Sippura

Aktiivijäsen
  • Content count

    262
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sippura

  1. Meillä lapsi menee päivähoitoon ensi syksynä, ollessaan reilu 2-vuotias. Emme halunneet laittaa pienempänä päiväkotiin ja päätimme, että nimenomaan minä, äitinä, hoidan lasta kotona. Mies sanoi suoraan, ettei hänestä olisi koti-isäksi. Ja itselläkin tää aika alkaa tuntua pitkältä, kaipuu töihin on suuri. Mutta onnekseni minulla on työ, johon palata. Jos ei olisi ollut, olisin varmasti jättänyt hoitovapaan käyttämättä. Isäkuukauden isä kyllä vietti ja itse olin tuolloin 5 viikkoa töissä, koska työnantaja oli joustava ja otti mielellään minut töihin noinkin lyhyeksi pätkäksi. Nyt toista suunnitellessa, isä on lupautunut pitämään osan hoitovapaista, jotta saan vanhempainvapaan jälkeen olla muutaman kuukauden töissä ennen hoitovapaalle jäämistä. Mutta näin hyvä suunnitelma pystyy toteutumaan vain, koska meillä molemmilla on vakituiset työpaikat. Minut itseasiassa vakinaistettiin raskauteni aikana, joten taisi siinäkin suhteessa käydä hyvä tuuri. Kaikenkaikkiaan en usko tuohon pakottamisen voimaan, eli perheiden erilainen elämäntilanne vaikuttaa kovasti siihen, millaisia ratkaisuja tässäkin asiassa tehdään. Siksi korvamerkityt vapaat eivät ole yleispätevä juttu. Mikä sitten olisi ratkaisu siihen, että äidit voisivat palata työelämään pitkänkin kotiäitiyden jälkeen? Sekin taitaa riippua siitä, mihin kotiäidit ovat valmiita. Itse olisin esimerkiksi valmis kotiäitiyteni ohella kouluttamaan itseäni kerran viikossa päivittäen oman alani tietojani, mutta kaikki eivät taida siihenkin olla valmiita ja toisaalta kaikilla ei siihenkään olisi yhtäläistä mahdollisuutta.
  2. Itse aloitin piikittämisen vasta noin kuukautta ennen laskettua aikaa, samoihin aikoihin, kun jäi äippälomalle ja synnytyksen jälkeen piti vielä piikittää 6 vkoa. Työkaverini tytär vastaavasti joutui lähes raskauden alusta asti piikittämään. Riippuu kai syystä.
  3. Me kutsuttiin mun mummu, vanhemmat ja veli perheineen sekä kaksi ystävääni, toinen miehensä kanssa. Miehen puolelta kutsuttiin vanhemmat, sisarukset ja hänen kumminsa. Heillä on ollut yleensä tapana kutsua ristiäisiinkin koko suku eli sedät, tädit, serkut, mutta emme halunneet ihan niin isoja juhlia. Mutta näistä vieraista löytyi sitten lapselle kummitkin. Kakkosen kohdalla varmaan kutsutaan miehen sisaruksia lukuunottamatta sama joukko + pari ystävää kummeiksi.
  4. Me salattiin nimi, vaikka oli päätetty se jo ennen syntymää. Miehellä ei ollut asialle merkitystä, mutta itse halusin, ettei nimeen sitten yritä kukaan enää vaikuttaa, lähinnä miehen sukulaiset. Kun oli jo kova riita tullut kummiasiastakin, niin en olisi jaksanut riidellä nimistäkin vielä. Toisen lapsen kohdalla varmaan aletaan kutsua häntä omalla nimellään alusta asti, kun se on sitten helpompi esikoiselle opettaa niin. Varmaan se toinen nimi kuitenkin pysyy salassa ristiäisiin asti, koska esikoisen kohdalla toiset nimet päätettiin vasta viime tipassa.
