Snazu

Aktiivijäsen
  • Content count

    1900
  • Joined

  • Last visited

About Snazu

  • Rank
    Addikti
  • Birthday 01/13/86

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Mulla myös oli samassa kohtaa jo pehmenemistä ja aukeamista. Tarkkailtiin tilannetta. Herra päätti silti makoilla tyytyväisenä massussa suunniteltiin sektioon asti. Ensimmäisen raskauden jälkeen pehmeneminen ja avautuminen on hyvin normaalia ja yleistä.
  2. Yleensä jos haluat raskaustestin labrasta (jonka saa ilman lähetettä eikä maksa mitään), se tehdään pissasta. Ja se on siis aivan samanlainen testi kuin minkä ostat kaupasta/apteekista ja teet kotona. Se ei paljasta mitään ylimääräistä. Lääkäri ei mieluusti määrää sua verikokeelle, jos kerran kotona on testi näyttänyt plussaa, se on lääkärin ja labrahenkilökunnan ajan ja välineiden tuhlaamista. Jos on jotain häikkää asiassa, saat verikokeen.
  3. nonna-marie: Hmm... tutustuin asiaan ihmeellisen internetin kautta ja asia tosiaan voi olla niin! Mulla on meinaa korvissakin sellaset ihme möykkyarvet vanhojen reikien kohdalla... Kaikissa arvissa kyllä ei ole tuollaista. Mutta sektioarpi on herkkä, kipuilee herkästi, on kohonnut ja kutiaa. Alempien kudoskerrosten arpi on todella möykkysen ja ison tuntunen ja myös aika arka.
  4. Molemmista pojista oli selvä poikamaha. Todella moni vanhempi nainen sanoi molemmista, että selkeät pojat tulee mahan muodon perusteella. Äitilläni on ollut kolme kertaa poikamaha ja kolme poikaa tullut ja kuulemma yksi hyvin erilainen maha ja sieltä tuli tyttö Mä oon miettinyt, että mahtaisko tuohon mahan muotoon vaikuttaa eniten oman selän pituus? Mulla on pitkä selkä ja olen 171cm, joten tilaa on kasvaa ylöspäin, jolloin maha ei ala leviämään sivuillepäin?
  5. Kuinka kauan sektioarpi oli kipeä? Milloin sektioarven väri alkoi olla normaalin ihon värinen, eikä ihan punainen? Jäikö sinulle arven yläpuolelle mahanahasta kohouma tai lerppu vai palautuiko se lopulta? Tuntuuko muilla ihon alla alempien kudosten arvet? Lääkäri myös leikkasi tasan kahtia sektiohaavan mukana luomen ja yhdisti sitten haavan reunat niin vinoon alkuperäiseen nähden, että nämä luomenpalat ei enää yhdistynyt vaan ne on noin sentin päässä toisistaan. Molemmat luomenpuolikkaat kasvoi uusiksi "kokonaisiksi" luomiksi nopeasti ja haava siitä niiden välistä on parantunut todella huomattavasti paremmin kuin mikään muu kohta haavasta. Voiko luomi muuttua maligniksi tällaisesta silpomisesta ja nopeasta korjauskasvusta? Minulla on 5,5kk sektion jälkeen haava lähes joka päivä hieman kipeä (varsinkin jos jokin on jossain kohtaa osunut siihen, sitten se jomottelee vuorokauden), mutta tiedän silti, että haava on täysin kunnossa. Se on tosi koholla ja kirkuvan punainen edelleen. Ihossa olevan haavan yläpuolella tuntuu selvä möykkyilevä arpi alemmissa kudoksissa, joka on myös herkkä. Ja jotenkin tuntuu, että tuon ihon arven yläpuolella tulee aina olemaan kohouma, koska ihon alla tuntuu tuo arpi olevan tosi iso.
  6. Ketjun aloitin vuosia sitten, joten on ehkä aiheellista kommentoida siihen nyt sen toisen synnytyksen jälkeen. 5,5 vuotta siihen meni, että uskallettiin ryhtyä taas samaan hommaan. Alusta asti pelotti, jännitti, ahdisti ja paljon. Puhuin heti siitä neuvolassa ja niin neuvolassa kuin pelkopolilla ekaa synnytystä käytiin läpi moneen kertaan. Vauvan koko oli suurin pelkoni ja sitä ultrattiin polilla ennen vkoa 30, jolloin ultra sanoi vauvan aivan normaalikokoiseksi. Se ei silti mun mieltä rauhoittanut, koska ekakin vauva oli normaalikokoinen noin puoleen väliin asti. Sokerirasitus tehtiin ja kaikki oli loistavasti. Tällä kertaa mua uskottiin ja kukaan ei