Snazu

Niinhän se sitten oli, että lastenpoliklinkan lääkäri totesi heti ihottuman johtuvan atooppisesta ihosta. Hassua, että neuvolassa he meinas vaan ruoka-aineallergioita. Määräsi kunnon tropit ja rasvat.

Me käytiin eilen lastenpoliklinikalla lastenlääkärillä ja häneltä kysyin aurinkorasvoista ja sellaisesta. Hän ensinnäkin kehotti että meidän poikaa kannattaa pitää mahdollisimman paljon auringossa vähissä vaatteissa (paitsi pää suojattu) mutta se johtuu atooppisesta ihottumasta. Käski laittaa aina aurinkorasvaa, vaikka vauva vasta täyttää 1 v toukokuussa. Mun mies kysyi, että onko väliä laittaako lapsille tarkoitettua aurinkorasvaa vai aikuisille ja hän oli sitä mieltä, ettei oo tasan mitään väliä kunhan suojakertointa on tarpeeksi.

Meidän pojalla on ollut n. 4-5 kk iästä asti ihottumaa, joka alkoi aika pienenä määränä. Aluksi oli vaan selässä muutama laikku, jotka vaihtelivat paikkaa. Sitten siinä 8 kk iässä ihottuma alkoi riehua toden teolla ja levistyi valtavasti pienessä ajassa. Se muuttui kamalaksi ja nyt on neuvolassa ravattu ja lastentautien poliklinikalle varattu aika ensi viikolle lastenlääkärille. Allergiatesteissä käytiin jo, jossa katsottiin yleisimmät allergiaa aiheuttavat aineet, joille millekään ei poika ollut allerginen. Atooppista ihottumaakin on mietitty, mutta vielä taisi lääkäri olla sitä mieltä, että ihottuma johtuisi jostain muusta. Mitkään koitetut rasvat ei ole vielä toimineet tai edes rauhoittaneet valtavaa leviämistä. Bepanthenin rasvaisemmalla nyt rasvailen vaikkei siitä tunnu olevan mitään hyötyä. Hydrokortisonikuurikin pidettiin, eikä eroa siinäkään näkynyt. Ihottumaa on nyt n. 30 % koko ihosta. Maha, selkä, kädet ja hieman naamassakin on ihottumaa hyvin paljon, jaloissa ei pahemmin lainkaan. Ihottuma on isoissa läiskissä, kohonutta, kuivaa, punaista, rosoista. Ihme kyllä se ei tunnu kutittavan poikaa. Pysähtyy kyllä aina ilme jähmettyneen kummastuneena kun häntä rasvaillaan. Laitin kaikki tummansiniset vaatteet pois ja parina päivänä sen jälkeen tuntuikin, että ihottuma vaaleni ja rauhottui, kunnes taas aloitti valtavan leviämisensä ja punaisuutensa. Joten kaipa se siitä ideasta. Täysin samoja pesuaineita ja muita on käytetty vauvan syntymästä asti. Otan siis vastaan ehdotuksia mitä voi kokeilla ja myös jos ois jokin rasva mitä kannattaa kokeilla.

Mekin ostettiin Silmäasemalta Julbot (looping 2 ) siniset. Ne pysyy hyvin päässä, poika ei saa niitä revittyä poia ainakaan lapaset käsissä. Ina taitavat kuitenkin painaa nenän vierustaan kun siinä on punertava jälki. nannamaaria: Meidän pojalta löytyy myös tajuttoman pitkät räpsyttimet ja ne ei ainakaan ota laseihin kiinni (Itsekin löytää aina silmälaseja ostaessaan vasta kahdenkymmenen jälkeen lasit jotka ei ota ripsiin kiinni )