  5. Toi saikkuhomma oli mullakin kyllä tosi hankala. Kerran sain viikon pituisen pätkän, muuten vaan pari päivää kerrallaan. Sit kävin töissä kääntymässä ja taas yritin saada lisää saikkua. Työni on vielä kaiken lisäksi sellaista, joka vaatii kohtuullisen hyvän fyysisen kunnon. Työpaikalla olivat kyllä ymmärtäväisiä enkä käytännössä tehnytkään juuri lainkaan töitä, koska olisin ollut turvallisuusriski. Ihmettelivätkin, etten saa kunnolla saikkua, kun en pystynyt työnkuvaani liittyviä tehtäviä tekemään enkä edes kevennettyä työtä. En vaan tuolloin osannut oikein sitä enempää vaatiakaan, kun ei tuntuneet lääkärit asiaa ymmärtävän. Ehkä sitten olen sen verran viisastunut, etten mahdollisella toisella kerralla yritä pärjätä liikaa vaan vaadin saikkua, jos sitä ei muuten anneta.
  6. Mulla meni kierukan asentaminen hyvin, laitettiin noin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Tiputteluvuotoa oli pari viikkoa kerrallaan ja sit pari viikkoa taukoa noin neljä kuukautta ja siitä eteenpäin ei menkkoja, ei kipuja, ei ongelmia. Poistatin viikko sitten ja poistaminen oli kivuton toimenpide. Ns. tyhjennysvuoto on alkoi seuraavana päivänä poistosta ja jatkui eiliseen asti. Vuoto oli menkkoja vähäisempää eikä myöskään kipuja. Kierron pitäisi kai normalisoitua aika nopeasti. Eli katsotaan kuin menkkojen kanssa jatkossa käy, vai ehtiikö niitä montaa kertaa edes olla. Uskon, että kierukkaa tulen käyttämään ehkäisynä sitten, kun taas ehkäisylle on tarvetta.
  7. Ymmärrän sua todellakin. Aluksi mulle sanottiin vaan neuvolassa, että kyllä se ohi menee sitten viimeistään 12 vkon kohdalla, kun ei mennyt, todettiin, että kyllä se helpottaa sitten viimeistään 16 vkon kohdalla. No, sitten alkoikin kyllä vähän helpottaa. Mutta elämäni kunnossa en missään vaiheessa ollut enkä muutenkaan tuntenut oloani hehkeäksi, energiseksi tai edes erityisen onnekkaaksi. Mutta tuskin kukaan osaa oikeasti sanoa, että milloin oksentelu kenelläkin loppuu, se on vaan kestettävä. Käsitin itse, että valitettavasti siinä on vain yritettävä saada edes jotain pysymään sisällä. Neuvolassa ja sairaalassakin oksenteluun suhtauduttiin aika heppoisesti, kunnes painoni oli jo pudonnut lähtötilanteesta 7 kiloa, todettiin, että nyt pitäisi jo alkaa painon nousta. Mutta kunnollista ratkaisua ei missään vaiheessa löytynyt, piti odottaa ja toivoa, että oksentelu helpottaa. Sain myös Primperania, ensin suun kautta, ja ne tietenkin oksensin pois; myöhemmin sitten peräpuikkona ja minulla ne jonkin verran helpottivat. Josko oli fyysisesti rankkaa tuo oksentelu (en pystynyt edes laittamaan itselleni ruokaa, saati käymään suihkussa yksin), niin oli se henkisestikin. Harva viitsi käydä kylässä ja itse en tietenkään mihinkään jaksanut mennä. En voi valitettavasti edes sanoa vielä, että aika kultaisi muistot. Nykyään jo oksentamisen kuuleminenkin saa kylmät väreet pintaan ja suorastaan kauhulla odotan mahdollista uusintaa toisen raskauden kanssa. En vieläkään pysty syömään kaurapuuroa tai banaania voimatta pahoin, koska niitä tuli syötyä ja sitten kyllä oksennettuakin paljon aikanaan. Sitä on vaan yritettävä ystäville ja läheisille kertoa, että tuo oksentelu ei ole tartuttavaa ja että on todella yksinäistä ja rankkaa asian kanssa ja tarvitsee seuraa. Sitten on toivottava, että nämä läheiset antaisivat tukensa. Itseäni olisi auttanut jo se, että edes kerran viikossa joku ystävä olisi käynyt kylässä kertomassa ihan tavallisia kuulumisia, vaikka sitten sängyn reunalla istuen. Ja että ne ystävät olisivat soitelleet vähän useammin. Tuon yksinjäämisen vuoksi, olen osittain jo luopunut ajatuksesta, että meille tulisi enemmän kuin kaksi lasta. Jo tämän toisen lapsen suunnittelu on saanut raskaan taakan harteilleni; 9 kuukautta on pitkä aika olla ilman ystäviä. Toivottavasti muilla kohtalotovereille ystävyys kestää rankan kokemuksen.
