hannamus

Aktiivijäsen
  • Content count

    236
  • Joined

  • Last visited

About hannamus

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meidän pojilla on ikäeroa melkein 1 v 5 kk ja pohdin aikanaan samoja asioita. Tiettyjen sukulaisten ihmettelystä huolimatta päätin jatkaa esikoisen imetystä, mutta siinä kävikin niin että 1 v 3 kk ikäisenä hän ei enää halunnut rintaa, eli vieroitti itse itsensä. En tiedä vaikuttiko tuohon maidon väheneminen tai paha maku raskauden takia, vai halusiko muuten vaan lopettaa (nuorempikin lopetti itsestään saman ikäisenä). Itse siis mietiskelin ihan turhaan, homma järjestyi itsekseen. Mikäli imetys tuntuu hyvältä, niin älä lopeta. Tandemimetystä en siis päässyt kokeilemaan, mutta uuden imetyksen aloitus oli paljon helpompaa kuin ensimmäisen. Parissa kuukaudessa maidon tuotanto ei ehtinyt kunnolla loppua, joten sitä alkoi tulla heti hyvin. Rinnatkaan eivät kipeytyneet kuten ekan imetyksen alussa.
  2. Pojan mielestä lintu oli pitkään "hihhu", nykyään osaa kyllä jo sanoa oikein. Oltiin joku aika sitten synttäreillä talossa, jossa asuu kissa nimeltä Pimpula. Poika äänsi nimen "Pimppam", paino sanan alkupuoliskolla. Koska sana aiheutti vieraissa hilpeyttä, poika päätti huutaa sitä kovaan ääneen useaan kertaan koko loppuvierailun ajan. Aina kun poika ei tiedä jotain tai ei osaa sanoa jotain mitä kysytään, vastaus on "eitii" = ei tiedä. Vieraat luulevat usein että poika tarkoittaa tuolla äitiä, ja se aiheuttaa joskus hilpeyttä. Esim. "mikä tuo on?" (osoittaa norsun kuvaa) - "eitii".
  3. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Kakkonen syntyi normaalisti alateitse, eikä varsinaisessa synnytyksessä ollut ongelmia, mutta istukka oli kiinni vanhan sektiohaavan arpikudoksessa ja jouduttiin poistamaan käsin nukutuksessa.
  4. Esikoinen oli Lumo. Näytti ultrakuvassa niin lumoavalta. Nyt työnimenä on Silmu. La on huhtikuun lopussa, ja keväällähän ne silmut puhkeaa.
  5. Meidän poika on normaalikokoinen, mieluummin iso kuin pieni. Me kestoillaan, mutta pidettiin n. 1,5 kk kestotauko (uuden raskauden aiheuttama pahoinvointi, seliseli.. ) ja heti kertseihin siirtymisen jälkeen poika lähti ryömimään. Itse olen sitä mieltä että tuo oli sattumaa, mies taitaa olla sitä mieltä että kestot vaikuttivat. Nyt kestoillaan taas eikä vaikuta liikkumiseen mitenkään. Pojalla on tänään ikää tasan 11 kk. 9 kk täytettyään lähti ryömimään eteenpäin, 10 kk ikäisenä oppi nousemaan itse istumaan, nousemaan ja seisomaan tukea vasten, ja myös konttaamaan, vaikkakin konttaaminen on edelleen todella vähäistä. Ryömien pääsee nopeammin. Tukea vasten ottaa joitakin haparoivia askeleita, mutta ei niitä vielä voi kävelyksi kutsua.
  6. Onnea uudesta työpaikasta! Ajatella, että Justus täyttää jo vuoden. Kyllä aika kuluu nopeaan.
  7. Hyvä ketju. Meillä poika täyttää viikon päästä 9 kk, eikä ryömi eteenpäin, konttausasentoa ei edes yritä. Istuu kyllä tukevasti kun laittaa istumaan, mutta itse ei nouse. Pyörii navan ympäri ja pakittaa, eli pääsee kyllä liikkumaan joskus pitkiäkin matkoja, mutta aika hidasta ja päämäärätöntä se liikkuminen vielä on. Väkisinkin olen vähän huolestunut, kun tuntuu että kaikki muut liikkuvat paljon aikaisemmin. Vertaistukea ja kokemuksia siis kaipailen minäkin. Ja joo, tuo yksi vastaus ei paljoa auttanut...
  8. Kiva päästä lukemaan teidän kuulumisia. Tsemppiä työhaastatteluun!
