Ninnuli

Vastaan vielä omaan kysymykseeni, eli joo, kätilöt vahvistivat sen että varsinkin luonnollisesti pelkillä supistuksilla alkaneissa synnytyksissä supistukset tulevat erityisesti alkuun eri vahvuisina. Itse pääsin "nauttimaan" niistä toista vuorokautta, kunnes kalvot puhkaistiin ja jokainen supistus alkoi tuntua helvetillisen kipeältä.

Kättärin parkkiksen pitkällä sivulla olevalle kadulle saa parkkeerata rajoituksitta ja ainakin meille on lähes aina löytynyt siitä parkkipaikka. .

Onko jokainen supistus täsmälleen yhtä kipeä, sitten kun avautumisvaihe on kunnolla käynnissä? Vai onko mahdollista että joka 2.-3. on törkeän kipeä ja siinä välissä on sitten 1-2 hieman vähemmän tuskallista supistusta. Viimeisen viidestä lapsestaan noin 25 vuotta sitten synnyttänyt äitini muistelee että hänellä supistusten kovuus vaihteli, mutta kätilöopiston nuori kätilö sanoi että kaikkien supistusten pitäisi olla ihan yhtä kipeitä.

Mä suon mielelläni miehelleni varpajaiset, koska uskon niiden menevän kaavalla saunontaa-syömistä-baarissa tilitystä-kotona bändipelin pelaamista ja lopulta sohvalle sammumista. Mies kun on sitä tyyppiä, joka lähinnä tykkää höpötellä olutlasin ääressä pubeissa kuin örveltää sukka pippelissä yökerhoissa (tai siis, en voi edes kuvitella sitä yökerhoon). Lisäksi monella sen kaverilla on lapsia, joten näen varpajaiset "siirtymäriittinä" isien kastiin. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että niin se kuin valtaosa sen kavereista on jo reilusti yli 30 (osa jopa yli 40 v.). Itse aion lähteä varpajaisten ajaksi lapsuudenkotiini vauvan kanssa ja niin omasta kuin vauvan kunnosta riippuen ehkä jopa kutsua omia kavereitani sinne fiilistelemään vauvaa. Isi saa tulla sitten hakemaan meidät kun on toipunut krapulastaan...

Täällä on kohta 38 viikkoa -- ja miehen mitta jo täynnä: "Kikertele jo poika ulos, niin voidaan tottua siihen".

^Kuukupin, tamponien ja muiden pimppiin tungettavien juttujen käyttöhän on kielletty jälkivuodon aikaan tulehdusriskin vuoksi -- eli pakko kärsiä siteistä. Eipä niitä olekaan tullut käytettyä kuin satunnaisesti viimeisen 5-6 vuoden aikana... (Kuukuppi niin rokkaa!!!) Mutta sitten kun menkat akaa taas, kuukupin käytön pitäisi onnistua taas normaalisti. Tosin jos sulla on ollut pienempi alle kolmikymppisille ja synnyttämättömille tarkoitettu malli, joudut hommaamaan sen isomman mallin.