  8. Me muutettiin miehen kanssa yhteen virallisesti kahden kuukauden päästä ekoista treffeistä ja ostettiin yhteinen asunto vuotta myöhemmin ja muuton jälkeen plussattiin. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, etten lähde suhteeseen vain katselemaan, vaan ihan tosissani olen liikkeellä ja haluan löytää miehen, joka haluaa elämänkumppanikseni ja lasteni isäksi. Molemmilla oli pitkä avoliitto takana, joten tiedettiin mitä tahdottiin. Kuten moni muukin on täällä kertonut, minäkin vannoin sen nimeen, että ensin tutustutaan kunnolla ja sitten vasta yhteistä kämppää jne. Mutta näin vaan kävi, joskus sitä vaan tietää ja joskus sitä pitää ottaa vähän riskejäkin. Vaikka olisi ollut pitkäänkin yhdessä, ei se ole mikään tae siitä, että suhde kestää ikuisesti. Vaikka epäilijöitäkin varmasti on ollut, niin ainakin ne elämämme tärkeimmät ihmiset ovat tukeneet meitä. Tahdenlennolle kovasti onnea ja tsemppiä!
  9. Ekalla kertaa ei kerrottu yrityksestä kenellekään, ei oikeastaan uskottu nopeaan raskautumiseen. Nyt olen kahdelle hyvälle ystävälleni kertonut, että meillä luovutaan ehkäisystä. Toisella kaksi lasta ja toinen odottaa ensimmäistä ja molempien yrityksistä olen ollut itsekin tietoinen. Jos raskautumisessa tällä kertaa tulisi ongelmia, niin heille asiasta muutenkin puhuisin, joten tuntuu luontevan ottaa heidät mukaan juttuun ns. alusta asti. Mies ei koe tarvetta tässä vaiheessa puhua kenellekään ja on muutenkin sitä mieltä, että minä päätän kenelle kerrotaan ja missä vaiheessa.
  10. Kyllä se tuntui itsellä tulevan vauvakuume melkein heti, kun lapsi syntyi. Järki sanoi, että nauti nyt ensimmäisestä lapsesta ennen toista ja vastaavasti anna ensimmäinen nauttia olostaan ainoana. Hassu tunne sinänsä, kun aikaisemmin en varsinaisesti olekaan kuumeillut. Ajateltiin miehen kanssa vaan, että vois olla sopiva ajankohta antaa lapsen tulla. Mutta aika kierukanpoistoon on ylihuomenna ja sitten on lupa kakkosen tulla. Tyttö 1 v 8 kk.
  11. Todellinen tilanne näin 1,5 vuoden kokemuksella on se, että aika paljon ollaan isovanhempien kanssa tekemisissä lukuunottamatta miehen isää. Miehen vanhemmat erosivat eikä hänen isällään ole ollut kovasti kiinnostusta ainoaa lapsenlastaan kohtaan, mikä on tietenkin harmi. Onneksi kuitenkin on nuo muut isovanhemmat.
  12. Itsellenikin kyllä tulee mieleen uskonto ei niinkään lasten lukumäärästä vaan siitä, jos niitä syntyy tosi pienellä ikäerolla ja siis enemmän kuin kaksi. Nykyaikana sitä kuvittelee, ettei naisetkaan kymmentä vuotta putkeen halua kotona lasten kanssa olla. Mutta tokihan niitä äärimmäisen lapsirakkaita ihmisiä löytyy varmasti. Mummuni sanoi minulle joskus taannoin, että se on hienoa, kuinka nykyään on toi ehkäisyjuttu ja naiset voivat päättää kropastaan. Hän sanoi, ettei koskaan ollut ajatellut haluavansa lapsia eikä koskaan ollut toisten lapsia hoitanut ennenkuin itselle niitä alkoi siunaantua. Mummu kyllä totesi, että ihan kivojahan lapset sitten olivatkin. Mummu on siis saanut 11 lasta ja hoitanut meitä lapsenlapsia aikoinaan paljon, joten ei tullut koskaan mieleenkään, etteikö lapsia olisi halunnut. Tämä vähän OT, mutta kuitenkin.
