Chimelli

^ Samasta olen minä haaveillut mutta en ole löytänyt. Eihän siihen mikään muu auta, väkisinkin siitä housun ja saappaan välistä menee vettä jos istuu tai konttaa lätäkössä. (Muoks. googlettelin taas ja löysin tällaiset...) Tästä on puhuttu ennenkin täällä ja ilmeisesti mitataan jotenkin eri tavalla noissa kurahousukangasta olevissa, eli niissä voi olla huonompi arvo vaikka pitäisivät paremmin, en kyllä tajua miksi. Jossain on kokopukunakin noita, ainakin Jonathanin kokopukuja olen nähnyt... Vk-haalarin päälle voi myös laittaa kurahousut jos haluaa vähän niin kuin tuplavarmistuksen. Oletko ihan varma että meni kankaan läpi, vähän veikkaisin että on mennyt juuri lahkeensuusta tai sitten vetoketjun kohdalta...

^ Ostaisin varmaan turvavyöistuimen esikoiselle jos ette kerran paljon autoa käytä. Palkin käytössä taitaa kumminkin olla rajana 18 kg ja se tulee täyteen aika nopeasti... Toisaalta pelkillä turvavöillä oleminen tuntuu kyllä jotenkin turvattomalta, harmittaa pitää neljävuotiastakin niin (ei taida olla palkillisia kuitenkaan yli 18-kiloisille?), että siinä mielessä palkilla pitäminen mahdollisimman pitkään olisi kyllä kiva. Onhan niitä pelkkiä korokkeita vielä mutta en tiedä käyttääkö kukaan, suositeltavampaa on kumminkin istuin jossa on myös sivusuojaa. Satunnaisesti lyhyillä matkoilla varmaan ainakin, ehkä myös vakituisena istuimena jollekin kouluikäiselle...

^ Minullekin tuli nuo samat ekana mieleen Muita: Siina, Sinna, Seela, Senni...

^ On ehkä jo selvinnytkin, mutta voi olla oksennustautia. Ei oksennustaudissa yleensä oksenneta koko aikaa, varsinkaan jos ei ole syönyt/juonut mitään. Mutta ei välttämättä edes joka syömisen jälkeen. Ja lapset yleensä on ihan hyvävointisia oksennusten väleissä. Ja oksennustaudissa ei välttämättä tule oksennuksia tuon enempää kuin mitä kerroit jo tulleen.

Ok, ajattelinkin että varmaan mikä tahansa penkki käy, täälläpäin vaan ei niitäkään taida niin paljon olla. Mutta kaipa se lapsi voi istua vaikka maassakin.

No kuinka kauan lapsen annetaan sitten olla poissa penkiltä ennen kuin palautetaan? Mitä sitten jos ei oikeasti pysty palauttamaan lasta takaisin, kun pitää vaikka hoitaa vauvaa? Ja Isasalle autotielle juoksemisesta, oliko teillä siis aina jäähypenkki mukana kun kävelitte jossain?

^ Niin, ymmärrän että tuon takia ei toimi, että lapsi on aina voittanut minut. Mutta kun lapsi ei pysy siinä penkillä edes sekuntia että ehtisin lähteä mihinkään! Se meni suunnilleen niin että nostan lapsen penkille, se hyppää siitä pois, nostan sen takaisin ja taas se hyppää pois, eli joudun seisomaan siinä vieressä nostelemassa sitä siihen penkille. Koska lapsen mielestä se on huippuhauska leikki, se voisi jatkaa sitä ikuisuuksiin. Minusta se ei ole hauskaa, joten olen aina hävinnyt. Voihan se olla että se olisi jo joskus tunnin päästä alkanut kyllästyttää lastakin ja sitten vihdoin lapsen mielestäkin se olisi ollut ikävää ja toiminut rangaistuksena, mutta silloin lapsi ei olisi enää edes muistanut mistä se johtuu! Ja koska minulla on muitakin lapsia kuin yksi, ei ole mahdollisuutta käyttää tuntikausia aikaa pelkästään yhteen lapseen. Jäähyleikki on siis päättynyt esim. siihen että vauva on herännyt päiväunilta ja on ollut pakko lähteä hoitamaan sitä.

