Ebur

Kaksi lasta, jotka ovat eri sukupuolia. Molemmista on ollut selkeä "poikamaha" eli ainakin mun kohdalla tuo vatsan muoto taitaa liittyä ihan vartalotyyppiin...

Anerina: Meidän vauva on ollut myös syntymästään saakka pienikokoinen, mutta täysimetin lähes 6 kk (muistaakseni viikkoa ennen puolivuotispäivää maistoi ekan kerran kiinteitä ruokia). Kiinteiden aloituksella ei ole ollut mitään ihmeempää vaikutusta painonkehitykseen, vaan siellä samalla alakäyrällä kasvaa edelleen yli kymmenkuisena. Vähän siksakkia on käyrä kulkenut, mutta ihan "normaalin rajoissa". Neuvolan terkkarin mielestä ei ollut mitään syytä aloittaa kiinteitä tuota aiemmin, kun halusin imettää ja äidinmaidossa on kuitenkin hyvin kaloreita verrattuna moniin ns. tavallisiin ruokiin.

Valpuri: Tuo on vähän kinkkisempi juttu, jos ei alhaalla ole mitään järkevää paikkaa vaunuille. Meidän rappukäytävässä en olisi onnistunut yksin ollessani raahaamaan vaunuja tänne ylös asti. Olisi ollut liian vaarallista vauvan kannalta eivätkä unet ainakaan olisi pikkuvauva-aikana jatkuneet kotiin asti. Nykyään ei siis nuku muutenkaan rattaissa. Säilytämme vaunuja kellarikomerossa (kellariin menee luiska takaovelta). Kellarista tänne ylös asti on neljät portaat, joten on tullut vähän kuntoiltua niitä ylös alas. Kannattaa vielä kysellä, olisiko taloyhtiössä mahdollista järjestää paikkaa vaunujen säilytykseen tavalla tai toisella. Mahtuisiko sinne pyöräkellariin kapeisiin portaisiin luiskaa rattaille? Onko teillä omaa kellarikomeroa?

Ja tosiaan suosittelen ainakin kokeilemaan kantoliinaa tai kantoreppua - en halua tuputtaa sitä vaihtoehtoa (eikä varmaan ole sopiva kaikkiin tilanteisiin), mutta meidän perheessä se on ratkaissut monta liikkumiseen liittyvää haastetta. Ihan niinkin yksinkertaisia asioita kuin että olen päässyt viemään roskapussin vauvan kanssa yksin kotona ollessa...

Tarvikepuolelta löytyy varmasti lisää keskustelua tästä aiheesta, mutta itse hankimme hissittömään kerrostaloon Emmaljungan City Crossit pehmeällä kantokopalla. Pientä vauvaa oli siinä helppo kantaa ylös portaita, mutta tällaisessa talossa asuessa paras ratkaisu on ollut kantoliinan ja kantorepun hankkiminen. Vaunut ovat jääneet oikeastaan kokonaan pois käytöstä, kun vauvasta on tullut isompi. Matkarattaita en ole kaivannut ollenkaan juuri noiden kantovälineiden ansiosta.

^ Onpa hurjan kuuloinen synnytys ollut sinulla, Penny. Ilmeisesti nyt kaikki on kuitenkin hyvin? Varmaan pienemmissäkin sairaaloissa saa ihan hyvää hoitoa, mutta täytyy kyllä sanoa, että itse päädyin valitsemaan Naistenklinikan synnytyspaikaksi osittain sen takia, että uskoisin siellä olevan parhaat mahdolliset valmiudet erilaisiin poikkeustilanteisiin. Lastenklinikka lähellä jne.

Tällainen osui silmään:

Loppuvuoden pojille paljon ADHD-diagnooseja

Kiitos mirelda vinkeistä! Kastanjanäkkäri kuulostaa hyvältä, täytyy käydä tutkimassa Ruohonjuuren valikoimia.