Noniin... Pikku Ukkelimme pysyi kiltisti pari viikkoa pää alaspäin, kunnes yhtenä päivänä (rv 33+2) päätti kääntyä taas toisin päin. Asia havaittiin pari päivää myöhemmin neuvolassa, mutta kyllähän siitä muljunnasta olisi pitänyt arvata että taas heitettiin kuperkeikkaa... Arrgh! Mulla oli just leikattu mansikkaluomi otsasta, joten en voinut tehdä noita pyllistely harjoituksia heti. Leikkausarven parannuttua tarpeeksi ehdin tehdä niitä noin viikon ilman selvää muutosta. Uskon että pojan koko vaikutti myös asiaan eli kääntyminen ei enää ollut niin helppoa. Aluksi en myöskään uskaltanut tehdä kuin kerran päivässä pyllistysliikkeitä. Viikko neuvolan jälkeen menin jo aikaisemmin varaamalleni kiropraktikolle, joka selän oikaisemisen lisäksi laittoi pari akupunktioneulaa, joiden piti auttaa vauvan kääntymisessä. Tässä vaiheessa vauva oli ollut siis 10 päivää poikittain tai pää ylöspäin. Tällä kertaa akupunktio ei auttanut, mutta myöhemmin googlasin netistä pisteet, joita vauvan kääntämiseksi pitäisi painella tai lämmittää moksa-tikuilla ja ne oli eri pisteet kuin mihin kiropraktikko oli laittanut neulat. Tässä vaiheessa aloin olla melkoisen epätoivoinen, niinpä googlasin lisää ja löysin Kirkkonummelta Kerstin Back -nimisen eläkkeelle jääneen kätilön, joka on erikoistunut raskaana olevien äitien hoitamiseen mm. akupunktiolla ja hieronnalla. Otin häneen yhteyttä ja sovimme ajan täksi päiväksi. Lauantaina eli toissapäivänä kävin kuitenkin isän luona saunomassa. Vauvan kääntymisestä oli nyt kaksi viikkoa. Isäni antaa eläimille akupunktiota ja epätoivoinen kuin olin, pyysin häntä antamaan mulle akupunktiota niihin netistä katsomiini pisteisiin. Epätoivoni määrää kuvannee se, että olen pyytänyt faijalta akupunktiota vain kaksi kertaa aiemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana... Ennen akupunktiota mies ja faija kävivät keskenään seuraavan dialogin: Mies: "Auttaaks toi muka vauvaa kääntymään." Isäni: "Ei." Kotiin päästyämme vauva alkoi "riehua" vatsassa hullun lailla ja seuraavana päivänä muljui pariinkin kertaan kunnolla. Toisella kerralla tunsin kuinka vauva liu'utti päätään alas vasempaa kylkeä pitkin, mutta luulin ettei se onnistunut kääntymään -- edes sen jälkeen kun vauva illalla potkaisi pitkästä aikaa navan korkeudelle eikä vain alas. No, tänään sitten menin tapaamaan Kerstiniä, joka heti vatsaa kokeiltuaan totesi että vauva oli kääntynyt! Hänkin katsoi vauvaa ultralla, joka vahvisti ulkoisen tutkimuksen. JEEEE! Niinpä Kerstin antoi mulle äitiyshierontaa ja akupunktiota turvotukseen, peräpukamiin ja viime päivien uupumukseen. Samalla tulimme jutelleeksi siitä, mihin muuhun odottavat äidit voivat käyttää akupunktiota -- esimerkiksi synnytyksen käynnistämiseen. Päätin mennä takaisin Kerstinin luo 38. viikolla synnytystä valmistelemaan akupunktioon. Hänen mukaansa tuolloin annettu akupunktio edesauttaa synnytyksen käynnistymistä laskettuna aikana. Niin ja siis Kerstinillä itsellään on runsaasti kokemusta vauvojen kääntämisestä akupunktiolla. Yleensä kääntymiseen menee pari vuorokautta, mutta pari kertaa vauva on kääntynyt jo hoitopöydällä akupunktion antamisen aikana. Joidenkin tutkimusten mukaan akupunktiolla voidaan kääntää 66-90 % perätilavauvoista. Paras onnistumisprosentti on viikolla 34. Itselläni oli juuri 35+3 rv menossa kun isä iski neulat varpaisiin. Joskus hoitoja tarvitaan parina päivänä peräkkäin. Akupunktiosta ei kuitenkaan ole apua esim. silloin, kun vauvan kääntymistä estää liian lyhyt tai kaulan ympäri kietoutunut napanuora. Kerstinin mukaan akupunktiolla käännetyt vauvat harvoin kääntyvät uudelleen perätilaan -- toisin kuin ulkokäännöllä tehdyt vauvat. Olo on hirvittävän helpottunut ja onnellinen ja muutenkin kevyempi, kun toi jätkä ei makaa enää poikittain vyötäröllä. Hoito oli 40 egeä/tunti ja siis halvempi kuin esim. kiropraktikolla käyntini. Ai niin ja neulapelkoisille tiedoksi, että Kerstin voi antaa sekä laserakupunktiota että moksa-hoitoa, joissa kummassakaan ei käytetä neuloja. [Editoin viikkoja, kun menin niissä sekaisin... ]