Nää kaudet menee niin jaksoissa. Hiukan aikaa sitten oli ihan ok, nyt menee taas huonosti Enkä osaa yhtään sanoa miksi, miksi on taas vaikea kausi. Meillä on nyt sellaista taas kun oli pahimmillaan aiemmin. 80-90 % valveillaoloajasta huudetaan tai kitistään. Mulla särkee pää keskipäivästä nukkumaan menoon ja miehellä neljästä nukkumaanmenoon (kotiutuu yhdeltä). Hermot meinaa mennä molemmilla. Mies kehtaa avoimesti myöntää, kuinka hän pääsee lepäämään töihin ja lepuuttamaan korvia ja hermoja, vaikka tekeekin tosi fyysisesti rankkaa työtä. Meidän poika tahtoo vaan että häntä kävelytetään kädestä. Mikään muu ei kelpaa. Sitä pitäis tehdä kaikki valveillaoloaika putkeen ja tässä talossa sitä tehdään kieltämättä monta tuntia päivässä. Toivon tän ongelman ratkeavan kuitenkin lähiaikoina kun poika alkaa kävellä itse. Herra tulee ja nappaa äitin kädestä kiinni ja lähtee kävelemään. Suunta on oltava juuri se kun hän tahtoo tai tulee raivarit. Raivarit tulee joka ikinen kerta kun äiti tai isi ei lähdekään kävelyttämään eli noin 50 kertaa päivässä. Tai jos lopetetaan se kävelyttäminen oli tasan joka kerta kun se on aloitettukaan. Poika heittäytyy lattialle, huutaa, selkää vääntää kaarelle, repii vaatteista, kiljuu kuin kuolemaa tekevä. Sama homma jos jotain kielletään tai otetaan häneltä pois, vaikkakin jo etukäteen ennen kuin poika se on ees hoksannut, niin siinä kohtaa tulee jo raivoaminen kun hän näkee huoneen toiselta puolelta äidin nostavan kännykän pöydälle. Joka ikinen raivokohtaus on turha ja todella pienistä syistä lähtenyt. Niitä ei jaksa enää kuunnella. Miten niihin pitäis suhtautua? Selittää miksei nyt lapsi saa sitä asiaa (kuten mä teen), olla huomaamatta vai mitä? Jos ei huomioi, niin poika nousee seisomaan ja heittäytyy maahan (yrittäen oikeen) satuttaen itseään. Huoh. Tänään kerhossa muutama äiti jutteli raivokohtauksista. Eräs äiti sanoi, että "ajatelkaa, meidän tyttö sai eilen raivarit. Hän ei ois halunnut ruokalappua kaulaansa ja huusi sitä 10 minuuttia!" Tää raivari oli heille eka kerta (lapsella ikää 1,5v) ja muut äidit nyökytteli, että joo meidänkin Kalle suuttui ekaa kertaa n. 1,5 vuotiaana, jolloin kai ne mielenosoitukset siis normaalisti alkaa. Sitten he puhuivat, että "joo ja kun ne raivoamiset menee pahimmilleen, niin lapsi heittäytyy maahan asti huutamaan!" Mä olin ihan hiljaa, en kehdannut sanoa sanaakaan. Mä olin niin kateellinen Meillä on nuo lattialle-heittäytyminen-itkupotkuraivarit tulleet hyvin tutuksi arkeen jo kun poika täytti puoli vuotta. Millasta se sitten on kun hän on 1,5v??????

Mäkin oon kyllästynyt noihin "tää toimii" -neuvoihin "Anna sen huutaa vaan niin kyllä sen huudon jossain kohtaa lopettaa ja viihtyy yksinään". Tässä kohtaa on koitettu jo kaikki keinot, myös tuo. Juu, kyllä se lakkaa huutamasta 30 min päästä muttei kyllä siltikään viihdy yksin. Ja sama homma alkaa alusta 5 min päästä. "Jos vauva ei nukahda, annat sen vaan huutaa". Koitettiin kerran ja me ollaan valmiita tekemään mitä muuta tahansa paitsi sitä, että kuunnellaan vauvan surkeaa huutoa 45 min kunnes toinen nukahtaa lohduttomana ja väsyneenä omaan itkuunsa. "Sä oot pitänyt sitä liikaa sylissä". Tää on kaikista ärsyttävin kommentti Kun itsekin tiedän, etten varmasti ole. "Se on vaan lyhyt vaihe". Tää on kyllä tottakin, vaiheet muuttuu hieman aina. Mutta "tää vaihe" on kestänyt jo 8kk ja poika on 10 kk Ne ei todellakaa ymmärrä, jotka ei ole kasvattaneet tai hoitaneet vaikeaa lasta. Siksi mä en tykkääkään aina puhua jokaiselle äidille asiasta, koska usein tuntuu, että he ajattelevat, että vika ei oo lapsessa vaan meissä, mussa ja miehessä. "Kaikki lapset huutaa......" Miksen mä sit oo vielä tavannut toista samanlaista huutajaa?

