jonsku84

Jäsen
  • Content count

    14
  • Joined

  • Last visited

About jonsku84

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kannattaa soittaa neuvolaan ja kysyä asiaa. Minulla oli raskauden ajan aika voimakas, limainen valkovuoto, ihan harmitonta oli... Limatulppa kun irtos ( rv 39+1) niin se oli aavistuksen verran veren sekaista... tai siinä oli jotain veri viiruja... mut ota yhteys ihan varmuuden vuoksi.
  2. Mul on edelleen haamupotkuja ja poika on jo 1,6 vuotta... Tuntuu tosiaan vauvan hennoilta potkuilta ala mahalla ja niitä on ollut koko ajan.
  3. No niin... maanantaina kävin jälkitarkastuksessa. KAikki oli keskenmenosta kohdallaan, kohtu tyhjentynyt täysin ja hcg hyvin laskenut, oli enään 6. Mutta... kamalinta tässä nyt on, ettei voida aloittaa uuden yrittämistä, koska minun täytyy aloittaa pillerit munasarjoista löytyneiden kystien hoitoon... ainakin 4 kk ja sit kontrolli ja voi olla mahd. että jatkuu jos ei ole hävinneet/pienentyneet. Olen kuitenkin niiiiiin iloinen, että olen saanut yhden rakkaan pikkupojan, vaikkei koskaan sisaruksia tulisikaan, mutta toivotaan parasta, että niitäkin vielä tulisi, ainakin se yksi Onko muilla ollut kystia munasarjoissa? hoidot? kivut?
  4. Ei tehty epparia. Muutama tikki tuli ku repesi hieman. Alkuun tottakai hieman kipeä, mut ei paha. vassassa käynnit pelotti alkuun ku kirveli jonkin verran ,mut parissa viikossa alkoi kipu hävitä. Ilkeä tunne jäi kuitenkin useaksi viikoksi. Tuntui kun alapää olisi "tippumassa" eli jonkin sortin kiristystä ja painetta tikit aiheutti. Mut todella hyvin parani kaikki. Meilläpäin ei epparia tehdä helposti ku repeämät paranevat paremmin.
  5. yöllä irtos limatulppa, alkoi suoraan supistukset ja poika syntyi saman vuorokauden aikana rv 39+1
  6. Itselläni tuli selvä ponnistamisen tarve... Luulin ensin että minulla on kakkahätä ja pääsin kätilön avuksi, mutta kätilö ei päästänyt vessaan vaan sanoi että voin ponnistaa, kohdunsuu täysin auki.. Aina ku tuli supistus niin pakko oli ponnistaa. helposti vauva syntyi 10 min. ponnistelujen jälkeen.. Tulipas ponnisteluja ponnistelujen perään, mut näin se vaan meni
  7. Itselläni painoarvio tehtiin rv 36 ja vauva oli silloin 2700g. Lääkäri sanoi että jos kuukausi menee ennen kuin syntyy ja kilo kuukauteen tulee painoo. Meni todella nappiin. Poika syntyi rv 39+1 ja paino 3670g.. et todella hyvin arviotu
  8. Itsellä tällasia ennakko juttuja ennen synnytystä oli... - vatsa aivan löysällä ( tyhjeni lähes kokonaan päivää ennen synnytystä) - limatulppa irtos ja sit alkoi synnytys supparit Muuta merkille pantavaa en kyl muista...
  9. Esikoisen syntymä kesti 13h 45 min ja ponnistus 10 min.
  10. Halusin ja sain epiduraalin. MInulle oli mahtava kokemus, vei todella kivut pois. Ennen synnytystä jo olin päättänyt kivunlievityksestä, muuta en edes ajatellut ensisynnyttäjänä.
  11. Laitetaampas tännekin vastausta ku vauhtiin pääsin Limatulppa irtosi rv 39+1 ja siitä se sit oli menoa.. synnytys supistukset alkoi välittömästi. Oli iso klontti limaa ja veri viiruja. Tunsin kun alkoi valumaan ulos. Vielä jälkeen valutteli limaaa jonkin verran.
  12. Rakkaan poikani syntymä rv 39+1 oli 29.11.07 klo 23.55 kun tein palapeliä kaikessa rauhassa ja lähdin pissalle. Tunsin kun jotain alkoi valumaan ja sehän oli limatulppa. Soitin synnäriin että mitäs nyt ku se lähti, niin sanoivat ettei yleensä synny ku n. kolmen vuorokauden sisään. No samassa alkoi supistella ja supistuksia jatkui suht tiheään tahtiin. Menin nukkumaan, tietenkin mielessä että josko sittenkin... Yöllä supistukset voimistui, mutta pystyin kuitenkin todella hyvin lievittää kipua lämpimässä suihkussa.. siitä oli muuten todella apua Ravasin tosiaan sängyn ja suihkun väliä tämän yön ja vielä aamunkin. Aamulla sit jossain 5 kieppellä alkoi supparit olla jo n. 10 min. välein välillä, mutta en vielä viitsinyt miestäni herättää, ku ei se sieltä niin nopsaa synny kuiteskaan. klo 11 meidät kirjattin synnärille ja siellä sit supistus käyriä katteleen ja tutkimukisa. kohdun suu oli jo mennessä 4 cm auki. Kätilö kokeili mahaani ja sanoi että taitaa olla iso vauva syntymässä.. siinä tuli ajatus että hui! Synnytys saliin päästiin jossain klo 13 maissa ja sit oli kuitenkin jo suht kipeitä supistukset, että sain epiduraali. Sitten aukesi taivas... se oli kyl sellainen, että suosittelen