hoobi

Aktiivijäsen
  • Content count

    770
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by hoobi

  1. Mulla ensimmäinen ja toinen raskaus oli helppoja molemmat ja aikalailla samanlaiset. Kummassakaan ei ollut liiemmin kolotuksia, nukuin hyvin ja oikeastaan ainoa oikeasti häiritsevä vaiva oli loppua kohti paheneva närästys. Voi toki olla, että aika on kullannut muistot, kun esikoinen on jo 9-vuotias ja kakkonenkin 5v. Pahoinvointia oli toki molemmissa, mutta sekin kesti suhteellisen lyhyen ajan. Kummallakin kerralla odotin poikaa, oliskohan tyttöraskaus voinut lie olla sitten enemmän erilainen. Kolmas raskaus olikin sitten rankempi, mutta se ei taas ole vertailukelpoinen edellisten kanssa, koska odotin kaksosia.
  2. Osaako joku lausua mulle muutaman rohkaisevan sanan? Mua kiinnostaisi mennä jossain vaiheessa perhekahvilaan, mutta oon sen verran ujo, että pelkään jääväni sinne seinäruusuksi. Tuntuis tyhmältä mennä sinne istumaan ja ihmettelemään yksin pienen vauvan kanssa (josta ei siis ole sen kummemmin leikki- kuin juttelukaveriksikaan). Vai pitäskö odotella, että ipanat on siinä iässä, että voidaan sit vaikka askarrella keskenämme jos ei löydy seuraa. Onko tollasessa tapahtumassa kuin vaikee päästä porukkaan mukaan? Ihan kauheeta, kun oon näin "sosiaalisesti rajoittunut", mutta olenko oikeasti yksin ongelmani kanssa?
  3. Tää on niin hyvä aihe, että nostan tän vikalta sivulta. Lisää keskustelua siis kaipailen! Mulle tää on jotenkin yllättävän ajankohtainen aihe, vaikka vauvat on vasta 4 viikkoisia. En vaan ajatuksen tasollakaan osaa tai halua käsitellä sitä, että tää oli nyt tässä. Yllärikaksosten jälkeen meillä on jo nyt yksi lapsi enemmän kuin suunniteltiin. Silti on hankala hyväksyä se, että lapsiluku on täysi. Ei enää yhtään raskautta tai synnytystä. Päästään nyt vikan kerran elämään vauvan eka hymy ja niin monta muuta uutta asiaa. Pitäs vaan osata nauttia hetkestä ja siitä, mitä jo on, mutta on tää haikeeta!
  4. Mä jätin meikit kotiin ja hyvä niin, olisin vaan turhaan kantanut niitä edestakaisin. Meikkaan kyl tosi kevyesti muutenkin ja kotipäivinä en ollenkaan. Just ja just malttoi sairaalassa vauvojen ihastelun välissä käydä hammaspesulla ja suihkussa.
  5. Heh, saatoin hymyillä tälle ääneen. Onneksi ei vauvat heränny! Kaikkea sitä pitäiskin osata suunnitella etukäteen. Mä oon täällä niin vauvakuplassa vajaa kolmeviikkoisten kaksosten kanssa, että voisin ottaa näitä vielä lisää vaikka kuinka monta. Täytyy toivoa miehen (ja taloudellisen tilanteen ) vuoksi, että herään kohta järkiini täällä.
  6. Palaan tähän nyt kolmannen raskauden jälkeen. Tällä kierroksella tulikin kaksoset, poika ja tyttö. Lapsiluku on luultavasti tässä ja ehkä tää oli tarkoituskin näin, että kolmen pojan jälkeen tuli sit vielä se pikkusisko. Nyt on ihan täydellinen nelikko.
  7. Vauvat syntyi käynnistetyllä alatiesynnytyksellä. Oksitosiinilla käynnistettiin ja vauvat oli pihalla 3,5 tunnissa säännöllisten supistusten alettua. A-vauva tuli perätilassa ja B-vauva nyrkki ennen päätä. Ikäeroa ehti tulla 8 minuuttia ja kaikki meni tosi sujuvasti.
  8. Mä olin töissä loppuun asti (kevyt toimistotyö, lähinnä liitoskivut vaivas istumisesta), mutta jäin varhennetulle äitiyslomalle 50 päivää ennen laskettua aikaa.
