Hyasintti

Hieno homma. Onnea matkaan wildlife! Uskon ja toivon, että kaikki menee nyt hyvin. Hyvä kun sinulle oli luvattu tarkempi seuranta tähän raskauteen. Se varmasti tuo jonkin verran mielenrauhaa odotukseen.

Osanottoni wildlife, ja voimia toipumiseen.

HUS ei tosiaan tarjonnut meillekään hoitoja, kun kaksi yhteistä lasta jo on. Myöhäisen keskenmenon jälkeen kuitenkin tekivät tutkimukset syyn selvittämiseksi. Kun syytä ei löytynyt, mitään apua ei tarjottu. Me käännyttiin sitten yksityisen lääkärin puoleen (jos haluat, voin laittaa nimen yksärillä). Viime kevään varhaiseen keskenmenoon päättyneessä raskaudessa käytin Primaspania, mutta jouduin lopettamaan sen aika pian hematooman takia. Sen jälkeen asiat meni aika pian pieleen. Sen jälkeen lääkäri piti ihan selvänä, että Klexanea pitää kokeilla seuraavassa raskaudessa. Hän antoi mulle etukäteen reseptin ja ohjeena oli aloittaa heti plussasta. Niin tein, ja kaikki on tällä kertaa mennyt tosi hyvin. Raskausoireet on olleet paljon vahvemmat kuin keskenmenneissä, ja se on tuonut luottamusta raskauden jatkumiseen, vaikka onhan tää välillä ollut aika hermoja raastavaa. Viikkoja on nyt 27+6. Klexane on verenohennuslääke, ja mulla sitä käytetään istukan oikean kiinnittymisen ja toiminnan varmistamiseksi. Todennäköisesti istukkaongelmat on olleet keskenmenojen syynä.

Olen tosi pahoillani Blanca. Mulla kävi samoin, eli myöhäisen keskenmenon jälkeen tuli vielä varhainen keskenmeno, ja silloin oli kyllä usko koko vauvan yrittämiseen koetuksella. Nyt olen taas raskaana, tällä kertaa Klexane-lääkityksellä, ja toistaiseksi kaikki hyvin. Haluan uskoa, että me molemmat voidaan se kolmas lapsi saada syliin asti.

Petrap, lämmin osanotto suureen suruusi. Haaveissa kiteytti tuossa yllä aika osuvasti myös minun tuntojani suruprosessin aikana. Minulla toipumiseen auttoi ennen kaikkea aika, ja lisäksi käynnit psykiatrisella sairaanhoitajalla ja surupäiväkirjan kirjoittaminen. Tuohon päiväkirjaan sain vinkin psykiatriselta sairaanhoitajalta ja tuntui, että jokainen kirjoittamani teksti poisti pienen palan henkistä kuormaa, ensinnäkin sen takia, että ei tarvinnut pelätä että unohdan tapahtumat (ne on kaikki kirjattu muistiin) ja siksi, että päiväkirjaan uskalsi purkaa ihan kaikki synkimmätkin tuntemukset ja katkeruuden tunteet. Lapset auttoivat pahimpana suruaikana pysymään kiinni arjessa ja heidän takiaan en pystynyt vajoamaan "liian syvälle". Menetys tulee aina kulkemaan mukana, ja suru nousee vieläkin pintaan aika ajoin. Enää se ei kuitenkaan tunnu musertavalta. Paljon voimia toipumiseen. Muokkaus: Lisään vielä, että meitä auttoi myös se, että halusimme pitää siunaustilaisuuden (läsnä vain sairaalapappi, mies ja minä) ja vaikka vauvamme meni yhteistuhkaukseen, osallistuimme tuhkien sirotteluun. Jälkikäteen nämä ovat olleet tärkeitä etappeja suruprosessissa, ja olen kiitollinen, että mieskin niihin lopulta suostui, vaikka oli ensin vastahakoinen. Myös mies on jälkikäteen ollut todella tyytyväinen, että nämä käytiin läpi.

Nodu, mulla teki pc samaa viime syksynä. Lopulta yhtenä päivänä päätin testata samasta pissasta kahdella pc:llä, jotka oli eri paketeista, ja sain niistäkin eri vahvuiset. Veritestien mukaan hcg kuitenkin nousi täysin oppikirjan mukaan ja nyt on menossa rv 18+6. Sulla näyttää viivat tosi hyvältä! Onnea ja vahvistumista myös muiden haamulaisille!

