Semilia

Margariini = äitiini

*

Ihania. 4-vuotiaalla on menossa joku valitus vastaan inttämis kausi. Ja uhkaukset, jos äiti ei suostu johonkin on toisinaan huvittavia. En muista mistä kiisteltiin, muttei liittynyt ulkoiluun tai lelujen ulos viemiseen mitenkään, niin poika sanoi näin: "Muuten mä vien sit ulos mun sisäleluja ja leikin niillä ulkona ja tuon sit takasin sisälle. Enkä pese niitä!" Yleisi uhkaus on kuitenkin varmaan niin ihana "Äiti, muuten mä en tykkää susta yhtää enää." (Sitten kun kiukku laantuu ja poika luettelee ihmisiä ja asioita joista tykkää on äiti taas listalla vaikka ei antanutkaan periksi)

Mä en noita Ninnulin ohjeita ole lukenut kunnolla, mutta olen kokeillut spinningbabies.com sivun ohjeilla Inversion-tekniikka vauvan saamiseksi oikeinpäin.(Joka on kai ainakin osa Ninnulinkin ohjeita?) Ja mulla se saa aina aikaan voimakkaamman(vähän kipeän) supistuksen tai pari, osittain siksi en ole sitä vielä jokapäiväisesti tehnyt. Mulla siis tämä vauva myös ollut pidempään poikittain. Viime viikkoina kääntynyt tilapäisesti niin perätilaan kuin raivotarjontaankin, mutta sitten taas uuttanut asentoa ja palannut poikkitilaan. Ja olen myös asennoitunut siihen, että haluan kokeilla synnyttää alakautta vaikka vauva olisi perätilassa, jos siihen ei lääkäreiden mukaan estettä ole. Sektio pelottaa mua huomattavasti enemmän.

No ihan tarkkaan en osaa sanoa kuinka vanha hän on ollut, mutta joka kerta kun iät tulee miehen kanssa puheeksi on miehen veljen ja äidin ikien välillä ollut 8-10 vuotta. Toisaalta viimeksi, kun asiasta puhuttiin mies myönsi ettei äitinsä ole koskaan suostunut kertomaan hänelle tarkkaa syntymäaikaansa. Ja samassa keskustelussa sanoi että vanhempansa olisivat avioituneet äitinsä ollessa 10-vuotias, niin ehkä hän toivottavasti on kuitenkin ollut ennemminkin 11 tai 12 ensimmäisen lapsen syntyessä(liian nuori jokatapauksessa). Miehen vanhemmat ovat molemmat kasvaneet ja myös avioituneet ja saaneet ensimmäisen lapsensa Bangladeshissä, eli kyllä eri kultuurissa. Sitten muuttivat sieltä muualle.

tytöllä 1v7kk suurin osa sanoista menee ihan oikein, mutta nää on jostain syystä vähän hassumpi "auto"=maito "eppä"=vettä "äppy"=peitto "nähnäh"=nalle "puo"=lisää "aata"=jalka ja kissa on "nau" ja koira "hauhau" ja monet muut isot eläimet "muu"

Mulla meni sf-mitta ekassa raskaudessa ensn ylä- ja keskikäyrän välissä, sitten keskikäyrällä. Viimeinen mittaustulos 34cm viikoilla 40+(eka mitta rv22 21cm). Toinen raskaus alkoi noin 2v. esikoisen syntymästä ja silloin mitta meni välillä keskikäyrällä, välillä keski- ja alakäyrän välissä. Viimeinen mittaustulos 32cm viikoilla 38+3(eka mitta rv22 19cm). Nyt kolmannessa raskaudessa ei olla vielä mitattu kertaakaan, mutta musta tuntuu että tää maha on isompi kuin kumpikaan edellisistä.

Kiitti, kun jaksoitte vastata! Toivottavasti saadaan kohta asia päätettyä niin on huomattavasti selkempää.

Kysynpä otsikkoon sopivan kysymyksen, kun tuli mieleen etten hätätilanteessa tietäisi mihin soittaisin. Onko sillä mitään väliä minkä sairaalan äitiyspoliklinikalle soittaa, jos jostain syystä tulee huoli vauvasta? Tai siis ei kai sillä oikeassa kunnon hätätilanteessa mitään väliä oikeasti ole. Mutta siis, kun me ei olla vielä mitenkään saatu päätettyä mihin halutaan mennä synnyttämään, niin onko suositeltavampaa että ottaa yhteyttä sinne missä on käynyt ultrassakin vai onko niin ettei sillä ole mitään väliä? Jos jostain syystä pitäisi soittaa ja kysyä jotain, ei olisi kiva saada ihmetystä siitä miksi soittelen heille enkä johonkin toiseen sairaalaan...

Meidän kuukausiklubissa meillä on tosiaan useampi näitä pikkuisia tyttölapsia. Meidänkin tyttö, kun on aina ollut hoikka ja pikkuinen. Syntyessä 2970g ja 47cm, 6kk 6095g ja 64.cm, 12kk 7505g ja 71.9cm, viimeksi vähän vajaa 18kk 8445g ja 79cm(pituutta siis tullut tosi hyvin tuossa välissä!). Käyristä en tiedä yhtään missä mennään. Meidän oma th on ottanut ihanan rennosti kokoajan tuon kasvun suhteen ja ollut sitä mieltä että tyttö on vaan pieni luonnostaan eikä meillä ole ollut kai kuin yksi ylimääräinen käynti kasvun takia. Mitään allergioita ei tytöllä ole. Esikoinen meillä on ollut aina aika keskikokoinen, mutta itse olen ollut lapsena pieni vaikka en ihan yhtä pieni kuin meidän tyttö. Ja mies on keskivertoa lyhyempi, kun on saman mittainen kuin minä ja minä olen naiseksi aika keskipitkä. Niin kai suurimmaksi osaksi pienuus selittyy sillä.

