Sippura

Aktiivijäsen
  • Content count

    262
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sippura

  1. Miehen kanssa olemme pohtineet sitä, että jossain vaiheessa kesän aikana haluaisimme käydä kahdestaan esim. syömässä tai elokuvissa. Olemme miettineet, että missä vaiheessa sitä uskaltaisi muutamaksi tunniksi jättää vauvan esim. isovanhempien hoiviin, riippuen toki vauvasta ja imetyksestä. Itse luotan omien vanhempieni tai veljeni kykyyn hoitaa pienokaistamme tarvittaessa esim. jo kuukaudenkin ikäisenä, mutta vastaavasti mieheni vanhempien hoiviin en lasta jättäisi. Miehen mielestä hän ratkaisee asian omien vanhempiensa kohdalta, mutta toinen hänen vanhemmistaan on lääkeaddikti (määrätty tiettyjä lääkkeitä, mutta käyttää toisinaan enemmän kuin määrätty) ja toinen on fyysisesti hiukan heikossa kunnossa. Olen siksi perustellut, etten uskaltaisi pientä lasta jättää heidän hoiviinsa. En osaisi edes nauttia kaksinolosta, jos joutuisin jättämään lapseni hänen vanhemmilleen. Onko muilla ollut ongelmia siinä kuka saa lastanne hoitaa? Ja miten olette ratkaisuihimme päätyneet?
  2. En jaksanut koko ketjua lukea läpi,mutta kysyisin neuvoja/kokemuksia. Meillä on lähes puolen vuoden ikäinen poika,joka on nukkunut siskojaan huonommin alusta asti. Ekat 2,5 kuukautta meni kuitenkin mielestäni ihan ok,kun heräili kolmesta neljään kertaan yössä syömään ja rauhoittui välillä tutillakin.Missään vaiheessa ei ole nukkunut kolmea tuntia pitempään kerralla ja nyt alkaakin olla äiti tosi väsynyt. Nykyään herätään 5-7 kertaa yössä. Välillä rauhoittuu lopulta vaan tissille ja silloin syö noin 15 min ja nukahtaa. Jos ei saa tissiä,huutaa noin 20 min ja nukahtaa lopulta viereen,mutta herää yleensä melko pian uudestaan. Iltaisin on jo pitempään nukutettu niin,että nukahtaa sänkyyn joskus tutilla ja joskus ihan ilman. Isäkin nukuttaa välillä. Kiinteät aloitettiin neljän kuukauden iässä ja nyt pari viikkoa saanut iltapuuroa. Kokeiltiin jossain vaiheessa sitä,että isä rauhoitteli illan ja yön itkuja,mutta huuto oli sellaista,että isäkin lopulta antoi maitoa pullosta,jotta vauva rauhoittui. Ilmeisesti on oikeasti nälissään. Itsellä alkaa voimat olla vähissä unikoulun pitämistä ajatellen,mutta toisaalta arjessa jaksaminenkin on vaikeaa näillä valvomisilla. Ongelma ei siis ole siinä,miten nukuttaa illalla,vaan miten saisi yöllä rauhoitettua,kun iltanukutuksen tavat eivät silloin toimi.