Osanottoni ja paljon voimia Suskuu! Kaijak, meille väitettiin ensin, että ei olla oikeutettuja mihinkään keskenmenon syyn tutkimuksiin kun oli vasta toka perättäinen keskenmeno. Vaadittiin kuitenkin paperien lähettämistä hormonipolille ja pari viikkoa myöhemmin kävi ilmi, että oltiinkin oikeutettuja tutkimuksiin. En tiedä, olisiko patologin tutkimus tehty, jos oltaisiin saatu heti oikeaa tietoa. Mulle ei ainakaan sanottu, että ikä vaikuttaisi noihin tutkimuksiin. Mulla oli ikää silloin 38. Tutkimustuloksia läpikäytäessä kyllä tuotiin moneen kertaan esiin ikään liittyvät keskenmenotilastot.

Rosetta, pc:n laatu on huonontunut ja jossain vaiheessa sain itse jopa samasta pissasta kaksi eri vahvuista viivaa (oli pakko testata, kun meinasin painaa paniikkinappulaa edellistä päivää haaleamman viivan takia). Kannattaa verrata korkeintaan joka toisen päivän tikkuja. Sulla on viiva vahvistunut hyvin!

Haaveissa, ihana uutinen, paljon onnea matkaan! Onnea myös Nandu! Viivan vahvuus voi riippua esim. siitä, minkä verran olet juonut tai miten kauan pissa ollut rakossa. Ja ei noi testien värimäärätkään edes saman merkin sisällä ole aina samanlaisia. Tänäänhän testi oli jo tosi selkeä!

Minäkin näen Chikolla viivan! Toivotaan vahvistumista!! Näen jotain myös piparkakulla ja Emmikon testeistä en olisi huolissani - olen samaa mieltä kuin Sanghi että pc:n laatu on huonontunut.

^ Mun mielestä sun laittamien kuvien perusteella on tapahtunut jonkun verran vahvistumista. Mä olen yleensä verrannut joka toisen päivän tikkuja keskenään, kun sillä aikavälillä pitäis jotain vahvistumista tapahtua. Jos vertaa peräkkäisiä päiviä, voi tulla turhaa stressiä. Ja pc:n tikuissa oon huomannu aikamoista värivaihtelua. Jopa samasta pissasta voi saada kaksi aika eri vahvuista viivaa väriaineen määrästä riippuen. Onnea ja toivottavasti tällä kertaa plussa on kestävää sorttia!

Minä kyllä näen ihan selvän punertavan viivan. Onnea! Tasavahvoja viivoja ei tuossa vaiheessa tarvitse vielä tulla, ja päivällä muutenkin voi tulla haaleammat viivat aamuun verrattuna.

Samaa mieltä kuin edellä olevat, eli esikoisen odotusaikana ei ollut ongelma. Mun mies asui esikoisen odotusajasta 6 kk ulkomailla. Nähtiin muutaman kerran sinä aikana, mutta mies missasi kaikki ultrat ym. tärkeät tapahtumat. Kävin sitten 4D:ssä, että sai ihmetellä dvd:ltä tulokasta. Mitään muuta ongelmaa ei oikeastaan ollut kuin että olisi ollut kivaa, että hän olisi ollut jakamassa asioita juuri ultrissa ym. Ja jos olisi käynyt huonosti tai tullut jotain isompia ongelmia raskausaikana, yksin olisi varmasti ollut vaikeampaa jaksaa. Ekassa ultrassa mulla oli mukana ystävä ihan siltä varalta, että olisi tukea huonojen uutisten varalta. Tokaa lasta odottaessa asuttiin koko perhe ulkomailla, mutta mies matkusti todella paljon ja olin paljon yksin 1-vuotiaan esikoisen kanssa ilman kunnon tukiverkkoa. Silloin oli paljon raskaampaa ja veikkaan, että yksin puurtamisesta johtuva väsymys osaltaan johti siihen, että olin aivan poikki ja oksentelin monta kuukautta. En oikein edes muista, miten selvisin.

Paljon voimia Blanca. Saman kokeneena osaan aavistella, mitä käyt tällä hetkellä läpi. Ainoa mikä mua siinä helpotti, oli se, että en olis voinut tehdä mitään paremmin raskautta ajatellen ja että kroppani pettämiselle en mahtanut mitään.

Muistelen, että kyse oli lähinnä siitä, että foolihappoa tarvitaan erityisesti kehitysvaiheisiin, jotka tapahtuu hyvinkin alkuraskaudessa, ja sen takia on viisainta vetää varastot täyteen ennen raskautta. Ehkä oli vaan varovainen ja sen takia suositteli raskausaikana tuota virallista foolihapposuositusmäärää. Mutta kannattaa tarkastaa omalta lääkäriltä.