Sillä kierroksella kun tärppäsi, aloimme osin vitsinä kertoa itsellemme miksi EN saisi tulla raskaaksi (eli miksi olisi parempi odottaa lastenteon kanssa). En myöskään tuntenut ovulaatiota yhtä selvästi kuin edellisillä kierroilla enkä muutenkaan tarkkaillut mahdollisia oireita sillä seurauksella että esim. tulkitsin vatsalihasten alla olevan "ahtaan" olon johtuvaksi stressin lisäämästä rasvakerroksesta tms... Ja siis olin kyllä muuten stressaantunut tuonkin kierron aikana. Tosin jostain muistelen lukeneeni, että se stressaussääntö pätee myös tai jopa erityisesti miehiin -- ja meillä mies oli kyllä tossa kierrossa stressittömämpi kuin muissa, varsinkin lastenteon suhteen.

Uteliaisuudesta kysyn, huomasiko kukaan tavallisuudesta poikkeavia eli voimakkaampia tai kipeämpiä supistuksia rokotuksen jälkeen, kun parilla muulla foorumilla muutama vikalla kolmanneksella oleva oli raportoinut niistä ja ilmeisesti ainakin kolmella 27-36 viikolla olevalla oli synnytys käynnistynyt vuorokauden sisällä rokotuksen ottamisesta.

Meillä isä on jäämässä vanhempainlomalle, joten pitäähän sillä oma vaippalaukku olla (kun ollaan jo sovittu että hän on vastuussa vaipoista. Tilasin tämän: http://www.happybags.co.uk/proddetail.php?...-SF&cat=115 Ja koska en malta odottaa nähdä raavasta miestäni kantamassa pikkujätkää kantoliinassa, tilasin sille tämän mustana (itselleni aion tilata vaaleansinisen), niin että voidaan vaihtaa vauvaa lennossa... Olen ostanut sille jo kaikki mahdolliset isyysoppaat (joita se ei ole vielä lukenut, murrr...), joten kirjoja en osta lisää, mutta ajattelin vielä katsoa löytäisinkö Suomesta jotain isä-poika-paitoja tms.

Nyt kun tiedän miten päin vauva on (= alaspäin), huomaan että ylävatsan läpi tuntuu kova möykky ja kovemmat iskut eli potkut tulevat samalle korkeudelle tai korkeintaan vähän alemmas kuin se möykky mutta toiselle puolelle mahaa. Ja siis ne kovat iskut tulee pääsääntöisesti navan yläpuolelle. Ja se puoli jonne ne iskut tulee tuntuu tyhjältä (eli pehmeältä) iskujen välillä. Ja silloin kun se kova möykky on kokonaan toisessa laidassa (eikä esim. keskellä), mä tunnen sen yleensä nytkähtävän ENNEN kuin se potku tulee toiselle laidalle. Tässä muille ekaa odottaville (ja miksei muillekin) linkki sivulle, jossa selitetään englanniksi perusteellisesti kuvien kanssa miten itse voi "kartoittaa" vauvan asennon masussa: http://www.spinningbabies.com/baby-positio...9-belly-mapping . Auttoi ainakin mua hahmottamaan paremmin vauvan asentoa.

^ No höh! Oliko niillä mitään selitystä mikseivät ne tajunneet vauvan väärinpäin olemista? Vai kääntyikö pikkunen nurinperin vasta viime tingassa?