Minä en ole koskaan oppinut jäähyttämään, mutta luen mielenkiinnolla ketjua, koska jotenkin jäähy tuntuu ainoalta kasvatuksellisesti hyväksyttävältä rangaistukselta lapselle. Joo, vanhin lapseni on jo neljä eikä minulla siis edelleenkään ole yhtään toimivaa keinoa. Minä en ole saanut jäähyä toimimaan, koska lapset ei yksinkertaisesti pysy siinä ja tarkoitus kai kumminkin olisi että lapsi pysyisi siinä itse. Keskimmäisen kyllä vein välillä juurikin kunnon itkupotkuraivareiden aikaan sänkyynsä rauhoittumaan, mutta en niinkään rangaistukseksi vaan koska sitä ei vaan saanut millään muulla keinolla lopettamaan.

Minusta tuo Eveliina siihen väliin olisi tosi kiva. Toisaalta samaa sarjaa tuon esikoisen toisen nimen kanssa, ja siltä osin kun ei ole samaa sarjaa sen kanssa, ne toiset ja kolmannet nimet on samaa sarjaa ristiin eli ensimmäisen toinen nimi ja toisen kolmas nimi ja toisen toinen nimi ja ensimmäisen kolmas nimi Ihan täydellistä siis. Ainakin ellei aio saada kolmatta tyttöä...

Esikoisella oli yöunet 20-08 ja päiväunet 12-14. Se oli aika selkeä, eli neljä tuntia oli väli silloin pienenä, isompana sitten saattoi olla pidempääkin väliä. Varmaan tuohon samaan kahteentoista ollaan pyritty muidenkin kanssa sitten, alkuun on saattanut olla hieman aiemminkin. Aamuherätys varmaan yleensä 7-8 välillä että eiköhän se n. 4 tuntia ole ollut. Siitä sitten isommaksi kasvaessa välikin on pidentynyt niin että päiväunet on alkaneet yleensä vasta yhden aikoihin. Ja nyt meillä usein herätäänkin vasta kahdeksan jälkeen joten eipä ihme jos ei päiväuni maita ennen yhtä (juuri tässä yritän saada pienimmäisen nukkumaan normaalia aiemmin kun olisi menoa iltapäivällä, mutta ei meinaa onnistua).

Vastasin 6 kk, 8 kk ja 10 kk 9 kk, mutta oikeasti en oikein muista Esikoinen siirtyi vähän päälle puolivuotiaana, sen muistan ihan tarkkaan. Alkoi heräilemään kuudelta aamulla, joten kerrasta siirrettiin se yksiin päiväuniin ja siitä asti oli siinä. Keskimmäistä yritin muistaakseni siirtää yksiin uniin jostain samanikäisestä, kun aina heräsi ekoilta päikyiltä jo puolen tunnin jälkeen, mutta ei tainnut sitten olla siihen ihan valmis kun oli kauhea työ saada se pysymään hereillä kun ulos kumminkin mentiin eikä se osannut siellä mitään tehdä. Vastasin keskimmäisestä siis 8 kk, kun luulen että siinä kohtaa se alkoi jo kunnolla toimia se yksien päiväunien rytmi, vaikka tosiaan sitä oli väkisin yritetty pitää jo aika pitkään. Kuopuksestakaan en oikein muista, mutta muistan että annoin sen olla siinä kaksien päiväunien rytmissä ihan rauhassa enkä ruvennut väkisin siirtämään, kun se aina nukahti ihan minuutissa aamupäivällä kun mentiin ulos tai johonkin eikä sitä olisi saanut pysymään hereillä. Lopulta sitten vaan ei enää nukahtanut. Nyt kyllä tulee mieleen että ei se nyt sentään varmaan 10 kk voinut olla... Taidan mennä vaihtamaan vastaukseksi 9 kk, vaikka saattoi se olla jopa kahdeksankin, kun kyllähän sekin tuntuu aika paljolta jos edellisiä on siirretty jo puolivuotiaasta.

Ok no laittaisin sitten ehkä toiseksi nimeksi jos se ei ole kovin kamala nimi. Eihän se mitään matkimista ole kun tulee ihan eri paikasta se nimi ja jos etunimet ja kolmannet on kuitenkin eri eikä se tokanimikään ole ihan sama niin ei se minusta mikään ongelma ole.

