Rontti

Aktiivijäsen
  • Content count

    742
  • Joined

  • Last visited

About Rontti

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 01/15/85

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Oulu

Recent Profile Visitors

1664 profile views
  1. Mä olen alkanut epäillä refluksia meidän pojalla. Vauvana poika pulautteli paljon, oli alusta asti huono syömään kiinteitä. Lopetin imetyksen kolmisen viikkoa sitten ja sen jälkeen alkoivat ongelmat. Joka yö poika huutaa 1-3 kertaa. Huuto voi helpoimmillaan olla kitinää, pahimmillaan poika raivorääkyy pitkän tovin ja sätkii. Huutoa kestää määrittelemättömän kauan, siihen liittyy sätkimistä kuin perus uhmakohtauksessa, poikaan ei saa kontaktia ollenkaan ja ennen kaikkea, kaveri nielee ilmaa ihan hirveästi. Viime yönä heräsin kun poika kieppui unissaan ja nousi istumaan ja nielemään. Maha kurluttaa ja poika vaan nielee ja nielee ja nielee. Selvästi pojalla on kamala olla, eihän se huvikseen huuda. Kauhukohtaus ei mielestäni sovi, koska näitä huutoja tulee eri aikaan. Neuvolaan aion olla yhteydessä ja google käy kuumana kun etsin tässä apuja pojan voinnin helpottamiseen. Se huuto öisin on ihan kamalaa ja mulla on ollut täysi työ koittaa kestää. Poikaa siis ei saa pidettyä sylissä, sillä hän menee ihan pitkin poikin, kiemurtelee ja sätkii. Rauhoituttuaan poika yleensä röyhtäilee aika runsaasti ja juo päälle vettä. Nukahtaa sitten ongelmitta ja koisii aamuun asti, paitsi oikein surkeana yönä herätään vielä uudelleen. Nukahtaminen yöunille ei ole yleensä vaikeaa, poika alkujaan nukahti rinnalle ja otti yöllä maitoa kerran-pari. Luulen että maito auttoi aiemmin ja helpotti oloa, joten huuto jäi siihen. Tuntuu kamalalta, vaikka imetyksen lopettaminen oli pakko tehdä. Poika ei tahtonut syödä oikein mitään ja alkoi pelottaa tuleeko siitä jotain puutostiloja, vaikka äidinmaito onkin tuhtia tavaraa. Edelleen jotkut ruuat on ei, joka tietty voi johtua siitä huonosta ruokahalusta ylipäänsä. Esim. lehmänmaito ei tahdo maistua sellaisenaan, mutta rahka tai jugurtti uppoaa täysillä. Huh. Melkoinen vuodatus, eikä tässä varmaan ole kaikki.
  2. Koitan korjata elämäntapoja pysyvästi (pudottaa painoa, syödä terveellisemmin & säännöllisesti, liikkua enemmän), syön vitamiineja ja yritän vaan olla ajattelematta asiaa, eli turha stressi pois (mission impossible).
  3. Mulla oli myös molemmista muksuista nännikipu ekoja oireita. Kuopuksesta osasin jo siitä arvata että odotan. Vaikka oli se silti melkoinen yllätys. Liivit tuntui tosi ikäviltä kun rintavarustus oli sen verran hellänä.
  4. Esikoisesta ei ollut radia ja tyttö oli 4260g/52cm. Kuopuksesta narahdin ja inskat tuli vielä myöhemmin päälle (oisko rv31 tjsp). Poika syntyi rv 37+1, käynnistettiin kun oli mukamas niin iso. Muutenkin tuntui että lääkärit oikein väkisin vänkäsi että esikoisestakin oli radi kun oli niin iso vauva, samoin mun äidillä oli varmasti kun minä olin aikanaan 4080g ja pikkuveli yli 5kg. Jännästi myös mun mies oli syntyessään yli 4-kiloinen. Mutta ei ilmeisesti voi vaan olla isoja vauvoja, radiradiradirallaa. Isän puolella ihmiset on sukupuoleen katsomatta harteikkaita ja pitkiä, pikkuvelikin on satakiloinen ja melkein 190-senttinen ladonovi, meikä jäi kapeammaksi ja lyhyemmäksi, vain 170 pitkäksi. Mutta poika oli arvion mukaan 3,8kg ja syntymämitat oli 49,5cm ja 3930g. Että semmoinen sokerivauva. Synnytys meni ihan penkin alle, mentiin kiireellä hätäsektioon. Raskauden jälkeinen sokerirasitus menikin sitten ihan älyttömän hyvin, eli se siitä. Jos meille tulee enempää lapsia, niin varmaan narahdan jatkossakin. Toiveena tietty ois pudottaa painoa sen 10 kiloa tästä koosta, vaikka en sinänsä kovin ylipainoinen olekaan, jo 5 kilon pudotus veis mut ihannetasolle bmi:ssä. Mutta kymppi olkoon se tavoite. Ainoat hyvät puolet tuossa radihommassa oli ruoka-aikojen säännöllisyys (tahtoo lipsua) ja piikkikammon siedätyshoito, vaikka kurjaa olikin pistellä. Mutta eipä enää ahdista pistäminen niin paljoa kuin ennen!
