Tuikku

Aktiivijäsen
  • Content count

    53
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Tuikku

  1. Oletteko tehneet minkälaisia ruokia, jotka sopisivat myös 6-12kk lapselle. Tarvittaessa hieman muussattuna ja miedommin maustettuna? Reseptejä ei tarvitse rustailla, lähinnä ideoita jos jaettaisiin? --- --- --- Tarkoitus olisi pistää omaa ruokavaliota hieman remonttiin vauvan ruokien tehtailun helpottamiseksi. Pohdin ja pohdin, mutta vain kanakeitto meidän ruoista käy tällä hetkellä vauvalle. Kalaa en anna vielä vähään aikaan. Naudanlihan ajattelin maistattaa suoraan lihapullilla.
  2. Esikoinen syntyi 40+0, ihan itseäkin nauratti moinen täsmällisyys.
  3. Makaronilaatikko (ilman ketsuppia) uppoaa aina, ja eilen veti hyvällä ruokahalulla kanajauhelihapihvejä, eriasia olikin sitten se, oliko currytahna ihan sopivaa 13kk ikäisen vatsalle... Kyllä meillä selkeästi ne hyvin mausetut kotiruoat noin yleensä uppoaa paremmin (käytämme esim chiliä ja yrttejä paljon) kuin vähän maustetut. Kaupan ruoat uppoaa myös lähes aina mutta niitä on nyt tarjottu aina vaan vähemmän. Neiti siis syö lähes kaikkea mitä vanhemmatkin.
  4. ^ Mulla ainakin on ollut unikauhusta sellainen käsitys, että selkeästi näyttää siltä ettei lapsi nukkuisi (mutta kuten sanoit, ei oikeasti ole hereillä). Siis tyyliin istuu vuoteessa silmät auki ja kauhun ilme kasvoillaan ja huutaa.
  5. (Meillä ei edelleenkään ole unikoulua käyty, mutta tunnin-parein välein heräämisestä meillä on päästy täysinäisiin öihin ja itsekseen nukahtamiseen omilla tekniikoilla, joten tungenpa taas lusikkani soppaan.) Kippaamisesta: meillä viimeinen niitti on ollut se, että lopetin tuon kippaamisen. Neiti jää siis seisomaan niin halutessaan, mutta hän saa äidiltä pusun poskelle, iloisen hyvänyöntoivotuksen ja valot sammuvat. Eli lyhyesti: jos vain lapsi osaa itse laskeutua, niin voi yrittää tehdä valvomisesta mahdollisimman tylsää.
  6. ^No tuskin. Saattaa vaan olla, ettei hetkeen suostu kävelemään kun isket sille kengät jalkaan. Häviää tuntuma ja alkaa pelottaa Oletan, että neidilläsi ei ole mitään askelvirhettä, jonka takia pitäis sisällä käyttää kenkiä...
  7. Meillä on Emma oval -sänky. Toisen laidan saa pois, ja sille on paikka pohjan alla (kiinnitetään sinne niillä samoilla pulteilla) Olemme sitä käyttäneet sivuvaununa ja hyvin toimi. Tällä hetkellä on ihan tavallisena pinnasänkynä, koska neiti ei pysy enää sängyssä muuten. Huomasin, että toista sivua joutuu nyt vähän tiukentamaan mutta oletan sen olevan yleinen vika. (Ainakin meidän runkosängyn ohjeissa oli, että jalkojen kiinnitys tulee aika ajoin tarkastaa, koska puu elää) Niin ja hintakaan ei ollut paha, kun oli vuosi sitten tarjouksessa lastentarvikkeessa. Suurin syy miksi tähän päädyttiin oli kuitenkin se, että tuntui tukevammalta kuin monet sellaiset sängyt, joista toista sivua ei saa irroitettua.
