Chimelli

Kiitos vastauksista Kokemusta ei ole, mutta olen järjestellyt noita vaatteita vertailemalla niitä toisiinsa, ja tuo yöpuku kyllä meni sinne "vähän isompien" joukkoon niin kuin muutkin äitiyspakkauksen 56/60 cm vaatteet. Samassa joukossa näytti olevan joku yöpuvun kaltainen merkkiä Tutta ja kokoa 68 (ja se on oikeasti ihan samankokoinen sen äitiyspakkaus-yöpuvun kanssa) Ehkä vauvanvaatteet kutistuu käytössä...

Noniin, tämän ketjun luettuani minullakin riittää tyhmiä kysymyksiä, vaikka sitä ennen niitä ei ollut ja luin ketjua vain huvikseni Ensinnäkin, jo valmiiksi tyhmältä kuulostava kysymys: mitä kokoa nuo äitiyspakkauksen 56/60-senttiset vaatteet on? Kaikki puhuvat vaatteiden koista noitten senttinumeroiden perusteella, mutta olen saanut hirveät kasat vaatteita käytettynä ja tietenkin suurimmasta osasta on laput kuluneet täysin tyhjiksi ja lopuissakaan numerot ei tunnu liittyvän vaatteen kokoon millään tavalla. Olenkin lajitellut vaatteita koon perusteella neljään joukkoon ihan vertailemalla: ihan minit, pienet, vähän isommat ja liian isot Nuo äitiyspakkauksen vaatteet kuuluvat joukkoon "vähän isommat", olen miettinyt että voisiko se joukko olla 62 cm ja sitten tuo "pienet" vastaavasti 56 cm? Mutta voiko toisaalta 56-kokoisia olla niin paljon, tuntuu että niitä on kaikkein eniten... Äitiyspakkauksen 56 cm body ainakin on niitä kuitenkin selvästi (tai vähemmän selvästi, ei tämä nyt niin helppoa kuitenkaan ole) isompi (mutta se on muutenkin mielestäni suunnilleen samaa kokoa kuin ne 60-senttisetkin). Ostin Lindexiltä pari vaatetta ja niistä 62 cm vaatteet meni tuohon äitiyspakkausvaatteiden kanssa samaan ja 56 cm noitten pienempien kanssa samaan ja 68 cm liian isoihin. Toiseksi ongelmaksi muodostui kotiintulovaatteet, vaikka ennen tämän ketjun lukemista en pitänyt sitä ollenkaan oleellisena ongelmana Eli vauva syntyy luultavimmin joskus syyskuun alkupuolella. Pärjääkö se muka, jos laitetaan sille esim. body, puolipotkarit ja tuollainen tuulipukuhaalari? Kannattaisiko laittaa väliin esim. collegepuku? Entä mitä päähän, riittääkö sellainen tavallinen nauhalakki, vai pitäisikö laittaa joku kunnon pipo tai kypärämyssy? Käteen varmaan jotkut ohuet tumput, entä jalkaan? Jotkut töppöset vai pelkät villasukat? Nyt kysymykset kirjoitettuani ne alkaaakin kuulostaa taas niin turhilta että voisi jättää lähettämättä, mutta taidan kuitenkin lähettää kun kerran vaivalla kirjoitinkin Ainakin olen hyvä selittämään pitkästi...

Minustakin Aava Amelia on sinänsä parempi (kun on selkeämpi lausuttava), mutta laittaisin ehdottomasti kuitenkin Ava, kun kerran esikoisenkin nimi kirjoitetaan noin. Kivat nimet ja sopisivat ihanasti yhteen, kun molemmat olisi lyhyenä kirjoitettu.

