Snazu

Meilläkin on hyvin paljon sotkua. Ruokaa kaivetaan suusta, paljon heitetään lattialle. Kaikki epäilyttävän näköinen saa heti huutia. Sormin syöminen onnistuu ihan hyvin, yli puolet menee suuhun, mutta sellaset ruuat jota sormin voi syödä kranttu "yök-en-syö-kökköjä" on aika vähissä. Lusikalla ei vielä ihan onnaa tarpeeksi hyvin ruuan meneminen suuhun asti, mutta ei tässä auta muu kuin harjoitella. Äiti ei vaan jaksais sitä sotkua joka ikisen ruokailun jälkeen. Kun sitä tosiaan on ihan joka puolella. Mulla on imuri syöttötuolin vieressä, ruokailun jälkeen sitten imuroin leivänpalaset ja pojan ja poika hekottaa innoissaan.

Oli todella vilkas ja voimakas vauva masussa, kärsinkin aika kipeistä vauvan potkuista ja työnnöistä. Ekat napakat selvät potkut tuntui jo 15+0 vaikka esikoinen. Syntyi 3 vkoa etuajassa ja jo jaksoi kannatella omaa päätään hieman. 5 kk lähti ryömimään, 6 kk täytettyään konttaamaan, 6,5 kk nousi tukea vasten ja 8-9 kk välissä ensiaskeleet. Nyt 1 v 2 kk ja juoksee. Ei pysy sekuntiakaan paikallaan vaikka mikä ois.

Muakin huolestuttaa tää. Meidän pojalla on astmavaivaa, allergiaa ja atooppinen iho, josta lääkärit ovat sanoneet, että kyllä ne taudit sitten nappaakin sen takia aika helposti mukaan. Ja niin on ollutkin, meillä sairastetaan flunssaa koko ajan (nyt kesän ajaksi on hieman onneksi rauhoittunut). Joten mä tiedän että me saadaan sikainfluenssa, varsinkin kun poika aloittaa päivähoidon isommassa päiväkodissa syyskuussa. Lastenpolin lääkärille ilmaisin huoleni ja hänen vastauksensa olivat, että he odottelevat edelleen ohjeita, joten eivät oikeen osaa sanoa mitään.

Poika syntyi lähes 3 vko etuajassa ja painoi hitusen vaille 4 kg. 10 kg tuli täyteen 8 kk iässä.

Meillä ainakin ina parempi rahatilanne kuin jos oisin opiskelija, mutta tässä puhutaan vain muutamasta kympistä. Hoitovapaalla saan hoitorahan ja hoitolisää jonkin verran (kun mies saa sen verta huonoa palkkaa) sekä saamme hieman asumistukea. Kouluun palatessani ei saa lapsesta enää mitään muuta kuin lapsilisän. Eli saan opintotuen ja asumistukea hieman jos miehen työpaikka pysyy samana ja yhtä huonopalkkaisena. Ja tietty pitää maksaa päivähoidosta.

lääkärissä kuultiin rohinaa ja vinkunaa keuhkoista ja määrättiin sitten aina eri paikasta eteenpäin. Lopulta päädyimme illalla naapurikaupunkiin lastenosastolle, jossa hengiteltiin toistamiseen Ventolinea. Se auttoi ja meille määrättiin astmalääkettä kuukaudeksi kaksi kertaa päivässä. Yskä loppui parissa päivässä. Se palasi kun pidettiin taukoa kaksi päivää, joten sitten mentiin nätisti loppuun asti lääkkeen kanssa. Pojalla todettiin ainakin infektioastma ja epäilys astmasta. Sen jälkeen on yskinyt vain kun oikeen huutaa.