  9. Mä ostin myös vain koon 50/56 vaatteita sillä ajatuksella, että pienempiä saa sitten tarvittaessa vauvojen synnyttyäkin. Ja hyvä näin, sillä vauvat olivat syntyessään 2770g/48cm ja 3140g/49cm. Olihan osa koon 50 vaatteista isoja (varsinkin pienemmälle vauvalle), mutta jo parissa viikossa rupes istumaan paremmin. Ei tuo kotona kovasti haitannut, että vaatteet vähän alkuun roikkui päällä. Mä oon tykännyt kapeemmista malleista bodyissä, koska ne on istuneet paremmin meijän vauvojen päälle. Kaikki leveämmät bodyt on jäänyt käyttämättä. Ja edellesiä kompaten oon tykännyt terällisistä vaatteista ja käännettävistä hihansuista. Sukkia saa pistää pitkin päivää takaisin jalkaan. Näitä vaan löytää nykyään uutena tosi vähän. Onneksi kirpparilta löytynyt ihan hyvin. Käännettävät hihansuut on ehkäisseet hyvin naarmut kasvoissa, kun nälkäisen vauvan pienet kädet viuhtoo ihan hallitsemattomasti.
  10. Mulle oli varattu suunniteltu sektio a-vauvan perätilan vuoksi viikolle 38+1, mutta hetki ennen leikkausta (olin siis jo kaapu päällä ja tukisukat jalassa kiltisti odottelemassa) mulle ehdotettiin vielä synnytystavan vaihtamista alatiesynnytykseen. Mielelläni vältin sektion, mutta olin jo niin kypsä loppuraskauden olotilaan ja henkisesti valmistautunut saamaan vauvat syliin, että pyysin käynnistystä. Tilanne oli sen verran kypsä (auki 3cm), että pyyntöön suostuttiin ja menin seuraavana päivänä (38+2) käynnistykseen.
  11. Peukut tälle, ehdottomasti aktivoidun itsekin myös yleisellä puolella. Liikaa tulee tosiaan keskityttyä noihin kuumeilu/odotus/vauvaketjuihin.
  12. NKL

    Mulla myös hyvä kokemus Naikkarilta syyskuun lopulta. Remontoitu synnytysosasto oli hieno, synnytystilat ihan viimesen päälle. Huone, jossa synnytin, oli tosi iso, vaikka en tilaa käyriltä juuri päässytkään hyödyntämään. Lisäksi siellä on panostettu tosi paljon siihen, että perhe pääsee viettämään yhdessä tukihenkilön ja vauvojen kanssa aikaa myös esim. sektion jälkeen perheheräämön muodossa. Iso plussa tästä, vaikka en lopulta sektioonkaan joutunut. Ja ammeeseen en riskiraskauden vuoksi päässyt sinnekään, mutta niin hieno se oli, että ois melkein hyvä syy vielä yhteen synnytykseen. Henkilökunta oli tosi jeppis salissa ja mukavaa porukkaa oli myös vuodeosastollakin. Jälkimmäisessä vaan oli aina vähän hämärää, kuka se oma hoitaja on, kun vuorot ja ihmiset vaihtui sen kolme kertaa vuorokaudessa. Mulla ehti olla kahden hengen huoneessa kaksi huonekaveria. Ehkä vuorokauden sain välissä olla itekseni, mikä oli ihan kiva, kun oli kaksi vauvaa hoidettavana ja ne kun vuorotellen älisee yölläkin niin välillä tuli vähän paha mieli huonekaverin puolesta. //muoks. Se vielä mainittakoon, että ainakin vitoskerroksessa vuodeosastolla ei ollut vierailuaikoja vaan kaikki vieraat perhettä (mies/tukihenkilö + omat lapset) lukuun ottamatta otettiin vastaan esim. kahviossa. Mälsää innokkaille isovanhemmille, mutta toisaalta oli kiva olla ihan rauhassa, eikä muidenkaan äitien sukulaiset olleet häiritsemässä.
  13. Kolme raskautta ja muistelisin, että sen kolme päivää oon ollu jokaisesta. Kahdessa vikassa seurattiin kaksi päivää sokereita ja kolmantena oli lääkärintarkistus, josta saatiin kotiutumislupa. Vika oli kaksosraskaus ja jouduttiin odottelemaan kotiin lähtöä iltapäivään, kun kaksosista otetaan kilpparilabrat vielä 3vrk iässä.
  14. Mulle varattiin sektioaika 38+1 a-vauvan perätilan vuoksi, mutta päätettiin sektiopäivänä vaihtaa synnytystapa alatiesynnytykseen pt:stä huolimatta. Pyysin sit käynnistystä seuraavalle päivälle, kun olin jo valmiiksi 3cm auki ja henkisesti ja fyysisesti ihan kypsä raskauteen/valmis synnyttämään. Onneksi tähän suostuttiin ja vauvat syntyi käynnistyksellä 38+2.
  15. Ensimmäinen spontaanisti supistuksilla 40+4. Toinen spontaanisti supistuksilla 39+6. Kolmas käynnistettynä 38+2.
  16. Kiitos vastauksista! Ehkä mä selviin ilman niitä lakuja vielä hetken jakaantumisen jälkeenkin. Mitähän pikku ylläreitä toi sektiopäivä ja sitä seuraavat päivät tuo vielä tullessaan.