  8. Tästähän oli vähän aikaa (pari kuukautta?) sitten joku juttu mediassa, että nykyajan äidit muka vaatisivat vauvaa olemaan hiljaa ja huomaamaton tai muuten on heti hankala tapaus. Mua kyllä suututti se silloin kovasti kun en missään nimessä sitä olis pienokaiseltani vaatinut vaan sen, että saisin itse edes joskus käydä suihkussa ilman että toinen haukkoo henkeään kun itkee niin kovasti. Tääkin on niin tulenherkkä aihe, että kieli on oltava keskellä suuta.. Ninja kuitenkin kiteytti aloituksessaan minunkin näkemykseni hyvin. Meidän neidistä näyttäisi hyvää vauhtia olevan tulossa helppo taapero. Johtuisikohan siitä, kun jossain vaiheessa tuntui ettei suunta voi olla enää kuin ylöspäin? Melkein OT lisäyksenä mun on pakko kertoa, kuinka järkytin ihmisiä vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen. Vastasin kysymyksiin aina, että kyllä se yöt nukkuu hyvin. Toiset oli, että HÄH?? Ja sitten jouduin tarkentamaan, että niin, kyllä meillä syödään sen 2-3 tunnin välein yöllä mutta jatketaan heti unia.
  9. Kuuluisasta lähteestä "jostain" luin, että hyvä ensikenkä lapselle on ensinnäkin pehmeäpohjainen (siis taivutat sitä kärkeä kuten askeltaessa, niin se taipuu) ja toisekseen kantapää on hyvin tuettu nilkkaan saakka. Tarpeeksi kapea se kuppi siis.
  10. Ai niihin saa kahvatkin? Meillä otettiin se tippalukko pois noista pehmeistä nokista kun ei ollut tuttipulloon tyttö tottunut, eli käytetään tavallisena nokkamukina. Joku mainitsi toisessa ketjussa, että se tommee tippeen rintaa muistuttava pullo saattaisi kelvata paremmin, jos välttämättä haluaa tuttipulloa vielä yrittää.
  11. ^Meillä päin ainakin pitää. Tosin neuvolantäti ainakin yhtä äitiä (tai isää) muistutti asiasta puhelimitse, kun olin huoneessa ja toinen sattui soittamaan.
  12. Meillä on/oli "vaativa vauva", mutta ei meilläkään mitään helvetillisiä huutoöitä ollut edes kaikille sormille laskettavissa. Kyllä mä silti seuraavan (sit joskus) ottasin mieluumin "helpon vauvan"!
  13. Meillä ei ole itse unikoulua käyty, mutta guru-eeppiksen ( ) ohjeet teki ihmeitä meidän tyttöön. Mä kylmästi herätän sen. Tai no en kylmästi, vaan vedän verhot edestä, lisään ääniä ja jos ei auta niin silittelen hellästi hereille. Onnistuisiko venyttää noiden 2.päikkäreiden ajankohtaa esim. tunnilla (asteittain vaikka)? Meillä onnistuu helpommin viihdyttäminen / unien venyttäminen päivällä kun ihan illalla. Teidän nukahtamisveivaaminen kuulostaa niiiiiin tutulta. Mä pidän tyttöä "kiinni" selällään, ettei pääse kääntymään mahalleen. Koska samalla sekunnilla kun pääsee mahalleen, alkaa touhuta ylösnousua. Välillä osasi jo nukkua mahalleen mutta nykyään se on ihan mahdotonta. Sitä en tiedä, olenko sitten vielä murkkuikäistäkin pitämässä selällään, mutta... Kehitys ei oo meillä niinkään vaikuttanut. Lähinnä satunnaisia öitä on ne kun tyttö pönkii pystyyn keskellä yötä. Meidän rutiinit on samat oltiin missä tahansa. Unilelu ja soittolelu-kirahfi sekä oma tyyny on aina matkassa. Mutta mikään näistä hienoista vinkeistä ei auta, kun meidän ipana päättää aamuyöstä, että nyt on aamu. Täytyy kai muuttaa siperiaan.
