Maria Corona

Nyt tokassa raskaudessa en ollut sairauslomalla. Ekassa olin flunssan takia muutaman päivän kotona sairastamassa muistaakseni joskus rv 25...30 välillä.

Mites tällainen ketju oli päässyt tippumaan ekalta sivulta?

Nostellaanpa tätä. Meillä lienee kaikki välttämätön hommattu jo (laskettu aika kahden viikon päästä) mutta kivana extrana ajattelin hommata jo ennen synnytystä kotiin valmiiksi odottamaan sellaisia herkkuja, jotka on raskauden aikana olleet kiellettyjä.

Nosto.

Me tiedettiin jo suunnilleen ennen esikoisenkin yritystä, että haluttais hänelle sisarus/sisaruksia jossain vaiheessa jos mahdollista. Meillä olikin vauvakuume jo melkeinpä heti laitokselta palatessa. Pojan ollessa vauva muutimme toiselle paikkakunnalle ja mäkin vaihdoin työpaikkaa aika pian sen jälkeen kun palasin vanhempainvapaalta työelämään. Tällaiset käytännön seikat sit hieman lykkäsivät toisen lapsen yritystä, luulen et oltais ryhdytty pikkusisarusprojektiin aikaisemmin jos tilanne olis ollut toinen. Tän vuoden alussa kun elämäntilanne oli esim. just töiden osalta vakiintuneempi, päätettiin että vauva saa tulla ja helmikuussa teinkin positiivisen raskaustestin. Poika oli silloin 2 v 1 kk ja himpun päälle. Ikäeroksi on tulossa noin 2 v 10 kk, mikä on kyllä vielä oikein passeli meidän mielestä.

Käytän kypärää aina pyöräillessä.

Mä olisin kyllä innoissani lähtemässä mukaan jos työtarjous tulis miehelle mutta toisaalta tässä nykytilanteessa kun mulla on itselläkin hyvä ja mieleinen työpaikka Suomessa niin en nyt ilman pitkää harkintaa olis heti astumassa lentokoneeseen. Jos olisin vaikka äitiysvapaalla ilman työpaikkaa, johon palata, ei varmaan juuri tarvitsisi edes miettiä. Mä en suhtaudu toisaalta myöskään mitenkään lähtökohtaisen kielteisesti ajatukseen että väliaikaisesti oltaisiin eri maissa. Riippuu suuresti tietenkin komennuksen pituudesta, kohteesta jne. Jonkinlaista tuntumaa tällaiseen saatiin pojan ollessa 4...8 kk kun mies oli työsyistä melkein joka viikko eri kaupungissa maanantaista perjantaihin. Välillä me pojan kanssa lähdettiin mukaan viikoksi kun sellainen oli silloin tällöin mahdollista järjestää. Vaikkei nyt tietenkään aloitusviestissä kuvattua tilannetta täysin vastaakaan niin jonkinlaista etäperhetoimintaa kai tuokin, ja ihan hyvin meni. Mies on muuten pari kertaa puolitosissaan ehdottanut et pitäiskö meidän muuttaa vähäksi aikaa ulkomaille...

^ Sama! Eniten kaipaan kyllä sitä että sai rauhassa tehdä asioita, ilman jatkuvia keskeytyksiä ja loppuun saakka. Nykyään kaikki asiat jää kesken jonkin kitinän tai riskaamisen takia tai sitten poika tulee repimään tavaroita kädestä, sekoittelemaan ja huitomaan jne. Mä en oikein edes tiedä, miksi mä yritän pojan hereillä ollessa karsia vaatekaappia tms. järjestelyhommaa kun ei siitä vain tule mitään. Enkä mä sellaisia enää illalla pojan nukkuessa jaksa. Olisi ihanaa olla ihan YKSIN kotona, voi sitä mä kaipaan! Kukaan ei vaatisi multa mitään ja saisin vaikka katsoa kokonaisen tv-ohjelman alusta loppuun, ilman että kukaan huutaa ja pölisee siihen päälle ja tulee nykimään lahkeesta. Huoh.

