hoobi

Mä en toisaalta ymmärrä, miksi se on niin "väärin" toivoa tai olla innoissaan just tietystä sukupuolesta. Tai yrittää vielä sitä toista sukupuolta, jos kaksi edellistä on samaa sukupuolta. Eihän se sitä tarkoita, etteikö vanhemmat rakastaisi sitä kolmatta saman sukupuolen edustajaa ihan yhtälailla. Mulla on kaksi poikaa, joiden jälkeen aloin kuumeilla vauvaa. En siis erityisesti kumpaakaan sukupuolta vaan sitä viidettä perheenjäsentä. En odotuksen alkuaikoina osannut olla yhtään pahoillaan niistä kommentoijista, jotka pohtivat, että saataiskohan me viimein myös tyttö. Tottakai pohdin joskus itsekin, minkälaista olis olla tytön äiti ja pääsenkö sitä ikinä kokemaan. Ekassa ultrassa saatiin tuplauutinen ja nyt rakenneultrassa kätilö veikkasi meille yhtä kappaletta kumpaakin sukupuolta. Vaikka olin tosi avoin sukupuolille niin kyllähän se lämmittää sydäntä saada se tyttökin. Eikä se lämpö vie ripaustakaan rakkautta pois pojalta, joka on ihan yhtä toivottu.

Mä tuun myös kurkkimaan, josko täällä meininki vähän vilkastuisi jossain vaiheessa. En ole ikinä haaveillut suurperheestä ja meillä jokaista perheenlisäystä on harkittu pitkään ja hartaasti. Kun kolmannelle annettiin lupa tulla, yllätys olikin melkoinen, kun ultrassa onniteltiin kaksosraskaudesta. Meistä tulee siis syksyllä 6-henkinen perhe, mikä pienen sulattelun jälkeen alkaa kuulostaa aika päheeltä. Kaksi edellistä raskautta toi tullessaan pojat, jotka ovat nyt 9v ja 4v. Tietysti tyttötoive on käynyt mielessä muutaman kerran, vaikka kaksi pientä poikaa kuulostaa tutummalta ja turvallisemmalta. Toivottavasti saadaan jotain veikkauksia rakenneultrassa.

@Polaris, kiitos. Heti tuli vähän parempi mieli. Ehkä mä en oo ihan menetetty tapaus! Mulla ei sormista nouse veri itsekseen vaan pitää puristaa ulos sen verran, että saa mitattua. Oon ymmärtänyt, ettei sitäkään sais tehdä, mutta toinen vaihtoehto on jättää mittaamatta. Onneksi sentään yksi pisto riittää, ellei itse pistä huonosti. Täytyy varmaan ottaa @Tepsan sanoista neuvoa ja koittaa vähän laajemmalti erikohtia sormesta. Mun ongelma on, että sormenpäät jää tosi kipeäksi ja huomaa kyllä, mistä sormesta ja miltä sivulta on viimeksi pistänyt, kun piston ympärillä on aina mustelma. Miten tuo kudosneste vaikuttaa mittaustulokseen? Ja ootteko tutustunut, mitkä on liian alhaisia sokeriarvoja? Aina vaan puhutaan siitä ylärajasta, mutta onks se ok, että tänään esim. kun lounas vähän viivästyi, paastoarvo ennen lounasta oli 3,9?

@Maallinen olento, nyt näkyy. Väärä hälytys!

Mä en saa @Maallinen olento ainakaan kännykällä sun kuvia auki...

Mä hilaan hanurini tänne, kun radi ois suurella todennäköisyydellä mulle diagnosoitu, jos olisin rasituksessa käynyt. Ensimmäisessä neuvolassa terkka sanoi, että pitää käydä rv12-16, joten odottelin rauhassa pahoinvoinnin hellittämiseen ennen sinne menoa. Seuraava neuvola oli rv14-15 paikkeilla ja siellä terkka yhtäkkiä toteskin, että nyt on liian myöhäistä käydä. Sain sit mittarin kotiin. Mutta mennäkseni itse asiaan niin kyllähän noi rajat surullisen helposti paukkuu. Kun esim. syö lounaalla perunaa ilman salaattia tms. lisukkeena niin tunnin päästä mitattuna saattaa alkaa arvo jopa kasilla/ysillä. Onneksi isoimman osan hiilareita salaattiin ja kasviksiin vaihtamalla arvot on ihan mallikkaat, mutta kyllähän tää vähän masentavaa on. Onks joku mittaillut arvoja raskauden jälkeen? Mietin tässä vaan, että voinko mä vetästä enää ikinä vaikka perunamuusia ihan huoletta ilman että sokerit paukkuu? Sanokaa, että tää on vaan raskausajan murhe ja sokerit ei käyttäydy näin (välttämättä) enää raskauden jälkeen!

