Maria Corona

Juu ei täälläkään ässillä mitään toivottua vaikutusta.

Synnytystapa-arviossa lääkäri sekä ultrasi että tunnusteli mahan päältä ja antoi kokoarvioksi sillä hetkellä (rv 36+2) noin 3,2 kg ja laskettuna aikana 3,5-4 kg. Vauva syntyi rv 41+3 ja painoi 4395 g, joten ainakin suuntaa-antava tuo arvio oli.

Mies tuli konditorian kautta sairaalaan kun oli käynyt kotona nukkumassa ekan yön yli vauvan synnyttyä illalla ja herkut oli mulle oikein passeli lahja, muuta en odottanutkaan. Se, et mies nauttii vauvasta ja on onnellinen hänestä, on mulle paras lahja (vaikka toisaalta korulahjat ja kukatkin on mun mielestä ihana ajatus).

- synnytys kokonaisuutena yllätti positiivisesti - ilokaasu auttoi hyvin, paremmin kuin olisin etukäteen kuvitellut - epiduraalin laitto ei juuri tuntunut ja meni hyvin (ja oli yllättävän nopeasti ohi) - kalvojen puhkaisu ja pinnin laitto vauvan päähän menivät nopeasti ja hyvin - katetrointi oli nopea ja helppo toimenpide - ponnistusvaihe meni hienosti vaikka oli pitkä ja oli todella voittajafiilis kun vauva oli vihdoin tullut ulos - olin heti synnytyksen jälkeen ns. tolpillani ja vauriot olivat todella pienet

Ekana päivänä en meikannut, oli niin pöllämystynyt olo kaikesta, mutta sen jälkeisinä päivinä meikkasin kevyesti joka päivä. Toki jokaisen oma asia, mutta minua piristi kovasti kun aamuisin kävi suihkussa, vaihtoi puhtaat vaatteet ja vähän pisti hiuksia ja naamaa kuosiin. Vauvakin oli valitettavasti suurimman osan sairaalassaoloajasta eri osastolla, joten mulla ainakin oli aikaa suorittaa aamutoimet kaikessa rauhassa. Ja pakostikin asiaan vaikuttaa myös äidin vointi. Mulla oli itsellä hyvä olo ja vointi koko ajan.

Sairaalaan saavuttiin maanantaina puolenpäivän maissa ja sitä ennen olin kotona syönyt vähän muroja maidon kanssa aamupalaksi. Maanantai-iltapäivällä join yhden Gainomaxin (omasta takaa mukana) ja illalla sain sairaalan puolesta kupillisen kasvissosekeittoa, mehukeittoa ja mehua. Nestemäisillä eväillä kuulemma mennään aina synnytyksen ajan mut kätilö lupasi et synnytyksen jälkeen saa voileipää. Tiistaiaamuna käskettiin varautua siihen et saatetaan joutua tekemään sektio, joten sitten en enää saanutkaan syödä ja vettäkin sai vain siinä määrin ottaa et kostutti suuta. Kun iltapäivällä selvisi, ettei tehdä sektiota, yritin syödä jogurttia ja mehukeittoa (sairaalan puolesta) mut ei sit enää pysynyt sisällä. Synnytyksen jälkeen tiistai-iltana sain sitten iltapalaa synnytyssaliin ja se kyllä tuli enemmän kuin tarpeeseen! Molemmat, minä ja mies, saatiin omenamehua kuohuviinilaseissa.

Kotona käytössä kuuma suihku + viljapussi ja Panadol (viimeisestä en huomannut olleen apua). Sairaalassa suihku, amme, ilokaasu, epiduraali ja jokin piikki laitettiin välilihaankin ponnistusvaiheessa (ymmärtääkseni ihan tavis paikallispuudutus). Kaikki kivunlievitykset tulivat kyllä tarpeeseen, joten en osaa sanoa, olisinko niin kauhean hyvin mahtanut ilmankaan pärjätä.

Mulla on nyt eka synnytys takana ja sairaalassa siis vielä olen. Mun kokemukset Tyksistä tän reissun perusteella on olleet positiivisia. Ehkä tärkein asiaan vaikuttava yksittäinen tekijä on henkilökunta, josta mulla ainakaan ei ole pahaa sanottavaa. Kaikilla ei tietenkään satu niin hyvä tuuri ja henkilökemiat ei aina voikaan toimia, mutta ainakin mä voin oman kokemukseni perusteella rohkaista sua, et ei kannata pelätä. Mulla on ollut täällä tosi hyvät oltavat. Onko jokin yksittäinen asia erityisesti, mikä sua huolestuttaa etukäteen?

