koivu

Aktiivijäsen
  • Content count

    512
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by koivu

  1. Duudeli, fb.ssä löytyy ryhmä dyspraksia- ja dysfasia- lasten vanhempien ryhmä, jossa käydään paljon keskustelua. En sano, että teillä olisi näitä diagnooseja, mutta siellä on myös paljon vanhempia joiden lapset eivät vielä puhu eikä ole mitään diagnoosia ja selvittelyt aluillaan. Sieltä voisi saada vertaistukea ja esim tietoa noista HUS.n käynneistä.
  2. Sulla pitäisi vissiin olla se 10 viestiä, ennen kuin nuo yksityisviestit onnistuisi. Mä en saa tähän laitettua sitä linkkiä, ei vaan jostain syystä onnistu.. Jos googlaat verbaalinen dyspraksia, päädyt kaksplussan keskusteluun. Siellä on linkki sinne.
  3. Meitä on siellä nyt niin paljon, että pitäisi löytyä ihan fb.n haulla ja sitten vaan pistää liittymispyynnön. Jos ei löydy, niin laita mulle yv niin laitan linkin.
  4. Me ollaan perustettu vertaistukiryhmä fb:n puolella vanhemmille, joiden lapsilla verbaalinen dyspraxia. Sinne olisi kivaa saada muitakin keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Jos täällä liikkuu joku, jonka lapsella on samantyyppistä ongelmaa ja haluaa tulla keskustelemaan, niin se pitäisi löytyä kun hakee tuolla nimellä. Se on suljettu ryhmä, joten laittakaa siitä liittymispyyntö.
  5. Minä antaisin lapsen olla kilparyhmässä niin kauan kun viihtyy ja menee mielellään. Itse kilpaurheilua aktiivisesti harrastaneena en näe siinä mitään pahaa niin kauan kun se on lapsen omasta kiinnostuksesta lähtöisin ja hän harjoituksissa jaksaa käydä ilman että muu elämä kärsii. Itse ainakin sain niin paljon omasta "urasta", mm pitkäjänteisyyttä, ystäviä, kokemuksia, itsenäisyyttä, että soisin sen mielelläni myös lapsilleni. Sanoisin, että treenaaminen helpotti myös murrosikää. Toki vanhemmilta se saattaa vaatia paljon taloudellisesti ja ajallisesti, mutta itse hyvinkin mielelläni tukisin lapsiani aktiiviseen harrastamiseen. Harjoitusmäärät saattavat joissakin lajeissa olla suuria jo todella nuorina, vanhemman tehtävänä on mielestäni tarkkailla miten lapsi jaksaa ja puuttua tarvittaessa asiaan. Tärkeää on myös, että vanhempi ei toteuta omia haaveitaan. Nämä asiat kun pitää mielessä, ei mielestäni ole mitään estettä lapsen kilpaurheilulle. Ihan mielenkiinnosta, mitä haittaa siitä on jos laji "vie mukanaan"?
  6. Me olimme Rhodoksella toukokuun ekalla viikolla tänä vuonna. Meillä säät oli ihan mahtavat, lämmintä n.25-30 astetta melkein joka päivä. Välillä oli jopa vähän liian kuuma kun mukana oli 5kk ikäinen vauva, joka ei kuumuudesta niin välittänyt. Yhtenä päivänä oli selvästi kylmempää ja silloin piti olla päällä ihan pitkähihaista päivälläkin. Sinä päivänä ei tehnyt mieli uida, mutta muina päivinä tarkeni puljata vedessä paremmin kuin hyvin. Ymmärsin, että aina ei toukokuun alussa noin hyviä säitä ole, mutta meidän seurueesta suurin osa olisi inhonnutkin kovin kuumia säitä. Siksi tehtiinkin reissu jo toukokuussa. Ihanaa oli muutenkin kun turistisesonki ei ollut vielä täysillä alkanut ja paikoin oli hyvinkin rauhallista.