Fiksu päätös @Etelätuuli! Mä en ole vielä ehtinyt ajatuksella tutustua tuohon monikkomeininki-ryhmään. Siellä tuntuu olevan enemmän jo vähän isompien kaksosten vanhempia. Mutta oon tosiaan tykännyt tuosta Monikko-odottajat 2018 -ryhmästä, kun on just odottajia ja juuri kaksoset (tai kolmoset) saaneita äitejä. Mä olin tuplauutisen jälkeen ensin ehkä viikon ihan epäuskoinen koko asiaan ja Google lauloi pitkät tovit. Tokan viikon olin jo ihan kympillä innoissani ennen kuin iski ihan järkyttävä huoli siitä, että meneeköhän tää raskaus nyt maaliin asti. Edelleen takaraivossa kolkuttaa hirveä huoli siitä, että onko molemmilla kaikki hyvin. Päivät seuraavaat ultraan matelee, mutta päivä kerrallaan eteenpäin! Moni muukin on tästä selvinnyt, niin kyllä mekin!

Mä en osaa päättää, mitä teen. Kahdesta edellisestä otin paketin, mutta sisällöistä ei taida olla mitään tallella. Muistelisin, että isommat vaatteet jäi kokonaan käyttämättä kummallakin kerralla. Nyt ois tulossa vielä syysvauvat ja toppapukukin on varmaan ensimmäisen talven liian iso. Tokana talvena (vaikka oliskin sopiva) ei oikein enää tekniset ominaisuudet riitä... Jos pitäisi tältä istumalta päättää niin saattaisin ottaa yhden paketin ja kaksi rahaa, mutta voihan tuo olla vielä, että kallistun siihen kolmanteenkin rahaan...

Ihana kuulla, miten hyvin teidän arki on lähtenyt käyntiin ja miten hyvin vauvat on nukkuneetkin! Mua ehkä jännittää tuo unen puute enemmän kuin mikään muu - kaikesta muusta kyllä varmasti selviän. Täytyy toivoa, että vauvat tulee äitiinsä ja omaa hyvät unenlahjat. Ymmärsin, että meillä olis di-di -vauvat tulossa. On siis omat yksiöt ja omat istukat. Se jäi vielä vähän auki, voiko vauvat olla siitä huolimatta identtisiä vai ei... Jälkikasvua on ennestään kaksi poikaa, jotka jo onneksi sen verran isoja (vauvojen syntyessä 5v ja 9v), että uskon vielä käsien riittävän ihan kivasti. Luotan siihen ruusuiseen arkeen niin kauan kuin toisin todistetaan. Mä itse asiassa löysinkin tuon Monikko-odottajat -ryhmän ja nopealla silmäyksellä on kyllä just sitä, mitä tarviin! Ei tarvi paljon iltaisin miettiä, mitä tekee, kun kahlaa keskusteluja läpi ja ihastelee niitä jo syntyneitä pieniä. Toistaiseksi on vielä niin kaukainen ajatus, että kohtahan täällä meilläkin on vauvoja kaksin kappalein.

Kiitos Räsynukke! Miten teidän ensimmäiset kuukaudet on menny? Pakko myöntää, että täälläkin on Google laulanut aika vilkkaasti! Ainoo, mitä en ole paljon uskaltanut lukea, on riskit yms. Ihan järkky huoli loppuodotuksesta jo ihan ilmankin faktaa ja synkempiä tarinoita.

Mulla alkoi pahoinvointi rv6 tienoilla ja jos @Arvenna yhtään lohduttaa, niin et ole noiden fiilisten kanssa yksin. En tiedä kuin monesti oon pohtinut tai miehelle manannut, etten tiedä, onko näiden olojen sietäminen vauvan arvoista. Tottakai on, kestäisin paljon pahempaakin, mutta mieli maassa se on hankala joskus muistaa! Omalla kohdalla muita raskauksia pidempi ja pahempi pahoinvointi selittyi hetki sitten ultrassa kaksosraskaudella. Tää alku on yhtä selviytymistä, mutta joku päivä tääkin loppuu. Ja jossain vaiheessa oloihin jopa hieman tottuu ja/tai oppii niitä edes vähän helpottamaan. Tsemppiä!

