ansku06

Onnea muillekin plussanneille!!! Ja tarrasukkia kaikille matkalle mukaan, jotta pienet pysyvät kyydissä

Varovaisesti ilmottaudun mukaan. Pakastealkiosiirrosta plussaa. Alkumetreillä mennään, joten vielä ei voi oikein ottaa rennosti. Parin viikon päästä on varhaisultra. Jos siellä sydän sykkii, alan ottamaan rennommin. Raskausoireita on kyllä vaikka muille jakaa Onnea muillekin plussaajille!

Ihanaa. Hyperstimulaatio!!!! Ja vieläpä harvinainen inseminaatioissa. Just. Ja olo on mitä kamalin. Torstaina uudet verikokeet ja ultra ja jos ei oo tilanne muuttunut ni sitten osastolle nesteytykseen. Eikö me olla muutenkin jo tarpeeksi kärsitty??!!

Täällä jännäillään. Eilen oli viime yönä alkoi mahakipu, jatkui tähän aamuun saakka. Sitten katos ihan yhtäkkiä. Eilen jo huomasin että maha turpoaa iltaa kohden. Sama juttu tänään. Aamuisin on ihan ok. Soitinkin sitten tuosta kivusta ja mahaturvotuksesta polille ja huomenna pääsen sinne ultraan ja verikokeisiin. Ettei vaan oo mitään tulehdusta.

No niin Nyt on sitten inseminaatio takana. Nyt vaan sit odotellaan. Testipäivä on sitten 14.6. Toivottavasti onnistas. Tai, onhan mulla yleensä nää onnistunutki mut koskaan eivät oo kyydissä pysyneet. Liekö ollu liian kova vauhti mulla

Kyl ne on vaan pieniä

Tilannetietoutta: Siis kp 3-7 otin clomifeniä 50mg x1 kp 8-9 Menopur 75iu x1. Kp 11 oli ultra jossa ainoastaan toisella puolella vaan 12mm kokoinen munis. Nyt sitten eilen ja tänään on pitänyt pistää vielä 100iu x1 Gonal-f:ää. Huomenna ultra. Saapa nähdä onko yhtään kasvanut. Pitäis saada semmoinen noin 15mm kokoinen munasolu. Joten loppui kaikki toivo.

Zeta: Kiitos. Meillä kans ihan muutama todella hyvä ystävä tietää. Toisaalta oon huomannu että ehkä oli väärin mennä kertomaan kun koko ajan saa nyt sitten kysymyksiä että joko onnistaa ja miten menee jne.. Mulla oma äiti tietää. Mut sukulaisista ei muut. Menossa kp 7. Clomit siis loppui tänään. Huomenna ja lauantaina pistän sitten Menopuria. Jännittää hirmusesti. Oon koittanut olla nostamatta toiveita liian korkealle ettei tipu korkealta ja kovaa.

Kiitos Lioni. Kyllähän tätä polkua on liian pitkään jo kuljettu. Clomeja on nyt sitten syöty jo kolme päivää. Alamahassa aina välillä tuntuu painetta. Vielä ois kaks päivää Clomeja ja sitten kaks päivää Menopur pistoksia. Maanantaina ultra. Toivottavasti ois max 3 munasolua kasvamassa. Tai no. Eipä se haittaa vaikka ois enemmänkin. On nimittäin luvattu että tekevät IVF:n mikäli niitä on enemmän kuin kolme. Onneksi. Ni ei mene aikaa taas hukkaan, kun on kesätauot tulossa. Eniten tässä kaikessa ahdistaa kaikkien kyselyt siitä, että milloin meille tulee lapsi. On hirveää, kuinka ihmiset ajattelevat että lapset tulee tuosta nuin vain. Ajatukset on jotenkin niin sekaisin kaikesta. Tuntuu että toisena päivänä olen onnesta sekaisin. Toisena taas että elämä kaatuu. Paljon on kysymyksiä mihin tuskin koskaan tulee vastauksia. Näiden monien raskauksien aikana sitä on tullut ehdittyä hankkia kaikenlaista vauvoja varten. Nyt oonkin monesti miettinyt että pitäisikö vain myydä kaikki pois. Oonkin päättänyt että jos 2009 vuoden loppuun mennessä meille ei ole lasta tullut, niin lähtee myyntiin tuhansien eurojen edestä tavaraa

Nii ja julkisella puolellla ollaan hoidoissa.

