Pihlawa

Mulla vähän sama. Oon myös ainut lapsi ja oma perherauha on tärkeää, mutta enemmän asiaan vaikuttaa se, etten oikeen osaa kuvitella koskaan luottavani lastani mieheni isän hoivaan, saati edes normaaliin kanssakäymiseen appeni ja lapseni välillä.. Anoppini on onneksi maailman paras ja hänen uusi miehensä myöskin ihana ja ihan isoisäainesta. Meillä vaikeuksia appeni kanssa, myös vanhemmillani on vaikeuksia appeni kanssa (appeni aiheuttamia, en viitsi retostella tässä enempää..) Kaikki nämä mietityttää, koska lapsemme tulee sitomaan toisiaan karttavat ihmiset tiiviimmin yhteen. Kaikki syntymäpäivät, ristiäisistä puhumattakaan! Jännittää, miten asiat järjestyy.

Sellasta vielä, että munanjohtimen nimi kun on "tuba.." jotain, niin jossain ketjussa siitä puhuttiin "tuuba"-nimellä. Mutta melkein sama siis jo löytyy tosta listasta.

Mikä lääkitys sulla, Molly, oli? Mulla on kanssa paniikkihäiriötausta ja edelleen miniannostuslääkitys Cipralex-lääkettä. Laakson sairaalassa sanottiin, ettei kys.lääkitys ole este yritykselle eikä haitaksi vauvalle. Siksi vaan kysyn, kun ajattelin, että voisit ehkä säkin tarpeen tullen kokeilla Cipralexia, jos sun oma lääkitys ei sovi. Mutta toisaalta.. lääkityksen sopivuudesta viis, koska jos sun olo huononee, niin varmaan silloin on helpompaa ilman raskauden tuomia hormonimyrskyjä.. Toi jaksaminen juuri menneiden tapahtumien valossa muakin vähän mietityttää, mutta toisaalta selvisin vaikeasta masennuksesta ja sain paniikkihäröt aisoihin, niin enköhän jaksa raskauden ja sen tuoman elämänmuutoksenkin.

Vitsit! Tää on ihan loistava lista!! Kiitos, te ahkerat konkarit, jotka ootte näitä keränny. Mahtavaa!

Tervetuloa, Molly! ON: Mulla on ilmennyt lisää toive-oireita , hirvee väsymys kaiken aikaa, lievä heikotus ja kuvotus. Lisäksi siis se aiemmin mainittu "ehkä-kiinnittymisvuoto" ja tänään vielä nippaili vähän vatsan alaosasta. En nyt kyllä yhtään tiedä, mitä ajatella, kuukautisiin vielä 10 vrk. Yritän kovasti muistaa, ettei vielä kannata testata, koska eihän se vielä kai näkyis. Vai näkyiskö?! Oon ihan hermoraunio, kun toisaalta yritän muistaa, ettei raskautuminen ole ainut mahdollinen syy mun oireisiin.. Mutta kun haluisin niin kovasti, että tää ois totta.

^Onnittelu, Serriina! On tosi hienoa, että huomasit jo opiskeluaikana, ettei ala ollut oikea, ja teit noin rohkean päätöksen! Itselläni alan vaihto ja opiskelun keskeyttäminen oli hirveen pitkä prosessi, kesti kauan ja meni aikaa hukkaan. Nyt uutta alaa opiskelen ja tuntuu tosi oikeelta. Myös vauva haaveena, eikä ole enää mullakaan tavoitteena valmistua ennen vauvaa

Mun mielestä kaikki tuollainen ajattelu kuuluu vauvakuumeeseen. Että pohditaan ja haaveillaan ja pelätään että petytää. Totta kai sä olet oikeutettu lapseen, jos sellainen onni kohdallesi osuu, Luna! Varmasti jokaisella odottajalla tai haaveilijalla on jokin mielipide tytöistä ja pojista, että kumpaa tuntee/toivoo odottavansa tai kumman kanssa olisi helpompaa. Silti jokainen on varmasti, ainakin näillä kuumeilupalstoilla, isommassa mittakaavassa sitä mieltä, että tulisi kumpi tahansa, kunhan saisi lapsen. Ainakin itse haluaisin ihan älyttömän kovasti tulla raskaaksi ja saada LAPSEN. Kuitenkin unissa lapsi on yleensä tyttö, ja oma äitini on varma, että esikoisestani tulee tyttö. Jos saisi määrätä, niin haluaisin esikoisen olevan tyttö. Jos saisi valita yhden ominaisuuden lapselleen, haluaisin että se olisi terve. Ja ylipäänsä toivon kaikkein eniten, että saisin lapsen.. Tällaisia kuumehoureisia (kerrankin kirjaimellinen pöpö-kuume) kirjoituksia tällä kertaa.

