Poplar

Voimia kaikille odotukseen, pelkoihin, turhautumiseen ja jaksamiseen! Jännä miten tuo karenssiaika vaihtelee. Minä sain aikanani sen puolen vuoden kiellon päälle ilman mitään erityisehkäisyä tai seurantaa. Varmaankin nuo hcg-pitoisuudet ja invasiivisuus vaikuttavat myös karenssiajan määrittelyyn. Omasta jatkostani sen verran, että tulin karessiaikana uudelleen raskaaksi. Ultria oli alkuun tiheään ja hcg:tä seurattiin myös usein. Nt- ultrassa sitten todettiin kkm, joka päätyi kaavintaan ja patologin tutkittavaksi. Molaan viittaavaa ei ollut, samoin hcg lähti hyvin laskuun. Nyt olen uudelleen raskaana. Tällä kertaa olen ollut myös erityisseurannassa tuon kkm- & molataustan vuoksi,ultrien kautta lähinnä. Molaa ei tällä kertaa tullut, sen sijaan olen ollut nyt viikon verran vuodelevossa kotona lyhyen kohdunkaulan ja suuren ennenaikaisen synnytysriskin vuoksi. On tämä raskautuminen ja odottaminen vaan hankalaa.....

Täällä saldo on nyt neljä raskautta, joista kaksi ovat olleet keskeytyneitä keskenmenoja, yksi rypäleraskaus ja yksi lapsi syliin asti koeputkihoidon avulla.

En tiedä tuosta lonkkaluksaation todennäköisyydestä, mutta minulla poika kiepsahti asentoonsa helmikuun puolessa välissä ja syntyi toukokuun alussa. Oli siis samassa asennossa miltei kolme kuukautta, perätila todettiin vasta noin kuukautta ennen syntymää. Lonkkia seurattiin sairaalassa päivittäin (viikon oli osastolla) ja lähtö venyi vielä päivällä pidempään kun lääkäri halusi saada erikoislääkärin mielipiteen, kun arveli että toinen lonkka hieman narisee. Erikoislääkäri kuitenkin päästi pojan kotiin ja lonkkaa tarkasteltiin seuraavan kerran neuvolassa ekalla lääkärineuvolakerralla. Kunnossa oli. Aika pitkään poika piti jalkojaan samassa asennossa kuin mitä vatsassa oli ollut, mutta mitään muuta vaikutusta en pitkään istumisesta ole huomannut. 5 kuukauden ikäisenä käytiin vielä fysioterapeutilla varmuuden vuoksi, se on ihan hyvä juttu tehdä jos lonkkien tila mietityttää.

^ Sieltä olen vähän lukenut juttuja ja keskustelu vaikuttaakin aktiiviselta. Kiva kuulla Lionne, että selvisit helpomman kautta. Tämä kun voi pahimmillaan olla aikas rajukin juttu. Itse pääsin jo siirtymään kuukausittaisiin verikokeisiin ja puolen vuoden raskauskielto on siis jo meneillään. Kolmessa viikossa kaavinnan jälkeen tipahti tuo hcg jo alle raja-arvon. Se on tosi hyvä juttu, sitä kun ehti jo pelätä kaikkea kamalaa ja hermoilla sitä, että kauanko aikaa tähän tulee kulumaan. Tosin, onhan ne kamaluudet vieläkin mahdollisia, mutta tähän asti on kaikki niin hyvin, kun nyt voi olla.

Nostelen tätä ketjua. Itsellä todettiin rypäleraskaus viime viikolla ja huomenna menen lisätutkimuksiin. Löytyyköhän tältä foorumilta kohtalotovereita tai jo sairaudesta selvinneitä? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.

Inna: oireidesi perusteella ja varsinkin tuon sukurasitteen kautta ottaisin ehdottomasti asian esille lääkärin kanssa! Varmasti eri lääkärit suhtautuvat asiaan eri lailla, mutta ei siinä mitään menetäkään. Lääke on halpa eikä aiheuta sivuvaikutuksia, joten sen ottaminen on helppoa. Lääke saattaa vaikuttaa nopeastikin, mutta arvojen muutokset ovat aina kuitenkin yksilöllisiä. Mulla todettiin omat arvot aikanaan normirajojen ylärajalle myös ja lapsettomuuslääkäri itse otti puheeksi lääkityksen ja kilpirauhasarvojen merkityksen lapsettomuudelle. Omassa suvussa vajaatoimintaa myös löytyy, joten vaikka varsinaista vajaatoimintaa ei mulla silloin todettukaan, lääkäri oli ehdottomasti lääkityksen kannalla. Aloitin lääkityksen elokuussa ja seuraavan vuoden alkukeväällä arvot olivat jo alarajoilla ja lääkäri oli niihin tyytyväinen. Elokuussa tehdystä IVF:stä sain plussan ja nyt poika täyttää 11 kk. En tiedä lopulta, miten iso merkitys tuolla kilpparilääkityksellä raskautumiseen oli (samoihin aikoihin kun oli käytössä hoitoihin kuuluvat lääkkeet ja lisäksi parempi ruokavalio, vitamiinilisät sekä greippimehu), mutta itse uskon sen olleen ratkaisevana tekijänä vuosien yrittämisen ja hoitojen aikana.