No ei meidän tapauksessa ainakaan ollut yhtäläisyyksiä. Minä: rv 40+1, mitat 51,5 cm ja 3350 g Mies: rv 40+2, mitat 49,5 cm ja 3540 g Poika: rv 41+3, mitat 54 cm ja 4395 g

Täällä myös yksi flegmaatikko! Tein kaksi kotitestiä kun menkat oli muistaakseni kolme päivää myöhässä. Mulla on aika säännöllinen kierto ja plussat olikin vahvat ja tulivat nopeasti. Ensimmäinen neuvola oli kuitenkin "vasta" kuukauden päästä plussasta ja koska mulla ei ole taustalla keskenmenoja, tuulimunaraskauksia, kohdunulkoisia tms. niin en edes harkinnut meneväni yksityiselle alkuraskauden ultraan. Tuolla ekassa neuvolassa ei ultrattu, ekan kerran kuulin sydänäänet nt-ultrassa viikolla 11+2. Koska tämä raskaus on mennyt hyvin, niin mahdollisissa seuraavissa raskauksissa luulen että samoilla mennään kuin nytkin eli kunnan tarjoamat ultrat riittävät.

Hyvä keskustelunaihe, jota itsekin olen paljon tässä raskauden aikana miettinyt. Odotan nyt ensimmäistäni, tänään rv 37+3 ja painoa on tähän mennessä kertynyt ensimmäisen neuvolan punnituksen jälkeen yhteensä 19 kg. Eka nlakäynti mulla oli rv 8+2, jolloin olin kilon verran normaalipainostani miinuksella. Sen jälkeen painokäyrä onkin ollut nousujohteinen. Suunnilleen raskauden puolivälissä kiloja oli kertynyt 7 ekaan neuvolaan verrattuna ja rv 31+2 lisäys oli yhteensä 13 kg. Tottakai mietityttää, kuinka kauan taistelen raskauskilojen pudotuksen kanssa vauvan synnyttyä, mutta toisaalta on pari syytä, miksi en ole asian takia yöuniani menettänyt. Ensinnäkin sokerirasituksessa mitatut arvot olivat th:n mukaan suorastaan esimerkilliset ja sijainen ihmetteli, miksi minut oli sinne edes laitettu (olen yli 25-vuotias ensisynnyttäjä). Toisekseen lähes joka neuvolassa minulle on sanottu, että koska lähtöpainoindeksini oli 21 eli ei kovin suuri, tulee painoa väkisinkin enemmän kuin tilanteessa, jossa on ennestään jo enemmän painoa. Kerran olen kyllä saanut kehotuksen hieman katsoa, mitä syön mutta silloin painoa oli tullut kilo per viikko -tahtia. Nimenomaan raskausdiabeteksen ehkäisyn vuoksi on minusta hyvä, että painonnousua seurataan, mutta pitäisi muistaa se, että seurattavana on sitten muitakin muuttujia. Pelkkä vaakalukemien tuijottaminen on siis tässäkin ehkä hieman kapeakatseista. Omalla kohdalla tulee olemaan mielenkiintoista myös mahdolliset seuraavat raskaudet. Nyt tuntuu kyllä minustakin ihan käsittämättömältä, että jollekin tulee koko raskausaikana vain jotain 10 kg tai jopa alle. Tässä tilanteessa sellainen on kyllä ajatuksenakin niin vieras ettei oikein osaa kuvitellakaan. Ruokailutavoiltani pidän itseäni aika keskivertona. Monet mieliteot ovat terveellisiä mutta en voi väittää että olisin nyt raskausaikana jotenkin erityisesti vältellyt herkkuja. Olen yrittänyt taktikoida niin, että kotiin ostan mahdollisimman vähän mitään kiusauksia aiheuttavia epäterveellisiä juttuja, mutta kylässä en ole tarjottavien suhteen pahemmin nihkeillyt.

