Ebur

^^

Nämä olivat lasten suosikkinimet 2011 - katso TOP50

Sofia ja Elias ovat vuonna 2011 syntyneiden lasten suosituimmat etunimet, kertoo Väestörekisterikeskus.

Sofian sai ensimmäiseksi nimekseen 449 tyttöä. Elias annettiin etunimeksi 506 pojalle.

Sofian jälkeen suosituimmat tyttöjen ensimmäiset etunimet olivat viime vuonna Venla, Aada, Emma ja Aino. Pojille useimmin annetut etunimet Eliaksen jälkeen olivat Onni, Eetu, Leo ja Aleksi.

Kaikista tyttöjen saamista nimistä viisi suosituinta olivat edelleen Maria, Sofia, Emilia, Olivia ja Aino. Viisi suosituinta poikien nimeä olivat Juhani, Mikael, Johannes, Olavi ja Onni.

Ruotsinkielisten tyttöjen suosituin ensimmäinen etunimi oli Ida. Poikien nimistä suosituimmat olivat Elias ja Emil. Idan sai nimekseen 41 tyttöä ja Eliaksen tai Emilin 38 poikaa.

Idan jälkeen suosituimmat tyttöjen etunimet olivat Ellen, Ella, Emma ja Elin. Pojille annettiin Eliaksen ja Emilin jälkeen ensimmäiseksi etunimeksi useimmin Oliver, Benjamin ja Anton.

Ruotsinkielisten tyttöjen kaikista etunimistä viisi suosituinta olivat Maria, Sofia, Linnea, Elisabeth ja Ida. Pojilla taas viisi suosituinta nimeä olivat Johannes, Alexander, Erik, Mikael ja Emil.

Tiedot viime vuoden suosituimmista nimistä perustuvat 61 380 viime vuonna nimen saaneen lapsen tietoihin.

Nimen sai 30 120 tyttöä ja 31 260 poikaa. Suomenkielisiä heistä oli 54 116 ja ruotsinkielisiä 3 555. Kaikkiaan lapsia syntyi 62 058.

Nimitiedot kootaan väestötietojärjestelmästä, joka sisältää henkilötietojen lisäksi tietoja kiinteistöistä, rakennuksista ja asunnoista. Järjestelmää ylläpitävät maistraatit ja Väestörekisterikeskus.

Katso 50 suosituinta nimeä Väestörekisterikeskuksen sivuilta täältä (pdf-muodossa, siirry kohtaan suosituimmat suomenkielisten lasten etunimet tai suosituimmat ruotsinkielisten lasten etunimet).

Tämä on sarjassa "tyhmiä kysymyksiä", mutta haluan kuitenkin varmistaa asian. Onhan mahdollista tehdä niin, että minä olen ensin äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla lukuunottamatta kahta viimeistä viikkoa, menen töihin isäkuukauden ja miehen vuosiloman ajaksi (yht. n. 2 kk), pidän sen jälkeen oman vuosilomani (n. 1 kk) ja palaan taas töihin. Onko ihan törkeää työnantajaa ajatellen? Haluaisin varmistaa, että lapsi saa olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa, mutta hoitovapaa ei ainakaan tässä vaiheessa houkuttele. Toisaalta, jos jäisin itse hoitovapaalle joksikin aikaa, onko ihan hölmöä mennä isäkuukauden ajaksi töihin ja palata sitten taas kotiin? Toivoisin, että mies saisi myös kokemuksen kahdestaan lapsen kanssa kotona olemisesta, joten en haluaisi käyttää vuosilomaani isäkuukauden aikana.

Niin se oma mieli vaan muuttuu vajaassa vuodessa... Nyt olen ehdottomasti jäämässä hoitovapaalle miehen isäkuukauden jälkeen, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa. Isäkuukauden ajaksi menen kuitenkin töihin ja se sopii hyvin myös työnantajalle.

Onko nuo pellavansiemenet ihan ehdoton nou-nou imetyksen aikana eli saako niitä olla lainkaan esim. sämpylässä vai tarkoittaakohan tuo rajoitus lähinnä sellaista käyttöä, kun pellavansiemeniä otetaan lasillinen aamulla edistämään vatsan toimintaa? Olisi kiva laittaa pellavansiemeniä just johonkin leipätaikinaan.

Mites muuten sellaiset vitamiinivalmisteet, joissa on suuria määriä jotain vesiliukoista vitamiinia (B tai C). Tuleeko myös rintamaitoon suurempia annoksia vitamiinia, jos tuollaisia käyttää? Voiko rintamaidon kautta saada yliannostusta jostain vitamiinista?

