yallayalla

Mullakin meni jonkin aikaa ennenkuin se pakahduttava äidinrakkaus syttyi. Ja syyllisyyttähän minä siitä tunsin, etten ollutkaan onnesta sekaisin niinkuin monet hehkuttavat vauvan saadessaan. Olin ahdistunut ja kuolemanväsynyt monta viikkoa ja välillä jopa toivoin että joku muu tulisi hoitamaan vauvaa ja minä saisin nukkua ja vaan olla. Olin myös hirvittävän epävarma aluksi, pelkäsin etten osaa hoitaa vauvaa oikein jne. Mutta kun alkukaaos päässäni ja olotilassani alkoi väistyä, rakkaus lapseen kasvoi koko ajan enemmän.

Suzy, samat sanat, olen päättänyt tällä kertaa tehdä juuri niinkuin itsestäni hyvältä tuntuu. Anopin eräs kauhistelun ja kettuilun aihe oli se kun yöllisen imetyksen päätteeksi en nostanut vauvaa takaisin sänkyynsä nukkumaan vaan jätin hänet suosiolla viereeni nukkumaan. Voi sitä päivittelyä ja "sinähän saat nukuttaa sitä tästä lähin aina vieressäs kun sen siihen opetat!" jankuttamista

Mulla unenpuute vaikutti niin, että tuntui kuin olisin ollut kestokännissä. Päivät meni kuin sumussa, ulkona vaunuja työntäessä kävelin mutkille ja jos juku tuttu pysähtyi kanssani juttelemaan, en jälkeenpäin edes muistanut mitähän tuli puhuttua. Olin alakuloinen, itkuinen, herkkä ottamaan itseeni toisten sanomisista, varsinki anopin sanomiset koin arvosteluna (ja osa niistä oli oikeastikin arvostelua ja kyttäämistä), ja lopulta krooninen unettomuus. Kun vauva alkoi nukkua yönsä hyvin ja minä olisin vihdoinkin saanut nukkua, en enää saanut unta. Se oli kamalaa aikaa. En hakenut apua, vaikka jälkeenpäin ajateltuna olis pitänyt. Tilanne laukesi itsestään lopulta, kun sain nukuttua paremmin. Nyt on n. kuukausi aikaa toisen lapsen syntymään ja oikeastaan jo pelottaa miten tulen jaksamaan kahden lapsen kanssa. Esikoinen ei välttämättä nuku päiväunia joten vauvan nukkuessa päivällä en välttämättä saa itse levättyä. Kunpa osaisin ottaa asiat lunkimmin ja rennommin, esikoinen tuskin menee siitä pilalle, että laitan hänelle jonkin lastenohjelman päälle ja itse menen vauvan kanssa pötkölleen edes tunniksi.

Meillä tyttö 2v 8 kk ei enää nuku joka päivä päikkäreitä kotona ollessaan. Nukuttaminen on ihan hirveetä, tunti menee yleensä ennenkuin hän malttaa antaa periksi unelle ja monesti sekään ei riitä. Hermo on tiukassa äipällä ja olenki päättänyt sen että ellei uni tule tunnissa, sitten ei päiväunia nukuta. Iltapäivä/alkuilta ovat niinä päivinä raskaita kun tyttöä väsyttää muttei häntä 5-6 aikaan enää kannata päiväunille laittaa. Niinä päivinä mennään sitten sikaisin yöunille, klo 19.30-20 aikoihin. PÄiväkodissa hän nukkuu yleensä n. 1-1,5 h, sielläkin kovan taistelun jälkeen Hirvittää jo etukäteen miten jaksan tulevaisuudessa, sillä meille syntyy vauva parin kuukauden päästä ja jos olen yhtä väsynyt kuin esikoisen vauva-aikana niin en tiedä miten selviän päivistä kun en saa vauvan nukkuessa itse nukuttua, koska esikoinen ei nuku päivällä

Meillä harjoitellaan nyt olemaan päivällä sisällä ilman vaippaa ja pissat tuleekin oikein hyvin pottaan, tietty muutamia pissavahinkojakin on tullut. Mutta kakkaaminen on aikamoista huutoa, pottaan sitä ei tekisi millään ilman huutoa ja vääntyilyä pois potalta. Äsken tosin teki kakan pottaan kun mies oli hänen kanssaan vessassa ja taisipa pitää hieman kiinni ettei päässyt pois potalta. Tietenkään ei saa pakottaa lasta potalle ettei tule sitten kammoa koko hommaan vastaan mutta tällä kertaa se toimi, ettei päästänytkään heti vessasta pois ja vaan automaattisesti laittanu vaippaa jalkaan jotta saisi tehdä kakan vaippaan. Kehuimme tyttöä kovasti maasta taivaaseen ja yhdessä ihailtiin kakkaa joka oli potassa, toivottavasti se auttaisi tyttöä vaan luottamaan siihen että kakka on parempi tehdä pottaan. Jos jollakin olisi antaa hyviä vinkkejä siihen kuinka kakkaaminen pottaan alkaisi sujua, otan niitä ilolla vastaan.