  9. Tää kiinnostaisi myös mua. Olen jotenkin järkeillyt asian niin, että fleece imee nopeasti sellaisen suihkumaisen, nopeasti tulevan kosteuden, mutta ei hidasta, "paikallaan pysyvää" kosteutta. Kuulostaapa tosi tyhmältä.. Tää mun järkeily perustuu testiin: kun fleecen päälle valutti vettä raanasta hyvin hitaasti, se tuntui suorastaan hylkivän vettä, mutta kun laski reilummin, vesi meni läpi mutta kangas jäi tuntumaan kuivalta. Mene ja tiedä, perusteluja kaipaisin minäkin, jotta tietäisin käyttäisinkö vanhan, käyttämättömän fleecepuseron sisävaipan sisä- vai ulkokerrokseen.
  10. Tähän yhdyn. Tätä ihmeteltiinkin erään todella mukavan harjoittelijan kanssa. Hän oli nuori ja varmasti kokemattomampi kuin muut hoitajat ja kätilöt, mutta koska hän oli kuunnellut monet kotiuttamispuheet ja muut ohjeet harjoittelunsa aikana, sain häneltä parhaat, valikoidut neuvot. Osa hoitajista ja kätilöistä oli palvelualttiita ja ymmärtäväisiä, osa ei. Erään ihanan kätilön kärsivällisyyden ja asiantuntevuuden ansiosta oikea imetysotekin vihdoin löytyi ja imetys lähti sujumaan. Osastolla ei ollut ruuhkaa ja saimme perhehuoneen. Se oli tosi hyvä juttu, sillä olin sektion jälkeen aika heikkona. Mies pääsi hoitamaan vauvaa. Olin sairaalassa 6 yötä, joista 4 mies oli siellä myös. Alkuun apua sai hyvin, kun kiikuttivat vähän väliä kipulääkkeitä ja samalla neuvoivat. Myöhemmin apua joutui pyytämään. Muuten en pahemmin pyydellyt, mutta vauvan saamisessa tissille pyysin usein jonkun auttamaan, kun ei se muuten tuntunut onnistuvan. Vauva oli ekan yön vauvalassa, toivat vain syömään, muuten oli koko ajan vierihoidossa. Sektiostakaan ei jäänyt traumoja, vaikka toiminta leikkauksen jälkeen ei mennyt ihan toivottavalla tavalla. Vietin heräämössä tuntikausia tarkkailussa, eikä mulle kerrottu selkeästi miksi. Erilaisia lääkäreitä kävi tutkimassa, ultrattiin, otettiin kokeita.. Mieskin oli ihmeissään kun hänet jätettiin vauvan kanssa kaksin ja kerrottiin että kohta tulen, mutta ihan kohta ei tullutkaan. No, kaikki oli kunnossa ja lopulta pääsin osastolle, ei siinä mitään. Kysykää ihmeessä jos tulee mieleen jotain erityistä.
  11. Ihania. Tässä meidän pojan ihan eka lusikallinen kiinteitä. Maissisosetta, ikää 5 kk 1 vko. Nam nam..
  12. Minäkin olisin kiinnostunut siitä, palautuuko napa koskaan ennalleen. Lapsi on 7,5 kk ja mulla on edelleen "pallonapa". Navan ympärillä nahka roikkuu ja iho on tummempaa. Myös tummat viivat navasta ylös ja alas ovat edelleen paikallaan.
  13. Raskauskiloja kertyi noin 14 ja laitokselle jäi vain viitisen kiloa. Aluksi paino tippui tosi hitaasti ja kuvittelinkin että ylimääräiset kilot tulivat jäädäkseen. Kyllä ne kuitenkin parin kuukauden päästä alkoivat karisemaan ja nyt on painoa pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Parit housut ovat jääneet käyttämättä kun tippuvat jalasta. Ja laihduttanut en todellakaan ole.
  14. Juuri näin! Kotiin tulin verkkareissa ja aika pitkään pidin kotona pyjamahousuja ja kodin ulkopuolella äitiysfarkkuja. Mutta laskihan se turvotus vihdoin ja kilot hävisivät, ja sektiohaavakin parani. Aluksi iho oli kyllä niin kipeä että mitään puristavaa vaatetta ei voinut kuvitellakaan survovansa päälleen.
  15. Meillä on näpsyjä kolmekin kappaletta, mutta en ole niitä tykännyt käyttää kun ne piikit uppoavat mielestäni kovin syvälle harsoon. Painaakohan ne paljon masullaan olevan pojan ihoon? Ei kai..?