Uskon myös, että me pärjätään kyllä vaikka kuinka pienillä tuloilla, koska aina ollaan pärjätty. Tullaan saamaan myös paljon apua ulkopuolelta, koska meidän molempien suvut ovat jo aika innoissaan kyselleet, että ootteko jo perhettä perustamassa.. Ja niinhän sitä sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.. Valinnoilla voi vaikuttaa tosi paljon, paljonko jäljelle kuukauden lopussa jää.

Sain pidettyä itseni kurissa ja ostin vain yhden ihanan bodyn muumimuseon myymälästä, kun oli niin ihanat värit siinä.

Nyt on foolihapot ostettu, ja painonpudotus alkanut. Toivottavasti saan painoa putoamaan, koska suvussa on diabetesta, joten riski on suurempi mitä painavampi oon..

^Niinpä, uusia ihanuuksia kyllä tulee, mutta ainakin saat sitten nuo omat valintasi ehkä edullisemmin.. Yksi hirveen kallis menoerä, mille on oma ketjukin, oli nuo ovistikut. Ei niistä tänne enempää, muuta kuin että olipa kalliita! Nyt ei ainakaan enää mikään perustutti tai body tunnu maksavan mitään Huomenna on tarkoitus mennä ideaparkkiin ikkunaostoksille. Saas nähdä, tarttuuko mukaan vauvajuttuja. Vaikkei pitäis..

Kyllä luulen, Adalmiina, että te olisitte valmiita raskauteen sitten kun vauva ilmoittaisi itsestään. Raskausaikahan on sitä varten, että asiaan ehtii sopeutumaan.. Voimia mielen myllerrykseen!

Hyvä että pääsi lelu hyvään kotiin, kun kerran et itse raaskinutkaan sitä vielä pitää. Pehmolelut on ihania, niitä on tosi kiva käydä kaupoissa hypistelemässä Monet on ihan katsoneet mua hyllyiltä ja vaatineet ostamaan.. Olisin täysin pulassa ilman mun hieman rajoittavaa miestäni Jos vaan kaappitilaa olisi enkä olisi niin kovin taikauskoinen, olisin ostanut kirppiksiltä jo vaikka mitä! Ihania vauvan retrovaatteita on niiiin kivoissa väreissä myynnissä, että tuntuu kuin karkkikaupassa olisi.. Täälläkin on myynti-palstoilla kivasti kaikkee. Serkkuni laittoi eilen listaa tavaroista, joita meidän perheen esikoinen sitten tulee saamaan tai mitä on heiltä mahdollista ostaa, kun lapsi vaan ilmoittaisi tulostaan. Paljon oli listassa sellaista, mitä en ollenkaan ollut tullut ajatelleeksi. Esim. sellainen maistelusukka, minkä läpi vauva voi maistella uusia makuja turvallisesti. En ollut sellaisesta kuullutkaan Toivottavasti osaa sitten kaiken tarpeellisen ottaa huomioon kun tekee hankintoja.. Myös mulle noi tavaroiden ja vaatteiden värit on tärkeitä. Haluisin esim. että kaikki vauvan huonekalut, sänky, kaapit, hoitopöytä tms. olis tummaa puuta/sen väristä. Ja mahdollisimman paljon peitoissa yms. maanläheisiä värejä. Sammaleen vihreä on ihan lemppari, ja olin onnesta soikeena kun serkku näytti lapsensa kantoliinaa, jonka oli itse just sammaleenvihreäksi värjännyt, ja jonka minä sitten tarvittaessa saan.. Mutta juu, kiveäkin kiinnostaa varmaan nää mun listat, täytyy lopetella On vaan niin ihanaa pyöritellä mielessä, että mitä kaikkea saa sitten hommata, jos/kun vauvaonni osuis kohdalle