Olipas ketju täynnä juttuja jotka on meille ollut melkeen alusta asti arkea. Poika on ollu huutaja ja kitisijä syntymästään asti. 3- 6kk iät poika huutamalla huusi ja kitisi kun ei päässyt eteenpäin, mikään ei kelvannut. Mä niin odotin että alkais konttaamaan. Tasan 6 kk kähti konttaamaan ja poika oli suht tyytyväinen omaan taitoonsa 2vkoa. Se on ehdottomasti pisin aika koko pojan elämässä kun hän ei oo huutanut puolta päivää putkeen. 7kk poika tajusi mitä EI-sana tarkoittaa ja siitä asti meillä on ollut "uhma", lääkäri sanoi että tää meidän arki on kuin pahinta uhmakautta vaikean lapsen kanssa. Huudetaan ihan mistä tahansa asiasta: jos joku menee vessaan, poistuu ovesta, istuu sohvalle, istuu kun hän on sylissä, ei anna jotain, ottaa jotain pois, pukeminen, pepun peseminen, ruokailun aloitus, aamut ja illat herätessä ja nukkumaanmennessä ja varsinkin jos joku sanoo sanan EI. Kerran sanoin kissalle ja poika huusi mulle vihaisena vartin Huutoa siis riittää 80% päivästä. Pojalla on todella kova tahto. Hän ei myöskään tahdo että häntä komennetaan. Poika tekee myös paljon kiellettyjä asioita, KOSKA ne on kiellettyjä. Joten mä yritän nykyään vaan siivota ennen pojan heräämistä kaiken pois mitä ei vielä oo kielletty. Sata kertaa päivässä saan hakea pojan pois kissanlaatikolta, kieltää ja aina huudetaan. On se kumma kun toinen ei opi vaikka samat asiat on aina ollut satavarmaasti kiellettyjä eikä poikkeusta ole koskaan. Poika kyllä tietää niiden olevan kiellettyjä kun lähtee karkuun jäätyään kiinni. Mä saan myös "turpaani" useasti päivän aikana. Mä inhoan kipua ja kaikkea sellasta ja nyt sitä saa kyllä kaiken edestä pieninä annoksina. Poika ei oikeastaan tahallaan satuta, mutta ei vaan välitä tai ymmärrä kun selittää että äitiin sattuu ja ettei noin saa tehdä. Huutaa vaan kun kielletään - ja tekee sitten sen uudelleen. Äiti varoittaa, että meet sylistä pois jos vielä lyöt. Poika katsoo mua ja lyö. Pistän pojan lattialle, jossa hän huutaa vartin. Lupaan nostaa syliin jos ei enää lyö (tai nipistä tai mitä sitten siinä tekikään). Nostan ja mitä poika tekee - aloittaa saman homman heti alusta Nyt poika siis yli 1 v 1 kk ja tätä "uhmaa" kestänyt yli 7kk. Enkä usko että tästä päästään eroon vielä vuosiin. voin kertoa että on vanhemmat supeväsyneitä ja hulluuden partaalla.

Äh meillä on ikävä kausi menossa. Meille tuli pieni kissanpentu hoitoon 3 viikoksi. Isompien kissojen kanssa on aina mennyt ihan hyvin kun ne tajuavat lähteä karkuun jos pojan (1v 1kk) otteet muuttuu liian rajuiksi. Mutta tää kissakakara ei sitä ymmärrä. Poika retuuttaa, repii ja heittelee tavaraa pentua päin. Kisu ei lähde pakoon ja vaikka aluksi poika käsittelee nätisti, muuttuu se aina lopuksi rajuksi. Sitten pentu vähän puree ja voi kynsästäkin (ei silti pahasti, useimmiten poika vaan nauraa, muutaman kerran hieman itkahtanut) usein sähisee ja rääkyy. Me yritetään torua, selittää ja EI-sana on kovassa käytössä. Mutta ei toimi. Aina uudestaan pennun kimppuun.

Meillä vaihtelee tää, mutta taitaa olla suurin osa heräämisistä epämieluisia itkun tai ainakin hyvin myrtsin naaman kera. Usein tuntuu, että jos poika herää liian aikasin, oli se yöunilta tai päiväunilta, ollaan itkuisia ja kärttyisiä. En kyllä tiedä miksi poika herää eikä suostu takas nukkumaan. Herätettäessä ainakin on kiukkuinen kuin ampiainen ja saattaa itkeä puoli tuntiakin. Kärttyisyys kestää tunnin. Vältämme herättämistä.

Tää on mahdotonta! "kyllä sä sitten tiedät kun sulla niitä lapsia on" Mutta joo ei sitä lasta tarvi ylistää niin että hän luulee olevansa maailman napa.

Mulla ei oo koskan ollut ihottumaa tai mitään allergiaa. Raskausaikana kuitenkin sain ihottumaläiskän silmäluomeeni joka hoidettiiin lääkkeillä pois. Joten en tiedä johtuiko tai altisitiko raskaus ihottumalle. Sen jälkeen ei ole ollut taaskaan mitään.

Meillä kitistään edelleen, hyvin pitkään kestänyt tää kitinävaihe taas! Melkeen 3 kk!!!! Tauot ovat siis 1 pv kerralla, n. 1-2krt/vko. Eli tarkoitan että n 1pv/1-2 vko kitistään vain 30% ajasta ja ne on hemmetin hyviä päiviä. Nyt toivon pojan 1v synttärilahjaksi tyytyväisempää ja raivaritonta elämää.

