Sesami

Aktiivijäsen
  • Content count

    326
  • Joined

  • Last visited

About Sesami

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Voihan huokaus sentään, tulen tänne avautumaan tuon meidän hippiäisen syömisestä. Jaksamista koetellaan siis meidän melkein 11kk ikäisen kanssa. Painokäyrä on mennyt tasaisen laskevasti, tuossa 4-8kk kohdilla taisi tasoittua ja nyt sitten taas 10kk neuvolassa lähti laskuun. Tyttö oli 73,7cm/75,80g, painoa oli 2kk tullut 240g. Korviketta kyllä juo, mutta kiinteitä menee todella huonosti. Aamulla puuroa pari lusikallista, lounaaksi 0,5-1 pieni sosepurkki (sitä 5kk sosetta), lounaaksi puolikas purkki hedelmää, päivällinen sama ja illalla taas pari lusikallista puuroa. Jokaisen ruokailun jälkeen annetaan maitoa ja sitä juokin 7-8dl vuorokaudessa. Edes yösyömisten lopettaminen ei auttanut ruokamääriin. Kielijännekkin leikattiin koska se oli tiukka ja sen epäiltiin vaikuttavan asiaan (leikkauksesta 2vk ei muutosta). Seuraava painokontrolli on 11kk kohdalla. Siskonsa oli kanssa huono syömään kiinteitä sekä myös pitkä ja hoikka (ei kuitenkaan näin hoikka). Samaa mallia on siis pikkusiskokin. Oma usko vain rupeaa loppuman ja jaksaminen tuon syöttämisen kanssa. Väkisin en syötä ja ruokailu lopetetaan kun tytölle riitää. Sormiruokaa on myös aina tarjolla ja lusikka myös omassa kädessä. En muista tarkalleen milloin siskonsa rupesi syömään, mutta oli kyllä tosi pieniruokainen vielä 1 vuotiaanakin. Kehitykseen tämä ei ole onneksi mitenkään vaikuttanut. Ipana on aktiivinen ja iloinen lapsukainen, lähtee varmaan myös kohta kävelemään. Milloin teidän huonosti syövät ovat ruvenneet lopulta syömään? Onko lehmän maitoon siirtyminen tuonut asiaan muutosta?
  2. Kokeile antaa luomumaitoa, se sopii pienille usein vähän paremmin kuin ihan tavallinen. Meidän kohta 4v:llä on laktoosi-intoleranssi. Todettu 3 vuotiaana ihan oireiden perusteella. Valitteli siis säännöllisesti mahakipua ja piereskeli todella pahanhajuisesti. Kun vaihdettiin kaikki maitotuotteet laktoosittomiksi oireet hävisivät. Lääkäriltä saimme todistuksen (päiväkotia varten) ihan oireiden perusteella. Täällä ei kuulema näin pienille tehdä edes tuota geenitestiä. Isällänsä on myös sama vaiva, sekä omasta suvustani löytyy myös useampi.
  3. Mikä teillä eveliinivi on tarpeeksi painoa, jotta leikkaus voidaan tehdä? Me olemme tällä hetkellä leikkausjonossa keskussairaalaan 7kk tytön kielijänteen takia. Jo imetyksen kanssa oli ongelmia ja nyt kiinteiden syöminen on vaikeaa. Tyttö painaa reilun 7kg ja tästä syystä leikkausta ei voida yksityisellä puolella tehdä, mutta sairaalassa kyllä. Nukutuksessa on siis tarkoitus tehdä. Miten muilla lapset ovat toipuneet leikkauksesta?
  4. Meillä ikäeroa on 3v3viikkoa. Isosisko on hienosti ottanut pienen vastaan ja mitään mustasukkaisuutta ei ole näiden 3kk aikana ollut. Vanhempi käy kerhossa 2x3h viikossa ja saa siellä puuhastella isojen juttuja. Kotona taas pyrin leikkimään isomman kanssa aina välillä ja vauva otetaan sitten pötköttelemään lattialle viereen. Aluksi myös imetin lattialla samalla kun leikin poneilla yms. Seisomalauta on täälläkin kovassa käytössä ja pikkuisen rytmi on muokkaantunut isomman rytmiin. Päiväunia isompi ei enää nuku vaan käy lepäämässä 20-30min. Yleensä menee lepäämään kun pienempi nukahtaa niin saan hetken omaa aikaa. Meillä myös isompi katsoo 2-3h telkkaria päivässä (toki pätkissä) ja saan näin omaa aikaa tai puuhasteltua jotoin missä isompi ei voi olla mukana (olemme tyttöjen kanssa 10-12h päivässä kolmistaan). Aamupäivällä ulkolemme vauvan unien aikan ja toisen kerran lähdemme yleensä ulos jossain vaiheessa iltapäivää taas vauvan uniaikaan. Mies hoitaa isomman yöheräilyt ja minä pienemmän, onneksi tuo on kyllä hyvä nukkuja muutenkin.
