Bambi

Mä en myöskään innostunut... Ihan liikaa vanhan toistoa, tylsää... Mutta ihan hyvä niin, lompakko kiittää! Pojille tuli tilattua pari paitaa, pipot ja sukkia. Itselle otin testiin ne farkut (sillä ajatuksella että lähtee saman tien palautukseen jos ei istu hyvin tai on muuten huonot, ihan halvat kun ei todellakaan olleet) ja sen vihreän mekon/tunikan. Se musta tai valkoinen löysähkö paita jäi vähän miettyttämään, ehkä voisin tilata myöhemmin alesta. Että toki tuli kaikkea tilattua, mutta olisi voinut pahempikin konkurssi olla! Vauvoille oli tosiaan kivoja juttuja, mutta meillä ei enää ole käyttöä bodeille tai haalareille. Se jumpsuit oli kiva mutta aika tyyris, enkä oikein keksinyt sille käyttöäkään... Sisävaatteeksi turhan kuuma ja haalarin alle lämmikkeeksi ei viitsi ostaa noin kallista kun eihän se sitten edes näy mihinkään.

Meillä venyi ja venyi unitutista luopuminen tuolla vanhemmalla pojalla... Ihan vain vanhempien laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen... Nyt sitten jokunen viikko sitten tutti unohtui mökille ja se oli sitten kerrasta poikki. Sanottiin vaan että tutti jäi mökille, mutta oletkin jo iso poika ja osaat mennä nukkumaan ilman tuttia. Noin viikon verran hän sitä kaipaili. Haittapuolena on että nyt hän tarvitsee nukuttajan, kun ennen osasi nukahtaa itse tuttiensa kanssa. Yöt ovat menneet tosi hyvin ilman heräilyjä. Poika on nyt 2v 8kk. Nuorempi 1v 2kk ei ole koskaan tuttia huolinutkaan.

Hienoa että teillä on tapahtunut edistystä! Meilläkin ehkä aavistuksen verran. Sanavarastoon kuuluvat mamma, pappa, vauva, kakka, kiikii (kissa), hu-huu, nam-nam. Ja purkkaa kun pyytää niin sanoo kuukkaa, eli se on vähän sinne päin jo. Mutta ei nämä sanat ole välttämättä missään aktiivisessa käytössä... Saattaa mennä viikko kun jotain sanaa ei kuulu ollenkaan. Viittoen osaa sanoa maito, leipä, kenkä, lamppu ja mopo. Puheterapeutti on muuten tekemässä meille lähetettä Lastenlinnaan lääkärille. Kesän jälkeen siis sinne. Niin, ja ikää on nyt 2v ja 7kk.

^ Tuo oli kuin minun kirjoittama! Pystyn samaistumaan aivan täysin, meillä tilanne on ihan samanlainen. Tuntuu että kaikki muut reilu parivuotiaat ja paljon nuoremmatkin puhua pajattavat ummet ja lammet, mutta meidän poika on hiljaa tai sanoo korkeintaan "kaga", jos haluaa jotakin. Tällä viikolla tosin olen onnistunut opettamaan hänelle pari viittomaa...

Tilasin myös pari juttua itselleni ja olen tykännyt kovasti! Pojan body tuli tänään ja hyvältä vaikuttaa sekin.

Meidän pojalla on nyt ikää 2v 4kk, ja käytiin viime viikolla puheterapeutin toisella arviokäynnillä. Aloitamme 10x puheterapiajakson parin viikon kuluttua. Sanoja ei ole kuin pari, jos kunnolla niitäkään... Eikä omiakaan sanoja ole montaa. Ilmeisesti tuo puheterapia tulee keskittymään tukiviittomien opetteluun. Pojalla ei itsellään ole niihin mitään kiinnostusta, eli hän ei ole vielä hoksannut että näinkin voisi itseään ilmaista. Yritän kuitenkin niitä viittomia muistaa käyttää itse... Suun motoriikassa on kyllä minun mielestä jotakin ongelmaa, kun ruuan pureskelu on niin hidasta. Myöskin kaikenlainen päristely, kielellä naksuttelu ym. on aika niukkaa. Siitä huolimatta poika kyllä varmasti osaisi sanoa ainakin joitakin helppoja sanoja, mutta jostain syystä hiljasta on...

Poika 2v 3kk käyttää kokoa 92 paidoista ja 86 housuista, kengät 25. Tosi hoikka eikä kovin pitkäkään.

Meilläkin puhumattomuus jatkuu. Tai on meillä nyt tullut yksi sana, mamma. Se tarkoittaa siis minun äitiäni, pojan mammaa. Sekin tulee vähän epäröiden eikä välttämättä pyynnöstä. Ei kukko käskien laula! Mutta tuota turhautumista on meilläkin havaittavissa. Saimme puheterapeutin arviokäynnillä jo ohjeita kuvakorttien ja tukiviittomien köyttöön. Kuvakortteja on jokunen liimattu keittiön kaapinoviin ja osaa kyllä niitä näyttää, kun vaikka ruvetaan syömään puuroa tai lähdetään kauppaan (näistä siis kuvat). Mutta tukiviittomia ei ole hoksannut toistaa, enkä ole kuin yhtä tai kahta yrittänytkään vielä.

Tilasin vauvalle sen ruskean bodyn missä on mm. pilviä. Sitä on nyt pidetty ja pesty kahdesti, ja on kyllä jo tosi nukkainen ja nyppyinen! Varsinkin edestä, kun on hankautunut vauvan ryömiessä. Ei meillä mitkään muut bodyt ole noin kärsineen näköisiä vaikka on paaaaljon enemmänkin pidetty!

