Angervo

Meillä 4-vuotiaan suosikkeja ovat tällä hetkellä Autot ja Lentsikat (kummatkin osat molemmista), Toy Story (vain se eka, kaksi muuta ovat vähän liian jänniä) sekä Risto Räppääjät, Pikku Kakkosen ohjelmista Ryhmä Hau ja Oktonautit ja Peter Pan (vai onko Peter Pan itse asiassa Galaxin ohjelma, en muista...). 2.5-vuotias on myös ihan hulluna Autot- ja Lentsikat -leffoihin, lisäksi tykkää ainakin Mörkylistä, Monsterit Oy:sta, Totorosta ja Urposta ja Turposta.

Asutaan rivitalossa ja nelivuotias on saanut ulkoilla yksin jos pysyttelee näköetäisyydellä eli käytännössä joko omalla pihalla tai heti sen vieressä olevalla taloyhtiön leikkipaikalla. Kesällä pidän ikkunaa tai ovea auki jotta voin vilkuilla missä napero viilettää, talvella kurkin ikkunasta tai parvekkeelta. Pari vuotta vanhemman kaverinsa kanssa muksu saa mennä myös takapihalle tai naapurin pihalle mutta huutoetäisyydellä pitää olla. Monesti jaetaan myös "vahtivuoroja" taloyhtiön muiden aikuisten kanssa niin että jos joku on muutoinkin ulkona vaikka pihatöitä tekemässä niin pitää samalla kaikkia lapsia silmällä kun porukalla nuo yleensä kumminkin leikkivät.

Meillä takana kaksi all inclusive -reissua Turkkiin lasten kanssa ja kesällä lähdetään taas. Toimii loistavan hyvin. Niissä hotelleissa, joissa olemme käyneet, on ruokien valikoima ollut ihan valtava ja illallisteema joka päivä eri, eli ei ole mitenkään ollut mahdollista kyllästyä kun ei viikossa ole ehtinyt maistella edes puolia kaikesta tarjolla olevasta vaikka miten yrittää ottaa vain pienen suupalan kutakin lajia. Syömään oli kätevää mennä juuri lasten aikataulujen mukaan koska melkein aina oli jossain ruokaa tarjolla, lapsille oli helppo tarjota maistiaisia uusista ruoista ja testailla mikä olisi hyvää. Turkissa hotellit ovat hyvin lapsiystävällisiä ja siinä hotellissa, missä viimeksi olimme, oli lapsille kokonaan oma buffet josta löytyi muusia, makaronia, perusvihanneksia, kalaa ja kanaa sekä puolikkaita jälkkäriannoksia niin että nirsoinkaan lapsi ei voinut jäädä nälkäiseksi. Vauvalle olisi myös saanut keittiöstä "mittatilaussoseita", esikoisen kanssa meillä oli kyllä omat purkkiruoat mukana kun poika oli niin nirso koostumuksesta eikä suostunut syömään jos ruoassa oli pienikin kokkare. Altaalla oli tosi mahtavaa kun kylmää vettä ja mehua sai baarista mielin määrin ja iltapäivisin jäätelöä eikä tarvinnut kuljetella rahaa mukana.

Ei Aida nyt niin erikoinen ole, tiedän yhden Aidan joka on yli kolmekymppinen. Ja kun kyseessä on maailmankuulu ooppera niin eiköhän maailmalta Aidoja löydy useampiakin.

Meidän muksujen suosikki on ollut "ruusurasva" eli Smith´s Rosebud Salve, ainakin Kicks myy tätä Suomessa. Myydään pienessä peltirasiassa jossa ruusujen kuvia. On kyllä vaaleanpunervaa väriltään muttei huulilla kylläkään minkään väristä (myös perheen miehet käyttävät meillä samaa tuotetta), tuoksuu ruusulle eli ei mitenkään karkkimaiselle eikä myöskään maistu liian hyvälle.

Meksikolaista papukeittoa (kidneypavuista ja ruskeista pavuista), lisukkeina krakovanmakkaraa palasina, murennettuja nachoja ja juustoraastetta. Lapsille noita nachoja vain säästeliäästi, popsisivat muuten koko pussin tietysti.