  5. Ikäeroa 2v2kk ja risat päälle. Ihan hyvä ikäero, aika lähelle sama kuin mulla on pikkuveikkani kanssa. Jos meille tulee enempää muksuja, niin tuo n.2v olisi aika ihanteellinen väli.
  6. Tänään vietettiin nimiäisiä ja pojan nimi on *****.
  7. Esikoistyttö on yleisimmin Elpu, Elska(-Belska) ja Tiu Tiu. Vauvana/vähän pienempänä oli Puklunaattori, Pytteli, Tarjoushaukka, Herkkumonsteri, Räbäles, Igor, Känipool (eli Cannibal), Jou Jou, Pipana ja Juustohiiri. Kuopus on Bruce, Rimppakinttu, Jantteri, Kossi ja Pikkumies. Yhteisenä nimenä lapsilla on Paukkupöksy. Näitä riittää.
  8. Mä mittaan aina aamupaaston ja kahdesti viikossa käyrä, silloin tulee 6 mittausta per päivä. Nyt menee Protaphanea 8 yksikköä joka ilta, eikä verensokerit ole kamalat aamulla. Onneksi tää on kohta ohi, inhottaa niin sairaasti se pistäminen.
  9. Esikoisesta viiva ylsi lopulta aivan ylös rintavarustukseen asti ja tyttö tuli. Sama näkyy olevan tällä kuopuksellakin, jota on lupailtu pojaksi.
  10. Kuopus on vielä mahassa, mutta mun ehdoton kriteerini oli, ettei tuu liian samanlaisia nimiä. Ei siis mitään Tupu-Hupu-Lupuja. Meillä on ollut aika tarkkaa valita sopiva nimi, kun sukunimessä on skandeja ja miehen toiveesta kutsumanimessä ei saa olla ärrää, kun sukunimi alkaa R:llä. Esikoisen etunimi on kansainvälinen (tyyliin Anna, Emma jne), joten samalla linjalla mennään aika pitkälle, lyhyt ja kuitenkin suomalaiseen nimeen sopiva. Mua vähän hiertää nämä Vanessa Jennifer Möttöset ja Ridge Edgar Hämäläiset. Tyyli siis pysyy samana lasten nimissä, vaikka eivät muuten olisi kovin yhteneviä, esim. ala samalla alkukirjaimella.
  11. Onnea Lotta! Mä mittailen kans tarkistuksia, jos on outo olo tai mietin milloin voi syödä. Radin aikana korkein tulos on ollut 7,6. Toki se rasitus antoi hurjempia lukemia, mutta eihän kukaan vedä semmoista määrää sokeria kerrallaan. Kai. Yöh, se oli kamala kokemus se. Mä kans suunnittelen että sitten kun ipana on maailmassa ja ollaan kotona, niin ihan varmana syön maksalaatikkoa, salmiakkia (turbokallot, noitapillit, kuinka niitä kaipaankaan) ja se Muumilimsa! Mulla on haave palata salille kunhan voin ja pudottaa painoa 20kg raskauden alkupainosta. Toki jos lähtee enemmän, niin ei haittaa. Mutta ihan tikuksi en ala. Lihasmassa kasvuun ja mammalle habaa!
  12. Suosituspa hyvinkin, mutta alle tuon 5,4-5,5 saa olla. Ärsyttää mokoma hinkkaaminen, mutta no can do. Inhottaa se pistäminen ihan älyttömästi, hyi että. Mulla onneksi on nuo muut arvot nuhteessa ja viitearvojen puitteissa heittämällä, 7 on mennyt rikki hyvin harvoin, yleensä saa syödä melko hiilarisokeripommin että hetkauttaisi. Ateriainska tästä nyt enää puuttuiskin, sitä en ehkä purematta nielisi. Oliko täällä muita iltainskaa piikittäviä? Paljonko menee?
  13. Mulle määrättiin lisää inskaa, tänään tykitän 4 yksikköä. Harmittaa. Aamupaasto pitäis kuulemma olla 4,8-5,3. Seurataan viikonlopun yli ja maanantaina lisää samaa tavaraa jos tarvii. Muut arvot on oikein hyvät ja saan antaa sormenpäille hieman armoa kun ei tarvi ottaa käyrää loppuviikkona. Aika inhaa tuo pistely, mutta onneksi laskettu aika on aina vaan lähempänä.
  14. Enimmillään on ollut 5,8-5,9 ja syynä liian kevyt iltapala ja/tai liian pitkä paasto. 2 yksikköä nyt perjantaihin asti joka ilta ennen viimeistä iltapalaa. Eilen oli 5,2 ja söin tosi tukevan iltapalan edellisenä iltana, eikä ollut mitään inskaa vielä kuvioissa. Tänä aamuna oli taas 5,8 kun se iltapala oli liian köykäinen. Semmoinen lievähkö ähky pitää näemmä tulla iltapalasta niin ei sokerit viiraa. Kuulemma kolmisen päivää kestää ennen kuin se inska alkaa purra ja mun pitää syödä enemmän hiilareita. Ateriaväliä lyhennettiin 2-3 tuntiin, äyh. Ei oikein tahdo saada mitään alas niin tiheään. Ruokahalu on vähän on-off.
  15. Ei riittänyt mun yritykset, vaan tuli illalle insuliinia. Takki tyhjä, siipi maassa, mutta täältä noustaan vielä.