Itselläni on laskettuun aikaan vielä 8 viikkoa, mutta kun toi meidän pikkuherra näytti viihtyvän aina vain poikkitilassa vielä 31. raskausviikon tultua täyteen, mua alkoi hermostuttaa tosissaan. Niinpä päätin kokeilla spinningbabies.com mainittua Inversion-tekniikkaa eli laitoin polvet sängylle (tai olisin voinut laittaa sohvallekin), pyllyn ilmaan ja nojasin käsivarsien varassa lattialle noin 30-60 s. Painoin leuan rintaan, koska sen pitäisi rentouttaa lantionpohjaa (?) ja yritin rentouttaa mahan. Sen jälkeen laskeuduin varovasti lattialle, polvi kerrallaan. Istuin hetken polvien päällä ja sitten konttasin muutaman metrin ympäri kämppää saadakseni kohdun siirtymään eteenpäin (?). Lopuksi tein 20-30 kertaa kissavenytyksen eli lähdin konttausasennosta, jossa selkä oli suorana, pää suoraan selkärangan jatkona (eli katsoin alaviistoon). Uloshengityksellä köyristin selän kissamaiselle kaarelle ja sisäänhengityksellä suoristin sen taas suoraksi (eli en antanut vatsan laskea niinkuin joogan lehmä-venytyksessä). Ehdin tehdä inversion kolme kertaa kolmena päivänä peräkkäin, kun viimeisen päivän iltana vauva "muljahti" vatsassa komeasti. Seuraavana päivänä terkka totesi vauvan kääntyneen pää alaspäin. Sen jälkeen vauvan liikkeet ja potkut ovat tuntuneet erilaisina kuin ennen. Niin ja jo ekana päivänä tunsin kyllä erityistä venytystä, joka teki melkein kipeää (niin kuin jännittyneen lihaksen venyttäminen tekee) ja tunsin miten suolistossa tapahtui jotain, jonka jälkeen suoli lähti parin päivän hidastelun jälkeen toimimaan. Tämä tekniikka perustuu siihen tosiasiaan, että jotkut vauvat ovat perä- tai poikkitilassa siksi, että äidin kohdun ligamentit (nivelsiteet?) ovat toisella puolella tiukemmat ja siksi lyhyemmät kuin toisella puolella, jolloin kohtu on vähän vinossa tai kierossa, jolloin vauvan on helpompi olla perä- tai poikkitilassa. Tämä harjoitus venyttää mahdollisesti kireitä ligamenttejä, jolloin kohtu suoristuu ja vauva pääsee kääntymään. Ennen kuin meidän poju kääntyi, varasin myös ajan kiropraktikolle, joka saa nyt tsekata että lantioni ja kroppani yleensä on suorassa, koska mitä suorempi kroppani ja lantioni on, sitä helpompi vauvan on asettua varsinaiseen raivotarjontaan. Ainakin muutama vuosi sitten olin nimittäin hieman oikealle vinossa -- sain kropan aikanaan jumpalla suoristettua, mutta siitä on niin pitkä aika, että haluan varmistaa etten ole taas mennyt vinoon. Toki perä- ja poikkitilaan on muitakin syitä, mutta koska tämä harjoitus on ilmainen ja turvallinen, en näe mitään syytä miksei sitä kannattaisi tehdä ainakin silloin kun ollaan viikoilla 32-35 eikä vauva ole vielä kääntynyt. Tuolla spinning-babies sivustolla on paljon muitakin hyviä vinkkejä oikeasta istumisasennosta alkaen perätila-vauvan kääntämiseen. Tässä vielä itse hienosti piirtämäni kuva harjoituksesta selventämään sitä.

Päätin olla ottamatta rokotetta -- vaikka terkka kertoi kuulleensa että juuri joku viikolla 26 synnyttänyt nainen joutui olemaan kaksi päivää eristyksessä vastasyntyneestä vauvastaan, koska oli flunssassa. Riskini saada tauti on aika pieni, koska etupäässä himmailen vain himassa ja laskettuun aikaan on enää 8 viikkoa -- enkä muutenkaan ole ollut moneen vuoteen kunnolla sairaana, influenssassa en kai ole ollut koskaan.

^Meillä haikaranpesä on kääntynyt sotahistoriasta kiinnostuneen siipan suussa jo Kotkanpesäksi...