Mäkin nostelen tätä ketjua vinkkien ja vertaistuen toivossa.

Mulla oli ekassa raskaudessa poikamaha ja poika sieltä tulikin.

Tomaatti ja kurkku! Salaatit yleensäkin. Makea houkuttaa vain hedelmämehujen ja smoothieiden muodossa. Tänään oli pakko syödä mustaamakkaraa, muusia ja puolukoita. Ja nimenomaan oikeita kohmeisia pakastepuolukoita, ei tönkkösokeroitua kaupan puolukkahilloa. Siitä on vuosikausia kun olen viimeks syönyt mustaamakkaraa. Nyt vois vielä jatkaa niillä pelkillä puolukoilla jälkkäriks!

^ Mistä sä tiedät noin tarkkaan oviksen ajankohdan? Kiinnostaa kun itellä se on aina tarkimmillaankin vain puolen päivän tarkkuudella.

No joo, mullekin gynet on sanoneet että selvästi taaksepäin kallistunut kohtu mutta esikoista odottaessa oli jo rv 12:lla selvä vatsakumpu. En välttämättä haluais että tän tokan ihmiset alkaa jo lähiviikkoina huomaamaan, kun yleistä tuntuu olevan että toka näkyy aiemmin kuin eka...

Nyt tammikuussa mulla oli menkat, joiden jälkeen päätettiin että vauva tulkoon jos haluaa. Helmikuun menkat ei sit alkaneetkaan ajallaan ja tein plussatestin uskomatta itse ollenkaan sen olevan mahdollista. Tärppi tuli joko siitä kerrasta kun vanhempani olivat meillä käymässä (asuvat kauempana siis ) ja tulimme miehen kanssa leffasta myöhään perjantai-illalla kotiin (vanhempani siis lapsenvahteina ja olivat kaikki jo nukkumassa meidän tullessa kotiin) tai sitten kun lauantai-iltana vielä varmisteltiin (vanhempani olivat jo lähteneet). Mitään sen kummempia poppakonsteja ei ollut käytössä, kävin Lifessa katsomassa vehnänalkioöljypulloa mutten raaskinut ostaa. Muoks. Kirj.virheet

Jos tämä toka raskaus etenee onnellisesti maaliin niin meille on tulossa pieni loka- tai marraskuinen (la ihan lokakuun lopussa). En kyllä keksimälläkään keksi mitään huonoja puolia ajankohdasta. - raskauden viimeiset kuukaudet eivät sijoitu kuumimpaan vuodenaikaan - toivon mukaan ei tartte yrittää sulloa isoa mahaa toppatakkiin ja toppahousuihin - kesällä paljon valinnanvaraa kivan pukeutumisen suhteen kun maha ei vielä ole isoimmillaan

^ Omalla tuoreella kokemuksella voin suositella päiväunien rajoittamista esim. yhteen tuntiin. Tosin jos teillä lapsi menee jo klo 20 kieppeillä nukkumaan niin on sekin kyllä jo aika aikaisin mutta kannattaa kokeilla auttaisiko päikkäreiden rajoittaminen pidentämään yöunia myös loppupäästä eli aamusta. Meillä siis taannoin oli ongelmana iltakukkuminen ja nukahtamisen vaikeus, jotka loppuivat samantien kun rajoitettiin päiväunien kesto max. yhteen tuntiin. Ennen rajoitusta klo 22-6 olivat normaalit yöunet...