Luin viestisi jo aiemmin, mutta en sitten jostain syystä kehdannut tai ehtinyt sanoa mitään. Nyt on kuitenkin pakko kommentoida jotakin, kun kuulostat niin samanhenkiseltä kuin minäkin. Meillä tosin lapsi on jo tulossa (että en oikein taida edes ketjuun sopia). Meilläkin häät on nyt kuukauden päästä. Minä olen myös -90, mies (tuleva) on -89 ja molemmat ollaan opiskelijoita. Minä tosin olen ehtinyt opiskella jo kaksi vuotta ja saan sopivasti kanditutkinnon valmiiksi ennen kuin vauva syntyy. Mies on opiskellut vasta 2 x puoli vuotta, koska kävi armeijan välissä. Mekin aloitettiin yrittäminen syksyllä ennen miehen armeijaan menoa, mutta vauvaa ei kuulunut ja miehen armeija-aika venyi vuoteen, plussa tuli heti armeijastapääsyn jälkeen. Vauvakuume kun on oikeastaan lapsesta asti ollut, niin minä myös olen säästänyt häitä ja vauvaa ja kotia ym. varten jo vuosia, ja rahaa on tilillä ihan hyvin. Miehellä ei rahaa oikein ole säästössä, mutta en häntä siitä syytä, kun on joutunut paljon enemmän maksamaan asioita itse jo nuorempana. Tosin eipä hän ole ihan yhtä nuoresta osannut vauvasta haaveillakaan Mies kuitenkin käy nyt kesän töissä toisin kuin minä. Meillä oikeastaan yllättäin kukaan ei ole sanonut mitään vastaan meidän vauvajuttuihin, tai ehkä ne ei ainakaan enää kehtaa kun vauva on jo tulossa... Yrittämisessä minulla oli enemmänkin ongelmana liian pitkä (ja epäsäännöllinen) kierto. Tuosta ehkäisystä minun mielipiteeni on, etten todellakaan muutaman kuukauden takia alkaisi pillereitä sotkea mukaan. (Vaikka eihän sitä tiedä vaikka ne muuttaisi kiertoa parempaan suuntaan...) Itse en ole koskaan käyttänyt pillereitä, nykyisen mieheni kanssa ei itse asiassa mitään ehkäisyä käytetty, aloitettiin yrittäminen samalla kuin seksin harrastaminenkin Mutta onnea pääsykokeisiin ja vauvan yritykseen ja kaikkeen muuhunkin! Minä aion jatkaa opiskeluja jollain tasolla vaikka lapsi syntyykin, kun mieskin on opiskelija niin helpommin onnistuukin, kun molemmat voivat joustaa sopivasti. Tietysti syksyllä vasta näkee mikä onnistuu, mutta mielestäni parempi suunnitella enemmän ja jättää sitten pois, jos ei onnistu. (Sillä tavalla yleensä saa aikaiseksi enemmän.) Olisi kiva kun jotain opintoja saisi suoritettua, niin voisi opintotukeakin nostaa. Ensi vuoden kesäksi sitten ajattelin hankkia töitä (esim. harjoittelupaikan tai diplomityöpaikan) ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Sitten taas syksyn tullen joko jatkettaisiin opiskeluja (jos minulla on vielä paljon jäljellä) tai jatkaisin töissä ja lapsi menisi hoitoon. Mutta katsotaan nyt sitten lähempänä, että kuka niitä töitä onnistuukaan saamaan... (Tulipas "vähän" pitkä viesti erityisesti tuon lainauksen takia, mutta piti se siihen kuitenkin laittaa ettei tämä vaikuttaisi niin irralliselta, tosin se esti minun hymiöiden käytön!)

Kuinkahan paljon pienempi tavarakori tuossa Joyfulissa on kuin Happyssa? Tai ainakin se kuvassa näyttää vähän pienemmältä... Pitäisi varmaan jaksaa jonnekin lastentarvikeliikkeeseen mennä katselemaan, mutta kun ne on aina niin kaukana kaikesta.