Niinpä! Vähän aikaa sitten olin ihan satavarma, että oon raskaana, vaikka ehkäisykin oli käytössä. Rintoja aristi, aamuisin oksetti, kuukautiset jäi pois ja vatsan pohjassa tuntui ihan erilaiselta jotenkin.. Vaikka se olis ehkäisyn takia ollutkin tosi epätodennäköistä, niin testin tein kuitenki. Olin kyllä ihan rehellisesti pettynyt negasta, vaikkei mitään todellista mahdollisuutta ollutkaan. Eli siis nää valeraskaudet ärsyttää myös.. Voiko ihmiselle tulla valeraskauksia, vai onko mulla vaan kiivas mielikuvitus ja sen mukaan hyppivä keho?

Niin ja pitää vielä lisätä, että mulla aiheuttaa miettimistä ja miehellä suorastaan empimistä juuri tuo masennus. Sairastuin itse masennukseen toissa vuonna, ja yhä lääkitys käynnissä. Ei niitä masennusoireita enää ole, mutta lääkitystä on kuulemma vielä jatkettava tietty aika. Sen oon jo kysynyt, että käykö lääkitys yhteen raskauden kanssa, ja kuulemma käy. Toki sen huomasi parantumisen edetessä, ettei masennus ole maailmanloppu, mutta kuitenkin pelkään synnytyksenjälkeistä masennusta, koska mulla on siihen kovat todennäköisyydet sairastua. Pelkään siinä sitä, että ihana vauva-aika menee sitten ohi, eikä välttämättä koe siitä muuta kuin väsymyksen ja muut varjopuolet. Onhan se niinkin, että kun masennuksen kerran on kokenut, niin tunnistaa (tai lähipiiri tunnistaa) paremmin merkit ja saa nopeammin apua. Miehelle mun aikaisempi masennus oli vaan niin rankka paikka, että sen takia empii.

Tähän minäkin uskon, ja oon sitä miehellekin puhunut. Etää sitten kun se suuri onni osuu kohdalle, niin ei ne vanhat huolet tunnu varmaan niin isoilta.. Kyllä varmasti elämä kantaa, ja saa sitten ulkopuolelta apua tai ei, niin perheenä varmasti selvitään vielä paremmin kuin nyt, koska lapsi kuitenkin tuo perspektiivin lisäksi motivaatiota jaksaa työssä tai saada opinnot valmiiksi.

Ihanaa kuulla, iines, että uskalsitte yhdessä vauvaa yrittää, vaikka sulla opiskelut kesken. Mulla ihan sama tilanne opiskelujen kanssa, joten hienoa kuulla, että joku muukin.. Tosin meille ei vielä ole vauvaa tulossa, toivottavasti mies rohkaistuu. Onnea ja aurinkoa loppuraskauteen! Ja onnittelut valmistuneille/valmistuville! Mullekin kelpaisi valmiit paperit..

^Niinpä, toi pessi minussakin huutelee että "Varsinkin jos etukäteen hamstraat niin ei varmana vauvaa kuulu.." Mutta toisaalta.. On mulla jo lahjaksi saatu body ja ihania 0-3 ja 3-6kk vaatteita, joita sain serkulta, kun jäivät pojalleen pieniksi. Tosin ne ihanuudet on vielä serkulla paketissa, mutta heti kun kuuluu vauvaa, niin pakettia hakemaan! Oon paljon tehny myös ikkunaostoksia ja haaveillu monet kuvastot kannesta kanteen. Onko joku teistä tehny sellaista omaa haave-kuvastoa, johon ois keränny esim. hauskan näköiset vaunut, kivoja leluja tms. ideoiden kuvia talteen? Ite aloitin just sellaisen tekemisen, helpottaa kun saa jotain päästä paperille.

No ainakin sun suunnitelma/unelma kuulostaa täydelliseltä! Eikun lykkyä vaan niin miehen kuin vauvankin osalta!

