käynnistystä etukäteen, mutta totesin sitten että ihan turhaan, oli mielestäni hyvä kokemus.
  4. Meillä oli kaksi vuotta sitten salissa cd-soitin, joka soitti kyllä poltetut levyt - onneksi soittikin, koska muita ei ollut mukana.
  5. Meillä ikäeroksi tulee 2 vuotta. Tai no, pari päivää tai viikko alle 2v, riippuen siitä, kuinka kauan tässä vielä odotellaan...
  6. Meidän lapselle maistuu kylässä ainakin juuri nuo porkkana- ja kurkkutikut sekä viinirypäleet ja rusinat. Kaikki muutkin hedelmät menee hyvin, esim. omena ja mandariini. Meidän lapsi syö niitä mieluiten "erillisinä" paloina, mutta voisihan niistä tehdä hedelmäsalaatin (tosin sitten on aina vaarana, että joku on allerginen jollekin ainesosalle). 1-vuotiaasta alkaen on annettu pieniä määriä myös keksejä, pannaria yms. herkkuja, mitä on ollut tarjolla.
  7. ^ Kannattaisikohan käydä vielä tässä vaiheessa juttelemassa asiasta?Se voi olla hirveän vaikeaa, mutta kannattaa pyytää päästä neuvolapsykologille. Muuten se voi jäädä painamaan ja tulla myöhemmin esille entistä pahempana. Mulla kävi vähän näin, eli selvisin lievästä masennuksesta omin voimin ja miehen tuella, mutta aloin oireilla taas toisen raskauden alkaessa. Onneksi omalla kohdalla asiat alkavat jo selvitä. En nyt oikein pysty kirjoittamaan aiheesta mitään järkevää, omat ajatukset ovat niin sotkussa lähestyvän synnytyksen takia, etten saa tästä vaikeasta ja tärkeästä asiasta järkevää tekstiä aikaiseksi. (Toivottavasti selviän tällä kertaa henkisesti paremmin. Yritän kirjoittaa kokemuksistani sitten, kun se on mahdollista.)
  8. Hyvä aihe. Aina välillä sitä tulee miettineeksi, onko itse ainoa, joka ei jaksa iloita raskaudesta (vaikka tiedänkin, etten ole). Mulla on ollut vauvakuume suunnilleen aina, olen aina halunnut lapsia ja tykännyt muiden lapsista. Muistaakseni ensimmäisen lapsen odotusaika meni ihan hyvin, ilman suurempia negatiivisia tunteita. Synnytyksen jälkeen oli kuitenkin henkisesti tosi vaikeaa, mutta pääsin lopulta jaloilleni. Kun toinen raskaus alkoi esikoisen ollessa vähän yli vuoden, tulin heti katumapäälle: en mä haluakaan! Mies oli onneksi alusta asti sitä mieltä, että haluaa lapsen ja että mun ajatukset menee ohi, muuten en tiedä, mitä olisi tapahtunut. Pahaa oloa/mieltä kesti monta kuukautta, lopulta raskauden puolivälissä mun mieliala tuli puheeksi neuvolassa, ja pääsin neuvolapsykologille. Sen jälkeen olo on vähitellen helpottunut, ja nyt olen muutaman kuukauden osannut jo iloita tästä kohta syntyvästä toisesta lapsesta. Mutta alku oli kyllä niin hirveää syyllisyyttä omista ajatuksista, että voin vain toivottaa voimia kaikille vähänkään vastaavien mietteiden kanssa painiville. Luulenpa minäkin, että (lähes) kaikilla odottavilla äideillä on jonkinlaisia negatiivisia ajatuksia jossain vaiheessa. Jotkut vaan uskaltavat puhua niistä, toiset käsittelevät yksinään.
  9. Käytin Nuvaringiä jossain vaiheessa muistaakseni noin vuoden. Mulle se sopi muuten tosi hyvin, mutta siitä tuli melko pahat kuukautiskivut, jotka tosin alkoivat vasta muutaman kuukauden käytön jälkeen. En ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kärsinyt samanlaisista kk-kivuista, joten siksi lopetin. Jos aloittaisin hormoniehkäisyn uudestaan, haluaisin varmaan kokeilla taas rengasta, koska olihan se helppo ja huoleton, eikä mielestäni liian kalliskaan.
  10. Mä olisin halunnut nämä, mutta ovat jonkin verran isommat kuin Phil & Tedsin Explorerit, eivätkä mahdu meidän hissiin. Kävin kyllä kaupassa katsomassa, ja mielestäni olivat "luonnossakin" hyvän näköiset, mutta kun totesin heti liian isoiksi niin en sitten tutkinut tarkemmin.
  11. Hyvä teksti. Jotain tuollaista olen itsekin ajatellut, että lasten kanssa toimimisen ja lasten kasvattamisen pitäisi olla. Se vain tuntuu onnistuvan kovin harvoilla vanhemmilla (Suomessa). Meillä on kohta 2-vuotias, jota opetetaan olemaan mukana arkiaskareissa, ruuanlaitossa, tiskaamisessa jne. Yritetään myös opettaa, että jos vanhemmilla on joku juttu kesken, niin silloin pitää odottaa. Mutta ainakin minun auktoriteettini voisi olla vahvempi: kieltäminen ei tunnu menevän perille. Pitää siis opetella olemaan vakuuttavampi
  12. Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla on vanha hautakivi, jossa on saman perheen jäseniä useampikin. Kahden veljeksen nimet ovat jääneet mieleen: Sulo Kostaja ja Taisto Ilmari. Muistaakseni siellä on vielä kolmaskin veli ja yksi sisko, mutta nimiä en muista, siitä on aikaa kun tuon kiven näin. Sulo ja Taisto olivat sortovuosien aikaan eli 1900-luvun alussa syntyneitä. Minusta nuo ovat isänmaallisia nimiä, vaikkakin vähän sotaisia myös. Ei ehkä mikään noista yksinään, mutta tuollaisina yhdistelminä. Tosin Kostajaa ei varmaan enää saisi antaa lapselle nimeksi, mutta pointti olikin se, että tietynlainen kahden tai useamman nimen yhdistelmä voi tehdä nimestä isänmaallisen. Muuten tässä ketjussa onkin tullut jo hyviä ehdotuksia isänmaallisista nimistä.
  13. Väsymys. Kun ei jaksaisi mitään muuta kuin nukkua. Mitään energistä keskiraskautta en kokenut ensimmäisellä enkä nyt toisellakaan kerralla.
  14. Hei! Kysyisin, mitä mieltä olette nimestä Kreeta? Tuleeko siitä mieleen mitään muuta kuin se saari? Muut kirjoitusasut (Kreetta, Greta, Reeta) eivät luultavasti tule kysymykseen. Ja jos Kreeta kelpaisi ensimmäiseksi nimeksi, mikä olisi siihen sopiva toinen nimi? Ainakin periaatteessa nimiä olisi vain kaksi.
  15. Upeita kakkuja täällä! Tekisi mieli itsekin yrittää, mutta ristiäisiin tilataan kyllä suosiolla leipomosta tai mummulta, muuten voisi tulla tälle äidille liian kova stressi...