Siis en tajunnut kyllä oikein tuota selitystä... Mutta se mitä tajusin, niin anopin mielestä teillä on velvollisuus antaa lapselle sama etunimi kuin miehellä? Miksi? Onko se nimi periytynyt isältä pojalle iät ja ajat tms.? Selityksestä käy ilmi vain että se on anopin isän etunimi. Ja sitten tuo toinen, voisitte antaa sen nimen toiseksi nimeksi, mutta koska kummisetäsi lapsilla on melkein sama toinen nimi, niin se ei käy? Ei kai ne lapset toisen nimen takia sekoitu jos etunimet on erit, vai onko jostain selityksessä mainitsemattomasta syystä pakko antaa pojalle myös sama etunimi ja kolmas nimi kuin enon lapsilla? No, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa: Jos nimi on kohtuullisen ok ja nimen antamisen velvollisuudelle on joku oikea peruste, niin saattaisin antaa toiseksi nimeksi. Jos nimi on kamala tai perusteita ei ole, en antaisi. Etunimeksi en missään tapauksessa antaisi samaa nimeä kuin isällään.

Joo ja siis jos tavallisesti oleskellaan alakerrassa niin tietysti sielläkin pitää olla vaipanvaihtopaikka. Meillä on toistaiseksi ollut vain yksi vessa joten en tiedä kuinka sen järjestäisin kaksikerroksisessa kodissa. Ehkäpä sängyn päällä vaihtaminen riittäisi toisessa kerroksessa.

Minulle olisi tärkeää että yöllä on vaipanvaihtopaikka lähellä ja että siinä vieressä on myös lavuaari. Jos se ei kuitenkaan ole mahdollista niin kyllä sitä muihinkin vaihtoehtoihin sopeutuu. Ei meillä itse asiassa tainnut esikoisen pikkuvauva-aikana olla ylipäätään mitään vaipanvaihtopaikkaa, eikä se kai tuntunut mitenkään erityisen hankalalta, koska oltaisiin kai me hankittu joku jos se olisi ollut kovin hankalaa.

Meillä nyt on eri rattaat eli sportit mutta ei meillä mitään koppaa vauvalle niihin ollut. Ja ihan nukutettiinkin vauvaa kyllä rattaissa. Mutta meillä käytettiinkin sisaristuimen kanssa eli se suojasi edestä. En tiedä millainen kuomu noissa teidän rattaissa on, meidän rattaiden kuomu pelkästään ei ole kovin suojaava. Itse olisin virittänyt siihen vain jonkun viltin tai muun kankaan tarvittaessa, kesällä tosin parempi mitä vähemmän on peitteitä, joku hyttysverkko voisi olla riittävä jos rattaat on varjossa. Meillä oli rattaiden pohjalla lampaantalja, siitähän väitetään että olisi kylmällä lämmittävä ja kuumalla viilentävä, mutta minusta se on kyllä aika kuuma kesälläkin. Meidän vauva vaan syntyi elokuun puolivälissä 2012 kun ei muutenkaan erityisen lämmin kesä ollut, eli liika kuumuus ei varsinaisesti ollut ongelma. Kuumalla säällä laittaisin esim. äp-makuupussin tai vastaavan alustan. Siis alustaksi vain, ei niin että vauva olisi pussissa. Me käytettiin vähän syksymmällä äp-makuupussia ja sitten kylmemmällä jääkarhupussia tai p&t:n lämpöpussia. Huonolla säällä voi käyttää sadesuojaa, joten ei sekään minusta mikään este ole. Kyllä yhden vauvan kanssa se koppa varmaan olisi kivempi ja kätevämpi, mutta ei varmasti mitenkään välttämätön.

Minusta se ei kyllä ole mitään illuusiota että meidän 1 v. 4 kk ei edelleenkään osaa kävellä edes melkein Minusta ei ole ihmekään että konttaava yksivuotias tuntuu vauvalta, mutta että voisiko se olla toisinpäin, että koska luulen sitä vauvaksi, se ei opettele kävelemään? Ehkei kumminkaan, olen sentään käskenyt sen kävellä monta kertaa, ja tuon jutun mukaan vauvailluusion pitäisi toimia myös esikoiseen silloin kun se on ainokainen. Esikoinen oli jo 7 kk iässä kävelyn suhteen taitavampi kuin kuopus nyt. Pituuden suhteen sitten, no sitä illuusiota on mitattu ihan neuvolan laitteillakin, ja jokainen lapsi ollut yksivuotiaana pari senttiä lyhyempi ja parisataa grammaa kevyempi kuin isosiskonsa Nojoo, ei vaan, tässähän oli kyse siitä että tuntuu todellista kokoaan pienemmältä. Hmm no, en siitä sitten tiedä. Ehkä arvioisin tuon vauvan enemmän väärin kuin sisaruksensa, mutta väittäisin kyllä että sekin johtuisi vain siitä että kun se ei kävele eikä seiso niin sen pituutta on vaikea arvioida. En kyllä usko että osaisin arvioida kenenkään noista pituutta kovin hyvin. Minä en ole kovin voimakkaasti huomannut tuollaista, että isompi olisi kasvanut isoksi yhdessä yössä. Toisaalta kyllä joo, mutta vaikka tutkijat väittävät toisin niin minusta se kyllä johtuu nimenomaan siitä että se vauva on niin pieni että siihen verrattuna kaikki on isoa.