  7. Minä olen 157cm ja mulla oli molemmissa raskauksissa todella pieni maha. Varsinkin ensimmäisessä ihmiset eivät uskoneet minun jäävän äitiyslomalle, koska maha oli vielä siinäkin vaiheessa pieni. Sainkin kuulla jatkuvasti päivittelyjä mahan pienuudesta ja siitä mihin sen lapsen olen piillottanut. Ja loppuraskaudessakaan painoa ei ollut juurikaan yli 60kg. Toki tyttökin oli pieni (2700g), mutta ei tässä toisessakaan se maha ollut mikään valtava ja tyttö oli 3,5kg. Molemmat ovat syntyneet rv 39. Toisessa raskaudessa oli tosin kovia yläselän kipuja, olisikohan johtuneet siitä, että tytöllä ei ollut niin paljoa tilaa ja tunkeutui kylkiluiden alle. Muuten ei lyhyydestä ollut mielestäni mitään "haittaa".
  8. Noinhan sen pitäisi toimia ja varmaan meidänkin pitää alkaa kokeilemaan. Tähän asti ainoastaan maito on muuttunut omasta sanasta oikeaksi sanaksi. Siis jos on säännöllisesti käyttänyt jotain merkkiä, viittomaa tai sanaa aikaisemmin. Annan aikaa kesän loppuun ja sitten aletaan ottamaan tukiviittomia käyttöön. Mites viekö teidän lapset tavaroita suuhun? Meillä tyttö vie jatkuvasti tavaroita, sormia tms suuhun. Ei samalla tavalla kuin vauvat, mutta vähintäänkin huulilla on jatkuvasti jotain. Siitä pitää huomauttaa usein kun ollaan jossain, ihme ettei saa kaikkia mahdollisia pöpöjä. Tai ehkä juuri sen vuoksi tyttö onkin tavallista terveempi. Olen miettinyt, että kuuluuko se jotenkin ikään, liittyykö tähän puheen kehitykseen vai onko vain tytön oma tapa.
  9. Olipa ihana lukea erityisesti Tähtisilmän kokemus, että niitä sanoja alkoi vain yhtäkkiä tupsahtelemaan. Sitä täälläkin odotetaan ja esim puheterapeutti on sanonut uskovansa sen tapahtuvan milloin vain. Epäillyt juuri samaa kuin Tähtisilmällä, että tyttö vain ujostelisi puhumista. Sitä sanojen tulvaa ei vain vielä ole tapahtunut ja minua aina välillä ahdistaa kovasti tämä aihe. Välillä taas uskon, että ei ole mitään hätää. Meillä siis 2v. 10kk ikäinen tyttö, joka puhuu jopa lauseita, mutta omalla tavallaan. Käyttää paljon sanojen tavuja (esim pi=pimeä, pieni, piilossa, piilostaleikki), äänteitä (esim. thii/khii= lentokone, liukumäki, kiinni, kirja, kyytiin), omia viittomia, sanoja "sinnepäin" (gaga=katso) ja oikeita sanoja. Yhdistelee siis lauseiksi näitä kaikkia eri "sanoja". Kovasti olisi halua puhua enemmän, mutta tuntuu ettei vain osaa muodostaa sanoja. Ymmärrys on todella hyvää ja tyttö on todella hoksaavainen, tästä mm kertoo että keksii keinoja kertoa asiansa; esim. keksii kuvaavan viittoman, menee itse istumaan ja sanoo "näin" kun haluaa äidin istumaan tms tai keksii kuvaavan sanan (esim huf=kuuma, tulee siitä kuumaa ruokaa puhalletaan). Minä ja isänsä ymmärretään todella hyvin häntä, mutta välillä tuntuu että pelataan aliasta kun samat tavut merkkaa montaa asiaa ja eri sanat kuulostaa samalta (kukku=kakku, kukka). Nyt on alkanut myös tulla turhautumista kun selvästi olisi enemmän halua kertoa juttuja, mutta me emme ymmärrä kaikkea. Ulkopuolisten on vaikea ymmärtää tyttöä. Välillä on surullista katsoa kun tyttö yrittää kaverille kertoa jotain, mutta hän ei ymmärrä. Luonteeltaan tyttö on ujo, mutta tutuille nykyään puhuu. Vähänkin vieraammalle ei sano