Emmah

Kyllä tuo ihan on samoilla mittareilla, eli senteillä päänympärys mitattu. Meidän 2v4kk sällillä on tällä hetkellä pipo varmaan 50-52 kokoa, vaikka onkin pituudeltaan pieni ~90 ja vaatteissa menee koot 86/92.

Toinen luovutus nyt takana. Ensimmäisellä kerralla olin punktiosta yllättävän kipeä - tai siis siinä mielessä, että mielelläni käytin kaikki 3 annettua sairauslomapäivää ja ainakaan fyysistä työtä en olisi pystynytkään tekemään. Ilmeisesti sen verran nestettä kroppa keräsi, vaikka varsinaista hyperiä ei tullutkaan. Nyt toisella kerralla oli vatsanseutu arka lähinnä punktiopäivän, joskin nyt kyllä otin kipulääkettä vähän kaiken varaltakin. Tällä kertaa tosin punktion jälkeinen tyhjennysvuoto oli yllättävän kivulias, supistustyyppiset vihlaisut meinasi pistää välillä irvistään. Munasoluja saatiin molemmilla kerroilla muistaakseni 17-18. Toinen luovutus oli myös siinä mielessä kivempi, että tällä kertaa kierrot oli jo valmiiksi synkassa vastaanottajan kanssa, joten en tarvinnut mitään hormoneja tähän pistettävien lisäksi (meillä parisuhteessa ehkäisynä sterilisaatio). Pistäminenkin oli nyt tuttua kauraa. Orgalutranit nyt vähän Puregonia inhottavampia paksumman neulan takia, mutta ei nekään nyt varsinaisesti kipeää tehneet. Varmaan menen vielä uudestaan, jos kutsu käy. Ikäni puolesta tässä on kuitenkin vielä jokunen vuosi tehokasta peliaikaa.

Onpas täällä ollut pitkiä poikia! Tässä meidän "pikkuisen" mitat 2v2kk iässä: Pituutta n. 85-86cm, painoa n. 13kg. Housuista menee 80-86, paidoista 86. Välikausihaalarit nyt syksyllä olleet 86, samoin talvihaalari on 86 ja on sopiva. Lopputalveksi varastossa 92. Kengät kokoa 24, hatut 52/53.

Poitsu nukkui rattaissa vähän reilu 1-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen on rattaat olleet aika vähällä käytöllä, kun ei juurikaan suostu niissä istumaan. Matkarattaitakaan ei olla enää viitsitty auton perässä roudata, kun tuo rattaissa istumisen sijasta haluaa mieluummin kävellä itse tai olla sylissä.

Sen verran tahdon tätä aihetta kommentoida, että meidän kokemusten perusteella tuo kotiutuskuulotesti on aika lailla vain suuntaa antava. Meillä testailtiin kotiutusta odotellessa useampaan otteeseen ja useamman hoitajan toimesta. Lopulta mies tuskastui ja otti laitteet omiin käsiinsä, saaden lopulta myös kuulotestin läpäistyksi. Hän tietää noista audiopuolen asioista itseäni enemmän ja kritisoi sitä testiä aika paljon, ilmeisesti siihen vaikuttaa mm. hoitajien erilainen tekniikka (tässä oli silminnähden aika paljon eroja), sekä myös mahdollinen lapsivesi korvakäytävissä. Itse olin tuolloin kyllä jo aika lailla huolesta soikeana, varmaan hormoneillakin silloin osansa. Meidän muksu ei myöskään ole koskaan ole ollut kovin kummoinen jokeltelija ja esimerkiksi sitä ns. tavujokeltelua ei hirveästi ollut. Itsehän arvelin tämänkin tietävän tulevaisuudessa puheen viivästymistä, mutta kyllä tuo nyt vajaan 2 vuoden iässä jo hyvin sanoja tapailee ja parisanaisia lauseitakin jo jonkin verran on alkanut tulla. Onneksi tässä ajan mittaan on alkanut itsekin oppia ottamaan vähän rennommin... Teillähän on ilmeisesti jo vanhempia lapsia, joten ei ilmeisesti liene tällaisesta esikoisen äidin huolesta kyse Ymmärrän kuitenkin huolesi ja siitä johtuen on varmaan ihan hyvä selvittää tuota, jos se on mahdollista. Serkkuni poika on ollut syntymästään asti kuuro ja ainakin tuolloin se havaittiin vasta myöhemmin. Mummonsa epäilyksistä johtuen osattiin alkaa tutkia eli ei kai se aina sille lähimmällekään hoitajalle ole niin ilmiselvää.

Pallas-Fix Plus:sta en ole löytäny kunnolla tietoa oikein mistään, mutta muiden kahden kohdalta ainakin: Pallas-Fix: L 455mm, W 470mm, H720-890mm, 11kg Pallas 2-Fix: L 455mm, W 555mm, H 730-900mm, 11,2kg, muhkummat sivusuojukset Koska Pallas-Fix on kapeampi, päädyttiin me juuri siihen.

