onnellinen

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka monta sektiota teille on tehty. Kolme tuntuu olevan yleisin luku, mutta jopa viidestäkin sektiosta tiedän... Eli montako sektioita sinulle on tehty ja miten olet niistä toipunut / ovat eronneet toisistaan?

Kiitos kaikille vastauksista/kokemuksista. Itselläni on takana kaksi sektioita ja mahdollinen kolmas olisi sitten automaattisesti sektio. Hieman kuitenkin hirvittää, miten kohtu kestää kahden sektion jälkeen...vaikka siis kolmas raskaus on kohdallani lääkärin mielestä täysin ok. Haaveissamme olisi mahdollisesti neljä lasta, mutta saapa nähdä saammeko ensinnäkään kolmatta ja olisiko neljä sektiota kohdallani ylipäätään mahdollista (jos lääkäri toteaa ettei kohtu enää kestäisi neljättä raskautta...).

Kaikista eniten pelkään läheisen menettämistä, erityisesti puolison tai lasten menettämistä.

Mielenkiintoisia kirjoituksia, oli kiva lukea...nyt kun sitä kolmatta mietitään Tottakai mietityttää että miten esimerkiksi ihan perusliikkuminen autolla paikasta toiseen vaikeutuisi, ja että matkustelu jäisi vähemmälle...mutta mä uskon että kaikki asiat järjestyy. Matkustelu on meillä ihan toisarvoinen juttu, me ei sen vuoksi jätettäisi kolmatta hankkimatta (jos sitä meille suodaankaan). Mutta kaikilla perheillä on omat arvot ja haaveet. Mä ajattelen, että matkustella ehtii sitten kun lapset ovat isompia ja että oma lapsi on kuitenkin arvokkaampi kokemus tässä elämässä kuin mikään matka mihinkään kohteeseen... Mutta niin kuin sanoi, ihmiset arvottavat asiat eritavoin ja nauttivat eri asioista (onneksi näin)

Mä olen liikkunut molemmissa raskauksissa ensimmäiset 3kk aika normaalisti (juoksu, jumpat, pilates). Sen jälkeen on alkanut selkeästi tuntumaan jotkut esim pomppivat liikkeet ikäviltä ja juoksu ja rankat jumpat ovat jääneet pois. Mulla on ollut aika kookas vatsa molemmissa raskauksissa, joten viimeinen kolmannes on mennyt lähinnä kävelylenkkejä tehden... Jos meille joskus kolmas suodaan, toivon että voisin liikkua normaaliin tapaan mahdollisimman pitkään.

Mulla on myös ollut raskausaikana herkemmin ientulehduksia. Eli kovasti on täytynyt harjata ja langata tarkasti. Yhtään reikää ei tullut kummassakaan raskaudessa. Mutta, huomaisin kuitenkin ihan selvästi raskausaikoina, että jotain muutosta suun "olotilassa" tapahtui...johtuiko sitten syljen koostumuksen muutoksesta tai limakalvoista, sitä en osaa sanoa.

Olen ottanut kuvat molempien raskauksien plussatesteistä, ja edelleen ne ovat tallessa laatikossa...eli tuli sitten säilytettyä (toinen 4v. ja toinen 2,5v. sitten tehtyjä) ja edelleen tulokset näkyy hyvin ruuduissa

Se on kyllä kumma, että osa ihmisistä pitää raskaana olevan vatsaa yleisenä omaisuuten. Aivan kuin sitä saisi kosketella ja arvostella ihan kuin se olisi äidistä erillinen osa...eihän sitä normaalistikaan kosketella ja arvostella toisten masuja. Tosin, on niitä hienotunteisiakin ihmisiä onneksi vielä olemassa. Minua ei ole haitannut positiivisessa mielessä sanotut kommentit vatsasta, mutta loukkaavat kommentit ovat pahoittaneet mielen useasti raskaanaollessa.

Siis mitä ihmettä!? Mitähän tuolla "päiväkodinopettajalla" mahdollisesti liikkui päässä...ei kait mitään

En muista olenko jo tänne vastannut, mutta 3-4 on haaveissa. Tällä hetkellä on kaksi lasta

Kaikista miellyttävimmät äitiysfarkut löysin mamalicious-mallistosta. Toiset kivat löytyi hm:ltä...suurin osa hm:n farkuista olivat mulle aivan liian "joustamattomia" ja muutamat erhefarkut tulikin ostettua ennen hyviä.