Nyt kun lapsi on täyttänyt kaksi vuotta niin kokemusta on kahdesta hyvin erilaisesta vuodesta ja jos helppoutta ajatellaan, niin vauvavuosi oli ehdottomasti helpompi. Meille syntyi siis vauva, jollaista kai kuvaa parhaiten juuri se "helppo"-sana. Imetys lähti normaalin alkusäätämisen jälkeen hyvin käyntiin, minkä lisäksi pojalle kelpasi tuttipullo ja pullossa joko lypsetty äidinmaito tai korvike, merkillä ei väliä kun kaikki passas. Mahavaivoja ei ollut minkäänlaisia, d-vitamiinitipatkin aloitettiin heti täydellä viiden tipan annostuksella porrastamisen sijaan, koska kuultiin vasta myöhemmin että joillain on tapana pelata varman päälle ja aloittaa yhden tipan annostuksella. Edes rokotteista ei ikinä tullut mitään haittavaikutuksia, itkuja tms. Yöt nukuimme perhepedissä ja poika söi yleensä 1-2 kertaa yössä. Nälkänsä hän ilmoitti aina aluksi ähisemällä ja maiskuttelemalla ja kun tähän jo reagoi, ei se koskaan yltynyt itkuksi asti. Mies ei yleensä edes herännyt yösyöttöihin ja itsekin monesti nukahdin kun poika oli vähän aikaa imenyt. Yhtenäkään iltana/yönä ei tarvinnut huutavaa vauvaa hytkytellä tai kanniskella, koska poika ei yksinkertaisesti koskaan huutanut. Kun poika oppi vuoden ikäisenä kävelemään, avautui hänelle aivan uusi maailma. Ekasta taaperovuodesta mieleen on päällimmäisenä jäänyt se, miten paljon elämä muuttui. Enää ei voinut kotona istua katsomassa telkkaria paria minuuttia pidempään tai puhua puhelimessa, eikä etenkään keskittymään mihinkään kotiaskareisiin tai omiin hommiin, koska 1-vuotiaamme oli niin liikkuvainen, ehtiväinen ja utelias ettei häntä pidellyt mikään. Hänestä tuli esille myös kova seurankaipuu eli ei viihtynyt yhtään yksin leikin parissa. Tässä vaiheessa tosiaan loppuivat ne leppoisat kahvittelureissut meilläkin. Pojalle tuli myös suuri jäljittelyn tarve eli halusi käteensä juuri ne tavarat mitä vanhemmillakin ja puuhata samoja asioita. Jokin aika sitten nauroin sitä että ennen askartelin joulukortit itse, nykyään niiden kirjoittaminenkin on asia, mitä ei voi tehdä pojan läsnäollessa. On myös herkästi jaloissa kitisemässä aina kun kaipaa tekemistä mutta yksi asia jaksaa kiinnostaa yleensä max. 5 minuuttia kerrallaan. Eli siinäpä olisi työsarkaa. Itse siis koin vauvavuoden paljon helpompana, mutta meillä tosiaan oli "helppo" vauvakin. Taaperovuonna sen sijaan olen kokenut paljon riittämättömyyden tunteita ja enemmän myös niitä negatiivisia sävyjä äitiydestä. Silti viivan alle jää ilman muuta plusmerkkiset lukemat ja toivotaan että poika saa joskus sisaruksen.

^ Jostain luin että maaliskuu olis menettänyt asemiaan ja heinäkuussa olis viime vuosina ollut piikki. Jutussa arveltiin että ne, jotka pystyvät ja haluavat, aikatauluttaisivat lapsen syntymän kesälomakauteen, jolloin isä voi kätsästi pitää kesälomat vauvan syntymän yhteydessä... Tiedä sitten, miten tuo pitää oikeasti paikkansa tai ei.

Olin ammeessa ja suihkussa kun poikaa olin synnyttämässä. En tosin tiedä, miten paljon sit vaikutti kun synnytys kesti tosi pitkään eli vesileikit oli maanantaina ja poika tuli maailmaan tiistai-iltana. Välilihaa olin jonkin verran öljynnyt ja hieronut etukäteen. Kudostyyppini oletan olevan melko joustava, raskausarpiakaan ei tullut vaikka maha oli iso. Poika oli syntyessään 4395 g, 54 cm ja päänympärys 38 cm. Ei tarvinnut tehdä epparia ja huimat kolme tikkiä sain. Yksi yksittäinen ommel ja kahden tikin korjausommel pintanirhaumiin. Muistan kun kätilö pitkään mietti, tarvitseeko edes laittaa kun ovat niin pinnallisia. Jos toisenkin kerran asioin synnärillä ja on mahdollisuus mennä ammeeseen avautumisvaiheessa niin ilman muuta menen. Vaikea sanoa, mikä sen osuus vähäisiin sotavammoihin oli mutta kokemus jäi joka tapauksessa positiivisena mieleen.