Vähän tuntuu liioitellulta tällainen kielto. Tietysti tässä(kin) aiheessa on harmaan sävyjä, eli jokin kovin raaka kauhuelokuva, joka aiheuttaa yleisössä pelästyksiä ja sydämentykytyksiä, ei ehkä ole vauvakinoon sopiva. Siis siitä syystä, että nuo äitien/isien pelästyttelyt saattavat pelästyttää myös vauvoja. Tai mä olen ainakin huomannut, että oma tunnetila siirtyy aika helposti vauvalle. Ja volyymin pitää luonnollisesti olla kohtuullisella tasolla. En ole vauvakinossa käynyt, mutta ensimmäisten kuukausien iltaimetysmaratonien aikana katselin tv:stä ja dvd:ltä kaikenlaista.

shalala: Meillä on ollut myös pelkkä quadrolift ja noin puolen vuoden ikäisenä se kävi liian pieneksi. Meillä on tosin suhteellisen pienikokoinen vauva ja kevät on jo niin pitkällä, että makuupussia ym. lämmikkeitä ei enää tarvita. Elokuisella vauvallahan tuo puoli vuotta tulee täyteen jo keskellä talvea, joten saattaa käydä ahtaaksi jo ennen puolen vuoden ikää!

Kaakaopapu mun mielestä ohje oli myös kummallinen ja siksi emme sitä noudattaneetkaan. Ohjeistus oli kirjallisena ja nimenomaan sellaisessa lapussa, joka oli osoitettu 6 kk täysimetetyille lapsille. Nyt just en löydä kyseistä lappua, mutta muistaakseni ohje meni näin: 1-2 viikkoa pelkkää mössättyä perunaa (jälkimmäisellä viikolla sekaan voi laittaa kukkakaalia tai porkkanaa), 3. viikolla mukaan lihaa, 4. viikolla viljoja ja 5. viikolla hedelmiä. Eli hyvin jäykät ohjeet, jos nyt ajatellaan sellaista lasta, jolla ei ole syytä epäillä mitään allergioita. Allergiatapauksissa ymmärrän, että ohjeet ovat erilaiset. Mutta ei tosiaan noudatettu noita ohjeita, vaan nyt 2 viikon jälkeen tyttö on maistanut jotain jo kaikista ruoka-aineryhmistä ja pääosin sormiruokaillen. Samassa lapussa oli muuten ohjeita myös sormiruokailuun. Siinä tekstissä oli painotettu erityisesti hyvää fiilistä ja lapsen osallistumista perheen yhteisiin aterioihin.

Eilen keksin myös tavan houkutella syömään puuroa/sosetta paremmin eli kahden lusikan taktiikka: tyttö sai itse työntää lusikan suuhunsa ja mä sihtailin toisella lusikalla suupielestä valuvia ylimääräisiä ja täytin uutta lusikkaa. Sotkuista puuhaa, mutta niin on sormiruokailukin. Pari päivää sitten lenteli parsakaalin palasia pitkin keittiötä, mutta oli sen verran herkkua, että meni kivasti suuhunkin.

^ Ihana tuo paahtopaistikokemus. Itse asiassa sattumalta eilen illalla laitoin itselleni ja miehelle paistia ruoaksi ja päätin samalla keittää pari palaa siitä tytölle maisteltavaksi. Kiinnostuneena imeskeli lihanpalaa. Mulla on ollut vähän sellainen ajatus näissä syömisissä, että vauva syö samaan aikaan ja suhteellisen saman oloista ruokaa kuin me muutkin. Eli jos olen antanut höyrytettyä parsakaalia maisteltavaksi, niin omalla lautasellani on myös lisukkeena sitä parsakaalia. Tai jos syömme iltapuuroa, myös vauvalle tarjottaisiin sitä iltapuuroa. Niinä kertoina, kun olen tarjonnut sosetta, olen yleensä itse syönyt sosekeittoa... Tietysti nyt aloitteluvaiheessa vain pari kertaa päivässä noita kokeiluita ja pikkuhiljaa enemmän. Tämä on varmaan nyt jonkinlainen kauhuesimerkki siitä, kuinka neuvolan ohjeita ei noudateta. Neuvolan lapussa ohjeistettiin, että pelkkää perunasosetta pitäisi antaa 1-2 viikkoa ennen muita ruokia. Mutta mitään vatsa- tm. ongelmia ei tosin ole ilmennyt tällaisella vähemmän järjestelmällisellä otteella.