Ensimmäisessä raskaudessa mulla himotti suolainen, eli siis ruoka (ja ikävä kyllä juuri kaikki epäterveellinen vaihtoehto). Toisessa raskaudessa himotti kaikki kirpeä, verigreippejä tuli vedetty urakalla (en yleensä pidä mistään kirpeästä). Ensimmäinen oli poika ja toinen oli tyttö

Ai kauheeta, kylläpä alkoi huvittamaan Maryo:n kommentti yllä Samaa ajattelin minäkin heti, tuosta Katen mahdollisesta sukupuolilipsautuksesta...olisiko hän kuitenkin ollut sanomassa "annan tämän koiralleni...". Miksi hän olisi sanonut tyttärelle, kun vauvan syntymään on vielä niin "pitkä aika"...?

Mietin ihan samaa Jennifer Garnerin tyttöjen laseista, taitavat olla ihan oikeat silmälasit... Ihania kuvia täällä

Ihania "työnimiä" täällä Meillä on molempia pieniä kutsuttu raskausaikana masuvauvaksi...

Mulla on ollut vauvakuumetta teinistä asti. Muistan että jo lapsena mietin itseäni aikuisena, vauvan/perheen kanssa...että ihan lapsena se on jo ollut ajatuksissa. Tällä hetkellä on kaksi lasta, ja molempia olen kuumeillut. Aika pitkään meni toisen jälkeen, että en tuntenut vauvakuumetta...mutta, nyt alkaa taas vauvakuume hiipimään takaisin Vauvakuume on siis mulle oman lapsen kaipuuta. Sitä että saa oman, maailman tärkeimmän aarteen elämään ja rakastaa ja pitää hyvää huolta...

Apua, herpeksestä voi tulla noin pahat komplikaatiot vauvalle!!? Aivan kauheeta!

Olisin halunnut tietää ennen synnytystä, että imetys onkin haastava juttu...se yllätti miten kivuliasta se onkaan noin pari kuukautta.

Meillä esikoinen oli 1v1kk kun tein positiivisen raskaustestin. Ikäeroksi tuli siis 1v9kk. Ikäero tuntuu ihan sopivalta, vaikka toki välillä on haastaviakin jaksoja... Mahdollinen kolmas saisi kuitenkin tulla niin, että edelliseen olisi sitten vähintään kahden vuoden ikäero

Huh huh Tämä taas muistuttaa, että vauvan vaihtumista voi oikeasti tapahtua...

Mä olen myös sitä mieltä ettei ole yhtä oikeaa ikää perustaa perhettä, saada lapsia. Toiselle se on parikymppisenä toiselle vasta lähempänä neljääkymmentä. Itselläni on molempia "tapauksia" lähipiirissä. Mä olen myös sitä mieltä, että lapset eivät ole itsestään selvyys ja niitä ei voi tilata juuri silloin kun on sopiva aika (ainakaan kaikilla ei onnistu), siksi ajattelen samoin Maikki85:n kanssa, että kun siltä tuntuu niin on oikea aika alkaa yrittämään lasta. Ei aina tarvitse olla vakityö, asioilla on tapana järjestyä. Tärkeintä olis kaiketi, että jokainen keskittyis omiin toiveisiin ja haaveisiin ja tekee asiat juuri niinkuin omalle perhelle on parasta...aivan liian usein ihmiset miettii liikaa miten tulisi tehdä ja mitä muut meistä ajattelee...ei sellaisilla asioilla ole loppupeleistä merkitystä.

Meillä on kaksi lasta, niitä on kyllä ihan aktiivisesti yritetty ja laskettu otollisia päiviä. Ekan kanssa oltiin aluksi, että ollaan "rennosti" tulee jos on tullakseen...mutta aika pian se lipsahti sitten siihen aktiiviseen yritykseen.

Kaunis tuleva äiti ja ihana masu

Meillä lasten ikäero on 1v9kk. Tuossa ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa Toisaalta aika rankkaa kun esikoinen ei ollut oppinut täysin kuivaksi, joten oli kaksi vaippaikäistä, ja alle kaksi vuotiaan kanssa ei juuri keskustella asioista, sekin tuo omat haastavuutensa joka asiaan... Päivä päivältä alkaa kuitenkin arki muuttumaan "helpommaksi", ja nyt alkaa olemaan niitä hetkiä kun huomaa miten tärkeät he ovat toisilleen, on aivan mahtava seurata sivusta kuinka sisarukset kiintyvät toisiinsa ja saavat toisistaan seuraa Mutta, mikseipä sisarukset kiintyisin toisiinsa isommallakin ikäerolla...

Olenkohan jo vastannuut tähän... Esikoisesta päivää ennen syntymää painoarvio maksimissaan 4kg, mutta ei tod.näk. niin iso. Seuraavana päivänä syntyi ja 4520g 53cm! Toisesta painoarvio muutamaa päivää aiemmin n.4kg, syntyessään 4280g ja 51cm.