  14. Onko loukkaantuminen nykyään kielletty? Kyllä mua aikoinaan harmitti, kun en päässyt kummiksi sisareni esikoiselle.. Mutta ei se toki jäänyt kaivelemaan, ja yritänkin olla hänelle muuten erittäin hyvä ja kiva täti
  15. Tuota ei varmasti pysty muuttamaan, kun täällä yksi joka ei osannut lukea. Meillä isovanhempia kaikki 4 plus kaksi varaisovanhempaa Isoisovanhempia ei silti ihan kuutta ole, kuten vastasin. Mun puolelta kolme (ja yksi varaisoisovanhempi ) ja miehenpuolelta mun tietääkseni yksi.
  16. Meillä on aina yöksi vaihdettu toiset vaatteet. Aluksi ne olivat ihan samoja kuin päivävaatteet, mutta sitten pikkuhiljaa ryhdyttiin käyttämään yövaatteita vain yöllä. Minustakin se vaatteiden vaihto oli ja on sellainen yöunille virittäjä. Vaikka meillä on aina vain satunnaisesti vaihdettu vaippa yöaikaan, minäkin liputan kaksisuuntaisen vetoketjun nimeen yövaatteissa. Nepparit on minusta ärsyttäviä ruveta yöllä näpräämään. Talvella oli jaloista umpinaiset, nyt kesällä univaatteeina on "leikkihaalarit" eli lyhythihaiset - ja lahkeiset haalarit. Eikä enää ole niin väliä neppareilla tai vetoketjuilla, kun ei tule vaippaa vaihdettua yöllä. Ihan vastasyntyneelle jos miettii, niin suosittelisin yöksi sellaisia haalareita/bodeja, joissa hihansuut saa käännettyä raapimistumpuiksi. Niitä aikoinaan etsin, niin sitten ei tietenkään löytynyt kun ei pienen vauvan kanssa voinut tolkuttomasti viettää aikaa kierrellessä..
  17. Itsellä ei ihan vielä ole tästä kokemusta, mutta raskausaikana juttelin työkaverin kanssa asiasta. Hän suositteli vakaasti alan tai edes työpaikan vaihtoa keskusteltuaan nyt jo aikuisten lastensa kanssa. Äiti itse oli kovin tyytyväinen pystyttyään olemaan lastensa kanssa paljon arkena kotona, mutta lapset olivat kokeneet asian niin, että "äiti ei koskaan ollut viikonloppuisin ja jouluna kotona". Kyseinen ihminen kuulosti niiiiiiin katkeralta että oikein pahaa teki.
  18. Kyllä tuo alle puolivuotias oli, mutta me olemme sitä lelua tarjonneet unikaveriksi melkein vastasyntyneestä asti. Ja sen pupun korvien imeminen oli tärkeä osa nukahtamista yhdessä vaiheessa (toisinaan vieläkin). Nukahtaa kyllä ilman unileluaankin, mutta selkeästi on hankalampaa.
  19. Meillä kans iltarutiinit alkaa oikeastaan puurosta. Sitten pesulle (joko suihku/kylpy tai ihan vaan pyllyn, naaman ja käsien pesu). Iltatissi heti pesun jälkeen ja nyt uutena asiana tähän väliin on täytynyt tunkea hammaspesu. Jos vaikuttaa vielä virkeältä, lueskellaan unikirjaa, sylitellään hetki tms. rauhallista. Sitten (tai tarvittaessa suoraan) neiti sänkyyn ja isi/äiti pitää kevyesti neidistä kiinni ettei käänny mahalleen. Soittorasiakirafi soimaan, unilelu kainaloon ja tarvittaeesa kevyttä silitystä selkään. Sängyssä ei enää jutella tai oteta katsekontaktia, vaan tyttö hakee unta. Tämä löytyi jotenkin itsekseen iltapuuron aloituksen jälkeen, kirjaa olen yrittänyt vähän "tuputtaa" tuohon rutiiniin ja hammaspesun paikkaa piti vähän miettiä.