Mulla on ollut normaali ja ongelmaton raskaus mutta meidän kunnassa synnytystapa-arvio tehdään ensisynnyttäjille automaattisesti ja mulla oli se eilen kun raskausviikkoja oli 36+2. Kaikenlaisia kauhujuttuja olin kuullut, mutta ainakaan mulla ei käynnissä ollut mitään, millä ketään voisin pelotella. Ensin juteltiin lääkärin kanssa raskauden kulusta, mun voinnista jne. Sit ultrattiin, vauva oli raivotarjonnassa ja liikuskeli sen mitä tässä vaiheessa vielä mahtuu. Kokoarvioksi tällä hetkellä lääkäri antoi n. 3,2 kg ja syntymäpainoarvio oli 3,5 ja 4 kg välillä. Raskausviikkoihin nähden hieman keskivertoa kookkaampi vauva mutta ei absoluuttisessa mielessä isokokoinen. Ultralla katsottiin pään- ja vartalonympärysmitat sekä reisiluun mitta. Niin ja napanuora- ja aivovaltimon virtauksia, jotka olivat normaalit. Ultrauksen jälkeen lääkäri tarkisti vielä kohdunsuun tilanteen eli pikainen sisätutkimus. Samalla tunnusteli myös lantion luita ja tilavuutta. Kuulemma hyvin mahtuu vauva alateitse syntymään, mikä oli helpotus kuulla (vaikka tottakai yllätyksiä voi vielä synnytystilanteessakin tulla, arviohan tämä oli eikä mitään 100 % varmaa mut kuitenkin). Mies oli mukana koko tutkimuksen ajan, vaikka jälkeenpäin kyllä todettiin et ei siitä kuvaruudulta enää mitenkään kovin selvästi pysty mitään näkemään kun niin loppuvaiheessa ollaan.

Normaalin flunssan takia muutamia päiviä viimeisellä kolmanneksella. Raskauden takia en yhtään.

Olen tähän asti ollut koko raskauden ilman rautalisää ja hemoglobiini oli viime neuvolassa 121. En siis saanut vieläkään varsinaista käskyä aloittaa rautalisää, mutta aloin nyt ottaa äitini tuomia Elivon rautatabletteja. Mua nimittäin vaivaa todella pahasti levottomat jalat ja nla-tädin mukaan osasyy siihen saattavat olla elimistön pienehköt rautavarastot.

Mä huomasin eilen miettiväni et kylläpä jomottaa mahaa, varmaan menkat alkaa tänään tai viimeistään huomenna. Onneks en sanonut sitä ääneen kenellekään.

Mahtaakos vauvan maha-aikaisessa uni- ja valverytmissä olla mitään yhtymäkohtia mahanjälkeiseen elämään? Oppaissa sanotaan et vauva omaksuu itselleen tyypillisen rytmin jo kohdussa mut kiinnostaisi eniten kuulla tosielämän kokemuksia.

Mä olen jo ties kuinka kauan pessyt kaikki omatkin uudet vaatteet ennen käyttöönottoa, jos ovat kosketuksissa ihoon (eli päällystakkeja tai vastaavia en pese ennen käyttöönottoa). Pari vuotta sitten kesällä mietin et onkohan tämäkin ihan turhaa ja otin saman tien käyttöön juuri ostamani t-paidan. Aika nopeasti oli selkä täynnä tulipunaista ja kutisevaa, kirvelevää ihottumaa, joten tuli huomattua ettei se ainakaan omalla kohdalla ole yhtään turhaa. Ja kun ajattelen sitä koko vaatteentuotantoprosessia ja pelkästään kaikkia kymmeniä käsipareja, jotka sitä kangasta eri vaiheissa käsittelee, kemikaaleista puhumattakaan niin en kyllä jättäisi pesemättä omiakaan alusvaatteita, t-paitoja jne. Vauvan ja pienen lapsen vaatteissa tietysti sitä suuremmalla syyllä kun iho on pienellä vielä niin ohut ja herkkä. Nykyäänhän monissa lakanapakkauksissa/-vyötteissä jo onkin kehotus pestä ne ennen käyttöönottoa, jossain taisi olla jopa ihan suoraan todettu et tekstiilinkäsittelyainejäämien takia.

Hahahaa, tää on hauska ketju ja mielenkiintoinen! Mulla on muutaman kerran pistänyt kaupungissa asuessa ja bussilla matkatessa silmään joidenkin maahanmuuttajaäitien tapa syöttää rattaissa istuvalle, noin 2-vuotiaalle lapselle välipalaksi sipsejä. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu todella käsittämättömältä, se suolan määrä jne. ja kun vaihtoehtoja tosiaan riittää pilvin pimein. Voiko siinä olla se ajatus et peruna nyt on juures/kasvis; väliäkös sillä syödäänkö sitä päivän mittaan keitettynä, muusina vai perunalastuina? Kun mun mielestä ainakin sipsit on selkeesti vain herkuttelutarkoituksessa syötäviä enkä tiedä antaisinko noin pienelle, ainakaan kovin säännöllisesti! Olen asunut Saksassa ja yritän miettiä, pistikö siellä silmään jokin suomalaisesta kummallinen tapa. Ei kyllä mitään kovin dramaattista tule mieleen. Sielläkin kyllä tietääkseni on aika suosittua selvittää sukupuoli ennen syntymää ja miettiä nimi jo todella hyvissä ajoin valmiiksi. Ehkäpä jos olisi jo siellä asuessaan ehtinyt tulla äidiksi niin näitä juttuja olis paljon enemmän mut silloin ei kyllä tullut kiinnitettyä huomiota.

