tigi

Kiitos viesteistänne! Polvi ei ole arka kun sitä koskettaa, eikä siihen ole tiettävästi sattunut mitään. Mä itse kanssa haluaisin uskoa, että kuten Nadda kirjoitti, kyse voisi olla esim. siitä, että kun on ollut huonossa asennossa, jää joku hermo hetkeksi puristuksiin tms. Poika siis juoksee ja hyppii ja heiluu ihan kuin ennenkin, aina välillä näit "kipukohtauksia" vaan tulee.

Olisikohan kenelläkään kokemusta lapsen polvikivuista? Meillä on 3 -vuotias poika, joka on nyt parin kuukauden aikana valittanut satunnaisesti polvikipua toisessa polvessaan. Polvi pettää aina välillä alta, lapsi ei esim. pääse lattialta ylös tai ei pääse porrasta alas. Tai poika voi kaatua lähes suorilta jaloiltaan maahan. Tällöin poika myös linkuttaa ja valittaa polven olevan kipeä. Pari tuntia tästä, polvi on taas ihan normaali. Turvotusta ei ole. Itse aluksi ajattelin jalan olevan vain puutunut, mutta varmuuden vuoksi ollaan nyt menossa lääkäriin. Mielellään kuitenkin kuulisin kokemuksia tai mitä oireista saattaisi tulla mieleen.

Tulin sattumalta lukemaan ketjua, meillä on kuopus ollut superallerginen. Pahimmillaan ruokavaliossa oli kolme ruoka-ainetta ja oireet hengenvaaralliset. Nyt kun poika on kolme, allergiat ovat väistyneet, enää on maito pois ruokavaliosta. Ja kun poika sairastaa, allergiat aktivoituvat uudelleen, mutta vain hetkeksi. Haluaisin lähettää teille paljon voimia, etenkin selvittelyvaihe on tuskallinen, minusta tuntui että muutun hulluksi, kun mikään ei sopinut. Tsemppiä!

Me ollaan naimisissa ja mulla on oma nimeni. Lapsilla on miehen nimi. Kummallakin aika tavisnimi, jotenka kamalan voimakkaita tunteita nimen valitseminen ei herättänyt. Mielestäni oma nimeni on kauniimman kuuloinen, mutta tämä asia tuntui olevan aika tärkeä miehelle, niin annoin periksi. Tiedä sitten, jos oma nimeni olisi ollut tosi kaunis..

Meillä esikoislla oli muistaakseni Ystävä sä lapsien, toista en muista. Kuopuksen virsinä tulee olemaan Jumalan kämmenellä (499) ja Kosketa minua henki (125). Niin ja lisäyksenä vielä, että esikolla laulettiin ne, mitä pappi ehdotti, kuopuksella olin miettinyt mielestäni kauniit virret valmiiksi. Käydään seurakunnan kerhoissa, joissa lauletaan virsiä, niin siellä pohdin virret jo valmiiksi.

Meillä oli tällaiset kukat kastemaljan ympärillä. Kahvipöydässä oli myös pieni pöytäkoriste samoilla kukilla (ruusut ja neilikat), mutta siitä mulla ei ole kuvaa. Muutenkin olisi pitänyt ottaa tarjottavista kuva, mutten tajunnut

Lapsilla miehen sukunimi. Minulla on omani, vaikka olemme naimisissa.

Meillä kastettiin mun suvussa kulkeneessa mekossa, tullaan kastamaan kuopuskin. Vaikka tämä nyt ei ole niin tärkeä asia, mulla meinas mennä purut väärään kurkkuun kun miehen mummo (heidän suvussaan ei siis ole mitään mekkoa jota oltaisiin käytetty) ilmoitti tehneensä uuden kastemekon heidän suvulleen ja että milloinka toimittaa mekon meille että voidaan sitä kuopukselle käyttää. Onneksi miehen vanhemmat olivat paikalla ja ykskantaan sanoivat että haluamme varmasti käyttää meidän suvun mekkoa, koska siinä on tunnearvoa ja siinä on esikkokin kastettu. Ei tarvinnut mun pahoittaa mummon mieltä. Kaunis mekko tämä uusi kyllä oli, mutta miksi ottaa sitä käyttöön kun vanhakin on.

Meillä vieroitettiin esikko niin, että kun mukava serkkutyttö (6v.) tuli kylään, vietiin tutti yhdessä oraville. Selitin ummet ja lammet, miten oravavauvat tarvitsevat tuttia ja esikko enää ei. Eka ilta meni ok, pienillä itkuilla mutta yöllä tyttö heräsi ja huusi raivokkaasti tunnin verran. Oli ihan kamalaa! Seuraavana päivänä päiväunille sama juttu. Iltapäivällä haluisi mennä hakemaan tuttia ja käytiinkin katsomassa paikkaa jonne tutti jätettiin, mutta eipä ollut tuttia enää siellä. Nähtiin myös sattumalta orava, ja taas kerroin että orava oli käynyt hakemassa. Parina päivänä oli itkuia tutin perään, kunnes tyttö itse totesi ettei tarvitse tuttia enää. Yöt kuitenkin olivat pitkään levottomampia kuin tutilla. Tyttö sai myös valita kaupasta itselleen lelun palkinnoksi oravilta.

Minä olen 161cm ja mies 195cm, esikoinen oli (rv38+3) 3680g ja 50cm, kun kuopus (rv41+4) 4kg ja 52cm.

Me veimme esikoisen saunaan jo melko nuorena, olisiko ollut n. 3-4kk vanha. Kylvyn jälkeen siellä oli mukava kuivailla ja ottaa maitohörpyt. Juurikin alalauteille, eikä löylyä silloin liikoja viskelty.

Olin 30, opinnot loppusuoralla ja mies vakityössä. Jälkeenpäin miettien, olisi todellakin kannattanut mennä ensiksi töihin, koska äitiyspäiväraha olisi ollut huomattavasti parempi. Mutta näinkin on pärjätty!

Nämä kahden hengen huoneet ovat kyllä luksusta verrattuna entiseen, ennen siinä samassa huoneessa oli kolme synnyttäjää, vauvaa ja hyvällä tuurilla kolme innokasta isääkin aamusta iltaan. Happi loppui ja kuuma oli kuin hornan kattilassa, rauhattomuudesta puhumattakaan. Nyt kun olin tuossa kahden hengen huoneessa, ja vessa/suihku lähellä (eikä ne hirveät, kalseat rivivessat ja suihkut siellä käytävällä) tunsin olevani kuin hotellissa

Kipupiikki, ilokaasu ja epiduraali. Kaikki oli ihan jees, epiduraali vei kaiken kivun pois, jotenka ainakin toimi. Mutta vei myös ponnistustarpeen