mitään. Sanojen matkimista meillä ei ole juurikaan. Joskus harvoin saattaa jotain yrittää, mutta useimmiten se on siansaksaa. Välillä toki onnistuukin. Yritetään silti aina kehua kun yrittää. Tällä hetkellä tosin yritetään ottaa rauhallisesti uusien sanojen kohdalla, ei tehdä jokaisesta sanasta numeroa, koska jossain vaiheessa tuntui, että kehut vain ujostutti häntä enemmän. Oikeita sanoja toki on ihan kivastikin.Pystyisin kuitenkin ne luettelemaan ja verbejä sanoina on 5kpl. Se tässä eniten ihmetyttää, että kun kuitenkin oikeitakin sanoja on, niin miksi sitten ne loputkin eivät tule. Oikeat sanat ovat sanoja, jotka ovat hänelle tärkeitä. Mutta jos jollekin sanalle on toimiva muu tapa, se ei muutu oikeaksi sanaksi. Tämän takia en ole halunnut kovin paljoa tukiviittomia ottaa käyttöön, pelkään ettei sen jälkeen haluakaan enää yrittää. Pikkuhiljaa toki olen tosin muuttamassa mieltäni, mutta haluan vielä hetken odottaa. Puheterapiaan meidät olisi lähetetty jo ensimmäisen kerran 1½-vuotiaana, mutta silloin vielä en halunnut mennä. 2-vuotiaana käytiin ensimmäisen kerran ja 2,5 toisen kerran. Puheterapeutti ei ole ollut kovinkaan huolissaan ja käynnin jälkeen olen ollut tyytyväinen ja ajatellut että kyllä ne sanat vielä tulevat. Mutta silti välillä alkaa mietityttämään, että saisi ne sanat jo tulla. Ja nyt kun meillä on toinen vauva, niin huomaan että isosisko jokelteli aikanaan todella paljon vähemmän kuin pikkusiskonsa ja paljon myöhemmin ja variaatiota oli vähemmän.
  10. Kiitos vastauksista Alya ja AnneJ. Meillä pikkuisella on vasta 1 ateria/päivä kiinteitä, eli imettää pitäisi aika paljon. Täytyy sitten vähän katsella missä imettää ja pitäisi varmaan harjoitella tuo harson kanssa imetys. Se on musta aina ollut jotenkin hankalaa, paljon huomaamattomammin se on onnistunut hyvän imetyspaidan kanssa. Vähän jännittää miten reissaaminen kahden pikkuisen kanssa menee... Mutta nauttimaanhan sinne ollaan menossa, ei mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kunhan nyt vain olisi ok säät.
  11. Miten Kreikassa (Rodoksella) suhtaudutaan imetykseen? Siis voiko rauhassa imettää julkisilla paikoilla vai onko parempi etsiä syrjäinen paikka?
  12. Kiitos vastauksesta sera! Näin mä itse mietin, mutta myyjä ei lainkaan esitellyt tällaista vaihtoehtoa, vaikka ihmeteltiin että miten muka voi käyttää vauvan ja taaperon kanssa. Taisi haluta myydä meille mieluummin jotkut kalliimmat. Täytyy vielä käydä uudelleen katsastamassa.
  13. Jos Britaxin B-dualissa on vauvakoppa, niin mahtuuko siinä istumaan vanhempi lapsi ollenkaan? Käytiin tänään kokeilemassa muutamia tuplia ja noi city selectit oli kyllä parhaimmat, mutta kamalan hintaiset. Tuntui, että myyjä ei kovin innokkaasti esitellyt muita kuin nuo BJ city seleciti ja P&T ja noi Britaxit jäi vähälle tiedolle. Tai siis onko tosiaan niin, että vauvakopan kanssa Britaxissa on vain se yksi asento, jossa koppa on päällä ja vanhempi istuu alla. Meidän pieni sirppanakaan ei meinannut nimittäin mahtua sinne istumaan kopan kanssa...
  14. Mä en saanut Vantaalla hammaslääkäriin yhtään aikaisemmin aikaa. Suuhygienistille pääsee vissiin tarkastukseen ja hänen arvion mukaan lääkärille tarvittaessa.