Meillä on molemmilla lapsilla P.o.P:in peruskurikset ja hyvät ovat kyllä olleet. Tarpeeksi väljät jotta mahtuvat kuoripuvun tai toppavaatteidenkin päälle, tarpeeksi napakat lenksut lahkeissa jottei kertaakaan ole vielä kumpparit hörpänneet vettä. Eikä ainakaan puolen vuoden ankarassa käytössä ole tullut viiltoja eikä reikiä.

Meillä suositaan Po.P:in ulkovaatteita kun niiden mitoitus on sopiva meidän pitkäselkäisille ja töppöjalkaisille muksuille. Monella muulla merkillä se koko, jossa lahkeet olisivat järkevän mittaiset, olisi ihan järkyttävän piukka haaroista ja hartioista. Juuri nyt kolmevuotias on pikkuisen päälle 100 cm pitkä ja käyttää vaihtelevasti 104-110 koon yläosia ja 98-104 koon alaosia. Kevääksi ostettiin kuorihousut kokoa 110 ja takki kokoa 116, oli juuri sopivasti kasvunvaraa ilman että lahkeita ja hihoja tarvitsisi ihan älyttömästi rullailla.

Meillä kolmevuotias aloitti vuodenvaihteen jälkeen taekwondon. Ryhmä on oikeasti 4-6-vuotiaille mutta kyllä tuo siellä mukana hyvin menee joskin rauhallisemmissa osuuksissa helposti lähtee haahuilemaan vähän omiaan. On liikunnallinen ja ketterä joten tykkää kun tulee vähän haastavampia juttuja. Vanhemmat seuraavat periaatteessa sivusta mutta kun itse olen saman lajin harrastaja niin välillä olen ollut ohjaajien apuna, jatkossa voisin ehkä jopa itse ruveta ohjaajaksi samaan ryhmään. On meillä harrastettu jo aiemminkin, kun olin nuoremman sisaruksen kanssa kotona niin käytiin koko porukka seurakunnan perhekerhossa ja viikonloppuisin sisarusuinnissa ja tuo esikoinen kävi vielä lisäksi muskarissa. Nykyään päiväkodin yhteydessä toimii oma muskari joten sinne ei tarvitse viedä erikseen ja uinti jäi kun ryhmän ohjaaja vaihtui ja meininki ei enää ollut niin mielekästä. Silloin tällöin käydään uimassa koko perheen voimin muuten vaan ja aika usein myös kaupungin tarjoamissa avoimissa lasten liikuntatapahtumissa.

Meille kotiutui juuri paketti jossa pojalle merirosvoteeppari (ihastui siihen heti kun näki kuvan), tytölle kissamekko (minusta se vihreä väri oli nimenomaan kiva kun vaaleanpunaista vaatetta tulee muutenkin joka suunnalta) ja tummansiniset slimmit (olisin halunnut pinkit mutta niitä ei ollut oikeaa kokoa enää). Itselle se turkoosi paita. Olisin halunnut myös raitahameen mutta oli loppunut, myyjän mukaan niitä on kuitenkin tulossa lisää ja tilaukseni pitäisi olla sitten voimassa.

Edelliseen täsmennyksenä se, että meidän muksu on siis luistellut vaan ulkojäillä eli jos luistelee hallissa niin ei tietysti tarvitse niitä villasukkia niin miettiä. Jos lapsi käy päiväkotiryhmän kanssa luistelemassa niin sanoisin kyllä että harjoitusluistimet ovat paremmat juuri sen pikalukituksen takia, päiväkodin tädit tuskin jaksavat viidentoista lapsen luikkareita kovin huolella nyörittää...