  17. Mitä sektion jälkeen saa syödä? Tässä innoissani ostelin sairaalakassin täyteen lakuja ja sitten luin ohimennen jonkun kommentin, että sektion jälkeiset päivät mennään (mehu)keitolla. Oh shit, oikeesti? Kuinka monta päivää? Enkö mä 10kk jälkeen saa edelleenkään vetästä sektion jälkeisenä päivänä ihan vähintään (ja kaksin käsin) mässyjä, juustokakkuu, voileipäkakkuu ja energiajuomaa?
  18. Joo, selkee vahvistunut viiva! Siispä varovaiset onnittelut @stina
  19. Näin ne suunnitelmat muuttuu kohtalon oikusta. Odotellaankin nyt kahden ihanan pojan jatkoksi kaksosia ja olen aika varma, että neljä on meille hyvä luku. Varsinkin jos historia toistaa itseään ja seuraavaksi tuplataan lapsiluku taas.
  20. Kyllä siellä viiva kurkkii @Ewwwie. Olen niin iloinen sun puolesta! Nyt niitä kuuluisia tarrasukkia matkaan!
  21. Meillä on myös suvussa kastemekko, joka ostettiin aikanaan 70-luvulla ja jossa on sen jälkeen kastettu lähisuvun kaikki lapset. En nyt äkkiseltään keksi muuta ratkaisua kuin ostaa uuden mekon ja käyttää toisella kaksosista tuota vanhaa suvun mekkoa. Täytyy kyllä ensin kysellä, ettei miehen suvussa sitten kuitenkin olisi tallella jotain kastemekkoa. Ei ainakaan ole koskaan sellaisesta ollut puhetta, ja jos sellainen löytyisikin, niin mies ei siitä tiedä yhtään mitään.
  22. Mulle tuli tuplauutinen np-ultrassa ihan yllätyksenä. Ei villeimmissä kuvitelmissakaan olisi osannut odottaa vastaavaa, kun suvussakaan ei ole lainkaan kaksosia. Näin kyllä yhden tuplaunen ennen ultraa, mutta ei sitten ajatus tälle mahdollisuudelle herännyt vielä siinäkään vaiheessa. Mulla kaksi yksösraskautta takana, joista kaksi ihanaa poikaa, ja nyt olin vaan np-ultraan asti ihan varma, että tyttö tulossa, koska pahoinvointi oli vaan niin paljon voimakkaampaa. Pahoinvointia lukuunottamatta muut oireet on ollut hyvin samantyyppisiä edellisten raskauksien kanssa. Testiviivatkaan ei mielestäni piirtyneet mitenkään selvästi voimakkaampina alkuvaiheessa.
  23. Mä nään myös jotain ja yleensä en näe yhtään mitään. Jännää!
  24. Mä en toisaalta ymmärrä, miksi se on niin "väärin" toivoa tai olla innoissaan just tietystä sukupuolesta. Tai yrittää vielä sitä toista sukupuolta, jos kaksi edellistä on samaa sukupuolta. Eihän se sitä tarkoita, etteikö vanhemmat rakastaisi sitä kolmatta saman sukupuolen edustajaa ihan yhtälailla. Mulla on kaksi poikaa, joiden jälkeen aloin kuumeilla vauvaa. En siis erityisesti kumpaakaan sukupuolta vaan sitä viidettä perheenjäsentä. En odotuksen alkuaikoina osannut olla yhtään pahoillaan niistä kommentoijista, jotka pohtivat, että saataiskohan me viimein myös tyttö. Tottakai pohdin joskus itsekin, minkälaista olis olla tytön äiti ja pääsenkö sitä ikinä kokemaan. Ekassa ultrassa saatiin tuplauutinen ja nyt rakenneultrassa kätilö veikkasi meille yhtä kappaletta kumpaakin sukupuolta. Vaikka olin tosi avoin sukupuolille niin kyllähän se lämmittää sydäntä saada se tyttökin. Eikä se lämpö vie ripaustakaan rakkautta pois pojalta, joka on ihan yhtä toivottu.
  25. Mä tuun myös kurkkimaan, josko täällä meininki vähän vilkastuisi jossain vaiheessa. En ole ikinä haaveillut suurperheestä ja meillä jokaista perheenlisäystä on harkittu pitkään ja hartaasti. Kun kolmannelle annettiin lupa tulla, yllätys olikin melkoinen, kun ultrassa onniteltiin kaksosraskaudesta. Meistä tulee siis syksyllä 6-henkinen perhe, mikä pienen sulattelun jälkeen alkaa kuulostaa aika päheeltä. Kaksi edellistä raskautta toi tullessaan pojat, jotka ovat nyt 9v ja 4v. Tietysti tyttötoive on käynyt mielessä muutaman kerran, vaikka kaksi pientä poikaa kuulostaa tutummalta ja turvallisemmalta. Toivottavasti saadaan jotain veikkauksia rakenneultrassa.