  13. Lapsia saa olla ja he saavat kuulua ja näkyä, mutteivat todellakaan kaikkialla. Mieleeni tulee yksi hyvä esimerkki aiheesta, ravintolat. Olen sitä mieltä, että kaikki ravintolat eivät todellakaan ole koko perheen ravintoloita. Käymme miehen kanssa silloin tällöin kaksin syömässä ulkona ja haluamme saada rahoillemme ja ajallemme siinä suhteessa täysin vastinetta, että todellakin saamme nauttia hyvästä ruuasta rauhassa. Ja sen vuoksi valitsemme ruokailupaikoiksemme hiukan hienompia ravintoloita. Emmekä kumpikaan todellakaan halua kuulla lasten itkua tai kitinää tuollaisessa tilanteessa. Summa summarum, mielestäni lasten kanssa kuuluisi mennä ns. perheravintoloihin, esim. sellaisiin, joissa on on valmiina jo lastenlista erikseen. Suurin osa on kuitenkin nimenomaan näitä ravintoloita, joissa lapset otetaan huomioon. Please, ulkona syövät perheet, säästäkää nuo hienot ravintolat romanttisine ympäristöineen romantiikkaa ja rauhaa varten.
  14. Eli, minkä ikäiselle taaperolle olette hankkineet suksia, luistimia tms. talven harrastusvälinettä ja minkälaisia välineitä olette hankkineet? Pulkka oli viime vuonna meidän puolivuotiaan joululahjalistalla ja tänä vuonnakin tietysti on käytössä. Nyt ollaankin mietitty, että jos käytettynä hankittaisiin sukset (remmikiinnityksellä) neitoselle keväthangille, kun ollaan lähdössä laskettelu/-hiihtolomalle isommalla porukalla. Jäsen M kun on niin liikkuvainen ja innokas kokeilemaan kaikkea uutta.
  15. Meillä oli tänään eka muskari meidän 1,5-vuotiaan kanssa. On ollut hirveän innostunut musiikista jo jonkun aikaa, joten ajattelin kokeilla. Tyttö malttoi juuri ja juuri olla muskarissa 10 minuuttia. Ryhmän muut (samaa ikääluokka) lapset istuivat nätisti vanhempiensa sylissä ja tekivät mitä pitikin. Meidän neitiä ei kiinnostanut juttu yhtään, vaan lähti lopulta käveleen ovelle. Kun sanoin sitten, että jos mennään ovesta ulos, niin ei tulla enää tänään takaisin, neiti haki reippaasti hoitolaukkumme tuolin vierestä ja osoitti ovea. Kun isi tuli kotiin ja kyseli muskarista ja siitä meneekö neiti uudestaan leikkimään ja laulamaan, niin tuloksena oli ei-huutoa ja pään ravistelua. Tästäkin huolimatta, uskaltauduin kokeilemaan toisen kerran ennen kuin luovutamme tämän harrastuksen. Olihan hän sentään innostunut niin kauan, kun muskaritäti alkoi laulaa. Kotona sitten kuitenkin piti laulaa ja leikkiä ja soitella samalla tavalla kuin ennenkin. Eli pelkään pahoin, että tuo huonosti laulava muskaritäti, joka sai äidillekin kylmät väreet, ei oikein tyttöä innostanut. Mutta josko seuraavalla kerralla tyttö vaikka tutustuisi muihin muskarilaisiin vähän.
  16. No, mies hankki tytölle sukset, kun halvalla sai ja eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Kun neiti näki sukset, niin oli heti lähdössä hiihtämään, tuskin malttoi odottaa, että saatiin molemmat sukset jalkaan. Ja hienosti meni. Tänään piti päästä "hiih, hiih" uudestaan. 5 minuuttia jaksaa olla suksilla tässä vaiheessa. Suosittelen siis muillekin.