Me ehdimme vain pari kertaa kolmevuotiaan kanssa kokeilla luistelua ennen kuin tuli suojasää mutta sen verran voin vinkata että luistimen pitää olla riittävän iso jotta se solahtaa paksun villasukan kanssa helposti jalkaan. Muuten on aika tuskaa niiden pukeminen kirpakassa pakkasessa luistinradan reunalla... Meillä on Jofan harjoitusluistimet jotka ainakin tuntuivat hyviltä, niissä on pikalukitus joka on tosi näppärä tuollaisen kärsimättömän pikkumuksun kanssa, luistimet saa jalkaan ja pois ihan vilauksessa.

Jos laktoositon ruokavalio ihan selvästi auttaa, lapsi syö ja kasvaa hyvin eikä päiväkotikaan todistusta vaadi niin ei ole itse asiassa mitään tarvetta käydä lääkärissä. Jos isovanhemmat eivät muuten usko niin kyllä kolmevuotisneuvolassa voi pyytää vaikka terkkaritätiä kirjoittamaan neuvolakorttiin että laktoositon ruoka, jos jotain mustaa valkoisella välttämättä tarvitsee. Hylan sopivuutta voi testailla itse sitten jossain vaiheessa kun ensin on jonkin aikaa menty täysin laktoosittomilla. Luonnollisesti jos mahavaivat jatkuvat tarkasti laktoosittomallakin ruokavaliollla tai lapsi kasvaa huonosti niin pitää se keliakiakin poissulkea mutta geenitesti ei tuossa tilanteessa periaatteessa tuo mitään lisäarvoa.

Tuota ikäluokkaa oleva kummipoika toivoi ainakin edelleen Legoja, jotain niitä hienoja Technic-settejä joista voi rakentaa kaikenlaisia moottoroituja härveleitä. Maksavat pienen omaisuuden mutta sovittiin että kerätään isompi porukka ja annetaan kimppalahjana sellainen.

Sivustaseuraaja huutelee sen verran täällä että painoarviohan perustuu pään ja vartalon ympärysmittoihin sekä reisiluumittaan jotka myös ovat ne kriittiset mitat vauvan mahtumiselle ulos. Jos kuitenkin vauva on ruumiinrakenteeltaan kovin pitkäselkäinen ja hoikka niin painoarvio voi olla reilustikin alakanttiin - mutta tällä ei toisaalta ole taas sitten olennaista vaikutusta itse synnytystapahtumaan koska pää ja hartiat ne ovat mistä ottaa kiinni jos jostain. Eli sen suhteen ei tarvitse kamalasti pelästyä sitä että painoarvio voi heittää noinkin paljon.

Meidän lasten päiväkodissa on kiisseliä ehkä kerran kahdessa viikossa ja se on yleensä joko mustikkakiisseliä (jossa on kyllä ihan oikeita mustikoita) tai maitokiisseliä jonka kanssa on sitten tuoreita marjoja. Jonkun kerran on ollut suklaakiisseliä jota meidän poika ei suostu syömään kun ei pidä suklaasta oikein muutenkaan. Usein on tummaa leipää tai hapankorppua päällisillä ja joskus sitä pannariakin (joka minusta on oikein hyvä välipala kun sen kanssa on marjasosetta - eihän siinä ole sokeria kuin hiukan).

Meidän päiväkotiin saa viedä synttäritarjottavia (suosituksena on että vain yhtä lajia ja mielummin keksiä, pullaa tai jäätelöä kuin karkkia) enkä minä osaa sitä ongelmana pitää. Tosin kyseessä on pienehkö yksityinen pk joten ei niitä herkkupäiviä nyt vuoteen älyttömän monta mahdukaan jos ryhmässä on se 20 lasta. Muuten päiväkodissa ei jälkiruokaa syödä eli jos joku tuo synttäriherkkua niin se syödään sitten ruoan päälle jälkkäriksi. Välipala voi taas sitten tietysti olla jotain makeaakin kuten kiisseliä tai pannukakkua muttei kuitenkaan sentään jäätelöä eikä yleensä edes sokerijugurttia vaan jotain omaa sekoitusta jossa on maustamatonta jugurttia ja marjoja tai banaania.

Kurukulla: eikö vauva ole siis saanut edes rotarokotetta? Miksi ei?