  3. Meillä on ollut kahdella tytöllä tuo vaihe. Esikoisella oli varmaan juuri niihin aikoihin,kun palasin kahden vuoden kotona olon jälkeen töihin. Vain minä kelpasin,kun olin läsnä. Isän kanssa meni kuitenkin kahdestaan,kun olin jossain omissa menoissa,mutta eipä niitä paljon ollut,kun kakkosraskaus väsytti ja töissäkin piti jaksaa. Vaihe oli kuitenkin aika lyhyt,muutaman kuukauden. Toisen tytön kanssa isää on hyljeksitty pitempään. Tai ehkä hyljeksiä on väärä sana. Isä saa auttaa ja nukuttaa ja isän kanssa leikkiikin mielellään. Mutta isää ei totella ja kun isä komentaa,niin neiti lyö,repii vaatteista tai tekee muuta vastaavaa. Ja isän kanssa onkin sitten aikamoisia riitoja. Tätä on jatkunut noin vuoden ja tyttö on siis nyt 4,5-vuotias. Olen pitänyt asiaa ohimenevänä vaiheena,mutta saisi jo pikkuhiljaa sitten mennä ohi. On minullakin yhteenottoja tytön kanssa ja joskus yltyvät molemminpuoliseksi huudoksikin. Mutta kun ollaan otettu aikalisä ja kumpikin rauhoituttu,niin sitten ollaan juteltu,pyydetty anteeksi ja halittu ja kerrottu,että rakastetaan silti. Isin kanssa riidan jälkeen tyttö mököttää pitkään ja käy välillä haukkumassa isäänsä tyhmäksi ja sanomassa,että hän rakastaakin vaan äitiä. Nyt vielä,kun meille syntyi vauva(poika),niin tyttö on useasti sanonut isälleen,että toivoisi tämän muuttavan pois,että meillä olisi koti,jossa on vain äiti ja lapset. Miestä harmittaa asia,mutta ei halua miettiä,mistä käytös voisi johtua ja miten asian voisi ratkaista. Odotamme vaan siis,että se joskus menisi ohi. Tämän kakkosen kanssa isä oli kuitenkin kotonakin puoli vuotta.
  4. Onko jollain muulla käynyt niin,että lapsen isä jää pois ristiäisistä? Meillä on kolmannen lapsen ristiäiset ja mies ilmoitti,ettei tule ja hän kielsi myös äitiään ja veljeään tulemasta ristiäisiin. Pidetään juhlat mun vanhemmilla ja se nyt ilmeisesti on sitten ongelma. Juhliin on viikko aikaa ja kaikki suunnitelmat on jo tehty. Samalla oli tarkoitus juhlia esikoisen syntymäpäivät - ja juhlitaankin. Olen pettynyt miehen ratkaisuun,mutta enpä oikein jaksa asiaa selvitelläkään sen enempää. Menee kaikki energia juhlien järjestelyihin ja lasten hoitoon.
  5. Mieheni tuli lapsensa ristiäisiin. Mökötti sen jälkeen muutamia päiviä (minulle),koska isänsä ei ollut juhlassa.Äitinsä ja veljensä tulivat.
  6. Meillä esikoiselle valittiin nimi sen mukaan,mikä kuulosti kauniilta. Esikoinen sai sitten syntymästään seuraavana vuonna nimipäivän. Sisaruksille haluttiin sen vuoksi myös nimet,joilla on nimipäivä. Muuten ei ollut mitään tiettyä sarjaa tarkoitus olla. Tytöt alkavat silti molemmat M-kirjaimella,mutta tulee jotain ihan muuta. Niin,joo. Kaikki ovat saaneet nimensä jonkun urheilijan mukaan.
  7. Appiukon mielestä olisi reilua välillä niin,että hänen ei tarvitse siirtyä vaan muut siirtyvät.Pidettiin aikanaan esikoisen ristiäiset myös mun vanhemmilla. Ja välimatkasta ei sinänsä ole kyse,koska appiukolla olisi kotoaan sama matka meille kuin on mun vanhemmille. Mut siis mies oli esikoisen ristiäisten aikaan mökillä,kun oli niin hyvä ilma... muok.Tilanne on mieheni osalta helpottanut sen verran,että ilmeisesti on päättänyt tulla juhlimaan. Kun en suostu valehtelemaan muille vieraille mahdollisen poisjäännin syistä ja mies kokee,että nolaisin hänet.
  8. Ja siis anoppilaa kysyttiin myös juhlapaikaksi,mutta se ei käy,koska appiukko ei antaisi kutsua sinne lapsiperheitä. Se taas sulkisi pois sekä veljeni perheen että vauvan kummit perheineen.
  9. Alunperin oli yhdessä päätetty juhlapaikka. Selvisi nyt,että miehen isälle eli appiukolleni paikka ei sovi ja kun appiukko ei pääse juhliin,niin miehenikään ei tule. Koen vaatimukset kohtuuttomaksi,koska tällä aikataululla ei saa muuta paikkaa kuin oman kotimme eikä miehellä ole aikomustakaan osallistua juhlien järjestelyyn. Juhlien järjestäminen on mieheni mielestä naisille niin luontaista.