Mä otin äitiysfarkut käyttöön jo toissaviikolla, nyt siis menossa 8. raskausviikko. Ne on vaan niin paljon mukavammat jalassa.

Minulla on ollut käytössä jo vuosien ajan luonnonmukainen kosmetiikka; meikeissä, ihon puhdistusaineissa, rasvoissa. Ainoa, mistä en ole löytänyt vielä hyvää ja itselle sopivaa tuotetta, on shampoo ja hoitoaine. Pyykinpesuaineet, samoin kuin suihkusaippua, käsisaippuat ja pesuaineet on myös ekosertifioituja. Pojalle käytettävät rasvat ja saippuat on kaikki luomutuotteita, niistä en kyllä tingi yhtään. Edellisessä raskaudessa en värjännyt hiuksia ollenkaan, mutta nyt tässä nykyisessä taidan kuitenkin niin tehdä raitojen osalta. Kemikaalikuormitusta tulee niin paljon ja joka puolelta, että itsellä on parempi mieli, kun koittaa sitä edes vähän hillitä. Enemmän pitäisi vielä opetella käyttämään esim. kodin siivouksessa ihan perusaineita kuten soodaa, etikkaa, mäntysaippuaa jne... Universal Stone on ollut tosi hyvä ostos, sillä saa aikas lailla kattavasti kodin pintoja puhdistettua.

1. Minkä sairaanhoitopiirin synnytyssairaalassa synnytit ja minä vuonna? TAYS, 2011 2. Oma ikäsi lapsen syntyessä? 33 3. Saiko vauva lisämaitona korviketta jo synnytyssairaalassa? Jos sai, minkä merkkistä tuotetta? Ei saanut. Sairaalassa annettiin luovutettua rintamaitoa sekä omaa rintamaitoa pumpattuna. 4. Minkälaisin perustein valitsit lapsellesi äidinmaidonkorviketuotteen? Mitkä tekijät vaikuttivat valintaan? Meillä mies kotiutui sairaalasta vauvan kanssa kotiin ja minä jäin vielä osastolle. Korvikkeena hän alkoi käyttämään Tuttelia. Se taisi olla tutuin merkki aloittelevalle isälle. Tuo korvike on sopinut vauvalle ihan hyvin, joten sen käyttöä ollaan jatkettu ja jatketaankin ellei muutosta tule. 5. Koitko valinnan helppona/haastavana? Miksi? Korvikemaidon käyttö oli meillä ainut vaihtoehto. Olin itse sairaalassa pitkään ja oman kotiutumisen jälkeen rintamaidon antaminen oli mahdotonta kovien lääkekuurien vuoksi pitkään aikaan. Kun kuurit lopulta loppuivat, ei imetys enää lähtenyt kunnolla käyntiin. Vauva oppi jo sairaalassa syömään pullosta ollessaan lastenosastolla, joten sen kanssa ei ollut vaikeuksia. Korvikemerkin valinnassa ei varmaankaan ollut vaikeuksia. 6. Mistä sait pulloruokintaa koskevia ohjeistuksia ja neuvoja? Olivatko ohjeet riittäviä? Sairaalasta ja neuvolasta. Ei kovin paljoa asiasta ole kaikenkaikkiaan keskusteltu, mutta en ole kokenut siihen tarvettakaan. Nyt kun ollaan siirrytty kiinteisiin, on aihe ollut enemmän neuvolassa keskustelussa.