Mä tulin tänne kurkkimaan, kun n. puolivuotias vauva teki täydellisen stopin soseiden maistelussa. Vajaat pari viikkoa on nyt maisteltu kiinteitä ja alusta asti olemme tarjonneet sekä sormiruokaa että soseita. Sormiruoka on selvästi ollut paljon mieluisampaa, eikä ihan muutamaa ekaa kokeilua lukuunottamatta tyttö ole suostunut syötettäväksi (eli että joku muu kuin hän itse laittaa lusikan suuhun). Ja nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että kamala huuto vain tulee, jos lusikka lähestyy. Tarraa kiinni lusikasta ja alkaa järsiä lusikkaa. Sormiruokaa sen sijaan natustaa innokkasti ja vatsaan päätyy mielestäni yllättävän paljon tavaraa. Onko mitään syytä syöttää soseita, jos syöttäminen ei luonnistu? Mulle tulee mieleen oikeastaan vain kaikenlaiset reissut, jossa olisi tulevaisuudessa niiiiin paljon helpompaa, jos homma luonnistuisi myös syöttäen. Tämä on tietysti vain oman mukavuuden näkökulma, vauvalle tuskin mitään haittaa on, jos ei ole syötettävänä. Tähän mennessä kotoa poistuttaessa eväänä on ollut ihan vain rintamaito. Mä kun olin jo ajatellut etukäteen, että teen kaikenlaisia kivoja soseita vauvalle. Mutta eipä nämä vauvat aina noudata äitiensä suunnitelmia.

Että kirjoituksen pointtina oli varmaan vaan saada jotain henkistä tukea sille, että pelkällä sormiruoalla (+tietty imetys) voi vauva elää ja reissuistakin voidaan selvitä... Olisi kiva kuulla kokemuksia.

Kohta ajattelin ottaa ohjelmaan lihat. Miten olette tarjonneet niitä puolivuotiaalle?

Täysimetys ja 5,5 kuukautta. Tarkoitus oli täysimettää vielä pari viikkoa sinne puolivuotiaaksi, mutta vauvalla vaikutti olevan selvä herkkyyskausi, joten aikaistettiin hieman suunnitelmia. Varmaan arvio osui oikeaan, sillä kiinteitä ruokia (lähinnä sormiruokaa) vaikuttaisi uppoavan kivasti ja vauva on kovin innostunut ruokailuhetkistä.

Äiti löysi vauvansa elossa ruumishuoneelta

Voi kunpa pieni tyttö jaksaisi elää hurjasta alusta huolimatta!

Kyllä niitä ihmettelyitä liittyen kantoliinaan tulee ihan Helsingissäkin, jossa kuitenkin suhteellisen usein näkee äitejä tai isiä liinan kanssa. Tänäänkin parin tunnin kirjastoreissuun mahtui kolme tuntematonta ihmistä, jotka tulivat kyselemään liinasta. Kyseessä oli nimenomaan vanhemman polven ihmisiä, jotka ihastelivat kantoliinaa ja harmittelivat, ettei sellaisia käytetty Suomessa silloin kun omat lapset olivat pieniä.

^^ Uskomatonta kommenttia olet Lunainlove saanut ulkopuolisilta. Taustalla tuollaisissa jutuissa tuntuu olevan ajatus siitä, että jo hirveän pienen lapsen tulisi olla täysin itsenäinen. Ihan älytöntä edes verrata 4-vuotiasta ja 15-vuotiasta.

Olin tulossa tuomaan samaa tietoa kuin Kyllikki-Kaarina eli tosiaan tuossa Keltikangas-Järvisen kirjassa arvioidaan tämän ruotsalaistutkimuksen laatua. Olen itse lukenut vasta pintapuolisesti, täytyy perehtyä tarkemmin, kun kirjan nyt käsiin sain. Muutenkin vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta!

4 kuukauden iässä puhkesi alaetuhammas. Nyt sitten odotellaan, milloin tulee lisää.