Aika nopeasti vauva tuntuu oppivan tähän pissatushommaan, kun eilen vaihdoin kestovaipan vain yhden kerran päiväsaikaan! Tämä oli selvästi tytölle ominainen juttu, kun on hoksannut jutun jujun. Tosin saattaa nyt kiukutella vaipan laittoa, kun se rajoittaa liikkumisen vapautta. Saa nähdä, mitä tapahtuu sitten, kun lähdetään kunnolla liikkeelle tai kokeillaan myöhemmin pottaa.

^ Okei, kiitos tiedosta! En ollut tuollaisesta aiemmin kuullut.

Meillä poika oppi tutin syönnin, kun keltaisuuden takia ei saanut imettää. Tutti kelpasi, kun tissiä ei ollut koko päivässä saanut.

Mua jäi kiinnostamaan, mitä tämä tarkoitti. Miksi keltaisuuden takia ei saanut imettää? Meidän vauvalla oli myös vastasyntyneenä keltaisuutta (johon sai sinivalohoitoa) ja nimenomaan annettiin ohjeeksi imettää mahdollisimman paljon, jotta liika bilirubiini poistuisi elimistöstä. Vai oliko tässä kyse nyt jostain muusta asiasta?

Näköjään olen pari kuukautta sitten kirjoittanut tähän ketjuun ihmetellen sitä, että tutti ei kelpaa vauvalle. Nykyään tutista on tullut hyödyllinen, sillä tyttö ottaa usein muutaman imaisun siitä nukahtaessaan päiväunille, jos käy "ylikierroksilla". Auttaa jotenkin rauhoittumaan ilmeisesti, sillä tutti putoaa suusta useimmiten heti nukahtamisen jälkeen. Muutamia kertoja on nukkunut koko päiväunet tutti suussa, mutta ei ole herää, vaikka tutin ottaisi pois suusta. Muuten ei syö edelleenkään tuttia (eikä sitä olla tarjottukaan) kuin tuossa nukahtamisen hetkellä. Ja usein nukahtaa ilmankin tuttia.

Eikö tällä hetkellä ole niin, että vakityössä olevat hoitovapaalaiset saavat pitää työpaikkansa siihen asti, kun (nuorin) lapsi täyttää 3 vuotta? Sen jälkeen ei ole kai työnantajalla velvoitetta ottaa takaisin samaan työhön, jos jatkaa yli 3-vuotiaan hoitamista kotona perheen omalla kustannuksella? Tarkoittaisiko tuo kotihoidontuen leikkaus sitä, että edes omalla kustannuksella ei saisi yli 2-vuotiasta hoitaa kotona menettämättä työpaikkaansa? Korjatkaa mua, jos muistan ihan väärin nykyisen tilanteen.

Pitää vissiin äkkiä ilmoittaa pitävänsä hoitovapaata siihen asti, kun lapsi on kolme, jos haluaa tältä leikkurilta välttyä. Vai voisivatko tehdä niin, että leikkaisivat tukea jo alkaneilta hoitovapailta ja pakottaisivat työnantajat ottamaan äidit takaisin töihin vuotta ennen kuin on sovittu? Sijaisista välittämättä? En edes tiedä vielä, kuinka pitkään haluaisin olla hoitovapaalla, mutta tällaiset uutiset ohjaavat tekemään pikaisia päätöksiä asian suhteen.

Mä aloitin homman niin, että annoin tytölle päivittäin ilmakylpyjä ja seurailin, millä tavalla ilmehtii ennen pissaamista. Sitten aina kun tuli pissa lattialla (muovifroteen päällä makoillessa), sanoin "pis-pis-pis-pissss". Ilmeisesti tyttö oppi yhdistämään pis-pis-äänen ja pissaamisen toisiinsa, sillä heti kun aloin nostaa häntä lavuaarin päälle, tuli pissa kun kuuli äänen (jos vaan oli hätä). Eli onko tämä nyt ns. klassinen ehdollistuminen? Pissalle aina unien jälkeen, syömisen jälkeen, autossa, vaunuissa tai kantoliinassa matkustamisen jälkeen ja muutoin kun näyttää siltä. Tyttö osaa useimmiten jo "odottaa" pissalle pääsyä niin, että jaksaa odottaa sen hetken, kun riisun housut ja vaipan. Kakka on hankalampi, kun se ei tule samalla tavalla ennakoitavasti, vaan pitäisi olla tosi nopea silloin, kun huomaa merkit. Joitain kertoja on onnistunut ja välillä ei.