Pikkurinsessa: Pohjantähti korvaa erityisvalmisteet, samoin allergiaan liittyvät rasvat. Kilpailutin vakuutukset marras-joulukuussa ja selvittelin noita vakuutusehtoja, hintoja ja kattavuuksia aikas lailla. Se on kamala suo, mutta kannattaa tehdä! Vakuutuksissa on aikas lailla eroja juuri niiden laajuuteen liittyen, joten kannattaa miettiä, millaisiin asioihin haluaa vakuutusta ja mitkä seikat ovat toisarvoisia. Me päädyttiin lopulta Pohjantähteen, vaikka se selvästi kallein onkin. Päätöstä puolsi lapsen vakuutuksen laajuus, korvaussummien määrittely sairauskohtaisesti (ei vakuutuskausikohtaisesti), itse määriteltävät omavastuut ja erittäin loistava asiakaspalvelu. Laitoin tarjouspyynnön/kyselyn netistä vakuutusyhtiölle ja seuraavana päivän jo otettiin yhteyttä. Sain lapsen vakuutusta varten täytettävän äidin terveyskartoituskyselyn sähköpostiin, täytin sen ja skannasin takaisin ja jo seuraavana päivänä tuli päätös vakuutuksesta yhteyshenkilöltä takaisin. Varattiin aika konttorille ja käytiin siellä kaikki vakuutukset läpi. Päädyttiin lopulta siirtämään kaikki vakuutukset Pohjantähdelle. Kilpailutuksessa oli siis mukana Pohjantähden lisäksi Pohjola, Tapiola, Lähivakuutus, If, Fennia ja Aktia.

Onnea plussanneille Ihanaa kuulla, että "tälläkin iällä" vielä onnistuu helposti! Meillä on ollut pidempi taival ja nyt on menossa rv 21 koeputkihedelmöityksen avulla aikaan saatuna raskautena. Yritystä ehti tulla miltei neljän vuoden ajalta, joten kaikenlaisia kikkoja on tullut kokeiltua. Suosittelen noita ovistikkuja, varsinkin silloin jos oman kropan tunteminen ei ole hallussa. Toinen hyvä keino oman kropan tuntemiseen on aamulämpöjen mittailu. Samoin kannustan aloittamaan yrittämisen mahdollisimman rennolla otteella. Ajoituksella on merkitystä, samoin tupakanpoltolla, ruokavaliolla ja ylipainolla, joten niihin kannattaa kiinnittää huomiota jo silloin kun yrittämistä lähtee miettimään. Yrittämisestä voi aikaansaada aikamoisen stressin, joka pahimmillaan voi täyttää koko elämän, joten kannattaa aloittaa lempeällä otteella. Uskon, että stressi on ollut yksi vahvimmista vaikuttajista omassa raskautumisessa, kaikki konstit sen välttämiseksi kannattaa ehdottomasti toteuttaa.

Ihan tarkalleen en osaa sanoa, mutta parhaalla arviolla laskien oli 44. yrityskerta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vastasin, että pitkiä aikoja. Tein plussatestin rv 4+2 ja siitä kuuden päivän päästä jäin sairaslomalle, joka kokonaisuudessaan kestää nyt äitiysloman alkuun saakka. Sairasloman syynä on työuupumus ja siitä johtuva masennus väsymyksineen. Sairasloma myönnettiin kolmessa osassa; ensin noin 2,5 viikkoa, sitten kolme kuukautta vuoden loppuun ja nyt jatkoksi reilu kolme kuukautta äippälomaan saakka. Töissä ehdin olemaan plussan jälkeen neljä päivää. Todennäköisesti minulle olisi jonkin verran tullut sairaslomaa raskauden vuoksi ensimmäisen kolmanneksen aikana. Kärsin ajoittain pahoista vuodoista hematooman vuoksi ja olin vuodelevossa, joten en siinä kunnossa olisi töissä voinut olla.

Poika pitäisi taulukon mukaan tulla. Miehellä on alusta asti ollut vahva poikaolo. Minulla ei oikeastaan ole vielä tullut oloa suuntaan tai toiseen. Tosin, näin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa unta vauvasta ja unessa vauva oli poika. Katsotaan, selviäisikö rakenneultrassa

Muutama viikko sitten saatiin "muodostettua" vauvalle varsinainen työnimi. Aluksi puhuttiin vaan Pikkuisesta. Jossain vaiheessa nimitettiin Jäynäksi, kun laskettu aika on Vapun lähistöllä ja mies on ikiteekkari ja minä siis ensi vappuna virallinen vappupallo. Ja Tampereella kun asutaan, niin Vappujäynät ovat täällä osa vapun perinteitä. Välillä kaveri kulki jo nimellä mini-pena. Muutama viikko sitten leikittiin netistä löytyvällä nimigeneraattorilla ja törmättiin hauskaan, monta naurua kirvoittaneeseen nimeen, josta on nyt sitten tullut pikkuiselle nimi. Meillä odotetaan Arhippaa.