Joo, tottakai lähes kaikkea voi pakastaa mut lähinnä ajattelin et mitkä olis sellaisia ruokalajeja, joiden makuun ja koostumukseen pakastaminen, sulattaminen ja uudelleen lämmittäminen vähiten vaikuttaisi epäedullisesti.

Mitkä ruoat sopii etukäteen valmistettaviksi ja pakastettaviksi parhaiten? Tykkään ruoanlaitosta mut en ole tähän asti tuota pakastamista juuri harrastanut niin olisi kiva kuulla kokemuksia, mitkä ruoat kärsii pakastuksesta vähiten. Jos vain jaksan niin ajattelin itse hyödyntää tätä neuvoa sitten kun laskettu aika on vähän lähempänä. Kertokaa vinkkejä/kokemuksia!

^ Ihan paras, voi että mua naurattaa! Alkuraskaudessa en katsonut makeaan päinkään, nyt tilanne on valitettavasti muuttunut. Yritän kovasti rajoittaa, mutta suklaa, keksit ja leivonnaiset tuntuvat huutelevan mun nimeäni...

Äidin vanhempainetuushakemuksessa on kohta "Työmatkakustannukset €/kk". Onko tuossa jotain sääntöä, miten se tulee laskea ja ilmoittaa? Katson kuinka monta kertaa ja kuinka monella eurolla kuussa tankkaan vai? Kulkuväline siis oma auto.

^ Ne omat fiilikset tässä vaiheessa on lähinnä wtf-suuntaiset kun ei mitään hajua mistään, mut onneks on tämä palsta. Tietenkin se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle mut tällaisia kysyy kuitenkin mieluummin kuin tekee hankintoja vain todetakseen et ei ollu mitään järkeä. Toisten kokemukset toimii kuitenkin pienenä, suuntaa-antavana tukena. Jatkan taas kysymyksillä: miten helppoa on ostaa pinnasänkyyn uusi patja eli myydäänkö pinnisten patjoja paljon irrallisina? Mietin vaan et mielelläni ostaisin käytetyn vauvansängyn mut hommaisin siihen uuden patjan. Onkohan ihan utopiaa?

Meillä on auto, joten on selvää, että hankimme vauvalle turvakaukalon. Vauvat myös tietääkseni nukkuvat vaunuissa kun äiti/iskä ulkoilee tms., joten okei, tarvitsemme varmaan myös vaunut. Mut sitten meneekin vaikeaksi tällaiselle vauvaummikolle. Mitkä nää tällaiset matkarattaat sitten ovat? Onko ne matkarattaita, joihin sen turvakaukalon saa suoraan kiinni (vaihtoehtona siis sille, että ajat autolla esim. johonkin hypermarkettiin, joudut kaivamaan vauvan sieltä turvakaukalosta ja siirtämään vaunuihin) ja onko se yhdistelmä nimeltään tää travel system, josta olen kuullut? Onko matkarattaat sellainen asia, joka voi korvata vaunut eli pienemmällä vauvalla käytetään kaukalon kanssa ja sit kun se lapsi kasvaa niin siinä on jokin ratasosa, johon sitten siirrytään? Vai onko aina oltava vaunut ja sit ehkä jos haluaa niin lisäksi ehkä jossain vaiheessa nuo matkarattaat? Hommaako vain tosi hifistelijät molemmat? Ja siis mikäänhän tässä maailmassa ei ole pakollista, mutta noin niin kuin käytännössä, mitä luulette/tiedätte? Ja sit vaunuista, eli onko tarjolla muitakin kuin näitä yhdistelmävaunuja? Meinaako se "yhdistelmä-" sitä että ne on ensiksi vaunut ja sitten lapsen kasvaessa muuttuvat rattaiksi? Onko yhdistelmävaunut niitä, joissa voi olla pehmeä tai kova koppa? Kumpi niistä on parempi ja mistä se riippuu, kumpi kannattaa valita? Tämä ketju otsikointeineen on niin oikea paikka mulle...

En ole missään vaiheessa edes harkinnut hankkivani. Jotenkin ajattelen niin, että jos jokin menee vikaan niin se tulee ilmi muutenkin. Toki esim. kohtukuolemia tapahtuu myös siten, että asia huomataan vasta jonkin ajan kuluttua mutta sitten taas jos dopplerilla en saisi sydänääniä aina kuuluviin niin varmasti tulisi paljon myös aiheetonta huolta ja murhetta.