Ebur

Jotain taianomaista siinä hetkessä oli, kun vauva nostettiin rinnalle. Katsoin vauvan silmiä, jotka olivat ihmeellisen kauniit. Ihmettelin, kuinka pieni hän oli. Valtava hellyyden tunne oli päällimmäisenä ja myös hämmennys - tässäkö tämä uusi ihminen nyt on.

Mulla oli itselle oma sairaalakassi ja vauvan kotiutumisvaatteille oma. Pakkasin jossain vaiheessa äitiyslomalla ja lisäilin sitten vielä synnytyksen käynnistyttyä joitain tarpeellisia juttuja. Mulla oli kassissa: - Neuvolakortti - Henk. koht. hygieniavälineet: shampoo, hoitoaine, hajusteeton antiperspirantti, hammasharja ja -tahna ja kosteusvoide. Olivat kaikki tarpeellisia. Sairaalassa oli tarjolla vain suihkusaippuaa. - Muutamia meikkejä. Taisi olla puuteri ja ripsiväri, joita käytin muistaakseni viimeisenä kokonaisena päivänä sairaalassa (oltiin yhteensä 6 päivää), kun tuli joitain vieraita käymään. Olisin pärjännyt ihan hyvin ilmankin. - Omat säänmukaiset kotiutumisvaatteet ja imetysliivit. - Kamera oli tietysti ihan must-juttu. - Kännykän laturi - Pari cd-levyä synnytykseen. Olivat tosi kiva juttu, vaikka kuunneltiin myös radiota. - "Normaalit" käsilaukun sisällön jutut otin kokonaisuudessaan mukaan, eli kännykkä, lompakko, avaimet jne. - Eväitä olin pakannut myös, nämä olivat täysin turhia. Itse en enää halunnut syödä mitään siinä vaiheessa, kun synnytyssaliin otettiin sisään ja miehellekin tarjottiin sairaalan puolesta aamupalaa, kun vauva oli syntynyt yöllä. Lisäksi tarvitsin sairaalassa näitä juttuja, joita en ollut pakannut etukäteen, joten mies kävi ostoksilla: - liivinsuojat kotiutumista varten - rintakumia tarvitsin muutamalla kerralla imetystä harjoitellessani

Kiitos ihan hurjasti vastauksista ja tsemppailuista Penni, johannem, Chimelli ja forgetmenot! Tällä hetkellä pystyisin pumppaamaan jopa paria desiä kerrallaan, ja juuri siksi mietinkin, kannattaako ennakoida tätä pumppausasiaa ennen kiinteiden aloittamista. Toisaalta maito taitaa säilyä pakkasessa vain jotain 3 kuukautta vai millaisia ohjeita olette saaneet? Hyvä pointti forgetmenot tuo mukista opettelu. Siinä hyvä tavoite miehen isäkuukaudelle, opettaa vauva juomaan mukista.

Jos aikoo tehdä yksittäisiä työkeikkoja tai olla muutamia viikkoja töissä lapsen ollessa n. 9-10 kuukauden ikäinen, missä vaiheessa kannattaisi alkaa pumpata maitoa varastoon pakkaseen? Kuinka monta annosta maitoa tuon ikäisille yleensä menee kiinteiden ohella päivässä (olettaen, että itse tietysti imettäisin aamuisin ja iltaisin, tarvittaessa myös yöllä)? Kannattaako pumpata myös työpäivän keskellä, onko se tarpeellista maidontulon ylläpitämiseksi? Onko kellään kokemusta siitä, voiko imetys jatkua normaalisti sen jälkeen ainakin vuoden ikään asti, jos vauva on pärjännyt päiväsaikaan pumpatulla maidolla muutamien viikkojen ajan?