  17. Meille tuli alkukesän vauva ja mielestäni aika ihanteellinen aika. Plussat - ei tarvinut hankkia uusia päällysvaatteita raskauden vuoksi, kun maha oli vatsa loppukeväästä iso siinä vaiheessa, kun ei enää tarvinut takkia - ei paljon vaatteita lapsen päälle - pääsi heti ulkoilemaan lapsen kanssa - isä oli pitkään kotona, kun oli isyyslomaa ja kesälomaa - ystävät ja sukulaiset kauempaakin pääsevät kyläilemään aika pian, kun on loma-aika - lapsi oppii kävelemään niin, ettei tarvi olla ulkona topattuna - äitiyspakkauksen haalari on sopivan kokoinen talvikautena Nämä kaksi viimeistä riippuvat tietysti lapsesta. Miinukseksi keksin lapsen kannalta sen, että sitten, kun on isompi, niin synttäreiden viettäminen voi olla hankalaa kesällä, kun on perheiden loma-aika.
  18. Minäkin pyrin kyselemään lahjatoiveita kummilasteni vanhemmilta, mutta olen myös tarjonnut /yrittänyt tarjota noita elämyksiä. Vanhemman kummilapsen vein viime vuonna joulun jälkeen HopLopiin ja sitten tietysti jäätelölle. Meillä oli tosi mukavaa. Oman puolitoistavuotiaan kanssakin kerran ollaan nyt käyty ja viihtyi sen verran hyvin, että uskaltauduin ehdottamaan, josko veisin kolmevuotiaan kummityttöni myöskin HopLopiin joku kerta. Eipä ehdotus kyllä kelvannut ollenkaan. Perusteluita en ole saanut siihen, miksi en voisi tyttöä viedä. Tuon kummilapsen osalta siis jatkossa lahjat ihan oikeina paketteina.
  19. Meidän neiti, kohta 1,5-vuotias, käyttää kokoa 86 tai 92 riippuen merkistä. Yleensä housut pienempää ja paita isompaa kokoa. Ostin viime keväänä alennuksesta talvihaalarin kokoa 80 ja se taas on sen verran reilu, että menee onneksi vieläkin, vaikka alla on vaatekerroksia. Muuten ei kyllä tuota kokoa mahdu edes housut tytölle, vaikka niiden koko on laahannut paitakokoja jäljessä. Nyt en uskalla etukäteen ulkoiluvaatehankintoja tehdä, kun tuon talvihaalarin kanssa sai vähän jännittää, että jääkö vallan käyttämättä.
  20. Viime vuonna oli tytsyn eka joulu ja esitin muutamia ehdotuksia anopilleni siitä, mitä voisi antaa. Toive oli kuitenkin, ettei stressaa lahjoilla hirveästi itseään, kun oikeasti ei paljolle ollut tarvetta eikä lapsikaan vielä lahjoista ymmärtänyt. No, mitään järisyttävän kauheata ei nyt tullut ja saatiin toki sellaisiakin lahjoja, joita oli ehdoteltu, mutta se tavaramäärä oli järkyttävä ja se ongelma, minkä monet ovat maininneet, että esim. lelut ovat tarkoitettu ihan eri ikäisille kuin omalle lapselle. Vieläkin on siis muutama lelu kaapin perällä odottamassa, että lapsi kasvaa ja lelun voi ottaa käyttöön. Taisi jopa olla niin, ettei mitään lelulahjoista otettu heti jouluna käyttöön. Mielenkiinnolla odotetaan, mitä tämä joulu tuo tullessaan.
  21. Suosittelen kuitenkin, että sovit etukäteen valmiiksi jonkun toisen tukihenkilön synnytykseen mukaan, jos isä ei jostain syystä ehdikään. Vaikka ainahan sitä sanotaan, että ensisynnytys on hidas, niin itsellä kesti tytön saaminen syliin sen vajaa 5 tuntia siitä, kun ekan kerran jotain tunsin. Ja kyllä se tuntuminen oli tosi voimakasta ihan alusta asti. Koska minua oli neuvottu olemaan mahdollisimman pitkään kotona, ettei tarvi viettää aikaansa sairaalassa, niin pääsinkin kyllä sitten suoraan synnytyssaliin. Onneksi miehellä oli vapaapäivä ja miehen jalkapallotreenit eivät olleet vielä alkaneet, kun lopulta aloin miettiä sitä sairaalaan menoa.