Varmaan tässä ehtii tulla monenlaista takapakkia, mutta en tietenkään ajattele, että näin pienen tulisi osata olla vielä kuiva pitkään aikaan. Kunhan haluan tarjota mahdollisuuden muuallekin kuin vaippaan pissaamiseen ja säästää vaippoja. Ei ole tämä sellainen asia, josta jaksaisi stressata sen kummemmin. Ehkä vauva saattaa isompana osata ilmoittaa itse hädästään sanomalla "pis-pis"...?

Chimelli: mä olen miettinyt just tuota, että jaksaisikohan tätä pissattamista, jos lapsia olisi useampi. Toisaalta en ole vielä kokenut tätä isona vaivana, kun vauvan hoitotoimenpiteitä on muutenkin vähän väliä. Menee siinä sivussa ja on omalla tavallaan aika hauskaa!

J A W: Rento vauva teillä, kun jaksaa kärsivällisesti odottaa vaipanvaihtoa Tämä oma kun aloittaa välittömästi kiemurtelun, jos kestovaippa tuntuu kostealta... Kertakäyttöisten kanssa taas ei reagoi, ilmeisesti ne tuntuvat kuivemmilta ihoa vasten. Minkä ikäisenä aloititte pottailun?

Nostan vanhaa ketjua. Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia konkareilta, kun meillä ollaan vasta aloiteltu tätä vaippojen vähentämistä. Olemme alkaneet käyttää vauvaa lavuaarin päällä noin kuukausi sitten (tyttö on nyt 4 kk), ensin vähän laiskemmin ja parin viikon ajan aktiivisemmin. Nyt homma toimii niin hyvin, että melkeinpä harmittaa, ettei aloittanut aiemmin. Päivisin vaippoja kuluu ihan vain muutamia. Öisin emme jaksa viedä pissalle, ja arvelen, että se saattaisi herättää vauvan turhan virkeäksi.

Ajattelen tätä juttua jotenkin siitä näkökulmasta, että jos huomaan/aavistan, että vauvalla on pissahätä, niin miksi ihmeessä antaisin tehdä vaippaan! Vastaan muihinkin vauvan ilmaisemiin tarpeisiin, niin miksi en sitten vessahätään. Tietty aina ei huomaa ja reissussa ollessa ei ole aina mahdollistakaan pissattaa.

En muuten ollut kuullutkaan mistään "vauvojen vessähätäviestinnästä" ennen kuin ihan vähän aikaa sitten tai siis en ollut tiennyt, että tällä on näin hieno nimikin!

Aarni kuulostaa kivalta ja reippaalta pojan nimeltä, arvosana 8. Siitä tulee ihan hienoja mielleyhtymiä, kuten aarniometsä.

Pakko laittaa tänne nyt arvosteluun prinsessanimi Estelle.

Vauva on nyt vajaa 4 kuukautta ja nukumme perhepedissä. Ensimmäiset pari kuukautta vauva nukkui mun puolella futonia äitiyspakkauksessa, joka oli ikään kuin sivuvaununa, eli vauva oli kosketusetäisyydellä musta. Sitten, kun muuttui jäntevämmäksi eikä mahtunut enää äitiyspakkauslaatikkoon, otimme nukkumaan meidän väliin. Ainakin tällä hetkellä systeemi toimii hyvin. Joskus 2 kuukauden paikkeilla opin itse imettämään kunnolla makuullaan, jolloin ei tarvinut enää nousta istumaan yösyötön ajaksi. Sekin helpotti öitä merkittävästi. Vauva nukahtaa tällä hetkellä jo monta tuntia ennen kuin me vanhemmat menemme nukkumaan, joten siinä mielessä hän kyllä nukkuu osan yöstään yksin. Aamulla nousemme arkisin samaan aikaan kaikki kolme.

Mä olen tykännyt nukkua lähellä vauvaa, se tuntuu jotenkin luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Nukutaan kaikki kolme hyvin tällä menetelmällä. Harmitti synnytyssairaalan osastolla, kun sänky oli niin kapea (ja ilman laitaa), etten tosiaankaan uskaltanut nukkua siinä vauvan kanssa, vaan piti käyttää sitä sairaalan koppaa. Silloin vauva tuntui olevan tosi kaukana ja vietinkin ison osan sairaalaöistä istuen sänkyni reunalla kuuntelemassa vauvan hengitystä.

Ei vielä mitään käryä, milloin siirrämme lapsen omaan sänkyyn/huoneeseen... Ei tunnu ajankohtaiselta vielä pitkään aikaan. Pinnasänky on olemassa vauvanhoitohuoneessa, mutta se on toiminut lähinnä kaikenlaisen rojun säilytyspaikkana.