Kiitos, tästä ketjusta tuli taas vähän optimistisempi olo! Meillä vauva on saanut mun omaa pumpattua maitoa pullosta ihan alusta asti n. joka toinen päivä, kun olen käynyt esim. lenkillä. Ihan ok on suostunut kuulemma pullosta syömään, meillä käytössä Aventin hidasvirtauksiset tuttipullot. Eilen mies yritti syöttää pullosta niin, että mä touhuilin samassa huoneessa jotain muuta. Vauva kiemurteli ja huusi lohduttomana, eikä suostunut syömään ennen kuin otin rinnalle. Mietin jo, että tähänkö loppuivat omat mahdollisuudet päästä harrastamaan pariksi tunniksi, mutta ilmeisesti tilanne johtuikin vain mun läsnäolosta... Tuttia tyttö ei huoli oikeastaan lainkaan ja olen jo hyväksynyt, ettei varmaan huolikaan. Eiköhän tyttö kehity ihan hyvin ilman sitä tuttiakin - onhan maailmassa paljon vauvoja, jotka eivät ole tuttia nähneetkään.

Mä tykkään pitää mekkoja meidän tytöllä - mekko+sukkikset -yhdistelmä on jotenkin paljon kätevämpi kuin housut mielestäni... Nyt käytössä mm. tämä Marimekon mekko:

LeeLoon kuvat näyttävät ihan samalta kuin mun loppuraskauden maha ja mikä tilanne oli viikko synnytyksestä. Jopa linea negra näyttää ihan samalta. Meillä taitaa olla siis samanmoiset geenit. En tajunnut kuvia ottaa, mutta luultavasti onnekkaiden perintötekijöiden lisäksi se vaikutti aika paljon, että jatkoin liikunnan harrastamista ihan loppuraskauteen saakka ja aloitin uudestaan heti pari viikkoa synnytyksen jälkeen samaan malliin. Pääosin hyvin sujunut synnytys vaikutti tietysti paljon siihen, että tällainen oli mahdollista. Nyt 6 viikkoa synnytyksestä vatsalihaksetkin alkavat taas löytyä. Ajattelen tosin, että nämä asiat eivät ole sellaisia, joista olisi millään tavalla syytä "kilpailla". Varmaan hyvä on ensisynnyttäjien tietää, että aivan normaalia on sekä nopeampi että hitaampi palautuminen, siksi tämä on kiva ketju. Sekin on normaalia (ja varmaan aika tavanomaista), että olemus ei koskaan palaudu ihan samanlaiseksi kuin ennen lapsia. Itsekin kävin täällä kurkkimassa odotusaikana, kun en tiennyt, mitä on odotettavissa muokkaus: kirjoitusvirheet pois

Noin kuuden viikon ikäinen. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi pitänyt pitää ristiäiset jo pari viikkoa aiemmin, ihan hyvin olisi jaksanut ja ehtinyt.

KappAhlista löytyi tämä ihanuus:

Tällä hetkellä vauvan ollessa kuukauden ikäinen kertakäyttöisiä ja kestovaippoja menee aika fifty-fifty. Laitan kotona ollessa aina keston, mutta kodin ulkopuolelle lähdettäessä ja öisin kertis. Tavoitteena lisätä pikkuhiljaa kestisten osuutta ja siirtyä lähes täyskestoiluun.

Ensimmäinen nimi löytyy kalenterista, mutta sitä on annettu silti aika vähän. Ei ole tämän hetken suosikkinimiä, mutta en yhtään ihmettelisi, vaikka muuttuisi lähivuosina suositummaksi. Toinen nimi ei ole kalenterissa eikä sitä ole annettu kovin paljoa, vaikka ihan perinteinen nimi onkin (tulee suvusta).

Olin ostanut varta vasten kotiutumista varten itselleni vähän hienomman collegehousu+huppari-setin normimallistosta ja sen kanssa kotiuduin. Oli hyvä ratkaisu, sillä 5 päivää synnytyksen jälkeen äitiyshousut eivät todellakaan enää pysyneet päällä. Maha katosi yllättävän nopeasti jo sairaala-aikana.