Lämpimän ruoan joukossa meillä on aina tosi paljon kasviksia ja niitä poika syö ongelmitta (vähän pienempänä piti ruokaa välillä hurauttaa sauvasekottimella mössömmäksi jottei muksu äkännyt sen sisältävän esim. kokonaisia herneitä), tuoreet ovat aina uponneet nihkeämmin. Vuosikkaana ei kelvannut oikeastaan kuin tomaatti, kaksivuotiaana saatiin ohjelmistoon kurkku ja paprika ja nyt lähempänä kolmea kelpaavat jo jääsalaatti ja rucola. Tillinvarsiin, herneenvarsiin jne. ei koske edelleenkään. Vauvasta saakka on tykännyt tuoreista mansikoita ja vadelmista, muita marjoja on sitten uponnut kiisselinä, smoothiena tai marjarahkana. Hedelmistä soseena on kelvannut melkein mikä vain mutta tuoreista taaskin lähinnä omena, päärynä, banaani ja rypäleet. Sitruksia ja ananasta ei syö oikein vieläkään, etelänmatkalla oppi juomaan tuorepuristettua appelsiinimehua mutta purkkituote ei kelpaa edelleenkään.

Tänään ruokalistalla savustettua kampelaa, perunamuusia (pakasteesta kun kaupasta ei vielä saa hyviä muusipottuja) ja tartarkastiketta + pakolliset tuoreet kasvikset tietty (piti keittää vihreitä papujakin mutta pääsi unohtumaan). Taapero santsasi kahdesti ja silti mieli vielä äidin lautaselta tähteitä.

Kesäkurpitsasosekeittoa johon laitoin ruskistettua pekoni-sipulisilppua, tavallista ja keltaista kesäkurpitsaa, kasvislientä ja Koskenlaskijaa. Taapero suhtautui hiukan epäluuloisesti mutta söi. Eilen syötiin kylmää kurkkukeittoa ja minibratwursteja salaatin kera, toissapäivänä broilerifajitaksia (pojalle ilman salsakastiketta).

Kukkakuosi on kiva mutten osaa kuvitella itse sitä käyttäväni. Sen sijaan mustaa puseroa voisin harkita itselle ja keltaista poliisiautopaitaa pojalle.

Meillä on sekä tyttö että poika joten aika paljon pyrin ostamaan unisex-vaatetta, nimenomaan Me&I, P.o.P ja Villervalla ovat tässä suhteessa osoittautuneet hyviksi ja kaikilla kolmella on myös facessa omat kirppiksensä joista sekä löytää edullisesti uutta käytettyä että pääsee eroon omista vanhoista. Tosin monet vaatteet ovat sellaisia aarteita etten tiedä raatsinko ylipäätään myydä... Meillä kyllä poika on aina ollut niin "äijä" ettei ikinä ole tytöksi luultu vaikka olisi mitä päällä, ja tyttö samaten on ihan yhtä tyttömäinen mielestäni vaikka olisiki veljen autopaita päällä Mitenkään väen väkisin en ole yrittänyt lapsia sukupuolineutraalisti pukea, pidänpähän vain itse niitä vaaleanpunaisia mekkoja ja sinimustia poikien collegeja mahdottoman tylsinä. Meidän pojalle myös sopivat kirkkaat värit paljon paremmin kuin musta ja sininen eli vaatekaapista löytyy limenvihreää, oranssia, punaista ja turkoosia. Toki auton, kaivurin yms. kuvilla varustettuna jos mahdollista koska poika niitä fanittaa Äsken kyllä lähti juuri tilaukseen Villervallan pinkkiraidallinen pusero kun tilasin siskolle bodyn samassa värissä ja poika haikaili ettei miksei hän saa niin nätin väristä paitaa. Ko. puserossa on mustat tereet ja vihreä tähti edessä joten ei tosiaankaan ole mikään liian hempeä pojalle mielestäni.