Meillä on myös hoikka pieni poika, jonka kyllä syötän jos hän itse ei suostu. Painoa/kasvua on tarkkailtu koko hänen elämänsä ajan. Yleensä hän ehkä puolet syö itse, sitten loppuu kiinnostus/keskittyminen ja minä syötän loput. En koe tässä mitään suurta ongelmaa, eiköhän tuo kouluikään mennessä syö itse kaiken. Ai niin, yhtenä päivänä yritettiin sitä että otettiin lautanen pois kun ei itse enää syönyt. Illalla oli aivan nuutunut, surkea ja nälissään. Minusta oli liian iso vastuu ainakin tälle meidän yksilölle.

Kuinkas Bamselina teillä on sujuneet nuo puheterapiakäynnit? Meillä poika on nyt 2v 2kk ja olimme puheterapeutin arviokäynnillä. Lähinnä terapeutti kyseli minulta ja tarkkaili tietysti samalla pojan touhuja. Hän sanoi että vielä voi niitä ekoja sanoja odotella, mutta seurantaan meidät otettiin ja mennään kahden kuukauden kuluttua uudestaan. Todettiin että poika ymmärtää kyllä mitä hänelle puhutaan. Kuvakortteja ja tukiviittomia voitaisiin kokeilla kommunikoinnin apuna. Aloitetaan noista korteista varmaan. Onko kellään niistä kokemusta? Leikit on ikätasosta jonkin verran jäljessä, aika vähän on mitään mielikuvaleikkejä. Joskus matkii kun äiti tekee ruokaa, ja duplohahmoille tekee liukumäen ja laittaa niitä menemään, tai laittaa duplohahmon sänkyyn nukkumaan. Autoilla leikkii paljon, mutta ei leiki että auto menee parkkiin, tankataan bensaa jne. Lähinnä autot vaan ajelevat ympäriinsä. Eikä leiki kovin pitkään samaa leikkiä, eli oleminen on hiukan sellaista "hajanaista". Eli nyt pitäisi vielä enemmän vaan mennä pojan leikkeihin mukaan, lukea kirjoja, katsella kuvia jne... Näitä ollaan tietysti tehty ja puhuttu lapselle paljon. Suun motoriikassa on varmaan kanssa jotain "häiriötä", koska syöminen on niin hidasta. Mutta tuo on kyllä parantunut paljon tässä viimeisten kuukausien aikana. Kireää kielijännettä ei kuitenkaan ollut.

^ Meillä on vasta 2v juuri täyttänyt poika, mutta moni juttu kuulosti niin samalta kuin kirjoituksessasi. Erittäin kranttu ruokailija, myös pureskelu kestää kauan, ja uusia ruokia ei mielellään maista. Kasviksia ei syö ollenkaan paitsi ruuan sekaan piilotettuna. Pottaan päin poika ei suostu edes vilkaisemaan. Ja sanoja ei ole vielä yhtään. :/ Nämä jutut siis meillä aiheuttavat ongelmia arjessa, mutta muuten mielestäni poika on kehittynyt normaalisti. Odotamme pääsyä puheterapeutin arviokäynnille...

Pilvipaita tulee varmasti tilattua isommalle pojalle, ja vauvallekin jotain pilviaiheista. Siellä oli sellainen pilvitakkikin (neuletakkimallia). Ja itselleni varmaan jotkut housut. Traktoripaidatkin oli kivoja, muta katsotaan mitä kaikkea raaskii tilata.

^ päädyimme laittamaan pojan huoneeseen sellaisen pöytätuuletttimen hurisemaan, vaimentaa pelottavat äänet (esim. lumiauran ääni, naapurista kuuluva vaimea kolistelu jne...). Ainakin tänään päiväunilla toimi, eikä herännyt kesken unien, toivottavasti yölläkin. Tilanne on nimittäin viikossa vaan mennyt pahempaan suuntaan, ensin oli vaan hankalaa nukahtaa itsekseen, nyt on tullut mukaan kuvioihin jatkuva yöheräily ja hysteerinen huutaminen. Selvästi pelottaa. Ja koska pojalla on univelkaa niin päivisin ei muuta tehdä kuin kiukutella... Kyselit velä tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä. Meillä esikoinen on nukkunut omassa huoneessa 6kk ikäisestä lähtien. Onhan siellä joutunut ramppaamaan aika lailla, ja meillä onkin pojan sängyn vieressä koko ajan valmiudessa patja aikuista varten. Voi sitten siinä itsekin jatkaa unia... Muuta käytännön vinkkiä en osaa antaa. Yövalo hänellä on. Varmasti riippuu ihan lapsesta kuinka tuo omaan huoneeseen siirtyminen sujuu.

Apuaaaa... Meidän 2v poika on viimeisen 6-7kk ajan nukahtanut todella hienosti itse omaan sänkyynsä. Nyt sitten uutena vuotena heräsi pelkäämään raketteja ja sen jälkeen ei ole suostunut nukahtamaan itsekseen. Ei auta vaikka olisi ihan vain viereisessä huoneessa nukuttamassa pikkuveljeä. Iltaisin huuto on aivan hysteeristä, päiväunilla lievempää ja saattaa loppua jonkin ajan kuluttua. Poika nukahtaa yleensä muutamassa minuutissa kun hänen luokseen lopulta menee, kun ei vaan pysty enää kuuntelemaan huutoa. Meillä on tosiaan vauvakin, ja en millään haluaisi mennä siihen että esikoinenkin pitää taas nukuttaa. Mikä siis olisi oikein? Jos lasta oikeasti pelottaa, en halua häntä jättää yksin. Mutta en halua olla hänen pompoteltavanakaan jos kyseessä on jokin uhmisoikuttelu.