Minusta tarinatiikerin sanomisissa ei mitään vikaa ollut, ja ymmärsinkin, että tuolla unelmista ymmärtämättömyydellä viitattiin siihen alkuperäiseen sanojaan siellä kurssilla. Olen samaa mieltä siitä, että lääkärit ym. ajattelevat asioita usein vähän turhankin lääketieteellisesti. Niin kuin kaikessa muussakin, myös kaksosuudessa on kuitenkin paljon paljon enemmän kuin ne lääketieteelliset riskit. Mutta sekinhän alkuperäisessä jutussa sanottiinkin jo, että se on lääkärin näkökulma eli lääketieteelliseltä kannalta katsottu, muitakin näkökulmia asiaan on. Minäkin olen aina toivonut kaksosia, mutta eipä taida kovin hyvät todennäköisyydet siihen olla. Nyt odotan vain yhtä lasta, ja se on jo hyvin rakas enkä kaksosiin vaihtaisi. Silti edelleen kaksosista haaveilen. Kun olen aina tiennyt, ettei niitä kaksosia taida tulla, mietin myös sitä lasten pienellä ikäerolla "tekemistä", ajattelin että yrittäisin hankkia kaksi lasta samana vuonna ikään kuin kaksosten korvikkeeksi Sekään ei taida ihan noin vain onnistua, tällä kerralla se ainakin jää vain haaveeksi, kun la on syyskuussa. Loppujen lopuksi on tavallaan minustakin huojentavaa, että tulossa on vain yksi. Ei siksi, että pelkäisin riskejä tai liikaa työtä, vaan siksi, että jos niin epätodennäköinen asia tapahtuisi, joutuisi pelkäämään myös kaikenlaisia epätodennäköisiä ikävyyksiä. Nyt voin rauhassa luottaa siihen, että epätodennäköisyydet ovat todellakin niin epätodennäköisiä, että niitä ei tapahdu. Silti olen aina hieman kateellinen niille, joilla kaksoset on Ja pienenäkin aina olin aivan ihastuksissani kaikista kaksosista

Minusta Helmiina on silti oikeastaan aika kaunis nimi. Tai jotenkin söpö. Joten minäkin valitsisin noista Pihla Helmiinan, joka kuulostaa yhdistelmänäkin kauniilta ja raikkaalta. Kakkosena olisi Vilma Josefiina, koska Aino Maria kuulostaa jotenkin aivan ylitavalliselta. Kaikki kolme ovat kuitenkin oikein kauniita yhdistelmiä, jotenkin erilaisia jokainen.

Meillä ei kyllä ole näitä ongelmia, kun miehellä ei kai ole nimimakua ollenkaan. Kaikki käy. Kerran kyllä annoin sille listan nimistä (tai oikeastaan nimiryhmistä) ja sanoin, että valitse näistä ja osasi se niistä valita, se onkin sitten meidän tämänhetkinen suunnitelma. Mutta kun mies tekee asian liian helpoksi, niin teen sen itse itselleni vaikeaksi muuttamalla mieltäni liian usein. Jos molempia miellyttävää nimeä ei löytyisi, niin ei kai auttaisi kuin jatkaa etsintöjä (minäkin olin eilen ihan varma, ettei maailmassa yksinkertaisesti ole yhtäkään hyvää pojannimeä, mutta kun vähän kaivelin niin nyt minulla onkin taas pitkä lista). Toisaalta ehkä lapsen syntymän jälkeen joku nimi alkaakin tuntua enemmän oikealta (ja ehkä minun miehenikin sitten keksii mielipiteitä asiasta...), mutta en minä kyllä ainakaan kestäisi vain odottaa ilman edes alustavaa suunnitelmaa nimestä

Meillä ainakin suurimpana syynä oli se, että inhoan ikävien asioiden kertomista, joten kun ei kerro raskaudesta, ei tarvitse kertoa mahdollisesta keskenmenostakaan. Ja vaikka sitten haluaisikin kertoa keskenmenosta, niin sekin olisi helpompaa, kun muut eivät olisi osanneet odottaakaan mitään hyvää, niin ei tulisi pettymyksiä. Siis olisihan se tosi ikävää, kun ikävän keskenmenon lisäksi joutuisi soittelemaan ihmisille ja kertomaan keskenmenosta (estääkseen väärät luulot nopeasti), ja sitten kuuntelemaan säälittelyjä.

