hoobi

Aktiivijäsen
  • Content count

    464
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by hoobi

  1. Minä sain suht nuorena esikoiseni (20v) ja silloin yksi kaveri oletti suoraan raskauden olevan vahinko ja kysyi, että miksi piditte lapsen. En sitten hämmennykseltäni osannut vastata. Muita vastaavia tilanteita en onneksi muista.
  2. Täällä esikoinen nyt 8-vuotias ja harrastaa sählyä. Harkat on 2krt/vko ja tähän päälle turnaukset, jotka sijoittuu viikonlopuille. Turnauksia on ollut nyt about 2-3 kuukaudessa. Tähän mennessä olen ollut treeneissä ja peleissä aina mukana, mutta varmaan jää osallistuminen vähemmälle, jos ja kun kuopus haluaa alkaa harrastamaan. Minua kiinnostaa se, kuinka paljon te vanhemmat olette harrastuksissa läsnä. Jäättekö katsomaan treenit (jos sellainen mahdollisuus on) vai kuskaatteko vaan / kyselette myöhemmin, miten meni?
  3. Kolmio saunalla pienkerrostalossa, 80m2. Perheessä kaksi aikuista ja kaksi lasta. Toistaiseksi mahdutaan tähän ihan ok, mutta isompi asunto sekä perheenlisäys haaveissa.
  4. Nuorempana en halunnut lapsia ollenkaan. Sen oikean tavattuani mieli muuttui nopeasti. Ensimmäisen jälkeen ajattelin, että yksi riittää. Sitten iski vauvakuume, minkä jälkeen ajattelin, että kaksi riittää. Nyt haaveilen kolmannesta. En ole ikinä haaveillut siis mistään tietystä lapsimäärästä. Haaveilen säännöllisen epäsäännöllisesti +1:stä Nyt tuntuu, että kolme ois passeli mutta oon tainnu olla tässä tilanteessa ennenkin.
  5. Latasin tämän keskustelun luettuani näitä sovelluksia mielenkiinnosta. Minua ei ehkä niinkään kiinnosta kuinka tarkasti sovellus laskee ovulaation vaan tiedot kierron pituudesta jne. En pysty tämän muutaman minuutin näpyttelyn tuloksena juuri käyttökokemuksia antaa, mutta kirjoittelen siitä huolimatta. Fertility Friend oli käyttöliittymältään niin vanha ja karmea, etten pitkään jaksanut edes näpytellä. Womanlog on myös vähän vanhanoloinen (vaikkakin siis selkeästi FF:ää uudempi) ja mainoksien määrä tekee hulluksi, mutta tykkäsin sen statistiikka-sivusta. Nopealla vilkaisulla silmää miellytti eniten Clue ja Flo. Ensin mainittu on suppeampi, joten minun ääni tällä hetkellä menisi Flo-sovellukselle. Glow'sta en pitänyt lähinnä sen takia, että se huutaa joka paikassa (maksullista) premium-päivitystä. Myös käyttöliittymä oli minulle epämieluinen. Kindarasta en osaa tässä vaiheessa sanoa muuta kuin että on suppeahko, mutta kalenterinäkymä on kiva. Ovian koin vaikeakäyttöisimmäksi, mutta siellä on todella paljon merkkailtavaa, jos haluaa viedä olot ja kropan toiminnan tähtitieteen puolelle!
  6. En muista, olenko jo aiemmilla kierroksilla vastannut tähän, mutta vastataan nyt varmuuden vuoksi... Esikoisen syntyessä olin 20-vuotias (juuri lukiosta valmistunut) ja mies työtön (irtisanottiin kuukautta ennen esikoisen syntymää ).
  7. Ollaan menossa ensi viikolla Tampereelle 3-vuotiaan kanssa. Oisko paikallisilla / Tampereella käyneillä vinkkejä menemisistä ja tekemisistä? Tampereen kylpylä on listalla ja ajateltiin käydä Särkänniemen delfinaariossa, mutta mitäs muuta? Tähän ketjuun siis kaikki, mitä Tampere tarjoaa lapsiperheille ja vaikka vain vanhemmillekin, jos illasta pääsee viihteelle.
  8. Tokassa raskaudessa päätin ylimääräisten kilojen takia, että pidän painon lähtölukemissa ja alkuraskauden pahoinvoinnin takia paino oli ennen synnytystä peräti muutaman kilon alle lähtöpainon. Sairaalaan jäi synnytyksen jälkeen rapeat 4kg ja pari viikkoa synnytyksen jälkeen paino oli jo -11kg.