Koska vauvaahan kiinnostaa vain kielletyt esineet (kaukosäätimet, kännykät jne) niin me otettiin käyttöön pari kaukosäädintä jota harvoin käytetään (patterit pois) ja niitä sitten muka vahingossa poika sitten löytää ja näprää hetken, kunnes äiti "huomaa" ja nappaa pois laittaen sohvalle sellasen mitan päähän että poika sen saa sieltä pian taas otettua. Pysyy hetken tyytyväisenä Pääasia on, ettei anna niitä liikaa, niitä ei saa lattialle jättää vaan aina sohvalle tai pöydälle ja otetaan pois hetken päästä kun on huomattu mitä lapsella on käsissä. Herra myös kyllästyy kiellettyihin tavaroihin nopeasti jos ne ei olekaan kiellettyjä. Joten me ollaan sit alettu tahallaan tehdä tätä. Annetaan koskea kaukosäätimiin (vaikka muksu on ne saanut muutaman kerran sekoitettua) niin alle kahdessa viikossa ei oo enää kiinnostanut ja kaukosäätimet saa olla rauhassa. Samoin tehdään samaa nyt meidän kännyköille. Jos antaa vauvan häärätä esineen kanssa, joka ei sais mielellään mennä kuitenkaan suuhun, niin meillä toimii tutti. Tutti suussa esinettä vain tutkitaan. Myöskään tutin syönnin yhteydessä ei kuolat valu suusta esineen päälle.

Meilläkin on yskitty, mutta jo pari kuukautta Meillä oli silloin flunssa joka jatkui tosi pahana yskimisenä kolmisen viikkoa ja sitten se muuttui enimmäkseen yöyskimiseksi. Kuulostaa silti, että poika tukehtuu tai vähintään että yökkä tulis ylös. Lääkäri on ensi viikolla ihottuman takia, joten käskenpä kurkata korviinkin. Nyt viime viikkona poika on alkanut päivisin myös pitämään yskimisen yhteydessä sellasta kurkun perältä tulevaa "öööö" -ääntä, enkä tiedä johtuuko se siitä yskimisestä, kurkun kutiamisesta vai onko se vain hauska uusi juttu mitä on taas keksitty.

Mulla on ihan samanlainen olo, kun tietää millasta ja kuinka tajuttoman rankkaa se on! Mulla oli vähän sama homma. Kun siinä 2kk kohdilla pahin koliikkimainen itku jäi taakse (vihdoin luovutettuani imetyksestä ja siirryttiin näköjään paljon mahaystävällisempään korvikkeeseen) niin alkoi ne oikeen kunnon rakkaudentulvahdukset löytyä paremmin <3 Oletteko te muut hakeneet apua neuvolasta tms vaativan vauvan kanssa jaksamiseen? Mä hain kyllä mutta monen mutkan jälkeen en sitä saanut. Koska tässä kaupungissa ei hoitoapua tms saa kuin vain pahasti masentuneet äidit, sairaan lapsen äidit ja alkoholistit jne.

^ Mäkin sain supistuksenestolääkkeitä rv 29, mutta vain muutaman päivän...

Meidän vauvalta katkesi synnytyksessä solisluu. Oliko muiden vaativien vauvojen synnytyksissä jotain erikoista?? Jotta saadaan mietittyä tätä teoriaa. Tuntuu, että tää ketju antaa voimaa ja on ihanaa kun saa VAIN valittaa Tiuhti: Teidän arki hyvine ja huonoine päivine kuulostaa todella samalta kuin meidän ja mä en ainakaan sekuntiakaan mieti, et jos valitan turhasta tai jos luulen pojan vaan olevan vaikea. Terkka ja lääkäri on sanonut samaa. Samoin mun äiti ja hänellä on 4 lasta ollut ja sanoi, että kyllä tää on selvästi vaativampi tapaus. Tosi hyvä päivä tosiaan on sellainen kun ei kitistä tunteja putkeen, vaan ehkä vaan yhteensä 1-2h päivästä, nukutaan päiväunia enemmän kuin 45min/kerta ja syödään ruokaa Viljatuuli: Arvaa vaan kuinka monta sataa kertaa mä oon jättänyt vauvan huutamaan lattialle/sänkyyn kun meen toiseen huoneeseen itkemään omaa väsymystä ja tuhrautumista. Eli ihan normaalia vaativan vauvan äidille. Korvatulpat on myös hyvä apu huutavan vauvan kuuntelemiseen, tai kuuntele musaa. Tärkeintä ois antaa sen "turhan" huudon mennä ohi korvien, vaikken mä siihen pystynyt itse. Lisäys: Meilläkin vaadittiin kantelemista ja rivakkaa heilutusta että vauva oli joskus hetken tyytyväinen. Myös mahalleen laitto ja nopea pepulle hakkaaminen toimi. Koita sitä! Kädet siinä tulee pian kipeeksi mutta me otettiin miehen kanssa vuoroja ja hakattiin ranteemme rikki vain siksi ettei kestetty kuulla sitä itkua ja kitinää Iloisena voin kertoa että meillä mennään parempaan suuntaan Oikeen kärttysiä päiviä on vähemmän kuin ok päiviä JEEEEE! Harmi vaan kun noita hampaita tehdään ja se lisää sit kärttyisyyttä, kitinää ja itkua, mutta itkun, jonka syyn tiedän, kestäminen on miljoona kertaa helpompaa.