Mulla vanhempi poika on nyt 9-vuotias ja en maksa varsinaisesti viikkorahaa, mutta oon antanut hänelle karkkipäivän karkkirahat kerran kuukaudessa käteisenä. Näin hän pääsee itse opettelemaan vähän rahan käyttöä ja punnitsemaan sitä, että käyttääkö kaiken karkkiin vai pistääkö osan säästöön. Tämän lisäksi ollaan tehty kotityölista, mistä voi ansaita tulevaa kesälomamatkarahaa varten rahaa säästöön sillä edellytyksellä, että oma huone on siisti. Eli periaatteessa vaikka olis tienannu "tonnin" kotitöillä niin senttiäkään ei tipu, jos oma huone ei ole siisti. Kotitöistä sitten maksetaan työn suuruudesta riippuen, esim. roskisten vienti on ollut 20 senttiä per kerta ja lattioiden pesu tai imurointi kerran viikossa 2 euroa per kerta. Katotaan, miten kuviot tästä muuttuu, kun herra kasvaa.

^ Selkee haamu! Varovaiset onnittelut. Yleensä en näe näissä mitään.

Vieläkö täältä löytyisi aktiivisia monikkoperheellisiä tai monikkoja odottavia? Sain itse kuulla eilen np-ultrassa, että kaksoset olisi tulossa, ja nyt viikkoja 13+0. Kova vertaistuen haku päällä siis ja pientä shokkia ilmassa edelleen.

Mulla on kaksi poikaa ja nyt, kun kolmatta odotellaan, sukupuoliasia on ollut jonkin verran mielessä. Tavallaan toivon poikaa, koska se vaan olis tuttu ja turvallinen. Mutta oishan se ihanaa saada myös se tyttö. Lähtökohtaisesti toivon kuitenkin vaan tervettä lasta, sukupuoli on suht toissijainen asia. Kummasta vaan olen onnellinen.

En muista olenko jo vastannut, mutta onnistuneet raskaudet (koputan nyt vielä puuta, koska kolmas on vasta alussa) on tärpänneet ensimmäinen yk2, toinen yk3 ja kolmas yk4. Jos neljäs joskus olisi tullakseen niin yllättyisin, jos ei tärppäis yk5

Jess @Maallinen olento! Lämpimät onnittelut!

Näkyy selkeä viiva @happpy, mutta mä en ole varma kännykän ruudulta, näkyykö väriä. Kyl mä oisin sen plussaksi lukenut!

Mulla dpo9 haamu

Mulla ei ole mitään muistikuvia kahden ensimmäisen raskauden osalta raivohulluudesta, mutta lohduttavaa lukea nyt, että tää on ihan normaalia alkuraskaudessa. Oon ollu ihan varma, että kohta ne menkat alkaa kuitenkin, vaikka testit sanois mitä muuta, kun kimpaannun niin mitättömistä asioista. Näin tänäkin aamuna punaista kuopukselle, joka ei suostunut tömistelemään kenkiä ulkona ennen tarhan eteiseen siirtymistä. Piti sitten pieni saarna pitää heti aamun kunniaksi ja nyt poden huonoa omatuntoa varmaan taas siihen saakka kunnes saan uuden syyn kiukustua ja näin se piiri pieni taas pyörii. Sanoin miehelle just autossa tänä aamuna (sen jälkeen, kun meinas mennä muki nurin jostain idioottiautoilijasta aamuruuhkassa), että tätä tää nyt on sit seuraavat x kuukautta ja sitten lapset vihaa mua ja tulee avioero ja oon kohta kolmen lapsen yh. En sentään itkuun pillahtanut, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita.

Kyl siinä @Maallinen olento vivahde pinkkiä munkin silmään näkyy.

Mä näen myös haamun @mymmeli85 ja normisti en erota niitä ikinä.

@Panterilla, Onkohan toi sitä kuuluisaa kohdennettua mainontaa? Kiitos kaunis onnitteluista!

Kyllä se viiva sieltä jo vähän vahvistui ja uskalsin korkata lokakuiset. Nyt illan testi näytti jo tältä (dpo11): http://aijaa.com/4FfqVf

Kiitos kommenteista! Takana kemiallinen edellisestä kierrosta, joten en hihku vielä, mutta on lupaavaa! Illan testit ei näytä sen selvemmiltä, haamua tosi hankala saada kuvaan. Onkohan lie järkeä testata vielä aamulla uudelleen? Ei varmaan ehdi hcg tässä hirveästi nousta yön aikana. http://aijaa.com/COJuyl