  20. Mistähän meidän likka on perinyt rytminsä (vai postinkantajalta) ? Kello lyö 5:30 niin tää on tyytyväisenä pystyssä pinnasängyssä. Sit kauheeta tappelua ensin kuuteen (kumpikaan vanhemmista ei suostu nousemaan ylös) ja sen jälkeen vanhemmat tappelee keskenään, kumpi joutuu nousemaan. Kun ei tota durasellpupua voi jättää enää lattiallekaan rauhassa, jos ummistais silmiä sohvalla. Ja aina jompikumpi on sit koko aamun ihan silmät ristissä. Eikä meillä valvo vanhemmatkaan myöhään (viimeistään kymmeneltä ollaan pedissä.) Mä antaisin vaikka toisen käteni jos saisin tuon rytmin käännettyä, kaikki muu meidän öissä tuntuu jo olevankin kohdallaan.
  21. Sanoin jo synnytyssalissa, että ei se niin kamalaa ollut, voin tulla toistekin. Pelkäsin etukäteen aivan mielettömästi.
  22. Kotona meni. Heräsin kun peitto kastui. Supistukset oli kuitenkin niin kivuttomia, että hetken jo epäilin. Sit kun alko veriviiruja näkymään vuodossa niin uskoin.
  23. Ilokaasu. Siinä vaiheessa kun aloin vaatimaan "ihan mitä vaan mutta kuhan tää kipu loppuu" niin kätilö käski ponnistamaan. Mulla on piikkikammo. Siitä huolimatta kohdunkaulan puudutusta oltiin kätilön kanssa suunniteltu, mutta lääkäri ei ehtinyt paikalle. Mitään petidiiniä tai litalginia "ei voi antaa kun ne vaikuttaa lapseen". Että näin vaihtelee käytännöt. Epiduraalia oltiin tyrkyttämässä tyyliin jo etuovella.
  24. Mun mielestä nimiä ei mitenkään voi varata etukäteen. Mutta itse en antaisi samaa nimeä kuin raskaanaoleva ystäväni tai tuttavani aikoisi. Jos kyseinen ihminen ei raskaana olisi, hänen mielipiteillään ei olisi minulle mitään merkitystä, koska olisi epävarmaa saako hän koskaan lasta. Niin kauan kun nimen käyttäjää ei ole tiedossa, nimiä on mielestäni turha varailla. Aloittajan tapauksessa mielestäni nimi oli ehdottomasti "varattu", koska oli jo käytössä (ristiäisten ajankohdalla ei ole piiruakaan merkitystä mielestäni). Mutta jos perheet eivät tunne toisiaan, niin sitten taas tälläkään ei mielestäni ole mitään merkitystä. Paitsi toisen äidin mielipaha. Meillä nimeä mietittäessä vaikutti enemmänkin jo olemassaolevat lapset. En siis halunnut, että lapseni ja hänen serkkunsa tai pikkuserkkunsa ovat saman nimisiä. Tämä koski kutsumanimeä. Mielestäni toisella nimellä ei ole niin väliä. Siten esimerkiksi suvussa kulkevaa perintönimeä voivat mielestäni käyttää kaikki halukkaat. Mieheni oli tästä eri mieltä, ja tyttäremme ei saanut tätinsä toista nimeä, vaikka siitä kovin pidinkin (Olisi tullut myös meillä toiseksi nimeksi ja olisin toki kysynyt tädin mielipidettä.). Tämä mua kiinnostaisi enemmän. Eli kuinka läheisestä ihmisestä pitää olla kyse, että nimi vaikuttaa omaan nimivalintaanne? Kaveri? Serkku? Pikkuserkku? Työkaveri? Hyvänpäivän tuttu? Nimivaihtoehdot vähenee kummasti, jos alkaa laajaa piiriä miettimään...
  25. Siis täh? Eihän sitä kuulu ottaa pois kun se on just siks, ettei ne lapsen räät mene imijän suuhun...