Meillä oli myös muutaman kuukauden pätkä kun ruoka ei vaan mennyt alas, mutta maito ois mennyt. Joten pullo kohti suuta, mutta lusikkaa sujahtaakin suuhun eka. Sitten maitoa perään. Ruokaillessa kiukkuisen vauvan kanssa toimii myös harhautus, eli toisella kädellä heiluttelee lelua ja toisella lappaa suuhun ruokaa. Menee kuin itsestään alas Pottalla ei oo koskaan ollut kärsivällisyyttä istua, joten lelu pojan käsiin. Tai sitten näyttää kirjasta siinä samalla kuvia. Silloin kun iltapullolakkoiltiin, niin piti syöttää joka ilta eri paikassa, eri huoneessa, eri asennossa ja eri valaistuksessa. Uusi tilanne sai unohtamaan lakkoilun.

^Paljon pinnaa sinne Tuo yöllä nukkumattomuus on tosi paha asia kun muutenkaan päivät ei oo helppoja. Joten mä kehotan ihan suoraan, että vauva kannattaa laittaa unikouluun, vaikka sitten suoraan sairaalaan. Vaikka tuntuu, että lapsi ei suostuisi nukkumaan ilman äitiä, niin ne ammattilaiset on kyllä aika ihmetekijöitä, et kannattaa koittaa. Meillä meinaa tipan helpotti kun poika rupes nukkumaan yöt kokonaan, samalla ruvettiin nukkumaan myös päiväunia ja nukuttaminen ei enää ollut kahden tunnin tappelu. (Vaikkei me siis unikouluun asti koskaan päästy. Lähete lähti, mutta poika rupes samana päivänä nukkumaan )

Noin viikko ennen alkoi kivuliaat supistukset ja 4 päivää ne olivat säännöllisiä. En nukkunut enkä jaksanut enää sitä kipua mikä ei edistynyt siitä 2 cm enää, joten synnytys käynnistettiin. Aamulla käynnistettiin ja iltaan asti supistukset olivat yhtä kivuliaita kuin aiemman viikonkin, kylläkin tulivat tiheämmin koko ajan, kunnes kalvot puhkaistiin ja kipu voimistui reippaasti ja loppuavautuminen tapahtuikin hetkessä.

(ne on nykyään vielä pidemmät ) Sulonen marninkaisen vauva!!

Mä olen kuullut muutaman kerran, ettei epiduraalia enää anneta kun on 7-8 cm auki.

Hahhhaahhaaa

Ei olla käyty missään sen erityisemmin, koska ovat neuvolassa vaan sitä mieltä ettei tässä oo mitään erikoista. Itsellä käy hyvin usein mielessä, että vikaa löytyis. Varsinkin kun meillä on hyvin paljon huutava ja kitisevä vauva, eikä syytä sille ole vielä löytynyt.

^ Voin kertoa, että vaikka ne vieraat saavat vauvan siksi aikaa paremmalle tuulelle, ei sitä silti jatku niin pitkään vaikka vieraat jäis pariksi päiväksikin... Sama kun viedään poikaa isovanhemmilla hoitoon, niin eka pari tuntia ollaan ihania ja sitten alkaa temperamentti näkyä. Meillä on myös hyvin paljon puhuttu toisesta lapsesta ja siitä riskistä, että seuraava on samanlainen känkkäränkkä... Tällä hetkellä suunnitelma on, että ehkä 4-5 vuoden päästä uskaltaa yrittää Ennen tätä ekaa vauvaa suunnitelmat olivat aina, että kolme lasta ja eka kaksi aika peräkkäin. Juu ei kiitos enää.

Meillä nyyyhkyteltiin unissa ihan pienenä, muttei tosiaan herättänyt poikaa. Meillä myös sanotaan tuttia syödessä joskus "eu eu eu"", varsinkin jos tutti on erityisen hyvä tai sitten on nälkä. Myös "au au au"ta tulee ja ihan pienenä tuli usein ilman tuttia "apua". Keinuuko jonkun muun alle 1v vauva itse? Me vietiin toista kertaa poika keinumaan ja hän alkoi itse keinua, eli vauhdin mukaan vääntää kroppaa ees taas (linkki videoon tästä löytyy mun päiväkirjasta).