Meidän lapsemme olivat juuri isoisoisänsä, minun isoisäni hautajaisissa. Ikää lapsilla 8 kk ja 2v8kk. Esikoinen oli nähnyt isoukkinsa vain pari kertaa, huonokuntoisena hoitokodissa, joten ei osannut kaivata mitenkään. Selitimme että isoukki oli vanha ja sairas ja nyt hän on taivaassa isoisoäidin luona eikä ole enää kipeä mutta taivaasta ei pääse enää takaisin kun sinne on kerran mennyt ja siksi äidillä on ikävä kun ei enää koskaan näe isoukkia. Poika mietiskeli tätä ja jonkin verran kyseli tyyliin miksi sieltä taivaasta ei pääse takaisin ja missä se on. Sattui myös niin että pojan pari vuotta vanhemmat leikkikaverit olivat myös menossa hautajaisiin samaan aikaan, ei niin kovin läheinen sukulainen heilläkin kyseessä, ja jonkin verran sitten yhdessä tästä juttelivat. Eniten taisi kyllä olla pinnalla se, millaisia uusia vaatteita hautajaisiin laitetaan ja onko siellä kakkua... Itse en mitenkään näkyvästi surrut koko tapahtumaa koska isoukkini tosiaan oli ollut jo pitkään hyvin heikossa kunnossa, puhumaton ja muistamaton joten kuolema oli enemmän kuin odotettu. Itse tilaisuus meni suorastaan yllättävän hyvin. Esikoisella oli ihan musta puku kun sellainen serkkujen peruja sopivasti löytyi, muuten olisin todennäköisesti laittanut vain valkoisen paidan ja suorat housut. Nyt oli sitten mustaa kravattia ja nahkakenkiä myöten täysi juhlapuku josta poika oli kovin ylpeä. Vauvalla oli mustavalkoinen mekko ja valkoiset sandaalit. Kirkossa lapset olivat ihan hiljaa, olin kyllä varannut rusinoita yms. vippaskonsteja mutta kun poika pääsi istumaan kummitätinsä viereen niin oli siitä niin mielissään ettei ruvennut venkoilemaan. Vauva taas syötettiin ja nukutettiin ennen tilaisuutta joten hän oli rauhallinen ja tyytyväinen ja seuraili mielenkiinnolla tapahtumia. Ainoastaan alkumusiikin aikana vähän hihkui kun tykkää musiikista ja selkeästi yritti laulaa mukana Haudalla mies jäi lasten kanssa vähän loitommas kun minä kävin laskemassa kukat isäni kanssa. Muistotilaisuus pidettiin seurakuntatalolla ja siellä oli kerhohuone johon poika pääsi sitten leikkimään ja viihtyi koko tilaisuuden ajan, vauva nukkui rattaissa päikkärit.

Meillä tuntuu olevan aika erilainen tilanne kuin useimmilla, kun ilmeisesti monet lapset jättävät vaipan ns. kertalaakista kun oppivat käymään potalla. Meillä 2v9kk poika on osannut potalla käydä jo pitkään ja nyt haluaa käydä pytyllä jonne kiipeääkin itse. Silti kastelee aina kalsarit viimeistään parin tunnin sisällä jos ne jalkaan laitetaan. Kumma kyllä, kokonaan paljain pyllyin ollessaan ei koskaan pissi lattialle/matolle vaan menee ajoissa vessaan mutta ilmeisesti kalsarit tuntuvat jalassa niin samalta kuin vaippa ettei muista niillä olevan eroa. Olemme kyllä yrittäneet muistuttaa tiheään potalla käynnistä ja poika käykin oma-aloitteisesti potalla aina aamuisin, ruoan jälkeen ja iltapesun yhteydessä ja aika usein muutenkin - kakka tulee itse asiassa vaippaan enää aniharvoin. Myös esimerkiksi automatkoilla tai kaupungilla kertoo kyllä kun hätä iskee. Leikkiessä ja ulkoillessa ilmeisesti poika ei yksinkertaisesti kuitenkaan viitsi keskeyttää touhujaan pikkuhädän takia vaan liruttelee sitten ihan tietoisesti vaippaan.