  10. Kolmas odotus ja ei oikeastaan mitenkään. Ekalla kerralla pakotin neuvolakäynneille ja ultriin. Tokalla kerralla ja nyt on ollut ultrissa. Lupasi tällä kertaa olla tukena,kun nää odotukset on mulle fyysisesti rankkoja. Mutta eipä ole apua herunut. Onneksi on muuta tukiverkkoa.
  11. Ja piti vielä se mainita,että jos perheen kotona oleva aikuinen on esim. kipeänä,niin naapurit huolehtivat toisinaan lapsien ulkoiluttamisesta.
  12. Meillä on esikoinen saanut olla 6-vuotiaasta yksin ulkona. On noudattanut hyvin annettuja rajoja ja kotipiha on päättyvän pihatien varressa. Saa käydä vähän kauempana toisissa taloyhtiöissä hakemassa kavereitaan,kun ilmoittaa ensin,mihin on menossa. Lyhyitä hetkiä on ollut aikaisemminkin jo yksin. Varmaan siitä 2,5-vuotiaasta,kun pikkusisko syntyi,on odotellut omassa pihassa sillä välin,että olen pukenut itseni ja siskon. Nyt nuorempi on siis 4 ja saa olla omassa pihassa ilman aikuista esim. ruuanlaiton ajan,koska pystyn tilannetta ikkunoista tarkkailemaan. Monesti isosisko on kyllä seurana. Meillä on tosin niin tiivis naapuriyhteisö,että katsotaan toistemme lasten perään säännöllisesti. Eli saattaa olla ulkona kaksi aikuista ja kymmenen eri-ikäistä lasta. Muut aikuiset ovat sitten esim. sisällä laittamassa ruokaa tai mahdollisesti huolehtimassa vauvasta. Toimii hyvin,kun kukin vuorollaan vahtii toistenkin lapsia.
  13. Tieto siitä,että odotus loppuu joskus ja saa elää taas ns. normaalia elämää. En siis viihdy raskaana.
  14. Ekasta ei tiedetty etukäteen,ei näkynyt ultrissa. Tokasta tiedettiin vasta viime metreillä,kun oli joku ylimääräinen ultra. Nyt on ultra vielä edessä,mutta haluaisin tietää etukäteen. Kaksi ekaa oli siis tyttöjä. Nyt on sinänsä poikafiilis,kun pahoinvoinnin osalta olen päässyt vähän helpommalla.
  15. Mulla on nyt kolmas raskaus ja vkot on tasan 8. Aloin voida pahoin reilu kaksi viikkoa sitten. Pari kertaa oksensinkin,mutta muutaman päivän sain helpotettua oloani syömällä koko ajan jotain pientä esim. jogurttia ja mustikkakeittoa. Sitten alkoikin järkyttävä alamäki eikä oksentelua pystynyt estämään millään. Onneksi kävin työterveydessä ja sain saikkua. Olo hiukan helpottui levolla,joka on mahdollista,kun isommat lapset ovat jo eskarissa ja päiväkodissa. Levosta ja määrätystä pahoinvointilääkkeestä huolimatta oloni huononi radikaalisti parin viime päivän aikana. Tänä aamuna kävin uudestaan työterveydessä ja lääkäri suositteli nesteytystä. Kävin sairaalassa ja olin viitisen tuntia tipassa ja pääsin sit kotiin. Sanoivat sairaalassa,että kun oli jo vähän kuivumisen merkkejä,niin hyvä,että tulin ajoissa nesteytykseen. Ei kuulemma kannata antaa tilan mennä liian pahaksi. Henkisesti todella paljon helpompi olo kuin kahdella aikaisemmalla kerralla,kun on saanut ymmärrystä ja apua nopeasti. Luotan nyt siihen,että tällä kertaa selviän vähemmällä oksentelulla. Ja siis neuvolastahan näitä apuja en olisi saanut,koska "raskaus ei ole sairaus". Vaikka tiedossa on työni luonne ja esimiehetkin ovat olleet ja ovat nyt sitä mieltä,etten ole työkykyinen oksennellessani.
  16. Pakko jossain tätä hehkuttaa, kun vielä ei muille viitsi kertoa kuin tietenkin miehelle. Mutta siis.... raskaustesti näytti plussaa tänään. Ihan alussahan tätä tietenkin vasta on ja kaikkea voi vielä tapahtua, mutta jos hyvin sujuu, niin kolmas lapsi olisi kevätvauva.