Oon kyllä samaa mieltä Johkun kanssa, että olet tosi onnekas, Elisa, jos mies myöntyy. Epävarmuus tulevaisuuden tuloista taitaa olla miesten yleinen pelko, naisilla enemmän sitä "elämä kantaa"-ajattelutapaa. Ainakin ite koen, että selviämme varmasti mistä tahansa, kunhan olemme yhdessä. Mies ei valitettavasti yhtä luottavainen, koska opiskelut kesken..

Voi Polar, toivon teille paljon voimia!

Mua ärsyttää tämä myös. Ja surettaa ja pelottaa. Siis se, että olenko pakottanut miestä liikaa, tai eikö mies uskalla sanoa omaa mielipidettään, vaan myötäilee mua vauvakuumeessani.. Me ei siis vielä yritetä, vaan odotan odottamisen odottamista. Mies haluaa olla ihan varma, ja se on hyvä, mutta tässä sovittua syksyä odotellessa (syksyllä aletaan yrittämään, toivottavasti, mies halusi vielä miettimisaikaa) mieleen tulee vaan pelkoja siitä, olenko kuitenkaan hedelmällinen ja entäs jos mies peruu lupauksensa.. Olisi hirveetä joutua miettimään, kuinka kovasti vauvaa haluan, siis mies vs.vauva.. Tämä kauhee vauvakuume on vaihtanut mun aivojen tilalle valtavat määrät hormooneita, en osaa ajatella kuin vauvaa ja odotuksen odotuksen odotusta..

Meillä alkaa yritys alkusyksystä, mutta olen valmistautunut henkisesti jo ainakin kahden vuoden ajan.. Greippimehua juon, vaikka pahaa se on. Lisäksi foolihappoa ja vitamiineja on tarkoitus ensi viikolla apteekista hakea. Oon myös katsonut serkun lapselle pieneksi jääneistä vaatteista vauvalle parhaat varastoon, luen paljon vauva-lehtiä ja puhun mieheni pyörryksiin.. Yhteinen juttelu miehen kanssa on ihan hurjan tärkeetä, en haluaisi mistään hinnasta, että mieheni jäisi jotenkin ulkopuoliseksi tätä odotuksen odotus-huumaa. Pelkään vaan, että mies ahdistuu ja muuttaa mieltään, kun en oikein osaa mistään muusta puhua kuin mahdollisesta vauvasta. Oon myös syyllistynyt painostusyrityksiin tyyliin "jos kerran syksy käy, niin miksei elokuu.." Vauvakuume on raskasta aikaa, vaikka unelmiin vaipuminen onkin ihanaa.

Tämäkin rouva on ihan uusi täällä. Ollaan kohta oltu naimisissa vuosi, seurusteltu pian seitsemän vuotta. Oon vm.85, mies pari vuotta vanhempi. Serkkuni on kovasti tykänny vauva.infon foorumista, niinpä päätin tulla tänne vertaistukea etsimään. Opiskelen ja kärsin vauvakuumeen kourissa. Ihan fyysistä "ajattelen-vain-kohtuani"-kuumetta on ollut jo ainakin kaksi vuotta. Elämä on kuitenkin heitellyt eikä ns.sopivaa aikaa vauvalle ole meinannut löytyä. Ainakaan mieheni mielestä. Miehen valmistumista on jatkuvasti siirtäneet erilaiset työt ja sijaisuudet, joten en osaa miehen valmistumisaikaa veikata. Itse aloitin uudessa koulussa vasta tän vuoden alussa, vielä kolme vuotta jäljellä.. Ei ole mitään ammattia vielä kummallakaan, muttei olla työtä pelkääviä ja muutenkin oon varma, että pärjäisimme hyvin. Lueskelin tätä ketjua ihan alusta asti ja ilokseni totesin, että täällä on ainakin ollut mukana myös sellaisia, jotka ei yritäkään valmistumista ennen vauvaa. Ollaan mieheni kanssa nyt sovittu, että tänä syksynä alettaisiin yrittämään raskautta. Jee!! Eilen vaan tuli keskustelua siitä, kuinka en kuulemma pysty puhumaankaan mistään muusta kuin vauvasta (lienee totta), joten päätin siirtää puhetulvani kohdistusta miehestä nettiin. Saa raukkaparka vähän armoa. Tällaista tällä erää, onneksi on foorumeita, minne purkaa mieltään!