Meille tuli vuoden 2011 äitiyspakkaus, joten en ole kyseistä vihkosta nähnyt. Ihan riittävästi kirjallista materiaalia imetyksestä löysin mielestäni netistä, mutta mikään kirjallinen tieto ei korvannut sitä henkilökohtaista opastusta, jonka sain sairaalassa lapsivuodeosastolla.

Mä ajoin n. 35 minuutin mittaisen työmatkan äitiyslomaan asti (rv 35) omalla autolla ja äitiyslomallakin autoilin viikoittain, muistaakseni ihan vikalle viikolle asti. Ei ollut mitään suurempia ongelmia, sain istuimen säädöt ihan hyvin laitettua. Turvavyönalenninta mulla ei ollut.

Kastetuista bongattuja: Jero, Kanu, Armeliitta, Laelia ja Marjetta. Kaks ekaa poikia, loput tyttöjä.

Armeliitta? Vähän kuin karmeliittanunna miinus k. En ole kuullutkaan aiemmin, tosi persoonallinen! Onkohan ihan kutsumanimenä?

Synnytyksessäni oli mukana kätilöopiskelija. Oli ihan loppuvaiheen opiskelija, joten osasi hoitaa synnytyksen tosi ammattimaisesti. Ystävällinen ja hyväntuulinen tyyppi - erityisen mukavaa oli se, että opiskelija keskittyi ainoastaan mun synnytykseen, kun varsinainen kätilö joutui aina välillä käymään muuallakin. Oli koko ajan joku, jolta kysyä jne.

Myös lapsivuodeosastolla oli opiskelijoita, joista kahden eri ihmisen kanssa olin tekemisissä. Ei mitään pahaa sanottavaa heistäkään. Toisella heistä oli imetysohjausnäyttö (ohjaaja oli paikalla arvioimassa), mikä oli tietysti hyvä juttu, kun sain extratukea imetykseen.

Voisin mielelläni ottaa mahdollisiin tuleviinkin synnytyksiin kätilö- tai lääkäriopiskelijan mukaan.

Näitä löytyy useampi kappale tuttavapiiristä: E(e)mil, Leo, Otso, Lu(u)kas, Iiris, Sofia, A(a)va ja Hilda.

Mutta ei ole nykylapsissa ainakaan omissa tutuissa sellaisia hittinimiä kuin mun lapsuudessa 80-90-luvulla, jolloin meidän koulussa oli varmaan kymmeniä Antti-nimisiä poikia ja Elina-nimisiä tyttöjä.

^ Mua muuten yllätti vähän se, kuinka täysjärkisenä ja rauhallisena pysyin koko synnytyksen ajan, vaikka se kesti kokonaisuudessaan KAUAN (yli vuorokauden). Synnärilläkin jutustelin ihan leppoisasti kätilöiden kanssa aina supistusten välissä ja vielä ponnistusvaiheessakin oli hyvä fiilis. Tähän vaikutti osaltaan myös kätilöistä huokuva varmuus.

Mutta siis totta kai kannattaa kertoa ajatuksistaan etukäteen miehelle, niin minäkin tein. Toivottavasti sullakin menee kaikki hyvin synnytyksessä!

Vastailenpa vähän oman kokemukseni perusteella Naistenklinikasta.

Oliko kätilöt kivoja

Meille ainakin sattui tosi mukavat kätilöt. Synnytyksessä oli mukana kätilöopiskelija ja kätilö. Opiskelija oli niin ammattimaisen oloinen, että en olisi yhtään arvannut, että opiskeli vielä, jos ei olisi tietysti kertonut. Kivasti kannustivat ja ottivat huomioon myös mukana olleen miehen.

saitteko perhehuoneen (on vissiin täyttä aina...) ja jos jouduitte tavishuoneeseen, montako yhdessä huoneessa oli?

Perhehuoneissa olisi ollut tuolloin tilaa ja oltaisiin myös haluttu sellainen. Ei kuitenkaan sellaiseen päästy, koska jouduin istukan irrotukseen leikkaussaliin. Jouduin neljän hengen tavishuoneeseen, mutta enimmillään meitä oli siinä kolme äitiä vauvoineen. Ekana yönä samassa huoneessa oli myös yksi äiti ilman vauvaa (vauva oli ilmeisesti tehohoidossa) ja hänen puolestaan mulle tuli kyllä surku. Onneksi pääsi sitten pian vauvattomaan huoneeseen.

