Saffy

Mulla viimeisestä synnytyksestä on aikaa jo 5 vuotta. Muutokset, jotka on jääny pysyviksi löytyy rinnoista ja vatsasta. Imetin kahta lasta, kumpaakin noin puolen vuoden ajan. Rinnat oli pienet ennen synnytyksiä (A-kuppi), eikä ne varsinaisesti pienentyny imetyksen jälkeen mutta ne on paljon pehmeemmät nyt, jotenkin tyhjemmät. Ei mitkään lärpäkkeet nytkään, mutta muutos on kuitekin selkeä. Vatsaan ne suurimmat muistot raskauksista kumminkin jäivät. Ylipainoa mulla ei ole (bmi alle 20), ja rasvaprosentti keikkuu normaalin alarajoilla, lihaksiakin on. Silti mun vatsassani on "ylimääräistä", on pehmeä. Pompsahtaa helposti turvotusten yhteydessä ja näytän helposti siltä kuin olisin raskaana. Seistessä masu on litteä jollei mitään turvotuksia ole, mutta istuessa mahamakkarat on selvät. Häirii kyllä edelleen itteäni, ja harmittaa että tähän ei tunnu auttavat kovat treenit, ruokavalio eikä mikään. Nyt olis se hetki, kun pitäis hyväksyä ittensä tällaisena ja nauttia muuten terveestä kropasta. Ehkä ajan kanssa.

Meillä syödään pääasiassa A-jogurttia, joskus turkkilaista. Joukkoon teelusikallinen hilloa, tai marjasosetta tai tuoreita marjoja.

Esikoisen nimeä ei löydy, joten ollaan sitten "sovittu" hänen nimipäivänsä hyvin samantyyppisen nimen nimipäivään. Pojan nimi kyllä löytyy.

Kummit (molemmilla lapsilla 3kpl), isovanhemmat, parhaat ystäväperheet, vanhempien sisarukset ja muuta lähisukua.

Oliskohan viikon verran enemmän, ja sitten pari viikkoa vielä päälle pientä tuhruttelua. En muista, että jälkivuoto olisi ollut mitenkään hankalaa tai runsasta missään vaiheessa.

Molempien kanssa 2 vuorokautta synnytyksen jälkeen. Esikoisen kohdalla olisivat mielellään pitäneet vielä kolmannen vuorokauden, mutta mä en saanut itse nukuttua sairaalassa lainkaan joten pienen suostuttelun jälkeen päästivät kotiin.

Onpas kiva katsella näitä kuvia. Omista synnytyksistä jo sen verran aikaa, etten ihan tarkalleen muista miten maha palautui ja missä ajassa, mutta eiköhän siihen useampi viikko mennyt. Nyt kohta 4 vuotta edellisestä synnytyksestä masu on suht ennallaan, ehkä alavatsaan pienehkö vakipömppö on jäänyt, mutten tiedä voinko enää vedota synnytyksiin vai meneekö jonkun ihan muun piikkiin.

Molemmista kymmenisen kiloa, jotka lähtivät viikon sisällä synnytyksestä. Imetyksen aikana mentiin sitten miinukselle lähtöpainoon nähden.

Esikoisen kohdalla muistan vaan päällimmäisenä valtavan helpotuksen, ponnistusvaihe oli pitkä ja tuskainen. Olin tositosi väsynyt, joten mitään vaaleanpunaisia hattaroita ei siinä hetkessä ollut, olin vaan iloinen että synnytys oli ohi ja vauva terveenä maailmassa.

Mä kävin aikoinaan molempien lasten kohdalla Gynekologikeskuksessa, voin suositella.

Esikoisesta kotona, heti aamulla kun sängystä ylös nousin. Kuopuksesta sairaalassa puhkaisun jälkeen.

Kyllä se sattui, onneksi en muista enää näin kohta neljän vuoden jälkeen miten paljon. Aika kultaa muistot, ja jos vielä lapsia haluaisin, ei synnytyskipu mikään este olisi. Kipuja helpottamassa oli epiduraali ja ilokaasu.

Sama kuin monella muullakin, puoli-istuva asento. Yritettiin muissakin asennoissa että oltais saatu esikoinen laskeutumaan paremmin, mutta toi oli ainut missä oikeasti sain ponnistukseen voimaa.

Mulla oli pillimehuja, banaania ja suklaata. Mehua taisin juoda, muuten jäi kyllä syömiset haaveeksi, ei paljon ruoka ollut mielessä.

Omalla autolla molemmilla kerroilla, matkaa sairaalaan noin 5km.