^Niin tuttuja ajatuksia! Mäkin pääsen välillä maistamaan millaista ois tyytyväisemmän ja iloisen vauvan kanssa elo ja niinä päivinä sitä tosissaan vaan tuijottaa ja iloitsee ääneen kun toinen on niin ihana. Sitten kun paluu kitinäarkeen jatkuu, niin tulee turhautumisen tunteita ja kateellisuus iskee, miksei meillä mee niin kuin muilla. Samaa mieltä oon myös meidän pojasta; perustyytymätön vauva.

Mulla oli näitä pitkiä harkkareita, usein se 10 min, joskus jopa 20 min! Soitin synnärille niistä ja lääkäri sanoi, ettei niiden pitäis nyt vaikeuttaa vauvan hapensaantia vielä, mutta jos synnytyksessä ne kestää niin pitkään, niin sitten ne voivat olla haitaksi. Itse synnytyksessä supistukset eivät kuitenkaan kestäneet niin kauaa. Supistusta ylläpiti mulla ainakin huono asento, eli istuma-asento. Kannattaa nousta seisomaan tai mennä makuulle mahdollisimman mukavaan asentoon, niin supistus luultavasti loppuu paljon nopeammin. Myös mahan hierominen kiellettiin, koska sekin ylläpitää ja aiheuttaa supistuksia.

^Tutustumassa käytiin ja siellä on aina samaan aikaan myös muita odottavia.

Miten pieni vauva voi suuttua niin julmetusti pienistä asioista????? Nyt on meillä taas kunnon kitinäkausi menossa. Tänään esimerkiksi sohvalla oli kolme kaukosäädintä (joita poika saa räpeltää). Poika nousi siihen niiden luo. Mä nostin samalla yhden kaukosäätimen ina kauemmas reunaa pisin, jottei kaikki kaukkarit oo heti lattialla vaan kiinnostusta riittäis pidemmäksi aikaa. Eikö se yhden siirtäminen sitten riittänyt siihen, että poika suuttui ja huusi mulle 5 minuuttia siitä Välillä (eli usein) meinaa hermot mennä kun toinen raivoaa kaikista pienin pienistä asioista, täysin merkityksettömistä. Ja niitähän päivässä riittää sata kertaa. Poika tahtoo läpsyttää aina kaikkien naamaa tai rutistaa kunnolla, mikä tekee aina tosi kipeää. Aina kun mä sanon (ihan normaalilla rauhallisella äänellä) että "äitiin sattuu, ei saa", niin taas aletaan huutaa vihaisena. Aina kun kuka tahansa kävelee pojan ohi pojan ollessa lattialla, alkaa sen kuuloinen huuto kun toinen tekis kuolemaa. Mä oon monet kerrat rynnännyt toisesta huoneesta henki kurkussa, että mitä nyt ja käykin ilmi että tällä kertaa isi vaan käveli ohi. Tekeekö jonkun muun tätä? Siis näin pienistä asioista?

Meillä on myös pukluongelma. Poika on pulautellut syntymästään asti paljon ja se vaan jatkuu vaikka ikää on jo 9 kk. Kiinteät aloitettiin heti 4 kk jälkeen, josko se auttais ongelmaan, mutta mitenkään ei oo vaikuttanut. Välillä on päiviä kun ei puklata lainkaan ja sitten taas on kausia kun puklataan tunnin välein enemmän ja vähemmän. Meillä puklaillaan ihan millon vaan, voi olla pian ruokailun jälkeen tai ihan yhtä todennäköisesti puklu tulee 3h ruokailun jälkeen. Puklu on useimmiten ihan ruokaa. Se haisee joka kerta aivan kuolettavan järkyttävälle On inhottavaa lähteä kylään, kauppaan tai kerhoon kun saa koko ajan oottaa et millon lentää haisevat ja värjäävät puklut. Sitten saa hinkata niitä nolona. Ei oo myöskään kiva kun vieraiden päälle tulee puklut eikä heillä tietenkään oo varavaatteita, eikä itse pysty ronttaamaan joka paikkaan itsellekään varavaatteita. Se puklu jää haisemaan myös käsiin vaikka pesis ne. Neuvolassa on sanottu, että puklailu on normaalia niin kauan kuin painoa tulee lisää. Aluksi meinasivat myös, että kun aletaan kiinteitä syömään niin puklut jää pois. Ei auttanut. Sitten sanottiin, että kun alkaa enemmän viettää aikaa pystyasennossa niin puklut jää pois. Poika on seissyt tukea vasten jo pian 4 kk (pystyasennossa melkeen puolet päivästä) mutta ei auttanut.