Milloin aloititte miettimisen? Rakenneultran (jossa saatiin sukupuoliveikkaus) jälkeen alettiin vakavammin pyöritellä erilaisia nimivaihtoehtoja. Oltiin jo ennen sitä puhuttu aika paljon yleisellä tasolla siitä, millaisista nimistä tykätään. Oliko päätös vaikea? Oli se aika vaikeaa, kun meillä oli niin paljon kriteereitä... Lopulta löytyi sellainen kahden nimen yhdistelmä, joka nuo kriteerit täyttivät. Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Varmuuden vuoksi mietittiin jo ennen syntymää molemmille nimet, vaikka vahva sukupuoliveikkaus olikin. Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta? Tämä on aika jännä ajatus. Voiko ihminen jo syntyessään näyttää tai olla näyttämättä nimeltään? Ajattelen, että lapsi alkaa näyttää ihan varmasti siltä nimeltä, jonka vanhemmat ovat hänelle valinneet. Itse kutsuin vauvaa hänen omalla nimellään heti kun hänet rinnalleni nostettiin synnytyssalissa. Ja nimi tuntui oikein sopivalta. Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla? Periaatteessa voisi olla jonkun mukavan puolitutun nimi, mutta meidän vauvalle tuli sellainen nimi, jonka nimisiä en tunne yhtään.

Sattui paljon vähemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Avautumisvaiheessa käytin kivunlievityksenä suihkua ja ammetta ja kivut olivat koko ajan hallittavia - oli sellainen olo, että polte vei synnytystä eteenpäin ja se motivoi jaksamaan. Kun kalvot puhkaistiin, sain samalla epiduraalin. Ilmeisesti epiduraali meni kohdallani aivan nappiin, sillä avautumisen loppuvaihe ja ponnistaminen ei sattunut erityisemmin, mutta jonkinlainen tuntuma ja kontrolli oli koko ajan siitä, mitä pitää tehdä. Muokkaan vielä sen verran, että tuo epiduraali laitettiin sen takia, että supistukset olivat jatkuneet tuossa vaiheessa yli 24 h ja en ollut nukkunut pariin vuorokauteen. Kalvojen puhkaisulla + oksitosiinitipalla haluttiin edesauttaa synnytyksen etenemistä ja kätilö suositteli samalla laitettavaksi epiduraalia. Oli mulle hyvä ratkaisu siinä vaiheessa.

Vauva syntyi 40+3, synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla.

Paljonko siis kertyi raskauskiloja? Tasan 10 kg. Turvotusta mulle ei tullut lainkaan, joten tuo oli kokonaan ihan "aitoa" painonnousua. Miten suhtauduit kertyneisiin kiloihin? Myönteisesti - juuri niinhän asian kuuluukin mennä. Kiloja olisi saanut tulla mielestäni vähän enemmänkin, sillä lähtötilanne oli BMI hieman alle 20. Nyt pelottaa, että kuihduttaako imetys mut ihan täysin. Täytyy vaan yrittää syödä PALJON. Entä miten ympäristö suhtautui? Kuinka neuvolassa huomioitiin painonnousu? Ihan neutraalia oli suhtautuminen sekä neuvolassa että muualla. Yhden kerran terveydenhoitaja ihmetteli, kun viikon aikana oli tullut tavallista enemmän painonnousua, mutta ei mitenkään ikävällä tavalla. Miten pian pääsit kiloista eroon? Nyt viikko synnytyksestä niitä on jäljellä 2 kg. Onko kilojen kertyminen kauhea asia vai enemmän asiaankuuluvaa? Täysin asiaankuuluvaa eikä ollenkaan kauhea asia.

Ainoa yllättävä juttu, josta en ollut kuullut ollenkaan ennen omaa synnytystäni oli tämä: supistukset eivät välttämättä muutu oppikirjamaisen säännöllisiksi, vaikka avautumisvaihe olisi jo hyvin pitkällä. Synnytyksen alkamisajankohtaa ei tuolloin oikein pysty määrittelemään täsmällisesti, kun kipeitä epäsäännöllisiä (5-15 minuutin välein) supistuksia tulee yli vuorokauden ajan. Tai ehkä olin ymmärtänyt etukäteen käsitteen "säännölliset supistukset" jotenkin liian kirjaimellisesti.

Tiistai-iltana menin synnyttämään ja sunnuntaina päästiin pois. Eli tuosta tulee yhteensä vajaat 6 vuorokautta. Syynä noille "extrapäiville" oli vauvan bilirubiiniarvot.