lämpimästä kokeilemaan.. minulta vei kivut kaikki pois. Kohdun suu jatkoi hyvin aukenemistaan ja kätilö epäili että lapsi on syntynyt 17 mennessä, mut niin ei kuitenkaan käynyt. Kohdun suu jumittui 9 cm, eikä millään enää auennut,vaikka kalvot oli jo puhkaistu n. tunti taakseppäin. laitettiin avuksi tippaa, mut ei sekään auttanut. Paikalle tuli lääkäri ja totesi että taytyy sektota ruveta suunnittelee, jos ei pikuhiljaa rupee tapahtuu... No sit alkoi tapahtua... tuli aivan jumalaton oikean lonkan särky ja tuli tunne et pitää päästä vessaan. sanoin miehelleni että hae kätilö.. Kätilö katsoi että paikat täysin auki ja voin alkaa ponnistella... lääkärin sektio pelottelut taisi auttaa Ponnistus sujui ongelmitta ja kestoltaan vain 10 min. 30.11.07 kello 18.55 Syntyi ihana poikamme, 3670g ja 50 cm, apgarit 10-10-10... kaikki sujui erittäin hienosti ja sain pikkukullan heti syliini. Siinä sitä riitti ihastelemista ja ihmettelemistä, että tässäkö se kauan odotettu paketti nyt on. Olo oli mahtava ja virkeä. Synnytyksen kestoksi on merkattu 13h 45min. Vauva lähti isin ja kätilön kans pesulle ja muihin hommiin ja äiti jäi hieman paikkailtavaksi. Tikkaus ei sattunut yhtään, ei tuulut paljon repeämiä. Sitten äiti suihkuun ja isi ja pikkuukkeli jatkoi tutustumista keskenään. Kummissaan olin kyllä siitä veri määrästää mitä minusta vuoti, mut sehän kuuluu asiaan. Sitten puhtaana oli ihana juoda varpajaiskahvit ja syödä tuoreita sämpylöitä ja ihastella rakastamme.. Osastolle pääsin noin 22.00 ja itse reippaana tyttönä kävelin. Vastassa oli ystäväni, joka sattui olemaan yö vuorossa. Päivä oli mahtava ja unohtumaton ja nyt vain ilolla muistelee hetkiä, mitä tapahtui. Ensisynnyttäjänä voin sanoa, että mitään ei jäänyt hampaankoloon... ei edes hetken kova lonkkasärky joka oli koko synnytyksen kovin kipu. Itse paljon lueskelin synnytys kertomuksia ja niissä oli paljon myös pahoja, mutta tässä teille, jotka nyt luette näitä, niin positiivinen kertomus. Totta se on kaikilla niin erilaista, mutta jospa tässä olisi positiivinen kokemus luettavana... sitä se todella oli!
  13. kerrompas itsekkin erittäin positiivisesta synnytyksestä - supistukset ei läheskään niin kipeitä ku luulin - epiduraali ei sattunut yhtään - ponnistus sujui ongelmitta ja helposti, kesto vain 10 min (ensisynnyttäjä) ei sattunut kipeetä - tikkaus ei sattunut yhtään - synnytyksen jälkeen olo erittäin virkeä ja iloinen - alapää hellä, mutta ei kovin kipeä - koko synnytys oli niin ihana kokemus, jota en todella unohda koskaan
  14. Moikka! Täältä löytyy myös yksi tuulimuna raskauden kokenut. ELikkäs tarinani on tämmönen... Plussasin ku menkat pari päivää myöhässä. testissä eritäin tumma viiva. No ihanaa! pikku-kakkonen olisi oikein tervetullut ja odotettu perheeseen. Alkuun jo koin aikamoisia alamaha ja selkä kipua, jonka vuoksi kävin tk:n lääkärillä, ei ultrannut, ei mitään. Laittoi verikokeisiin omasta pyynnöstä lähetteen. Raskaus hormooni oli viikolla 5+3 jotain 2100. ihan hyvältä kuulosti. varasin ajan terveystalolle yksityiselle ultraan. viikkoja silloin 6+1 ja ei löytänyt sikiöö eikä ruskuaispussia. varasin uuteen ultraan ajan, jotta varmistetaan että oliko viikot paikkaansa pitävät.. samana aamuna alkoi pienen pientä vuotoa, vain että paperrin jäi pieni viiru.. kesti kaks päivää,sit alkoi jo rusehtava vuoto ja paripäivää meni kuunes alkoi erittäin voimakkaat kivut ja kova vuoto.. tuli isoja hyytymiä n. parin tunnin ajan ja rauhoittui menkkamaiseksi vuodoksi. KEskenmenosta nyt 4 päivää ja välillä vaikuttaa että vuoto taas yltyy ja edelleen sattuu aikaajoin mahaan.. minkälaisia teillä on ollut noi jälki supparit? kuin kauan kestäny? itse mene jälkitarkastukseen viikonpäästä, en perunut sitä ultraa mikä oli varatuna... pakko saada varmuus että onko kaikki niin kuin pitää... Itsellä yksi varhainen keskenmeno ennen esikoisen odottamista viikolla 5+, sit erittäin helppo ja mutkaton raskaus ja synnytys ja nyt tämä tuulimuna rv 6+5. Tässä tunsin jo alusta asti etei kaikki ole hyvin.. se vaan joku vaisto minssa sanoi... sanoin miehellenikin, että on outoo ku ei ole mitään raskaus oireita, vaan mahakipua jo alusta alkaen, eikä ollut tunne sellainen että olisin raskaana... outoa, mutta totta. Tässä tämmönen tarina kanssa ihmisille, ette todella ole ainoita km:n kokeneita.. voimahaleja kaikille!