^ Minä mietin ihan samaa, etten kyllä mielellään laittaisi kolmea etunimeä jos ensimmäinen on noin pitkä. Mieluummin juuri joku tuollainen lyhyt kolmitavuinen. Vaikka toisaalta jos tykkää pitkästä kokonaisuudesta niin mikäs siinä. Jos loppuu lomakkeesta tila kesken niin sehän on vain lomakkeen vika, eihän nimille ole mitään maksimimerkkimäärää

Saat kotihoidontukea siihen asti kun äitiysloma alkaa. Jos äitiysloma alkaa maaliskuussa, niin saat sitten maaliskuulta kotihoidontukea siltä osalta joka ei ole äitiyslomaa. Siitä minä päivänä se sitten maksetaan en ole varma, ehkä silloin maaliskuun lopussa kumminkin niin kuin yleensäkin. Kotihoidontukea ei varsinaisesti tarvitse lakkauttaa vanhempainvapaan ajaksi, koska sinulla periaatteessa on oikeus siihen, mutta sitä vaan ei makseta, kun vanhempainpäiväraha on isompi (mutta jos on oikeus hoitolisään niin sitä voi saada). Meille kyllä tuli kelasta kirje sitten jossain vaiheessa kun oltiin nuo vanhempainpäivärahahakemukset laitettu, siinä oli suunnilleen että "saat vanhempainpäivärahaa silloin ja silloin tämän ja tämän verran, voisitko ilmoittaa sen meille koska se vaikuttaa kotihoidontukeen"

Minulla on myös sukunimi jota on saanut aina tavata, mutta osasin jo lapsena olla ylpeä erikoisesta nimestä. Ajattelin että toivottavasti en joudu vaihtamaan (sen takia että perheellä olisi yhteinen nimi) ellei miehellä ole vielä hienompi. Onneksi miehenkin mielestä minun sukunimeni oli hienompi niin siitä ei sitten jouduttu riitelemään ja koko perhe sai minun nimeni.

Niinpä, sehän tässä on kai pointtina ollutkin, että kun laina ei ole liian tiukalla, niin pystyy esim. olemaan kotihoidontuella jonkin aikaa. Se, haluaako sen varan käyttää siihen vai muihin "ylellisyyksiin", on tietysti itse päätettävissä.

Kyllä minustakin 6 kk on vielä monessa tapauksessa imetyksen kannalta liian nuori jäämään isän kanssa kotiin. Kiinteiden aloituksen suositusikähän on tuo 6 kk ja silloin niitä vasta aletaan maistelemaan muutamia lusikallisia imetyksen ohessa. Jos puolivuotiaana vasta aloittaa kiinteät niin suositus on kyllä edetä nopeassa tahdissa, jolloin 7-8 kk iässä voisi olla jo sopiva aika jäädä isän kanssa kotiin (siinäpä siihen kiinteiden syömiseenkin viimeistään tottuu kun ei enää ole tissiä saatavilla joka hetki), mutta siinäpä ei pitkään olekaan enää vanhempainvapaata jäljellä. Siksi minustakin pitäisi olla niin, että äiti voisi olla kotihoidontuella ensin, ja miehelle sitten pidempi pätkä ansiosidonnaista vapaata, jonka voisi käyttää myöhemmin (halutessaan vaikka vasta yli vuoden ikäisenä, kun lapsi voi jo juoda lehmänmaitoa). Tiedän kyllä että monet vauvat juovat korviketta eivätkä niidenkään isät niitä kotona hoida. Meidän lapset eivät ole korviketta juoneet, joten en varsinaisesti osaa tuohon syytä sanoa, ehkä ensisijaisesti oletan syyn olevan se, että vanhemmat ovat toivoneet imetyksen onnistuvan ja siksi etukäteen suunnitelleet äidin olevan kotona ensimmäisen vuoden ajan, ja suunnitelmien muuttaminen ei tule mieleen.