^ Kuulostaa ihan normaalilta. Alkuraskaudessa ymmärtääkseni lähes mikä tahansa voi olla "normaalia" - erilaiset tuntemukset alavatsalla (voimakkaatkin) ja myös se, ettei ole tuntemuksia. Ja normaalia on myöskin pohtia, millainen oire/oireettomuus on normaalia. Onnea odotukseen!

^ Mulle sanottiin neuvolassa muistaakseni, että korkeintaan parin viikon sisällä pitäisi kutsu tulla. Omalla kohdalla oli tosin sen verran hankaluuksia työaikataulujen järjestämisessä, että soitin itse NKL:lle ja sovin puhelimitse molemmat ultra-ajat heti ensimmäise neuvolan jälkeen. En jäänyt odottelemaan, millaisia ylläriaikoja olisivat mulle sieltä arponeet. Mutta voit varmasti ihan rauhassa odotella vielä koko tämän viikon postia.

Ei tarvitse mun mielestä olla lainkaan samaa sarjaa sisarusten nimet, mutta on kiva, jos ovat jollain tavalla edes samalta planeetalta. Toisaalta sekään ei haittaa, jos nimet ovat samankaltaisia, kunhan eivät mene keskenään koko ajan sekaisin. Olipa tämä nyt ympäripyöreä vastaus.

Tuli tästä keskustelusta mieleen vielä tällainen kikka, jota olen joskus nähnyt käytettävän: järjestetään kilpailu tyyliin "kuka ehtii kerätä eniten leluja omille paikoilleen". Saisiko sillä liikettä vastentahtoisiin pikku siivoojiin?

Hurjan kauniita nimiä ja nimiyhdistelmiä olette valinneet lapsillenne! Samoin olen hämmästellyt, kuinka ihania nimiä löytyy aina kastetut-palstoilta lehdistä. Ei ihmekään, että samoissa ikäluokissa on usein paljon samoja nimiä.

Eikö se ole ihan tutkittu tosiasia, että johtotason miehillä on keskimääräistä enemmän lapsia kun taas johtotason naisilla keskimääräistä vähemmän? Mulla ei ole valitettavasti mitään lähdettä tähän heittää, mutta muistan lukeneeni ihan äskettäin aiheesta. Omatkin havainnot tukevat tuota seikkaa: tuntemillani johtavassa asemassa työelämässä olevilla miehillä on usein lapsia kolme tai enemmän ja samoin kun lukee lehdistä yritysjohtajien haastatteluja, heillä on usein tavallista enemmän lapsia. Alkuperäiseen keskustelunaiheeseen: suurperheet eivät herätä mussa mitään ihmeellisiä ajatuksia. Mielestäni 3-4 lasta ei ole vielä suurperhe, mutta aloitusviestissä mainittu 10 lasta ehdottomasti on. Ihmisillä on erilaisia syitä valintoihinsa ja mielestäni ihan ok "hankkia" paljon lapsia, jos heistä pidetään hyvää huolta. Suomessa varmaan perheistä, joissa lapsia on esim. kuusi tai enemmän, useimmat ovat lestadiolaisia tai maahanmuuttajia jostain sellaisesta kulttuurista, jossa perheet ovat suomalaista normia suurempia. Mutta ei kai siinä mitään pahaa ole? Toki nykyään käydään ihan aiheellista keskustelua maailman väestönkasvusta ja perhesuunnittelusta myös ekologisena valintana, mutta en voi käsittää, miksi joku hyökkäisi jo olemassa olevia lapsiperheitä vastaan noilla argumenteilla.

Kesä ja kesälomat ovat tältä vuodelta jo ohi, mutta tulin nyt kuitenkin kommentoimaan aihetta tulevien vuosien varalle. Eli ymmärtääkseni useimpien (?) kuntien ja seurakuntien järjestämiltä lastenleireiltä voi tarvittaessa hakea maksuvapautusta tai hinnanalennusta. Tuolla mahdollisuudella halutaan taata, että kesäleirit eivät ole vain parempituloisten huvitusta. Ja ovathan nuo leirit tosi mukavia, itselläkin on paljon ihania muistoja lapsuudesta erilaisilta kesäleireiltä!