Me löydettiin pulautteluun ratkaisu Allergiaepäilyjen takia oltiin 2,5 viikkoa ilman porkkanaa ja siinä samassa pulauttelusaldo oli tasan 0. Sitten annoin taas porkkanaa ja ihan samalla alkoi pulauttelut. Sitten oltiin taas ilman ja pulauttelut loppui. Olen 3 eri lääkäriltä kysynyt tietävätkö tästä mitään, että jokin ruoka-aine vois aiheuttaa pulauttelua mutta kukaan ei oo kuullutkaan. Suosittelen siis koittamaan myös tällaista kikkaa, josko jokin vähän liian voimakas ruoka-aine aiheuttaisi sen, että ruoka nousee ylös. Tätä siis kannattaa koittaa jos kiinteitä on syöty jo pitempään ja edes se pystyasennossa olo ei auta. Nyt oltiin pitkään ilman porkkanaa ja olen nyt melkein 1v lapselle alkanut taas antaa hyvin pikkuhiljaa ruokia missä on porkkanaa. Pulauttelua esiintyy vain silloin kun on syöty sellaista ruokaa, mutta kerrat ovat silti vähentyneet. En tiedä johtuuko siitä, että vauva on kasvanut isommaksi vai siitä, että annan niin pikkuhiljaa sitä porkkanaa taas, että maha vähän tottuu.

Meidän pojalla oli yli 4kk paha yskä joka meni lopulta niin pahaksi, että lääkäri määräsi vaikean hengityksen takia ensiapuun hengittelemään Ventolinea. Toinen lääkäri naapurikaupungissa, johon meidät lähetettiin, määrösi pojalle myös Flixotinea 4 viikoksi 2 krt/pv hengiteltäväksi. Sanoivat ettei voi tietää onko astmaa, mutta tosiaan sitä pidetään atopian takia hyvin mahdollisena.

^Me mennään tänään ja pelkään sitä että lääkäri toteaa vauvan olevan terve vaan. Istunko mä sitten siellä vaan niin kauan suostumatta poistumaan ennen kuin lääkäri "löytää" sen keuhkoputkentulehduksen? Meillä ei oo pahemmin nukuttu nyt kun tuo yskä on niin kovaa ja voi yskänpuuskat kestää helposti parikin tuntia. Eilen poika oksensi kolme kertaa sänkyynsä illan aikana yskän takia. Vakuutusta meillä ei ole, joten me joudutaan menee arvauskeskukseen.

Meidän poika alkoi kärsiä kuivasta, punaisesta, rosoisesta ja kohonneesta ihottumasta 4-5 kk iässä ja monella neuvolan terkalla ja lääkärillä käytiin. Eivät tienneet mitä on ja allergiatesteissäkin käyttin. Ihottuma meni niin hirveeseen kuntoon ja se peitti melkein puolet pojan kropasta, että päästiin lastentautipoliklinikalle, jossa lääkäri totesi sen olevan samalla sekunnilla atooppista ihottumaa(muoks tämä siis 10 kk lopulla). Määräsi Sibicortia ja paria eri rasvaa. Oli kyllä vähän ikävä yllätys, että rasvat eivät olleet mitenkään halpoja eikä kela ees korvannut niistä mitään. Kortisoni auttaa hyvin, mutta heti kun kuurin taas lopettaa, iho palaa ennalleen. Aluksi me rasvailtiin toisella rasvalla mistä ei oo mitään hyötyä (en nyt muista nimeä), mutta onneksi tuo toinen tuhdimpi rasva pitää vähän paremmin kurissa ihottumaa. Ihottuma muuttui siitä ekasta kuvailemastani nyt kortisonikuurin jälkeen paljon näppylämäisemmäksi. Aiemmin se ei kutittanut, mutta nyt selvästi rasvauksen yhteydessä ja ilman vaatteita se kutittaa. Tärkeää on rasvata joka päivä muutamaan otteeseen ja lääkärin määräyksestä "lumiukoksi". Pikasuihkussa ois hyvä käydä joka päivä. Aurinkoon lääkäri käski tunkea lasta mahdollisimman paljon (järkevästi nyt kuitenkin). Saimme uuden ajan puolen vuoden päähän, koska lääkäri halusi tarkistaa onko pojalle tullut myös astma. Hänen mukaansa atoopikoilla on niin suurentunut riski saada myös astma, että se pitää tarkistaa. Onko muiden lapsilla myös astmaa?

Meillä on nyt yskitty hyvin yli 3 kk. Nyt viimeisenä 4 pvnä yskä on pahentunut reippaasti ja on myös oksennettu 1-3 kert päivässä kovan yskän jälkeen. Eka aattelin, että se on oksennustauti mutta nyt alkaa jo epäilyttää. Pakko soittaa taas huomenna neuvolaan. Korvat on tarkistettu muutama viikko sitten eikä siellä ole mitään. Mutta alkaa jo mietityttää että kyllä siellä jokin keuhkoputkentulehdus on!!