  9. Mulla ei ollut mitään ongelmia sokereiden kanssa ekassa raskaudessa, esikoinen oli syntyessään rv 40+4 55cm ja 3710g. Toisessa raskaudessa todettiin radi (paastoarvo oli sen 0,1 mitä-lie-yksikköä yli raja-arvon). Sokerit oli kuitenkin koko raskauden ajan ihan ok ilman sen kummempia ruokavalioita ja rv 38 painoarvio oli 3200g. Kuopus syntyi rv 39+6 51,5cm ja 3650g.
  10. Meillä poikien väliin kertyi jonkin verran ikää, kuopuksen syntyessä ikäero on nyt suunnilleen 4,5 vuotta. Esikoinen odotti ja jännitteli kovasti pikkuveljen kotiutumista ja äidin huolista poiketen kaikki meni tosi hyvin. Nyt about viikon kokemuksella en ole vielä huomannut esikoisen osoittavan mustasukkaisuuden merkkejä. Muutaman kerran on korkeintaan huomauttanut aamupiirrettyjen aikana, että miksi sen pikkuveljen pitää itkeä, kun ei kuule telkkarista mitään. Esikoinen auttelee kovasti, silittelee vauvaa ja tahtoo pitää sylissä. Autossa laulelee vauvalle, kun istuvat keskenään takana. Kaikin puolin ihan superihana isoveli on ollut. Ehkä tää tästä vielä muuksi ehtii muuttua ajan kuluessa, mutta en ole enää tippaakaan huolissaan siitä, etteikö kolmisin pärjättäisi kotona tosi hyvin. Meillä toki helpottaa myös se, että kuopus on suht helppohoitoinen vauva, eikä paljon turhia kitise. Esikoisellekin riittää siis ainakin vielä toistaiseksi hyvin aikaa ja energiaa.
  11. Molemmat synnytykset käynnistyivät spontaanisti supistuksilla. Lapsivedet meni molemmilla kerroilla vasta synnärillä, ensimmäisessä kalvot puhkaistessa ja toisella kerralla muutama minuutti ennen vauvan syntymää. Viikot ekassa 40+4, toisessa 39+6.
  12. Ekassa synnytyksessä käytin ilokaasua ja sain myöhemmin epiduraalin. Epiduraali toimi silloin hyvin ja ajattelin sen toisessa synnytyksessäkin haluavani mutta, koska olin synnärille saapuessani 9 senttiä auki, kivunlievitykset jäi toisella kertaa ilokaasuun, josta ei ollut kyllä tuon taivaallista hyötyä. Jälkikäteen ajatellen, epiduraali oli kyllä ensimmäisessä reilu 24h kestäneessä synnytyksessä (josta synnärillä 12h) ihan must ja en ole varma, olisinko ilman jaksanut. Toinen synnytys eteni niin jouhevasti, etten siis epiduraalia ehtinyt saamaan, vaikka varmasti niillä kivuilla olisin ottanut, jos mahdollisuus olisi ollut. Tavallaan olen kuitenkin iloinen tosta luomusynnytyksestä, koska nyt ainakin tiedän, että ilmankin pärjää.
  13. Musta tuntuu jotenkin pienemmältä pahalta jättää lapsi yksin kotiin esim. ulkona käynnin ajaksi silloin, kun lapsi on hereillä. Meillä ainakin poika vielä 4 vuotiaanakin hätääntyisi kyllä ihan mielettömästi, jos herätessä ei ketään olisikaan kotona. Ja kuten joku muukin mainitsi, meillä noi roskat ei ole sitä sorttia, että pitäisi viedä ulos tietyllä sekunnilla. Pyykkien pesunkin voi aika helposti ajoittaa muuhun kuin lapsen päikkäriaikaan. Tuntui pitkään se roskien vieminen / lapsen autoon jättäminen turhalta riskiltä senkin takia, että aina on se mahdollisuus lukita itsensä asunnon / auton ulkopuolelle. Nyt pojan ollessa vanhempi on toi kynnys jättää hänet yksin vähän pienempi. Jos unohtaisin avaimet kotiin, osaisi poika avata mulle oven. Samaan tapaan pystyisin auton ulkopuolelta ohjeistamaan poikaa toimimaan, jos jättäisin autonavaimet auton sisäpuolelle. Aika harvoin tulee lähdettyä ulos postinhakuun tai roskia viemään ilman, että lähdettäisiin samalla pojan kanssa ulos / asioille, mutta sellainen tilanne, jos tulee, kysyn pojalta haluaako hän mukaan vai jäädä kotiin. Tähän mennessä on lähtenyt joka kerta mukaan. Eli oma kanta on se, että nukkuvaa lasta en yksin jättäisi. Edes autoon sen kauppareissun ajaksi. Loppu on aika lapsikohtaista. 3-4 -vuotiaan lapsen voisin varmaan jättää yksin sen postinhaun tai roskien viennin ajaksi lapsen hereillä ollessa, mikäli lapsi itse tahtoo kotiin jäädä. Kauppareissun ajaksi en vielä ainakaan tota meidän poikaa jättäisi kotiin.