Pitää vielä lisätä, että mun mielestä uuden pakkauksen kestovaippasetissä on tosi hyviä nuo aio ja tasku. Mutta mun mielestä siinä pitäisi olla myös joku kuorikin, kun niitä harsojakin kuitenkin on(vaikka voihan harsoja käyttää muuhunkin). Olisi hyvä että myös harsovaippojen käyttöä pystyisi kokeilemaan ilman lisähankintoja. Ja oloasusta, mun mielestä so on jotenkin semmoisen mallinen ja materiaaliltaan semmoinen etten tykkää siitä oli värit tai kuviointi mitkä tahansa. Meillä on jääneet ne molemmilla lapsilla täysin käyttämättä, osin kyllä myös siksi että on isompaa kokoa ja vähän unohtunut ja siihen mennessä on tullut sitten jo hommattua enemmän itse ostettuja juuri kyseiselle lapselle sopivia ja kivemman oloisia vaatteita siihen kokoon.

Joitain kivoja vaatteita tässä on ja näyttää tosiaan että olisi ehkä hiukan enemmän ja pienempiä vaatteita. Mutta ei mitään niin erityistä, että tulisi kova halu saada pakkaus. Ja hyvä niin koska ei me tarvittaisi siitä oikeasti mitään. Ja on kyllä enemmän poikamainen värimaailma, eikä kovin värikäs, mutta niinhän se on yleensäkin ollut.

Mun mies on sanonut mulle joskus suoraan, että ilman minua ja lapsia ei kyllä olisi enää Suomessa. Vaikka täällä on monet asiat hyvin, niin hän ei yhtään tykkää Suomen ilmapiiristä ja kultuurista. Niinpä meillä onkin suunnitelma muuttaa tulevaisuudessa muualle(enkä vastusta sitä yhtään), alunperin olisi pitänyt muuttaakin jo, mutta miehen opinnot viivästyi ja sitten hän päätti että haluaakin vielä opiskella ihan toista alaa. Suomen opiskelu mahdollisuuksiin hän on siis ihan tyytyväinen ja opiskelee mieluummin täällä kuin synnyinmaassaan ja muutetaan sinne sitten töytä tekemään. Töitä miehelle on ollut opiskelujen lomassa tarjolla kokoajan, kun sukulaisellaan on täällä yritys, niin siinä mielessä on kaikki hyvin vaikka ei ne työt ihan vastaakaan tulevan ammatin toimenkuvaa. Ja muutamien Suomessa asuvien sukulaisten kautta ja sukulaisista löytyy kavereitakin niin ei siitäkään kiinni ole viihtyminen. Jotenkin vaan tämä ilmapiiri täällä ja kokemukset suomalaisista ja suomalaisuudesta ei vaan ole hänestä tuntuneet mukavilta, eikä siksi viihdy täällä. Toivottavasti miehesi löytää pian mielekästä ja vakituisempaa työtä Mariyah.

Meidän tytöllä on nyt elämänsä ekaa kertaa vähän vaippaihottumaa eikä esikoisellakaan koskaan ollut. Onkohan sellaista voidetta mikä ei tukkisi vaippoja? Ja onko sillä tukkimattomuudella niin väliä jos käyttää pesuun Ecover Delicatea, mitä meillä nyt on, jos se kerran avaa tukkeutuneita vaippoja? Nyt olen tehnyt niin, että vaipan poisottamisen ja alueen pesun ja kuivauksen jälkeen olen laittanut vähän perusvoidetta ja sitten ollaan ilman vaippaa jonkun aikaa niin voidekin on siinä sitten jo imeytynyt, jo kuivunut voide tuskin enää tukkii vaippoja? Ihan uusi juttu meille niin kaikki neuvot on tervetulleita. Vaipat on vastikään keittopesty ja pesuaineena tosiaan tuo Ecover Delicate. edit. näköjään tuo meni jo ohi parissa päivässä kun pidettiin tyttöä mahdollisimman paljon ilman vaippaa.

Mulla esikoisesta kun kerroin, oma isäni raivostui ja meillä meni välit aika huonoon kuntoon pitkäksi aikaa. Kyllä mä kokoajan tiesin kuitenkin että isä musta yhä musta välitti ja pohjimmiltaan halusi vaan mun parasta. Isä oli vaan varmaan tosi pettynyt muhun koska isällä on aina ollut tosi suuret odotukset mun ja mun veljen opiskelujen ja tulevaisuuden uran suhteen(esim kun peruskoulun jälkeinen koulutus oli pohdinnan alla meinasi että vaikka pakottaa mut lukioon ja siitä eteenpäin opiskelemaan). Eikä sitten pettymykseltään pystynyt olemaan tukena tilanteessa. Muut sukulaiset eivät paljoa minulle itselleni asiaa kommentoineet, mutta joidenkin osalta tilanteen hyväksymättömyys paistoi. Onneksi mummoni ja kaksi tätiäni olivat tukenani ja suhtautuivat tilanteeseen niin kuin minusta lapsen tuloon pitäisi, innostuneesti! Toisesta sain vielä vähemmän kommentteja, sillä kertaa isänikään ei kommentoinut koko raskauden aikana asiaa mitenkään. Mummoni ja tätini olivat taas innostuneita onneksi. Tästä kolmannesta harva vielä tietää... Odotan toisen raskauden kaltaista vastaanottoa. Miehen perheen välittömistä reaktioista en niin tiedä, mutta ketkä ovat lapsia tähän mennessä nähneet(suuri osa ei ole) ovat olleet heistä iloisia.