^ Ei todellakaan oo vauva-aika seesteistä Mulle tulee ahdistus joka kerta kun mennään mun kaverin luo jossa on pieni vauva ja vielä toinen taapero! Oon vaikuttunut siitä, että Neiti.Aurinko uskalsi haluta toisen Meilläkin nukuttiin pienenä todella lyhyitä päiväunia ja muistaakseni 4 kk kohdilla oli monen viikon pätkä kun tuo ei nukkunut laineskaan. Tosiaan vanhemmiten nukutaan enemmän ja pidempään että toivoa on Meillä tuntuu puhkeavan noi "vaikeat kaudet" jo aiemmin ja kestävät pidempään kuin muilla. Samoin jos Neiti.Aurinkgon tytöllä on jo uhma.

Kyllä Mrs. Bucketin vauva-aika vaan kuulostaa niin samanlaiselta kuin meidän muidenkin! Tiuhti, teilläkään ei vaan näköjään päästä siitä kitinästä eroon, vaikka mä niin toivoin, että teillä ois se jo vuoden lähestyessä loppunut. Hali ja paljon voimia! Meillä mennään edelleen kitinä/huutokautta. Vieläkin. Aletaan olla miehen kanssa jo taas ihan totaalisia ihmiraunioita. Pojalla on ollut paljon ihottumaa, joka nyt todettiin sitten monen mutkan kautta atooppiseksi ihottumaksi. Jotenka elämä on aika tavalla pelkkää rasvaamista ja kortisonikuuria. Siltikään se ei liity tuohon tyytymättömyyteen, vaikka edelleen etsin ja toivon löytäväni syyn mistä tuo johtuu ja sen myötä parantavani sen kuin taikaiskusta Mun on vaan niin vaikea tyytyä siihen vastaukseen että tällainen meidän lapsi nyt on ja sille ei voi mitään. Mrs. Bucketin kokemusten mukaan, että lapsi kehittyy silti nopsaan tuntuu niin pitävän paikkansa meidänkin tapauksessa Meillä kävellään jo todella hyvin jopa kengät jalassa ulkona ja "Äiti" sanaa on lausuttu jo aika tavalla äitille parin viikon aikana <3

Me itse lyhennettiin meidän alle vuosikkaan korvien päältä ja McGyver-takatukan. Saksien kanssa siitä ei tullut mitään mutta saatiin oikeen tasainen siisti jälki koneen kanssa. Oltiin suihkussa ja samalla kun poika tutki suihkuleluja, isi huiteli koneen kanssa pari vetoa, laitti piiloon selän taa kun poika ois tahtonut nähdä mikä pörinää pitää, sitten taas keskityttiin leluihin ja kone kävi Oikeen hyvin meni!

Meillä jo alle yksi vuotias heittelee tavaraa joka ilmenee varsinkin jos toinen on vähän kyllästynyt tai on vaan sellanen päivä. Niinä päivinä ei tasan mitään leikitä vaan heitetään vaan. Mä kiellän ja otan jonkin ajan päästä lelun pois mutta ei tuo poika vielä tajua siitä mitään vaan siirtyy heittelemään toisia leluja. Äh jos se kuuluu suunnilleen siihen 2 vuotiskauteen niin tätähän saa kestää vielä vaikka kuinka kauan

Mulla on aivan sama homma. Mä pelkään ampiaisia ihan julmetusti enkä ees välitä mitä muut ajattelee julkisella paikalla kun aikuinen ihminen alkaa kiljua ja pomppia ampparia pakoon. Pörräysäänikin saa mut aivan sekaisin. Anoppi justiinsa tokaisi mulle, että "et sitten opeta pojallesi tollasta!!" Mä en kykene vaan seisomaan normaalina paikallani jos ampiainen pörrää lähellä (senkin takia että ne aina suunnistaa mun luo). Toivon vaan, että poika itse tajuaa kasvaessaan että se on äitin pelko ja äiti saa pelätä ilman että hänen tarvitsee sitä samaa pelätät. Kuitenkaan kukaan muu ei amppareita pelkää läheisistä vaan ottavat vaikka käteen sellaisen pörriäisen, joten siinä on sitten taas vastakohtaa.

^Niin juurihan sitä mäkin, että kyllä vaihtelee lääkärien mielipiteet kun toinen on sitä mieltä että näin ja toinen on että ehdottomasti näin!

^ Eihän noissa normaaleissa kaupan vauvanruuissa oo kananmunaa? Ei kyllä ainakaan noissa missä ei porkkanaakaan oo (ne ooon lukenu tarkemmin). Eli siis meidän poika ei ois voinut saada mistään kananmunaa... Jos niissä kaupan ruuissa sitä ei ole?