Tutkimustulos on sen verran erilainen kuin suomalaisten tutkijoiden antamat lausunnot aiheesta, että muakin tosiaan kiinnostaisi ainakin seuraavat asiat:

- Brionyn esiin tuoma kysymys tutkittavien sosioekonomisesta taustasta. Sillä kun on tutkitusti merkittävä vaikutus elämässä pärjäämiseen ja veikkaisin (ihan mutulla) vaikutuksen olevan vielä voimakkaampi kuin päivähoidon aloittamisiän.

- Mitä ovat tuossa jutussa mainitut "sosiaaliset taidot"? Tarkoitetaanko niillä kykyä luoda ihmissuhteita, luottaa toisiin ihmisiin jne. vai jotain muuta?

- Onko päivähoidon laadussa merkittäviä eroja Suomen ja Ruotsin välillä esim. ryhmäkokojen suhteen? Tietääkö kukaan?

- Ilmeisesti tutkitut lapset ovat syntyneet 70-luvulla. Millaista päivähoito on ollut silloin?

^ Ärsyttävä lähtökohta tuossa tekstissä. Ihan kuin raskausvatsaa pitäisi jotenkin piilotella ja sen näkyminen esim. tiukoissa vaatteissa olisi mautonta. Ei nyt varmaan tuo kyseinen Hanniganin vaatekappale mikään tyylikkyyden ruumiillistuma ole, mutta ei johdu mielestäni raskausvatsasta.

Mulla on kantovälineinä vauvalle EllaRoon kudottu pitkä liina ja myös Manducaa olen käyttänyt. Nyt olisi vaan hirveä liinakuume, kun olisi hauskaa saada eri värisiä liinoja eri asukokonaisuuksiin ja eri fiiliksiin. Kertokaas liinakonkarit, mikä olisi oikein laadukas ja hyvin hengittävä liina kesäkeleille ja josta löytyisi siis myös ihan vaaleita värejä?

Ei tullut raskausarpia, vaikka en missään vaiheessa erityisemmin vatsaa rasvaillut (ehkä pari kertaa muistin rasvata ). Sen sijaan linea negra on edelleen näkyvissä yli 4 kuukautta synnytyksen jälkeen... Häviääköhän koskaan.

Hienoa, tuiku!!! Eikö olekin palkitsevaa, kun oppii havainnoimaan pikkuisen viestejä! Kyllä mä uskon, että näinkin pienet voivat ymmärtää jutun jujun. Tai mikä muu muka selittäisi sen, että tyttö (4 kk) osaa jo aika hyvin ääntelehtien ilmoittaa pissahädästään ja unien jälkeen jaksaa lähes aina odottaa sen hetken, kun vaippa riisutaan ja hänet kiikutetaan lavuaarin päälle. Huomaan myös tytön suuttumuksen niissä tilanteissa, kun joutuu tekemään pissan vaippaan jossain reissussa tai jos kotona mulla on jokin homma kesken (tyyliin kädet taikinassa, kuten tänään ).

Mun oli pakko googlailla vähän tuon Mino-Markus Misseen tiimoilta. Vaikuttaa siltä, että nimen antajilla on jotain yhteyksiä Kaukoitään, sillä Mino on usemman eri paikan nimi Japanissa ja Papua-Uudessa-Guineassa esiintyvä lintu. Missee Lee taas on hahmo samannimisessä lastenkirjassa (joka sijoittuu Kiinaan) Googlen mukaan.

Jotenkin mä tykkään tuollaisista nimistä, joilla on tarina, vaikka aluksi vähän oudolta tuntuisivat.

Viisi kertaa tutkittiin ultraäänellä, joista kolme julkisella puolella ja kaksi yksityisellä. Yksityisellä kävin alkuraskauden ultrassa ja tarkistamassa tilanteen raskausviikolla 12 voimakkaan verenvuodon jälkeen. Julkisella puolella olivat kaksi perusultraa ja kerran päivystyslääkäri ultrasi "ihan muuten vaan", kun kävin voimat vieneen oksentelun takia päivystyksessä. Myös kuudenteen ultraan oli jo varattu aika, kun terveydenhoitaja epäili liian vähäistä lapsiveden määrää, mutta vauva ehtikin syntyä ennen sitä.