  14. Mä tunsin molemmissa raskauksissa ekat liikkeet vasta 20. raskausviikon paremmalla puolella. Tarkalleen en muista, mitkä viikot ois ollu käsillä. Ajattelin, että tuntisin toisesta nopeammin, mutta aikalailla samoille viikoille ne antoi itseään odottaa. En ehkä sitten osannut kuulostella / tunnistaa niitä ekoja hipaisuja, ekat liikkeet oli ihan selkeitä potkuja ja ekan kerran jälkeen tuntui kyllä liikkeet (lähes?) päivittäin.
  15. Mä nostelisin tätä ketjua siinä toivossa, että saisin vinkkiä ja suosituksia kerhoista / harrastuksista pääkaupunkiseudulla. Poika on about 4,5v, kun jää päivähoidosta kotihoitoon pikkusisasruksen syntymän takia ja meille paras ratkaisu ois varmaan nyt sit aloittaa poitsun kanssa joku harrastus. Millä perusteella te ootte valinneet lapsenne harrastuksen vai onko lapsi saanut päättää niistä itse? Ootteko valinneet harrastukset sen mukaan, mitä tarjontaa on kodin läheisyydessä vai kuskaatteko muksuja pidemmänkin matkan päähän harrastamaan? Meille ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että suurimpaan osaan ainakin kunnan ja seurakunnan tarjonnasta on ilmottauduttava about just nyt ja me ollaan etsimässä vähän isompaa asuntoa nyt perheenlisäyksen myötä. En siis oikein uskalla tässä saumassa varata harrastusta kodin lähettyviltä, kun toiminnan alkaessa saatetaan asua tyyliin tunninkin ajomatkan päässä. Kuinka aikaisin yksityisten tarjoamiin kerhoihin yms. pitää ilmoittautua? Pääseekö niihin mukaan vielä syksymmällä? Ja tosiaan ne suositukset ois nyt tosi tervetulleita.
  16. Mulle kätilö sanoi, kun neuvoi ponnistamaan, että sitten päästät oikein sellasen kunnon murahduksen/karjahduksen ja demonstroi vielä päälle. Minähän tein sit ponnistaessa työtä käskettyä ja vasta jälkikäteen rupesin miettimään, että musta ois ollu paljon kivempi vaan äheltää hiljaa ja mitä ihmettä mä siellä karjahtelin. Nyt jälkikäteen melkein hävettää Jos pääsen kakkosta joskus synnyttämään niin oon jo vanhempi ja viisaampi, enkä ota kätilön jokaista sanaa ihan niin tosissaan.
  17. Mulla on ollu nyt kolme tärppiä. Eka yk1, mutta päättyi keskenmenoon, toka heti seuraavasta kierrosta keskenmenon jälkeen eli sekin periaatteessa yk1. Ja nyt pidetään peukkuja, että pikkukakkonen pysyy kyydissä, kun plussasin yk2.
  18. Mä olin laiska, enkä jaksanut tänä vuonna panostaa joulukortteihin ihan hirveesti, mutta väsäiltiin jotain simppeliä kuitenkin. Poika on siis about kolme kuukautta vajaa 4-vuotias ja on aikaisemmin askarrellut lähinnä tarhassa. Kävin ostamassa enkelinmuotoisia puulevyjä, joita poika on vesiväreillä maalannut ja kuivumisen jälkeen koristellut kultahileillä ja hopeisilla tähdillä. Ajattelin laittaa vielä narut kiinni niin voi halukkaat ripustaa joulukuuseen koristeeksi. Sit tehtiin vähän perinteisempiä kortteja, joihin minä leikkasin ympyrän pääksi ja poika liimaili lankakerästä katkottuja naruja hiuksiksi, napit silmiksi ja piirsi tussilla nenän ja suun. Tonttulakit vielä jostain huovasta niin avot
  19. Pojalla on neljä isovanhempaa ja isoisovanhemmista minun isovanhempani eli neljä niitäkin.
  20. Minä kerroin yhdelle ystävälleni, vanhemmilleni ja yhelle työkaverille, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä ja jolla samat asiat ajankohtaisia. En itse varsinaisesti näe tarvetta salailla asiaa, mutten kuuluttele pitkin kyliäkään. Mies ei ole katsonut tarpeelliseksi kertoa omille vanhemmilleen tai ystävilleen ennen kuin on jotain konkreettista kerrottavaa ja se on mulle toki ihan ok.