  5. Meille ei onneksi ole kissasta mitään kyselyjä tullut. Kyllähän sen huomaa että vauvan tultua taloon ei kissa saa enää huomiota samalla tapaa. Nyt on kuitenkin onneksi kesä ja kissakin viihtyy suurimman osan ajasta ulkona. Sisälle tulee vain syömään ja nukkumaan öisin. Vauvaa kissa lähinnä väistelee, eikä vaikuta mitenkään halukkaalta tekemään tuttavuutta. Pinnasängyssä on sumutepullo ja kissa oppi aika nopeasti että ei ole hänen paikkansa vaikka vauva ei siellä olisikaan.
  6. Meillä on tämän toisen lapsen kanssa ruvennut kummiasia kovasti stressaamaan. Esikoisen kummeja ovat toinen veljistäni ja miehen sisko, he olivat itsestään selviä valintoja ja ottivat tehtävän ilolla vastaan. Nyt pyysin toista veljeäni tämän toisen kummiksi, hän ei suostu. Miehellä ei ole muita sisaruksia. Pitkän mietinnän jälkeen pyysimme serkkuani avomiehensä kanssa, sillä olemme heidän kanssaan paljon tekemisissä. Hekin kieltäytyivät, molemmilla on jo useita kummilapsia. Miehen ystävät asuvat todella kaukana ja olemme vain muutaman kerran vuodessa tekemisissä, vaikka ihania ihmisiä ovatkin. Nyt onneksi minun paras ystäväni avomiehensä kanssa tulevat kummeiksi. Ainakin ystäväni vaikutti aidosti ilahtuneelta kun heitä pyysin. Helppoa tuo kummien valinta ei tosiaan ole.
  7. Pakko kommentoida että omassa synnytyksessä 3v sitten ehti olla kolme eri kätilöä ja Sirpa oli kyllä aivan huippu! Ei voi kun toivoa että hänet saisin nytkin.
  8. Minun vanhemmat ovat mummi ja vaija (vaija tulee myös sieltä karjalasta, isäni ei kai kokenut tuota äijää omakseen) ja miehen vanhemamt mummo ja ukki. On ollut ihan kätevää että kaikilla on eri nimitys.
  9. Voin sen verran vastata että 2009 jäin yliaikaiskontrollista sairaalaan. Totesivat siinä että lapsivettä on sen verran vähän että lähdetään käynnistämään. Se taisi olla juurikin noilla päivillä. Ottaisin siis kassin mukaan.
  10. Meillä 2v 9kk tytöllä on 25 kenkä käytössä ja nyt epäilen että ei mahdu enää kevättä eli 26 joudutaan varmaan siirtymään. Jalka on malliltaan tosi pitkä ja tyttö on kyllä muutenkin rakenteeltaan pitkä ja hoikka.
  11. ^ meillä on kahtena talvena Jonathanin rukkaset olleet tytöllä. Ekoista hajosi keväällä vetoketju, mutta mitään kulumaa en niissä kyllä huomannut. Tämän talven rukkaset ovat olleet käytössä melkein 4kk päivittäin ja nimen omaan päiväkodissa ulkoleikeissä ja niissäkään en ole mitään kulumista vielä huomannut. Kannattaa varmaankin reklamoida asiasta.
  12. Mulla oli esikoisesta käytössä vauva-lehden kylkiäisenä tullut ruskea hoitolaukku ja ainakin meillä se toimi hyvin. Erityistä plussaa siinä oli itse laukun keveys eli se ei painanut juuri mitään. Samoin mukana oleva taiteltava hoitoalusta oli tosi kovassa käytössä. Varmaan tämä toisenkin kanssa käytetään samaa laukkua. Ihanan näköisiä ovat kyllä tässä ketjussa olevat hoitolaukut!
  13. Ensimmäisessä raskaudessa join 3 kertaa hieman punaviiniä (alle 1 alkoholiannoksen) hyvän ruuan kanssa ja tässä teen varmasti myös jossain vaiheessa samoin. Samaten olen saattanut pienen suullisen maistaa jostain miehen juomasta jos en ole sitä ennen maistanut. Imetysaikaa tosin en todellakaan aijo olla ilman alkoholia. Mutta silloinkin alkoholin käyttöni tarkoittaa kerran viikossa yhtä lasillista punaviiniä tai saunasiideriä. Ensimmäisen lapsen jälkeen ei alkoholia ole oikeastaan tullut juotua enää humaltumistarkoituksessa vaan enemmänkin sen mauan vuoksi. Yhdestäkään krapulasta en ole kärsinyt ja tämä linja on tarkoitus pitää jatkossakin.
