hoobi

Aktiivijäsen
  • Content count

    737
  • Joined

  • Last visited

About hoobi

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday April 6

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

1963 profile views
  1. Kiitos vastauksista! Ehkä mä selviin ilman niitä lakuja vielä hetken jakaantumisen jälkeenkin. Mitähän pikku ylläreitä toi sektiopäivä ja sitä seuraavat päivät tuo vielä tullessaan.
  2. Mitä sektion jälkeen saa syödä? Tässä innoissani ostelin sairaalakassin täyteen lakuja ja sitten luin ohimennen jonkun kommentin, että sektion jälkeiset päivät mennään (mehu)keitolla. Oh shit, oikeesti? Kuinka monta päivää? Enkö mä 10kk jälkeen saa edelleenkään vetästä sektion jälkeisenä päivänä ihan vähintään (ja kaksin käsin) mässyjä, juustokakkuu, voileipäkakkuu ja energiajuomaa?
  3. Joo, selkee vahvistunut viiva! Siispä varovaiset onnittelut @stina
  4. Näin ne suunnitelmat muuttuu kohtalon oikusta. Odotellaankin nyt kahden ihanan pojan jatkoksi kaksosia ja olen aika varma, että neljä on meille hyvä luku. Varsinkin jos historia toistaa itseään ja seuraavaksi tuplataan lapsiluku taas.
  5. Kyllä siellä viiva kurkkii @Ewwwie. Olen niin iloinen sun puolesta! Nyt niitä kuuluisia tarrasukkia matkaan!
  6. Meillä on myös suvussa kastemekko, joka ostettiin aikanaan 70-luvulla ja jossa on sen jälkeen kastettu lähisuvun kaikki lapset. En nyt äkkiseltään keksi muuta ratkaisua kuin ostaa uuden mekon ja käyttää toisella kaksosista tuota vanhaa suvun mekkoa. Täytyy kyllä ensin kysellä, ettei miehen suvussa sitten kuitenkin olisi tallella jotain kastemekkoa. Ei ainakaan ole koskaan sellaisesta ollut puhetta, ja jos sellainen löytyisikin, niin mies ei siitä tiedä yhtään mitään.
  7. Mulle tuli tuplauutinen np-ultrassa ihan yllätyksenä. Ei villeimmissä kuvitelmissakaan olisi osannut odottaa vastaavaa, kun suvussakaan ei ole lainkaan kaksosia. Näin kyllä yhden tuplaunen ennen ultraa, mutta ei sitten ajatus tälle mahdollisuudelle herännyt vielä siinäkään vaiheessa. Mulla kaksi yksösraskautta takana, joista kaksi ihanaa poikaa, ja nyt olin vaan np-ultraan asti ihan varma, että tyttö tulossa, koska pahoinvointi oli vaan niin paljon voimakkaampaa. Pahoinvointia lukuunottamatta muut oireet on ollut hyvin samantyyppisiä edellisten raskauksien kanssa. Testiviivatkaan ei mielestäni piirtyneet mitenkään selvästi voimakkaampina alkuvaiheessa.
  8. Mä nään myös jotain ja yleensä en näe yhtään mitään. Jännää!
  9. Mä en toisaalta ymmärrä, miksi se on niin "väärin" toivoa tai olla innoissaan just tietystä sukupuolesta. Tai yrittää vielä sitä toista sukupuolta, jos kaksi edellistä on samaa sukupuolta. Eihän se sitä tarkoita, etteikö vanhemmat rakastaisi sitä kolmatta saman sukupuolen edustajaa ihan yhtälailla. Mulla on kaksi poikaa, joiden jälkeen aloin kuumeilla vauvaa. En siis erityisesti kumpaakaan sukupuolta vaan sitä viidettä perheenjäsentä. En odotuksen alkuaikoina osannut olla yhtään pahoillaan niistä kommentoijista, jotka pohtivat, että saataiskohan me viimein myös tyttö. Tottakai pohdin joskus itsekin, minkälaista olis olla tytön äiti ja pääsenkö sitä ikinä kokemaan. Ekassa ultrassa saatiin tuplauutinen ja nyt rakenneultrassa kätilö veikkasi meille yhtä kappaletta kumpaakin sukupuolta. Vaikka olin tosi avoin sukupuolille niin kyllähän se lämmittää sydäntä saada se tyttökin. Eikä se lämpö vie ripaustakaan rakkautta pois pojalta, joka on ihan yhtä toivottu.