vähätellyt. Mutta sekin johtui siitä, että mulla oli todisteita viime synnytyksestä - niin vauvan koosta kuin sen aiheuttamista ongelmista synnytyksessä. Kokoarvio tehtiin ultralla taas 36+0 ja lääkäri otti mahdollisimman isoilla mitoilla vauvan kokoarvion, koska esikoinen oli iso mutta ultra valehteli pienemmäksi. Nyt siis lääkäri halusi arvion joka ei ainakaan olisi alakanttiin. Ultran mukaan 36+0 poika olisi 3,2 kiloa. Eli jo iso, muttei kuulemma läheskään niin iso kuin esikoinen oli (37+2 -> 4kg). Lääkäri kysyi mun mielipidettä, että mennäänkö sektioon. Hänen mielipide oli, että historian huomioonottaen olisi turvallisinta sit kuitenkin tehdä se sektio kuin että esim käynnistellään heti kun vauva tulee täysaikaiseksi. Päädyttiin suunniteltiin sektioon. Poika tuli sektiolla 39+0 ja painoi 4,4 kg. Ei siinä kolmen viikon aikana poikaan ole hujahtanut lisäkiloja 1 - 1,2 kg eli sekin "ei ainakaan alakanttiin" arvio oli alakanttiin. Suhteessa molemmat pojat olivat yhtä suuria eli valtavia. Olen sektioon erittäin tyytyväinen, vaikka hirmusen kipeetä se teki ja toipuminen kesti paljon kauemmin. Olen tyytyväinen koska vauva pääsi ulos vaurioitta, voi hyvin ja sain hänet rinnalle heti. Toisin kuin esikoinen kiidetätettiin teholle ja sain hänet samaan huoneeseen vasta 4 vuorokauden päästä ja silloinkin hän vietti pari päivää sinivalohoidossa makaillen. Pelko alatiesynnytyksestä ei ole kadonnut minnekään, koska syy pelkoon on vahvistunut edelleen: me nyt vaan saadaan tosi isoja vauvoja. Ja ne ei mahdu ulos kuin mahan läpi. Meidän lapsiluku on aika varmaan nyt tässä, mutta jos joskus vielä päätämme raskautua niin luulen päätyväni muutaman kokoarvion jälkeen taas sektioon. Koska ne ultrat ei ole kertaakaan olleet oikeassa. Joten siinä mielessä olen levollisemmin mielin, koska tiedän, että homma hoituu ihan hyvin jos on vielä joskus tarvis.
  7. Mulla on leposyke tollasta lukemaa ja raskauden puoliväliin se oli yli satakin. Mun verenpaine on todella matala ja joku lääkäri meinas, että nopea syke kompensoi alhaista painetta.
  8. Sektiosta hippa yli 2 viikkoa ja mun koko alamaha navasta alaspäin on täynnä hilseilevää kuollutta ihoa. Miksi? Liittyykö se jotenkin palautuvaan mahanahkaan? Hilseilevää kohtaa on juuri niissä kohdin, mistä raskausmaha on ollut isoimmillaan.
  9. Terve vauva syntyi noista vuodoista ja hyytymistä huolimatta
  10. Jatkoa edelliseen viestiini. Poika syntyi sektiolla tuolloin 39+0 ja pelkoni oli ihan aiheellinen. Paino 4400 g ja viikkoihin nähden aivan yhtä suuri kuin esikoinen. Taitaapi olla niin ettei kolmatta tule ja jos ikinä tulee niin tiedetään että meidän geeneillä tulee vain jostain syystä isoja lapsia. Kivuilta ja kokemukselta en voi sanoa että sektio olisi mitenkään parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys.
  11. Synnytystapa-arviossa ultraaja otti mahdollisimman isoilla mitoilla vauvan kokoarvion, koska esikoinen oli iso mutta ultra valehteli pienemmäksi. Nyt siis lääkäri halusi arvion joka ei ainakaan olisi alakanttiin. Ultran mukaan 36+0 poika olisi 3,2 kiloa ja käsikopelolla lääkäri sanoi että hän arvioisi vielä vähän isommaksi. Poika tuli sektiolla 39+0 ja painoi 4,4 kg. Ei siinä kolmen viikon aikana poikaan ole hujahtanut lisäkiloja 1 - 1, 2 kg eli sekin "ei ainakaan alakanttiin" arvio oli alakanttiin.