Otettiinko sinun mahdolliset toiveet hyvin huomioon, vai ohitettiinko ns. olan kohautuksella...?

Multa kyseltiin heti mahdollisia synnytykseen liittyviä toiveita siinä vaiheessa, kun meidät oltiin otettu sisälle synnärille. Ei ollut mitään erityisiä toiveita, paitsi toivoin pääseväni ammehuoneeseen. Sellainen meille sitten järjestettiinkin pienen odottelun jälkeen.

Annettiinko automaattisesti kaikki sinua ja vauvaa koskevat paprut mukaan / postitettiinko ne teille, vai pyysitkö erikseen (jos siis nyt pyysit, )?

Saatiin kaikki synnytystä ja vauvaa koskevat paperit mukaan automaattisesti.

Tarkoitus on mennä parin viikon sisällä synnyttämään Naistenklinikalle. Mitenkäs, meille esiteltiin että on synnytysjakkaraa, ammehuonetta ja jumppapalloa ym. Onko kuitenkin oletusarvo että synnytys tapahtuu sängyssä, jos ei itse ymmärrä kysellä muista vaihtoehdoista synnytyksen ollessa käynnissä, vai tarjotaanko siellä ollenkaan näitä muita vaihto-ehtoja? Eli pitääkö kiinnostavat asiat ottaa jo synnytyshuoneeseen mentäessä heti puheeksi vai miten toimitaan jos tuleekin yhtäkkiä sellainen olo että haluaisi kokeilla muutakin, mutta ei oikein tiedä ensisynnyttäjänä missä vaiheessa ja mikä sopisi itselle parhaiten?

Kuten tuossa yläpuolella kerroin, me saatiin ammehuone, kun sitä heti pyydettiin. Jouduttiin odottamaan sen aikaa, että siivosivat huoneen edellisen synnyttäjän jäljiltä. Varmaan siis ihan tuurista kiinni, onko huone vapaana. Mua olisi kiinnostanut etukäteen myös jakkarasynnytys, mutta siinä vaiheessa kun ponnistusvaihe alkoi, tuntui musta puoli-istuva asento sängyllä luontevimmalta. Koko synnytyksen ajan mulla oli sellainen olo, että hyvä keskusteluyhteys kätilöiden kanssa oli hyvä ja mun toiveita ja tuntemuksia kuunneltiin ja sain niihin sitten sen ammattinäkökulman kätilöltä.

HS.fi:

Tutkimus: Rintaruokitut vauva itkevät enemmän

Aika mielenkiintoinen tutkimustulos. Ei vastaa omaa arkikokemusta aiheesta, mutta tietty noissa on kai isommat otokset kuin omassa lähipiirin tuntumassa.

nonna-marie, on kyllä! Tosi hyvä mieli jäi, erinomaisen hyvää hoitoa ja opastusta saimme Naistenklinikalla. Onko sulla jotain erityistä, mikä mietityttää?

Toi mistä J A W mainitsi, että lapsi on liikaa perheen keskipisteenä, siitähän jo Lapsikirjassaan Anna Wahlgren kirjoitti. Lapsi pitää ottaa mukaan aikuisten touhuihin, eikä hyöriä ja pyöriä vaan lapsen ympärillä. Näin lapsi saisi ikäänkuin "mielenrauhan".

Osittain OT, mutta Anna Wahlgrenista tai siis hänen tyttärensä kirjoittamasta kirjasta oli muuten tänään juttu hesarissa.

zebra, vauvamuskareita järjestävät Helsingissä monet eri tahot ja niitä löytyy vähän joka puolelta. Esim. Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Kansallisen Lastenliiton ja seurakuntien järjestämiä muskareita on tarjolla. Lisäksi osa musiikkiopistoista tarjoaa tietääkseni myös vauvamuskareita. Kannattaa googlailla, mitä omassa kaupunginosassa on tarjolla. Mä olen menossa muskariin vähän vajaa 3 kuukauden ikäisen vauvan kanssa, monissa paikoissa oli 2 tai 3 kk ikäraja.

Jälkisupistukset tuntuivat pari päivää synnytyksen jälkeen aina imetyksen aikana. En tarvinut särkylääkkeitä. Ensimmäinen lapsi siis kyseessä.

Jotain taianomaista siinä hetkessä oli, kun vauva nostettiin rinnalle. Katsoin vauvan silmiä, jotka olivat ihmeellisen kauniit. Ihmettelin, kuinka pieni hän oli. Valtava hellyyden tunne oli päällimmäisenä ja myös hämmennys - tässäkö tämä uusi ihminen nyt on.