  21. Mun mielestä Suomi ei ole ainoa maa, jossa ns. lapsiviha on näkyvää. Ne kerrat, mitä olen esim. Saksassa vieraillut, on kyllä pistäneet miettimään tätä. Vaan allekirjoitan kyllä ton, että Suomessa toi tuntuu kuuluvan vähän kulttuuriinkin, että vieraiden ihmisten kanssa ei osata olla luontevasti tekemissä ja ollaan vähän tuppisuita. Mä näkisin sen niin, että toiset vieroksuu lapsia, koska lapset eivät ole vielä oppineet sulautumaan massaan ja "olemaan suomalaisia". Lapset ottaa jatkuvasti kontaktia vieraisiin ihmisiin, pitää ääntä julkisilla paikoilla jne. Se taas on valitettavaa, että kaikki eivät osaa siihen suhtautua vaan kokevat pakottavana tarpeena ilmaista sen lapselle tai lapsen vanhemmalle mulkoilemalla, kommentoimalla tai olemassa jollakin muulla tavalla epäkohteliaita. Sit on erikseen ne oikeasti häiritsevät lapsiperheet. Minä en nuorempana itse pitänyt lapsista, mutta nykyään itse lapsellisena olen ymmärtänyt kohdistaa kummaksunnan oikeaan lähteeseen; vanhempiin. Ne vanhemmat, jotka ei oikeasti osoita mitään kiinnostusta ohjata lastaan pois potkimasta / rikkomasta / muuten tahallaan häiritsemästä muita ihmisiä ja asioita lietsoo kyllä "lapsivihaa" aikalailla...
  22. Meillä kutsutaan kaikkia isovanhempia mummiksi ja ukiksi. Poika kutsuu siis minun omiakin isovanhempia mummiksi ja ukiksi. Noita mummeja ja ukkeja kun riittää niin pistetään yleensä vielä etunimi eteen, ettei mene henkilöt sekaisin. Mulle tää on hyvä ratkaisu, koska menisi kyllä isovanhempien eri variaatiot ihan sekaisin, kun koitettaisiin keksiä kaikille omat. Isovanhempien puolelta ei oo tullut muuten mitään toiveita, mutta mun toinen mummi tuumasi, ettei hän halua itseään kutsuttavaksi isomummina. Tätä olemme toki kunnioittaneet.
  23. ^ Kiitos tiedosta ! Jos ei hinta nouse ihan kohtuuttomasti niin toi taitaa olla mun valinta.
  24. ^ Mä kävin tänään Variston Vauvatalo Johannassa ja päin vastoin jäi tosi positiivinen kuva. Mietin ensin, että pitäiskö käydä jossain muualla, kun on niin negatiivista palautetta saanut, mutta mentiin nyt kuitenkin. Oltiin suurimman osan ajasta ainoat asiakkaat ja paikalla oli yksi myyjä. Hyvää palvelua saatiin ja toisaalta saatiin myös jatkaa katselua rauhassa, kun vähän sinnepäin vinkkasin. Asiantuntevalta vaikutti ainakin meitä palvellut nainen ja tällä kokemuksella mielellään ajelen tonne uudelleenkin, vaikka lähempääkin löytyy vaihtoehtoja.
  25. Kävin tänään katsomassa Singejä livenä, kun on kovasti harkinnassa ton brion kaukalon kaveriksi. Nätithän ne oli, miellytti kovasti mun silmää, mutta kieltämättä se takapyörien leveys vähän arveluttaa. Asutaan pääkaupunkiseudulla, joten julkisilla pitäs päästä suht vaivattomasti liikkumaan. Ilokseni kuulin liikkeen myyjältä, että tän vuoden puolella pitäs tulla vielä uusi versio, jossa takarenkaat on kapeammat ja ilmeisesti edellisistä poiketen ilmakumirenkaat. Jos muistan oikein niin yksi uudistus taisi olla myös mahdollisuus pehmeään kantokoppaan, mikä sinällään vois olla myös harkinnan arvonen juttu. Näillä muutoksilla Singit taitaa olla mun valinta, vaikka adapterin kanssa kaukalon saa vissiin Happyihinkin... Seuraavaksi vois varmaan ottaa selvää, kannattaako noita tilata ulkomailta vai ostaa kotimaasta. Rahansäästö olisi plussaa ottaen huomioon, että edullinen hinta on myös yksi plussa, jonka takia Singeihin kallistuin alun alkaenkin.