  10. Mä tuun myös kurkkimaan, josko täällä meininki vähän vilkastuisi jossain vaiheessa. En ole ikinä haaveillut suurperheestä ja meillä jokaista perheenlisäystä on harkittu pitkään ja hartaasti. Kun kolmannelle annettiin lupa tulla, yllätys olikin melkoinen, kun ultrassa onniteltiin kaksosraskaudesta. Meistä tulee siis syksyllä 6-henkinen perhe, mikä pienen sulattelun jälkeen alkaa kuulostaa aika päheeltä. Kaksi edellistä raskautta toi tullessaan pojat, jotka ovat nyt 9v ja 4v. Tietysti tyttötoive on käynyt mielessä muutaman kerran, vaikka kaksi pientä poikaa kuulostaa tutummalta ja turvallisemmalta. Toivottavasti saadaan jotain veikkauksia rakenneultrassa.
  11. @Polaris, kiitos. Heti tuli vähän parempi mieli. Ehkä mä en oo ihan menetetty tapaus! Mulla ei sormista nouse veri itsekseen vaan pitää puristaa ulos sen verran, että saa mitattua. Oon ymmärtänyt, ettei sitäkään sais tehdä, mutta toinen vaihtoehto on jättää mittaamatta. Onneksi sentään yksi pisto riittää, ellei itse pistä huonosti. Täytyy varmaan ottaa @Tepsan sanoista neuvoa ja koittaa vähän laajemmalti erikohtia sormesta. Mun ongelma on, että sormenpäät jää tosi kipeäksi ja huomaa kyllä, mistä sormesta ja miltä sivulta on viimeksi pistänyt, kun piston ympärillä on aina mustelma. Miten tuo kudosneste vaikuttaa mittaustulokseen? Ja ootteko tutustunut, mitkä on liian alhaisia sokeriarvoja? Aina vaan puhutaan siitä ylärajasta, mutta onks se ok, että tänään esim. kun lounas vähän viivästyi, paastoarvo ennen lounasta oli 3,9?
  12. @Maallinen olento, nyt näkyy. Väärä hälytys!
  13. Mä en saa @Maallinen olento ainakaan kännykällä sun kuvia auki...
  14. Mä hilaan hanurini tänne, kun radi ois suurella todennäköisyydellä mulle diagnosoitu, jos olisin rasituksessa käynyt. Ensimmäisessä neuvolassa terkka sanoi, että pitää käydä rv12-16, joten odottelin rauhassa pahoinvoinnin hellittämiseen ennen sinne menoa. Seuraava neuvola oli rv14-15 paikkeilla ja siellä terkka yhtäkkiä toteskin, että nyt on liian myöhäistä käydä. Sain sit mittarin kotiin. Mutta mennäkseni itse asiaan niin kyllähän noi rajat surullisen helposti paukkuu. Kun esim. syö lounaalla perunaa ilman salaattia tms. lisukkeena niin tunnin päästä mitattuna saattaa alkaa arvo jopa kasilla/ysillä. Onneksi isoimman osan hiilareita salaattiin ja kasviksiin vaihtamalla arvot on ihan mallikkaat, mutta kyllähän tää vähän masentavaa on. Onks joku mittaillut arvoja raskauden jälkeen? Mietin tässä vaan, että voinko mä vetästä enää ikinä vaikka perunamuusia ihan huoletta ilman että sokerit paukkuu? Sanokaa, että tää on vaan raskausajan murhe ja sokerit ei käyttäydy näin (välttämättä) enää raskauden jälkeen!
  15. Fiksu päätös @Etelätuuli! Mä en ole vielä ehtinyt ajatuksella tutustua tuohon monikkomeininki-ryhmään. Siellä tuntuu olevan enemmän jo vähän isompien kaksosten vanhempia. Mutta oon tosiaan tykännyt tuosta Monikko-odottajat 2018 -ryhmästä, kun on just odottajia ja juuri kaksoset (tai kolmoset) saaneita äitejä. Mä olin tuplauutisen jälkeen ensin ehkä viikon ihan epäuskoinen koko asiaan ja Google lauloi pitkät tovit. Tokan viikon olin jo ihan kympillä innoissani ennen kuin iski ihan järkyttävä huoli siitä, että meneeköhän tää raskaus nyt maaliin asti. Edelleen takaraivossa kolkuttaa hirveä huoli siitä, että onko molemmilla kaikki hyvin. Päivät seuraavaat ultraan matelee, mutta päivä kerrallaan eteenpäin! Moni muukin on tästä selvinnyt, niin kyllä mekin!