^ Mun jalat oli poikaa odottaessa kuin vedellä täytetyt ilmapallot, LA oli jouluna. Kyllä siinä monta kertaa tuli mietittyä, millaista se olisi ollut helteellä. Tuskin haluan tietää! Onko keskikesän vauvojen vanhemmat törmänneet siihen, että kesälomakauden takia esim. neuvolatoiminta olisi ollut supistetumpaa, hoitoalan henkilökunnan miehitys neuvolassa/sairaalassa harvalukuisempaa tms.? Meidän poika syntyi ihan tammikuun alussa ja vasta myöhemmin tajusin että taisi opiskelijoilla olla sillä hetkellä jokin joululoman tapainen vielä menossa kun samassa sairaalassa elokuun lopussa synnyttänyt kaverini kysyi eikö meillä ollut yhtään opiskelijaa seuraamassa synnytystä. Ei ollut, ei edes kysytty meiltä että saako tulla.

Poika juuri 2 vuotta täyttänyt, herää aamuisin 6-7 välillä ja nukahtaa klo 22 paikkeilla. Päikkäreille nukahtaa kotona 6 h kuluttua heräämisestä eli 12-13 välillä, tämä on jämpti. Ja päikkärit kestää 1,5-2 h. Olen ollut huolissanikin välillä kun nukkuu muihin lapsiin verrattuna niin vähän. Kasvaa ja kehittyy kuitenkin hyvin, joten ilmeisesti unentarve on vähäinen. Itse olen kuulemma ollut lapsena samanlainen. Harmittaa vain kun omaa aikaa ei varsinkaan ole viikolla yhtään kun lapsi herää ja menee nukkumaan samaan aikaan kuin minä. Eikä sen puoleen mitään parisuhdeaikaakaan. Mies jaksaa paremmin valvoa illalla pojan nukahdettua, minä en.

Enkö muka ole tähän vielä vastannut? Vauvan syntymästä on kohta 2 vuotta. Poikahan oli infektioepäilyn takia vastasyntyneiden teholla ja sai kolmesti päivässä antibioottitipan. Kun päästiin kotiin niin viimeinen antibioottiannos oli muistaakseni klo 20 sinä iltana. Oli tiistai. Pakkasimme vauvaa toppavaatteisiin ja säädimme kaukalon vöiden kanssa. Mies ajoi auton sairaalan oven eteen, minä odotin kaukaloon pakatun nyytin kanssa tuulikaapissa. Oli tuulinen suojasää ja minusta oli hassua pistää pääni ulkoilmaan kun olin ollut 8 päivää sairaalassa ja täysin sisätiloissa koko ajan. Lähdettiin ajamaan kotiin, poika nukkui kaukalossa. Mies ajoi tosi varovasti, minä olin pojan kanssa takapenkillä. Matkalla mietittiin ettei kotona ole mitään ruokaa, joten päätettiin hakea iltapalaa Hesburgerilta (kun poikakin nukkui ja kaikki oli hyvin). Mies meni hakemaan ruokia meille ja soitti 3 kertaa sinä aikana et onko kaikki ok (Hesellä oli pitkä jono ). Päästiin kotiin ja ehdin ottaa yhden haukun hampparistani kun vauva ilmoitti olevansa nälkäinen. Muistan kun sanoin että tätä se nyt sitten on, ruokaansa ei ehdi enää syömään lämpimänä. Imetin vauvan ja söin jäähtyneen hampurilaisen. Oli hyvää. Laitettiin vauva nukkumaan äp-laatikkoon body, trikoohousut ja myssy päällä (ihan ekoina viikkoina ei vielä käytetty erikseen mitään yöasua vauvalla, en tiedä miksi). Oli hassua herätä ekana yönä vauvan ähinään ja imettää. Ekoina öinä piti vielä käyttää rintakumia enkä osannut imettää vielä makuullani joten menin työhuoneen nojatuoliin imettämään. Katselin ikkunalaudan joulukynttelikköä, joka toimitti himmeän yövalon virkaa. Miten tästä kaikesta on jo niin pitkä aika?