Kerroinki jo tuolla ensimmäisellä sivulla että meillä lapsettomuutta on nyt takana tosiaan jo yli seittämän vuotta. Keskenmenoja näihin vuosiin mahtuu tusina! Monesti olen sitä miettinyt että millaista elämä voisi olla jos meillä olisi edes se yks lapsi. On parempia päiviä mukana mutta itsekin olen huomannut viime aikoina olevani masentunut tilanteesta. Itse kätilönä näen onnellisia perheitä ja perhetapahtumia joka ikinen päivä kun olen töissä. Aikoinaan teinkin hirmusta taistelua itseni kanssa että onko minusta kätilöksi kun oma tilanne on mikä on. Voitin kuitenkin taistelun ja joka päivä olen kuitenkin nauttinu työni teosta. Meidän hoidoista voisin kertoa hieman. PCO on todettu vuonna 2000 mahakipututkimusten yhteydessä. Saman tien annettiin vauvalle mahdollisuus tulla ilahduttamaan meitä. Aika pian raskaustesti näytti ensimmäistä plussaa. Olin taivaissa. Aika kulki ja masuasukki kasvoi. Elettiin raskausviikkoa 22+4. Ajattelin silloin työharjoittelussa synnytyssalissa että pikkunen ei ole ilmoitellut itsestään koko päivänä että pyydämpä päivystäjää katsahtamaan tilannetta. Pikkuisen sydän ei enää lyönyt. Tuntui että omakin sydän pakahtuu mukana. Onnellisuus loppui sinne leikkauspöydälle jossa minun pikkunen otettiin minulta pois. Tämän tapauksen jälkeen sain vielä kaksi keskenmenoa kun alettiin tutkimaan enemmän meitä kumpaakin. Ei löytynyt mitään muuta selittävää kuin tuo PCO. Koska kotikonstein raskauduin niin ei pidetty kiirettä hoitoihin. Kuitenkin keskenmenoja tuli samaan tahtiin kuin plussatuuliakin. Tammikuussa 2006 tehtiin kuitenkin ensimmäinen inseminaatio, plussa. Keskemeno rv 5+3. Seuraavaan kiertoon kun kasvoi liian monta munista niin tehtiin IVF. Tuloksena nega. Annettiin hoitojen olla. Toukokuussa 2007 mentiin naimisiin. Sain vihdoin tiputettua painoa normaali lukemiin. (Painoin aiemmin 80kg, nyt 58kg). Ei raskautumisia ja joulokuussa 2007 mentiin takaisin hoitoihin. Tehtiin uusi munajohtimien aukiolotutkimus mulle kun edellisestä niin kauan ja raskauksiakaan ei ollut vähään aikaan. Auki olivat mutta kohdusta löytyi polyyppi. Sen poisto oli maaliskuussa 08. Nyt on menossa kp 4 ja tässä kierrossa inseminaatio. Clomifeniä syön kp 3-7 ja sitten Menopuria pistän kp 8-9. Maanantaina 26.5 on seurantaultra. Toivottavasti kaikki pienetkin esteet on voitettu ja nyt tämän inseminaation myötä saisin helmikuussa 09 nauttia jo äitiydestä. Kuten voi arvata niin en jaksa uskoa mihinkään onnistumisiin. KAIKILLE LAPSETTOMILLE HIRMUISESTI PLUSSATUULIA TÄÄLTÄ POHJOISESTA (ei kuitenkaan kylmää tuulta )

Tääl pohjoisessa vauvayritystä takana vasta 7 vuotta! Hoidoissa koko ajan ollaan, mutta ei sitä pienokaista vieläkään näy eikä kuulu