  17. Katselin tänään naapurin rouvaa, joka on aikas viimeisillään raskaana ja totesin, että siitä naisesta on kyllä hehkeys kaukana ollut jonkun aikaa. Nainen on paisunut raskauden myötä kuin pulla, vaikka oli normaalipainoisen näköinen aikaisemmin. Ihmettelinkin sitä, miksi hän sallii itselleen tuollaisen muutoksen. Jos normaalisti ihminen pitää huolta itsestään ja vartalostaan, niin miksi pitää raskautta tekosyynä syödä/liikkua väärin? Koska eihän ne kilot raskaana ollessakaan vaan tupsahda taikaiskusta vaan ihan siitä samasta syystä kuin muutenkin eli kulutuksen ja syömisen väärästä suhteesta. Siis, kun kyse on kiloista, jotka jäävät vartaloon vielä pitkälti synnytyksen jälkeenkin. Vauvan myötä paino toki nousee ja turvotustakin varmasti monilla on, mutta miksi siis annat itsesi lihoa, vai annatko?
  18. Meillä oli siis anopin kanssa ok välit aikaisemmin,kunnes...Miehen sisko,perheen esikoinen teki itsekseen lapsen ja muutti vanhempiensa luo vauvan synnyttyä. 9 kk asumisen jälkeen vihdoin muuttti omaan kotiin. Koko tänä aikana ei saatu käydä meidän lasten kanssa mummulassa,kun milloin sisko oli liian väsynyt ottamaan vieraita vastaan ja välillä vauvanhoito oli uuvuttanut anopin,joka sairaana valvoi pienen vauvan kanssa. Myös perheen mökillä käynti oli kesällä melkein mahdotonta,koska sisko halusi viettää siellä kesäpäiviään (isovanhempien hoitaessa vauvaa sillä välin). 4 kk:n jälkeen ja usean vierailuyrityksen jälkeen totesin anopille,ettei ole enää jatkossa meillekään heillä asiaa,kun joudun pettyneille lapsille liian usein selittämään,miksi mummulaan ei taaskaan saanutkaan mennä. Ikävää tämä kohtelu oli myös miehelle,joka ei tosin ole saanut sanottua äidilleen tai isälleen asiasta yhtään mitään. Nyt siis sisko on muuttanut omaan kotiin,josta muutti alunperin pois pienen (?) pintaremontin vuoksi. Ja tietenkin anoppi oletta,että jatketaan elämää niin kuin ennen tätä epäreilua kohteluakin. Kysyn vaan miten? Nuorempi ei edes tunnista mummuaan kuvista eikä vanhempi ymmärrä,miksi serkku kelpaa mummulle,mutta hän ei.
  19. Meillä asuu kaikki isovanhemmat kohtalaisen lähellä ja mun omat vanhemmat ovat tiiviisti lasten kanssa tekemisissä. Hoitavat esikoista keskimäärin kerran tai kaksi kuussa, joskus yönkin. Tyttö viihtyy vanhempieni kanssa tosi hyvin ja vanhempani vastaavasti olisivat hänen kanssaan enemmänkin. Näkevät kuitenkin molempia lapsia melkein kerran viikossa ja se on kaikille osapuolille vain mukavaa. Miehen vanhemmat tykkäisivät myös nähdä lapsia usein niin kauan, kun me menisimme heidän aikataulujensa mukaan ja kävisimme nimenomaan näyttämässä lapsia heidän luonaan. Miehen äiti käy meillä ehkä kerran kuussa ja silloinkin pitää erikseen pyytää kylään. Toisen lapsen myötä emme ole suoraansanottuna jaksaneet nähdä vaivaa käydä hänen luonaan enää niin usein. Miehen isä on esikoisen syntymästä asti ollut tosi etäinen ja ilmeisesti ei oikein osaa olla lasten kanssa. Lapsemme ovat miehen vanhemmille ainoita lapsenlapsia ja mies on ollutkin pettynyt erityisesti isänsä suhtautumiseen. Hän kyllä pyytää kylään ja tuomaan lapset näytille, mutta silloin harvoin, kun olemme kylässä, hän jaksaa seurustella meidän ja lasten kanssa noin viidestä kymmeneen minuuttiin ja häipyy sitten eri huoneeseen lukemaan lehteä tai katsomaan telkkaria. Anopin kanssa oli vielä viime syksyyn asti ongelmia lahjojen ostamisen kanssa, mutta siitä avauduinkin jo tarkemmin tuolla Anoppi-ketjussa. Tämän hetkinen tilanne anopin kanssa on siis ihan ok.