Voin suositella tuota Kikiwelt.de nettikauppaa. Tuli juuri tilattua sieltä Cybex Pallas Fix –turvaistuin hintaan 250€, ei postikuluja. Istuin tuli viikossa perille (välissä vielä viikonloppu), eikä muutenkaan mitään valittamista. Sellaisen erikoisuuden huomasin, että sivuja Mozillalla tilatessa olisi tullut Suomeen postikuluja, mutta Internet Explorerilla näkyi sivut, joissa näitä ei tullut . Ja muutenkin tuo 250€ lienee tällä hetkellä halvin mahdollinen hinta tälle istuimelle, ainakin melko monta nettikauppaa tuli kahlattua läpi. Myös itse istuimeen olemme ainakin näin päivän käytön jälkeen olleet tyytyväisiä. Pelkäsin vähän tuota palkin korkeutta, mutta poika ei ole siitä millänsäkään ja ilmeisesti se tuossa Fix:illisessä vähän matalampi onkin. Poika tuntuu myös tyytyväiseltä kun pääsee katselemaan maisemia, eikä tarvitse enää istua jalat kippurassa vanhassa istuimessa.

Ainakin vuoden 2009 toppahaalari on ollut tosi paljon käytössä. Syysvauvalla ihan vauvasta ensimmäisenä talvena, mutta myös seuraavana talvena n. 80cm:llä taaperolla autoilu- ja kauppareissuhaalarina. Nyt mietin, raaskisinko myydä/antaa pois (vai liekö noista äp-tuotteista kukaan mitään maksakaan) vai säästäisinkö ihan vaan muistona

...Kun käväisee wc:ssä? - Voi, nykyisin tosin yleensä seuraa vessaan perässä. ...Kun käväisee suihkussa? - Ei, koska kuullessaan suihkun äänen tahtoo myös suihkuun. Eli vain jos sattuu nukkumaan. ...Kun käväisee pankkiautomaatilla? - Hereillä ollessa pitää olla näköyhteys, muuten alkaa protesti tässäkin. ...Kun käväisee kioskilla? - Jos sattuu nukkumaan vaunuissa/autossa. Mä siis voin jättää vauvan nukkumaan vaunuihin, jos paikasta on vaunuihin näköyhteys. Autoon voin jättää nukkumaan itkuhäläreitten kanssa muutenkin. Aika usein on tullut käytyä esim. miehen kanssa Prismassa kaupoilla, siten että on jätetty autoon nukahtanut poitsu jatkamaan sinne uniaan ja haetaan sitten kun se alkaa älistä. Ihan samalla lailla se herää vaunupäikkäreiltä kotipihassakin, eli itkullaan ilmoittaa heränneensä.

Me päästiin kotiutumaan 3. päivänä synnytyksestä ja taisi olla pahimmoilleen tuolloin just meikäläisellä baby blues noussut. Sairaalassa itkeskelin miestä odottaessa kun olin huolissaan parista kotiutumistarkastuksessa ilmenneestä jutusta (lopuksi ihan turhaan). Kotimatkalla myös taisin pidätellä itkua. Oli jotenkin niin ristiriitainen olo, kun tuntui siltä että olisi pitänyt olla onnesta soikeena, mutta mitään sellaista en kuitenkaan tuntenut. Samoin kotona olo oli jotenkin tyhjä. Kaikki kuukausien jännitys oli lauennut ja tässäkö se kaikki oli? Maito ei ollut vielä noussut kunnolla ja siitäkin oli vähän samalla huoli. Sitä ihmeellistä ilon ja onnen tunnetta ei muuten missään vaiheessa tullut, vaan babyblues jäi kai tavallaan päälle vähän pidemmäksi aikaa. Nyt pojan ollessa reilu 7kk musta on alkanut pikku hiljaa tuntua, miten ihmeellinen ihminen tuo pikkumies oikein onkaan

Virossa www.beebi24.ee myy Gessleinia aika edullisesti (esim. Vision S 433€, tosin vain tietty väri). Futureja ei tosin tuollakaan ole alta 400€, hinta taisi olla 470€ luokkaa. Harkitsin Swiftien tilaamista heiltä ja postikulut niille olisi olleet 500EEK, eli n. 30€, joten varmaan muillekin jotain tuollaista.

Masuvauva oli muistaakseni aika rauhallinen tapaus, kertaakaan ei tullut kipeitä tai napakoita potkuja, eikä poika valvottanut äitiään yöjumpilla. Tätä nykyä hän on jäntevä puolivuotias sälli, mutta yhä liikkumisen suhteen aika rauhallinen. Kädet ja jalat kyllä viuhtoo kun innostutaan, mutta muutoin viihdytään kyllä ihan hyvin vielä selälläänkin. Mahalleen kun kierähtää, niin hyvin äkkiä huutaa aikuisia apuun, kun ei itse liikkeelle jaksa lähteä.

Meillä lämpöpussi on ollut käytössä n. 3kk:sta eteenpäin ja koko talven on riittänyt kuvailemasi vaatteet. Jos bodyn päälle erehtyy laittamaan yhtään enempää vaatetta, vauva huutaa hetken kuluttua kaukalossa hikisenä. Kauluriakaan meillä ei ole, Ruskovillan villainen kypärämyssy suojaa kaulaakin, eikä hiosta päätä niinkuin puuvillakypärämyssy teki.

Mulla on mennyt vähän pidempään. Nyt kun poitsu on lähes 6kk, alkaa helpottaa. Päivissä on selkeä rytmi kiinteiden ruokailujen myötä, vauva on seurallinen, vauva nukkuu kolmet päikkärit, jotka pituudeltaan ½-2h, yöunille nukahdetaan ilman tissiä ja ne nukutaan enimmäkseen omassa pinnasängyssä, eikä yöllä heräillä enää tunnin-kahden välein. Voi tietysti olla, että tämäkin on vain jokin "vaihe", joskin positiivinen sellainen, mutta ensimmäistä kertaa voin sanoa jopa melkein nauttivani vauva-arjesta