Minustakin enkelivauva tarkoittaa selvästi kuollutta vauvaa, mutta esim. tuollein paidan tekstinä "Enkeli" ei tuo mitään sellaista mieleen, vain kiltin lapsen (tai mukakiltin). Enkelikehykset taas riippuu paljon siitä, millaiset ne on. Todennäköisimmin minullekin tulisi siitä enemmän suojelusenkelimielikuva, riippuu tietysti siitä enkelistä. Vauvat enkelisiivillä tuovat aika ristiriitaisia mielikuvia. Toisaalta ne tuovat minulle mieleen juuri nuo kuolleet enkelivauvat, toisaalta siinä taas on sitä viattomuutta. Pienenä kyllä ajattelin, että lapset ovat ennen syntymäänsäkin "taivaassa", sellaisessa syntymättömien vauvojen taivaassa. Pastelliväriset potkupuvut päällä ja siivet selässä ne siellä lentelee pilvien keskellä Se oli tosi suloinen kuvitelma, joten ei ihan kamalia nuo enkelinsiipivauvatkaan (tosin ne on yleensä alasti niissä kuvissa). Sitten isommat lapset jotka voi pukea jo ihan "kunnollakin" enkeleiksi, esim. juuri joulua varten, siitä ei tule mitään kuolemaan liittyvää mieleen.

Minun mielestäni äidillä ei tosiaan olisi oikeutta olla omalle lapselleen katkera tämän kokemasta onnesta. Muille ihmisille ehkä, mutta oman lapsen puolesta pitäisi osata olla onnellinen. Läheisten ja erityisesti oman lapsen onneen pitäisi osata ottaa osaa, eihän se itseltä ole pois vaan päinvastoin. Kerroin juuri omille vanhemmilleni tänä viikonloppuna, ja hyvinhän ne suhtautui (jopa isä, joka aiemmin oli sanonut että hän ei sitten isovanhemmaksi vielä rupea). Joiltain muilta sukulaisilta arvelen saavani vähän toisenlaista kommenttia, mutta kyllähän sen kestää kun on omat vanhemmat tukena. Toivottavasti sorellinan äiti on jo ymmärtänyt, että tämähän on iloinen asia eikä mitenkään häneltä pois

Minulla myös nyt plussakierrossa tuli noin kahdeksantena päivänä (oletetun) ovulaation jälkeen ihan vähän verta pyyhkiessä pari kertaa. Ja en tosiaan muista että koskaan aiemmin olisi noin käynyt. Kyllä siitä vähän aloin plussaa toivoa kun huomasin että ei sitä verta sen enempääkään tule.

Meillä plussattiin maanantaina! <3 Vähän hetken mielijohteesta se testi tehtiin vaikka ehdinkin jo arvata/toivoa olevani raskaana. Nyt kyllä jo melkein kaduttaa koko testi, kun heti testaamisen jälkeen alkoi raskausoireet kuten väsymys ja pahoinvointi Enhän minä olisi edes tajunnut voida pahoin jos en olisi tiennyt olevani raskaana! Yli vuoden (ei kuitenkaan käytännön syistä aina ihan kovin aktiivisen) yrityksen jälkeen tosi iloinen tulos kuitenkin 7+0 pitäisi olla tänään.

Aika hyviä vastauksia, pitää varmaan osa ottaa käyttöön pian. Sellaiseen kysymykseen/kommenttiin kaipailtaisiin jotain nasevaa vastausta, että kun vauvauutiset jossain vaiheessa paljastetaan niin tietyiltä sukulaisilta tulee varmasti valitusta, kuinka me ollaan liian nuoria ja tyhmiä kun lapsi hankitaan. Siihen olisi siis kiva varautua jollain hyvällä vastauksella jo näin etukäteen Ei tunnu oikein hyvältä idealta sanoa siihen mitään, että mutta kun sinun ikäisenäsi olisi jo liian myöhäistä.. Kaikki ne kuitenkin on ihan "oikeanikäisenä" lapsensa hankkinut. Voisi ehkä todeta, että kun aloittaa nuorena, niin ehtii enemmän