  14. Tyttö oli päivä kuiva 2v1kk ja yökuiva 2v3kk. Kohta kaksi kuukautta on nukkunut yöt ilman vaippaa ja yhtään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut.
  15. Meillä kävi myös vähän vakavammin kuten Solenen tapauksessa. Laitan meidän kertomuksen tänne, koska itse olisin aikanani kaivannut tietoa. Meillä 8kk ikäinen konttaava tyttö oli juuri oppinut seisomaan tukea vasten. Flunssassa kun oli niin yöksi huoneeseen laitettiin sellainen 80-luvun Ufox ilmankostutin. Tyttö oli aamulla lähtenyt konttailemaan ja itse olin keittiössä. Sitten kuuluikin sellainen huuto, että arvasin heti jotain sattuneen. Ilman kostutin oli jäänyt päälle ja pohjalla oli siis tulikuumaa vettä. Tyttö oli ilmeisesti yrittänyt nousta sitä vasten seisomaan ja samalla kaatanut kostuttimen jaloilleen. Ensimmäisenä tajusin repiä märät housut ja sukkahousut pois. Tämän jälkeen suoraan suihkuun. Kun näin vesikellojen koon ja alueen, jolta iho kuoriutui juoksin suihkusta vauva sylissä hakemaan puhelinta keittiöstä ja takaisin suihkuun. Istuimme suihkun alla tyttösylissä niin että kylmä vesi valui tytön jaloille, samalla soittaen hätäkeskukseen ja lapsen huutaessa hysteerisesti sylissä. N. 20min onnettomuudesta tuli ambulanssi ja päätös lähteä sairaalaan. Hoitajat ottivat tytön, ja samalla itse paniikissa vaihdon kuivat vaatteet ja etsin kaiken mahdollisen tarvittavan. (on muuten jännä kuinka paniikissa pystyy silti toimimaan täysin järkevästi ja etsimään tarvitsemansa tavarat). Vaikka oli kylmä talvi, käärittiin tyttö vain pyyhkeeseen ja toppapuku + vaihtovaatteet otettiin mukaan. Eivät uskaltaneet laittaa jalkoihin mitään. Ensiavussa tyttö sai kipulääkkeet ja lääkärit kuorivat kuollutta ihoa pois. Tämän jälkeen laitettiin Lamazinea ja paksut kerrokset siteitä. Tunti koko tapahtumasta olimme taas kotona. Tyttö lopetti huutamisen vasta kun siteet saatiin laitettua ja pääsi minun syliin. Sitten sippasi totaallisesti ja lähdimme kotiin. Vasta kotiin tultua rupesi paniikki iskemään ja itse vain itkin ja tärisin kunnes mies pääsi lähtemään töistä. Seuraavana päivänä menimme lasten kirurgiselle osastolle jossa todettiin palaneen ihon olleen 5-8% koko ihoalueesta ja kyseessä syvät toisen asteen palovammat. Oikea jalka oli polvesta nilkkaan asti palanut ja vasen polven kohdalta sisäsivusta. Tämän jälkeen kävimme joka päivä sairaalassa hoidattamassa tytön jalkoja (suihkuttelivat vedelle ja kuorivat tämän jälkeen valkoista kuollutta ihoa pois). Kukaan ei osannut sanoi mitään aikarajaa kauanko hoidot kestävät ja myös ihosiirteistä puhuttiin koko ajan. Ensimmäiset 1-2vk kävimme siis joka päivä. Tämän jälkeen selvisi että ihosiirrettä ei tarvita. Sitten hoitoväliä pidennettiin joka toinen päivä, viikonpäästä taas joka kolmaspäivä jne. 4 viikkoa tapahtuneesta rupesimme itse hoitamaan jalkoja. Vedellä suihkuttelua, päälle lamazinea ja siteet. Lopulta 2kk tapahtuneesta kävimme viimeisessä kontrollissa. Ensimmäisin viikon jälkeen tyttö sai luvan seisoa tukea vasten. 3 viikon jälkeen tuli lopulta lupa liikkua normaalisti ja konttailla miten haluaa. Nyt 9kk onnettomuuden jälkeen on enää oikean polven sivussa nähtävissä punaista röpelöistä ihoa. Tämänkin pitäisi pikkuhiljaa tasoittua ja värin muuttua takaisin ihon väriseksi. Ensimmäisen kesän ajan oli tarkkaa että jalkoihin ei saa tulla yhtään aurinkoa, ensi kesänä voidaan ehkä vähän hellittää tämänkin kanssa.