  20. Miten saada kohta kolmevuotias luopumaan vaipasta vai luopuuko sitten ajan kanssa? Viime kesänä 2-vuotiaana harjoiteltiin olemaan ilman vaippaa ja hienosti meni. Pari kertaa koko kesän aikana tuli pikkuhousuihin vahinko eikä siitä tehty suurta numeroa. Syksyllä alkoi sitten pikkuhiljaa mennä taaksepäin vaipan pitämisen suhteen. Neiti siis ilmoittaa vessahädästään ja käy hienosti edelleen pissat ja kakat tekevät pönttöön tai pottaan. Vaipan kuitenkin haluaa ehdottomasti pitää. Melkein joka kerta on yön jäljiltäkin vaippa kuiva. Nyt on parin viikon ajan yritetty houkutella pikkuhousujen pitämiseen edes kotona ollessa, mutta ei vaan halua pitää niitä jalassaan. Mietin, että johtuuko tämä jotenkin pikkusiskon tulosta taloon vai onko joku muu vaihe kyseessä? Vaippa kuitenkin tuli takaisin jatkuvaan käyttöön jo ennen vauvan syntymää.
  21. Täytyy varmaan siis vaan antaa ajan kulua. Eipä tuosta vaipasta haittaakaan ole. Sitä vaan jotenkin oletti, että kun lapsi osaa hienosti käydä vessassa, niin vaippakin jäisi samalla pois.
  22. Televisiossa haastateltiin joku aika sitten naista nimeltä Metsälintu.
  23. Mun mielestä silloin on selkeästi liian vanha äidiksi, kun vaihdevuodet ovat alkaneet. Katsoin joku aika sitten dokumenttia, jossa jopa 70-vuotias nainen oli hankkiutunut raskaaksi hedelmällisyyshoitojen avulla. Hän oli toivonut miehensä kanssa lasta 50 vuotta ja toivoi pysyvänsä hengissä mahdollisimman pitkään voidaakseen nähdä lapsensa kasvavan. Tuo tapaus on tietenkin ihan ääripää ja tapahtui Intiassa, mutta enpä soisi siltikään naisille mahdollisuutta hedelmällisyyshoitoihin siinä vaiheessa, kun vaihdevuodet ovat koittaneet.
  24. Meillä käytetään tuota "älä kiusaa" -lausetta nykyään, oppinut siis todennäköisesti päiväkodissa. Tosin tyttö sanoo näin minulle tai isälleen esim. silloin, kun häntä harmittaa hampaiden pesu tai vaatteiden vaihto. Eli ihan kiusaamisen ihan oikeaa merkitystä ei vielä täysin ymmärrä. Onneksi hän osaa kuitenkin kertoa, kun joku on esm. töninyt päiväkodissa. Ongelma on siinäkin on vain se, että hän käyttää menneestä ajasta puhuessaan aina termiä "eilen", vaikka joku asia olisi tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Ja toisaalta, jos tytöltä kysyy: onko joku töninyt sinua? Hän vastaa helposti myöntävästä, vaikka joku olisikin ottanut lelun kädestä. Jos taas kysyy, mitä on tapahtunut, hän yleensä kertoo asian oikein, jos se on yksinkertainen. Itse pyrinkin tarkkailemaan tytön käytöstä ja tulkitsemaan hänen sanomisiaan niiden suhteen. Toistaiseksi on tykännyt mennä edelleen päiväkotiin, vaikka välillä onkin joku "kiusannut", joten tarvetta enempään puuttumiseen ei ole. Alkuperäisen äidin lapsi on tosin jo vuoden vanhempi kuin meidän neiti, joten osaa varmasti kertoa tapahtumista vähän selkeämmin. Itse ottaisin tuollaisessa tilanteessa yhteyttä päiväkodin hoitajiin. Ei se ole ylireagointia, että selvittää asioita.