Niin, tätä minä juuri aina ihmettelen, miten voi olla että pienituloisilla on kyllä varaa mutta keskituloisilla ei millään

Jep, meni kyllä jo aika pitkälle ohi aiheen. Toki jokainen saa käyttää rahansa mihin haluaa, mutta on se minusta aika ymmärrettävää, jos pienituloista harmittaa kun toiset kolminkertaisilla tuloilla valittaa ettei ole varaa. Ja se että tahallaan elää tiukoilla ei liittynyt siihen opiskeluun mitenkään. Vaan siihen että olisi ikävää jos asuntolainan takia joutuisi elämään keskituloisena tiukemmalla kuin opiskelijana. Minulla oli opiskelijana varaa juustoon jos halusin, en kyllä muista halusinko. Ihan alkuun halusin elää pelkällä makaronilla jotta saisin säästettyä rahaa lapsia varten. Sitten aloin epäillä etten ehkä saa lasta ollenkaan jos syön pelkkää makaronia ja aloin syödä muutakin. Sitten sain lapsia ja tajusin että silloinhan sitä rahaa tulee joka tuutista, ei olisi tarvinnutkaan säästää opintotuista Aloin sitten kuluttaa rahaa enemmän, sitten taas tajusin että olisi sittenkin pitänyt säästää että saisi joskus sen omistusasunnon. On tosiaan vaikea enää muuttaa asennetta samanlaiseksi kuin silloin, mutta eipä ole tarvettakaan, kyllä sitä näinkin saa säästettyä.

Valintojahan ne on, eikä kaikki tule ajatelleeksi kaikkea etukäteen. Itselleni ei tulisi mieleenkään järjestää elämääni niin etten voisi halutessani olla hoitovapaalla lasten kanssa. Kolmevuotiaaksi en lapsia edes halua kotona hoitaa (ainakaan tällä hetkellä), minusta kaksi vuotta on ihan sopiva ikä päiväkotiin menolle, kun on isompia sisaruksia mukana. Ehkä tässä se juttu on se, että olen ollut kotihoidontuella ennen työtuloja, niin osaan ajatella siltä kannalta jo etukäteen. Mutta toinen juttu on se, että sen mitä noita asuntolainoja ollaan tutkittu (oman asunnon ostosta haaveillessa), niin vaikka olisin töissä, ei me edes saataisi asuntolainaa niin isolla kuukausierällä, ettei sitä pystyttäisi maksamaan toisen ollessa kotihoidontuella. Tai niin isolla kuukausierällä, ettei rahaa jäisi säästöön silloin kun molemmat ovat töissä. Siinä ehkä suurin syy miksi ihmettelen noita asuntolainoja aina perusteena, mutta ehkä sitten jos molemmat ovat niissä 6000 €/kk töissä niin sitten voi jo saada asuntolainankin jollain 6000 euron kuukausierällä, jolloin sitä ei luonnollisesti pysty maksamaan jos vain toinen on töissä. Siitä en sitten tiedä että onko sen kuukausierän pakko olla noin iso. Mutta jos ajattelee että vaikka 1500 euron tuloilla asuisi 500 euron vuokrakämpässä, niin jos 6000 euron tuloilla asuu 2000 euron vuokrakämpässä, niin jäähän sitä rahaa joka tapauksessa käteen enemmän sille suurituloiselle. Paitsi että verot tasaa aika paljon, pitäisi oikeastaan puhua nettotuloista että olisi helpompi laskea. Me ei kyllä opiskelijan tuloillakaan ole tingitty mistään juustoista, joten ehkä siksikin minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tahallaan elää niin tiukoilla. Tuntuu että minulla on aina ollut varaa siihen mihin haluan, enkä haluaisi muuttaa asiaa valtavan asuntolainan takia. Olisihan se nyt hullua, jos opiskelijan tuloilla voisi tehdä mitä tykkää, mutta sitten korkeakoulutetun keskipalkalla pitäisi koko ajan laskea mitä voi tehdä ja mitä ei ettei vaan rahat lopu kesken.