Olin vauvakuumeinen jo laitoksella pojan saatuamme mutta olenkin jonkinlainen kroonikko eikä vauvojen saaminen taida sitä kuumetta laskea, päinvastoin. Ehkäisy on ollut käytössä pojan syntymästä lähtien. Meillä ei etukäteen ollut mitään "suunnitelmia" lasten sopivasta ikäerosta vaan toisen lapsen yritys ei ole mm. työjuttujen vuoksi ollut heti ajankohtaista. Itse esimerkiksi halusin töihin lasten välissä, siis ekan jälkeen, ennen kuin tokaa aletaan edes yrittää. Poika on nyt kuukautta vaille 2 v. ja ehkäistään edelleen. Yritys alkaa joskus tulevaisuudessa, mahdollisesti jo ensi vuoden aikana. Jos nyt huomaisin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta, olisin tietenkin onnellinen, koska joka tapauksessa haluttaisiin pojalle jossain vaiheessa sisarus.

Kiinnostava aihe! Mäkin olen miettinyt jonkin piilevän raskausdiabeteksen mahdollisuutta omalla kohdallani, neuvolassa nämä epäilyni eivät kyllä saaneet kauheasti komppausta. Olen itse syntynyt muistaakseni rv 40+1 ja olin 3350 g. Mies on ollut muistaakseni 3650 g, ja la:n tienoilla kai. Meidän poika syntyi rv 41+3 ja oli 4395 g. Olin sokerirasituksessa rv 26 tienoilla, koska olin yli 25-vuotias ensisynnyttäjä (rutiini siis) ja sain täysin puhtaat paperit. Syömiseni raskausaikana oli samanlaista kuin sitä ennen eli en vetänyt tolkuttomasti epäterveellistä mutten mitenkään erityisesti tarkkaillut syömisiäni. Silti olen jälkeenpäin monet kerrat miettinyt, millä logiikalla vauva kasvoi noin paljon. Toisaalta kasvu oli tasaista, rv 36:lla painoarvio oli jo 3200 g ja syntyessä päänympäryskin 38 cm eli "massa" ei ollut vain keskivartalossa.

^ Kuulostaa monelta osin ihan samanlaiselta kuin meidän poika. Meillä se nukahtaminen tapahtuu aina vähän yllättäen; vaikka olis pitkäänkin touhunnut ja riekkunut niin yleensä nukahtaa sit ihan sekunnissa, ilmeisesti kun on saavuttanut jonkin tietyn pisteen. Meillä on auttanut se ettei ainakaan yritetä laittaa liian aikaisin päikkäreille. Välillä nää näyttää väsyneiltä mutta sängyssä riittää silti virtaa riehua. Meillä ei ole tullut vahinkoa siitä että viikonloppuisin päikkärit saattaa olla hieman eri aikaan kuin päiväkodissa arkena. Lapset on toki erilaisia mut kannattaa kokeilla jos uskallus riittää. Ja annan nukkua päikkäreitä niin pitkälle kuin nukuttaa, tässäkin tietysti on eri asia jos meinaa unet venyä 4-5 tuntiin jos ei rajoiteta - meillä maksimi on ollut 3 h (eilen) eikä vaikuttanut yöunille menoa myöhentävästi kuin jokusen minuutin ja yön nukkui sikeästi heräämättä. Tsemppiä!