  22. Meillä on sekä aamuisin että klo 17 aikaan televisio päällä ja tyttö (1,5 v) katselee lastenohjelmia lähinnä niin, että tanssii ohjelmien musiikkien tahdissa ja sitten jatkaa omia leikkejään. Sitten taas, kun tulee joku alku- tai lopputunnusmusiikki, niin tanssitaan. Aamuisin välillä jopa istuu sohvalla katsellen telkkari vähän pitempään ja äiti saa näin syödä aamupalan rauhassa. Muumit ja Katti Matikainen ovat tällä hetkellä in. Aikaisemmin, kun tuli Jessin kanssa ja Kaapo, niin niiden musiikista tykättiin myös kovasti. Lisäksi seuraa silloin tällöin tanssi- tai musiikkiohjelmia ja sitten pitää koko perheen tanssia mukana.
  23. Kesällä oltiin ulkona monta kertaa päivän aikana, kun en muista, että olisi ollut kovin montaa sellaista päivää, että sään takia olisi tarvinut koko päivä sisällä olla. Tyttö viihtyi tosi hyvin, kun oli omalla pihalla allas, jossa pulikoi ja hiekkalaatikolla käytiin. Käytiin myös pyörälenkeillä ja kierreltiin leikkipuistoja. Keinut, liukumäet ja hiekkalaatikot pitivät tytön innoissaan eikä tekemistä varsinaisesti tarvinut keksiä. Syksyn tullenkin on käyty pari kertaa päivässä ulkona, aamulla/aamupäivällä ja sitten päiväunien jälkeen iltapäivällä. Toisinaan myös isän tultua töistä ennen iltapuuroa. Sekä tyttö että itse tykkäämme ulkoilusta ja pienellä sateellakin ollaan oltu. Nyt, kun on lunta sadellut, niin kovin isoista lumihiutaleista tyttö ei tykkää ja haluaa mieluummin sisälle. Mutta ilmojen kylmettyä ollaan pyritty kuitenkin vähintään kerran päivässä käymään ulkona. Tytöllä riittää energiaa niin paljon,ettei pelkästään sisällä olemalla saa oikein sitä kulumaan. Ja itsekin kaipaan päivittäistä ulkoilua. Pakkanen ei sinänsä ulkoilua estä, mutta nyt, kun olemme tytön sairastumisen vuoksi oltu kolme päivää sisällä, niin olen kyllä todennut, että oltaisiin varmaan oltu ilman sairastumistakin. Sen verran ikävä viima on ollut. Eli summa summarum, stressiä en jokapäiväisestä ulkoilusta ota, mutta kyllähän se päivä kuluu sekä mukavammin että nopeammin, kun käy välillä ulkonakin.
  24. Itse käytän kosmetiikka muutenkin mielestäni kohtuudella, mutta raskauden aikana monien tuotteiden tuoksut/hajut tuntuivat normaalia voimakkaammilta ja siitä syystä käyttö väheni. Myöskin alku- ja loppuraskauden vaivat/väsymys vähensivät kosmetiikan käyttöä ihan vaan siitä syystä, ettei aina kotona ollessa jaksanut/huvittanut laittaa itseensä. Mutta mikä sitten on tarpeetonta kosmetiikan käyttöä?
  25. Itse olen ns. korvessa asunut. Maalaiskoulua käynyt ala-asteen ja sitten siirtynyt yli 10 km:n päähän yläasteelle. Itselläni ongelmaksi ei varsinaisesti koutunut korvessa asuminen, vaan se, että sinne muutettiin, kun olin jo koulun aloittanut ja jouduin uudessa maalaiskoulussa kiusatuksi. Jäin ala-asteella siis melko yksinäiseksi ja kun siirryin yläasteelle, niin olin edelleen aika ulkopuolinen. Kuppikunnat oli jo muodostettu ala-asteella enkä koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään porukkaan. Koulun järjestämiin tilaisuuksiin minua kuljetettiin ja harrastuksiin kuljin isoveljeni kanssa polkupyörällä. Veljestä tuli yksi parhaista kavereistani eikä se sinänsä ole huono juttu. Yksinäisyys korvessa voi olla ongelma, mutta samalla se nykyään voi valitettavasti olla tiheämpään asutuissa paikoissakin. Ja toisaalta, näin jälkikäteen ajateltuna, oli hyvä, ettei ollut mahdollisuutta käydä kylillä hillumassa iltaisin. Enpähän nuorena joutunut huonoille teille.