  15. Lapsen syöminen on meille äideille tosi arka paikka. Minä otin myös itseeni tosi pahasti terkan sanomiset kun tyttö oli n.½-vuotta. Puhelimessa terkka sanoi, että "kyllä se lääkärikin oli minun kanssa samaa mieltä, lapsi ei vain saa tarpeeksi ruokaa." Minähän otin sen niin, että en anna tarpeeksi ruokaa lapselleni ja ajattelevat että pidän tyttöä nälässä. Näin myöhemmin ajateltuna lääkäri todennäköisesti on tarkoittanut tuolla sitä, että mistään vakavammasta ei ole kyse, siis jostain sairaudesta tms. Syömistilanteista tuli meilläkin tosi stressaavia ja vieläkin tytön ollessa 1½-vuotta, huomaan välillä olevani ihan huolissani jos pari ateriaa on mennyt huonommin. Onneksi tilanne on kuitenkin rauhoittunut ja yritän ajatella, että kun tyttö on terve, pirteä ja kehittyy hyvin, kyllä hän saa tarpeeksi ruokaa. Jotkut on vaan pienempiä ja sillä selvä! Puurot me ollaan jätetty vain yksinkertaisesti pois, kun niitä ei vain syö. Syö sitten aamu- ja iltapalaksi jotakin muuta. Tyttö on nyt 1½-vuotiaana 73,5cm ja 8700g ja mekin saadaan paljon tuota ihmettelyä, että onpa pieni. Yleensä ne on kuitenkin sanottu hyvällä ja nykyään vain totean, että niin onkin pieni, mutta pippurinen. Toivon osaavani nyt suhtautua noihin syömistilanteisiin rauhallisemmin, jotta tyttö saa terveen suhtautumisen ruokailuihin ja ruokaan. Kyllä se syö jos on nälkä, kun kerran ei ole mistään sairaudesta kyse (meillä siis verikokeet otettu). Eli tsemppiä kamalasti A:lle ja sirppanalle! Tilanne ei ole helppo, varsinkaan kun tuntuu, että neuvolan mukaan kaikkien pitää yltää tiettyihin rajoihin.
  16. Sumu: Meidän neidistä on otettu verikokeita hitaan pituuskasvun vuoksi ja ne oli kaikki kunnossa. Katsottiin juurikin nuo kilppariarvot, keliakia, hemoglobiini, jotkut suola-arvot ja sit vissiin jotain puna- ja valkosoluja ja jotain muuta vielä mitä en muista. Mä kans kaivoin meidän omat neuvolakortit esiin ja mä olen ollut syntyessäni 3 cm pidempi kuin typy syntyessään ja melkein jokaisessa mittauksessa olen ollut sen 3cm pidempi. Eli samaa tahtia ollaan kasvettu. Nykyään neuvolassa vaan todetaan että "pienenä tyttönä kasvaa". Vuoden ikäisenä typy oli 68cm ja n. 7500g. Eli lääkäri haluaa varmistaa ettei ole mitään ihmeellisempää ja että voidaan rauhassa seurailla kasvua.
  17. Me ostettiin Moon kiss matkarattaat ja tykkään niistä tosi paljon. On ketterät ja menee helposti kasaan sekä on tosi kevyet kantaa. Eka ostettiin Carenat, mutta niistä en tykännyt yhtään ja niissä oli ihan liian korkea työntöaisa tällaiselle lyhyelle.. Olisihan senkin voinut huomata jo kaupassa, mutta tyhmästä päästä kärsii lompakko... Vielä kun keksisi mihin noi Carenat saisi. Ehkä mun mummolaan vararattaiksi..
  18. Päivitystä meidän tilanteeseen. Meillähän otettiin keväällä verikokeita hitaan pituuskasvun vuoksi ja ne kaikki oli ihan ok. Myöskään mitään allergioita meillä ei ole epäilty missään vaiheessa. Nyt 1-vuotiaana neiti on 7615g ja 68 cm. Paino suhteessa pituuteen on ollut koko ajan ihan hyvä, pituus on ollut se "ongelma". Nyt onneksi neuvolassakin vaon todetaan että pienenä tyttönä kasvaa. Neiti on kuitenkin ihan tyytyväinen ja terve tyttö. Rauhallinen liikkeelle lähtijä on ollut, mutta lähes ikätasoisesti on oppinut asioita. Fysioterapiassa ollaan käyty muun asian vuoksi. Nyt typy liikkuu jatkuvasti kävellen tukia pitkin eikä hetkeäkään olla paikoillaan. Mä kyllä kans ihmettelen tuota EAOn motoriikkakontrollia! Konttaamisen oppimisen "keski-ikä" on kuitenkin vasta 10kk ja sekin tosiaan on vasta keskiarvo. Mä yritin katsella noita uusia kasvukäyriä, ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta pituuskäyrä näyttäisi siinä yhdessä kaaviossa jopa tippuvan vielä näilläkin luvuilla.. No, täytyisi yrittää unohtaa käyrät ja käppyrät ja katsoa vain tuota tomeraa tyttöä. Mutta kyllä ne käyrät vaan siellä jossain takaraivossa aina välillä kolkuttaa, erityisesti silloin jos tyttö ei suostu syömään...