Onko kellään muulla alkuraskaudessa ollut tolkutonta väsymystä? Mulla on viikkoja nyt kasassa 8 ja olen ihan kuin jyrän alle jäänyt. Voisin vaan maata ja nukkua, ei puhettakaan että minnekään lenkille tai muuta aktiivista jaksais harrastaa tää on toinen raskaus ja en muista että olisin ensimmäisellä kerralla ollut näin poikki. Toivottavasti tää tästä helpottaa että jaksais tehdä muutakin kuin kuluttaa sängyn pohjaa.

Kiitti J A W, suuntaan siis huojentunein mielin pippaloihin

Heippa, mä haluaisin kysyä sellasta että, meillä ei ole ehkäisyä käytössä. Viimeisimmät kuukautiset loppuivat 3.2. ja ollaan sen jälkeen bylsitty siis ilman ehkäisyä. Nyt olis lauantaina kaverilla bileet ja mietin tässä kuumeisesti että voinko juoda mitään alkoholipitoista. Kannattaskohan mun tehdä raskaustesti varmistaakseni olenko raskaana vai en? Ja näkyyköhän siitä mitään vielä ja jos ei näy niin onko se sitten sen merkki etten ole raskaana vai ettei raskaus vain vielä näy? Ja jos olisinkin raskaana testin negatiivisesta tuloksesta huolimatta, olisiko juomisesta sitten haittaa? Kauheeta pähkäilyä, kertokaa joku viisaampi mitä tulisi tehdä!

^ Luulen, että kaikki riippuu siitä, onko uuden asunnon lähellä olevissa päiväkodeissa paikkoja enää vapaana. Eli voi olla, että joudut aluksi kuljettamaan lasta toiselle puolen kaupunkia hoitoon kannattaa keskustella nykyisen päiväkodin johtajan kanssa tilanteesta, teidän pitää varmaan tehdä siirtohakemus, jolla jäätte odottamaan paikkoja toiseen päiväkotiin.

Kyllä menee, viimeksi tänään kun neiti ei millään rauhoittunut päiväunille vaan riehui ja pyöri vaan sängyssään. Tuleepahan illalla uni joutuin, toivottavasti.

Anoppi harrasti tuota, kun tyttömme oli vauva. Olin silloin muutenkin herkkänä väsymyksen ja hormonimylläkän takia, joten loukkaannuin kyllä sydänjuuriani myöten. Itkin asiasta miehelleni, mutta jälkikäteen harmittelen etten silloin saanut suutani auki ja sanonut asiasta anopille. Mieheni piti kyllä puoliani, jos anoppi laukoi näitä "mukavia, huumorilla vaan" kommenttejaan. Vastaus oli tosiaan se että "huumorillahan minä vaan, on se kumma kun ei huumoria ymmärretä." Että näin. Nykyään hän ei ole enää mitään ihmeempiä sanonut, tai sitten en enää ole niin herkkä kaikelle tuollaiselle. Mutta tiedän, että jos nämä anopin mielestä hauskat kommentit taas alkavat, sanon kyllä takaisin.

Että vauvan synnyttyä et automaattisesti pääsekään suihkuun, nauttimaan ihanaa välipalaa puhtaan vauvan uinuessa sängyssään, vaan joudut vuoroin leikkaussaliin ja heräämöön 2 vuorokaudeksi kohdun kaavintaan, koska kohtuun jää pala istukkaa ja muuta roinaa joita ei meinata saada pois myoomien takia, joista et ole edes tiennyt. Samalla menetät melkein 5 litraa verta ja käsivartesi ovat kuin narkkarilla kun otetaan verikokeita ja suoneen laitetaan verta, ravintoliuosta, kipulääkkeitä yms. Miehesi hoitaa vauvaa kätilön opastuksella ja pääsee välillä heräämöön näyttämään häntä äidillekin, joka makaa kipulääkehuuruissaan ja tärisee välillä hillittömästi kun puudutus kaavinnan jäljiltä häviää. Ja kun sitten pääset kotiin, et voi uskoa mikä karsee tunnuryöppy ja hormonimyrsky synnytyksen ja sen jälkeisen kokemuksen jäljiltä iskee päälle kuin tsunami. Ja se kestää KAUAN. Mutta kaikesta huolimatta, haluan toisenkin vauvan...joskus

Ok, kiitos myoni

Meillä on 10 kk ikäinen lapsi ollut nuhassa ja yskässä nyt viikon. Kuinka kauan flunssa pienellä lapsella kestää, pitäisikö viedä lääkäriin jos ei kohta ala parantua? Kuumetta ei ole ollut koko aikana ja jaksaa leikkiä ja syö ihan hyvin.

^Minä laittaisin ehkä vauvan sisävaatteineen ja hattuineen makuupussissa vaunuihin, jos ei kauheen viileetä ole. Tietty jos alkaa olla jotain +10 tai alle niin sitten lisää vaatetta + makuupussi. Itse ainakin käytin paljon makuuspussia keväällä kun oli sen verran lämmintä jo ettei ihan hirveesti tarvinnu muuta vaatteita sisävaatteiden lisäksi, mutta kuitenkin sen verran viileetä ettei pelkillä sisävaatteilla pärjännyt