  12. Gabriel: pelkokäynnistyksen voi saada, se oli mahdollisuus mulla vauvan ison koon vuoksi. Olitko ensisynnyttäjä vai olitko synnyttänyt ennen? Olen toista kertaa matkassa. Mikä sairaala, koska? TYKS, loka 2013. Esikoinen syntyi SATKS 2008. Minkälaisia pelkopolikäyntejä, kuinka monta, kenen kanssa puhuit? Millä raskausviikolla kävit ekan kerran? - Ekan kerran 28+0, jossa lääkäri vain kertoi vaihtoehdot pelkopolista; haluanko mennä joogaryhmään, jutella kätilön kanssa ja/tai psykologin kanssa. Valitsin kätilön. - Tokalla kertaa 31+4 keskustelu kätilön kanssa. Kesti tunnin ja sain kertoa miten eka synnytys meni, mikä pelottaa. - Kolmas kerta synnytystapa-arvio 36+0. Katsottiin vauvan koko ja lääkäri oli lukenut keskusteluni kätilön kanssa koneelta. Pelkoni liittyy suoraan ekaan synnytykseen. Synnytyksen latenssivaihe kesti 4 päivää, kunnes en jaksanut enää ja synnytys käynnistettiin. Tiesin myös, että vauva on suuren kokoinen, mutta mua ei uskottu, vaan vuorokausi ennen syntymää synnärin ultralaite antoi vauvan kooksi n. 3,4kg ja kätilö ja lääkäri sanoi käsituntumalla 3,2 - 3,3 kg. Käynnistys oli lopulta hurja, helvetillinen, epiduraali ei tehonnut lainkaan. Pojalla murtui solisluu synnytyksen aikana eikä meinannut mahtua ulos. Poika syntyi 37+2 ja painoi 3910g. Pelkoni on siis enimmäkseen vauvan koko. Nyt ultrattiin vauva ja kooksi saatiin 36+0 n. 3,2 - 3,5kg tällä hetkellä. Lääkäri totesi heti, että poika on suuri, muttei niin suuri kuin esikoinen. Lääkäri ehdotti, että odotellaan kaksi viikkoa jos käynnistyisi itsestään tai sitten sektio 39+0. Sektioaika sovittiin. Jos synnytys käynnistyy itsestään, saan itse päättää yritänkö alakautta vai haluanko sektion. Mutta takarajana on tuo 39+0, jolloin vauva tulee viimeistään maailmaan. Mä luulin ja pelkäsin, että muhun suhtaudutaan tosi nuivasti ja vähättelevästi, enkä mä saa sektiota, ainakaan helpolla. Lääkäri sanoi kyllä, että sektiopäätös tuli sekä mun pelosta, että vauvan koosta ja siitä, että ekakaan ei oikeen tullut helposti ja se solisluu murtui. Että pelkkä pelko ei ollut syynä. Olo on helpottunut, mulla on vielä mahis synnyttää alateitse jos synnytys käynnistyy spontaanisti piakkoin, mutta mulla on myös aina sektiomahdollisuus ja takarajana 39+0. Ei paniikki ja ahdistus nouse päivä päivältä kun tietää, että siellä se vauva vaan kasvattaa kokoaan tyytyväisenä ja lopulta tartteis pakertaa ties mikä 6 kiloa ulos.
  13. Meidän pojalla todettiin laktoosi-intoleranssi täytettyään 5 vuotta. Pahanhajuisten ja todella lukuisten pierujen jälkeen lääkäri määräsi laktoosittomalle kuurille. Samalla geenitesti varmisti, että pojalla on laktoosi-intoleranssiin johtava geenityyppi, kuten meillä vanhemmillakin. Ollaan siis miehen kanssa laktoosi-intolerantikkoja, mutta meillä molemmilla se puhkesi vasta teini-iässä, kuten normaalisti käy. Poika myös söi todella huonosti pitkän aikaa ja alkoi pituuskäyrät ja jo valmiiksi alhainen painokäyrä laskea. Laktoositon ruokavalio alkoi tosi nopeasti vaikuttaa, pierut on hävinnyt lähes kokonaan ja pojan ruokahalu on parantunut huimasti! Painokin on alkanut nousta. Välillä poika saa suklaata tai muuta herkkua mikä ei ole laktoositonta ja kyllä sen kuulee ja haistaa jälkeen päin! Nykyään hyvin harvoin tehdään enää perinteistä laktoosirasitusta ja jos lääkäri on "erehtynyt" sellaisen tilaamaan, meillä ainakin on tapana labrasta soittaa lääkärille ja pyytää, että hän muuttaisi lähetteeseen geenitestin.
  14. Esikoisesta väärin ja tokasta oikein, eli fifty fifty.
  15. Minä täällä taas, 5,5 vuoden jälkeen. Nyt odotan toista ja on alkanut oikeen toden teolla joka väliin supistaa rv 28 lähtien. Tietty taas löytyi GBS. Lääkäri haluaa mun syövän antibioottikuurin, mutta mä en usko hyvällä tahdollakaan sen mitään auttavan. Ylihuomenna menen taas tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Vaikka kohdunsuu ei reagoisi huonosti hommaan, tää on todella rankkaa kun supistaa kipeesti tai epämiellyttävästi usein. Nukkuminenkin on aika rajoittunutta.