  19. kiitos vastauksista. Varmasti kävelyä harrastetaankin paljon, mutta majapaikka on aika kaukana pohjoisessa, joten jotain kulkuvälinettä on pakko käyttää jos haluaa käydä jossakin nähtävyykissä. Ollaan pohjoisen linjan varrella ja ainakin se meidän asema on liikuntarajoitteisille sopiva, joten uskoisin sillä asemalla pääsevän rattailla. Mutta matkikset ollaankin ostettu sitä silmällä pitäen, että pitää roudata rappusissakin. Miten busseissa rattaiden kanssa kulkeminen onnistuu?
  20. Miten Lontoossa pääsee kulkemaan lastenvaunuilla? Olen ymmärtänyt, että ainakin ruuhka-aikaan metrot on tupaten täynnä, mahtuuko muina aikoina vaunujen kanssa vai pitäisikö vaunut saada matkustaessa kasaan? Minkälaista korviketta Lontoossa on? Meillä tavoite päästä tavallisen maidon juontiin reissuun mennessä, mutta jos ei onnistu, niin onko korvike siellä kovin erilaista? Minäkin mielelläni kuulisin hyviä lastenvaatekauppoja, lastentarvikeliikkeitä, erityisesti Pohjois-Lontoosta, mutta myös ihan keskustasta. Muutenkin kaikki kokemukset Lontoosta lapsen kanssa on tervetulleita.
  21. Minkä mallin haalarit olisivat kapeita malliltaan? Meidän typy on nyt 1-vuotiaana hädin tuskin 70cm ja painoa alle 8kg ja nuo haalarit mitä mulla on, on kamalan isoja/leveitä. Meillä on Reiman talvihaalari kokoa 62 ja mahtuu pituudeltaan varmaan vielä alkutalven, mutta sekin on kamalan leveä (voi sitä kuitenkin käyttää).
  22. Kiitos kaikille vastauksista! Eiköhän me noista vaihtoehdoista jo(i)takin löydetä.
  23. Mistä löytäisin tytölle collegepaidan, jossa on vetoketju edessä, mutta ei huppua? Kokoa 68-80. Pojille tuntuu olevan sellaisia, mutta en ole löytänyt nyt mistään kaupasta tytölle. Väri ei tarttis edes olla mikään punainen tms, mutta ne mitä olen nähnyt on jotenkin niin selvästi pojille tehty.
  24. Meidän neiti kuuluu kanssa tänne. En jaksa nyt näpytellä kaikkia mittoja, mutta 10kk pituuskontrollissa painoa oli 7005g ja pituutta 66cm (syntyessään 46cm, 2740g). Meillä otettiin verikokeet muutama kuukausi sitten eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Onko monelta otettu verikokeita? Mä otin alkuun aika voimakkaasti itseeni sen kun lääkäri sanoi että tyttö ei vain saa tarpeeksi ruokaa ja sen takia ei kasva. Nyt tyttö syö yleensä tosi hyvin (jos on hyvä show) ja siltikin on pieni. Ruokailuhetket on mulle vähän stressaavia, kun se on kaupan käyntiä; jos on tarpeeksi kivoja leluja, tyttö syö hyvin, mutta ilman ei syö. Mutta en uskalla olla tarjoamatta leluja, koska tuo neuvolan "syyllistäminen" ja tytön kasvu kummittelee taustalla. Meillä käytetään kans 68 vaatteita, ja ikää 10kk. Musta neiti on ihana pikkuinen ja ihan oikean kokoinen. Ei me vanhemmatkaan mitään isoja olla.