taikapöllö

Täällä purskahdin itkuun kun luin tämän. Ihana!!

Oi nämä ovat hyviä! minusta on tullut ihan idari, piereskelen pöydässä, aivastin toissapäivänä keittiössä ja nenästä tuli räkää kasvoihin. sanoin miehelleni "kato" ja esittelin miten ihana klimppi onkaan huulten yläpuolella. siis luoja. tosiaan, helpompaa olisi listata ne asiat joita ei tee oudosti, asioita joita ei unohda tai asioita jotka eivät saa kyyneliin. eilen kysyin mieheltäni leikilläni lounaspöydässä, että mitäs nyt tehdään jos joulupukki ei löydäkään minua tänä jouluna kun ollaan muutettu toiselle puolelle maailmaa. ja yhtäkkiä aloin itkemään vuolaasti ja painoin päätäni rintakehää kohden (kun tuli niin paha mieli siitä, että ollaan kaukana kotoa ja tämä on minullekin ensimmäinen joulu ilman vanhempiani ja viimeinen joulu kahdestaan mutta tätä en ehtinyt kertoa miehelle). mies tuli viereeni ja kysyi hellästi "ollaankos sitä taas huonolla tuulella", josta sain kilarit. sanoin pikkulapsen kiukkuäänellä "snif snif emmä oo huonolla tuulella ku niisk mä oon surullinen!! siinon ero! niisk! sä et tajuu mitään! niisk snif!" ja menin parvekkeelle istumaan ja olemaan ihan suruinen. mies sitten tuli perässä ja saatiin sitten sovittua tämäkin tärkeä riita.

Nyt saatte kasan tyhmiä kysymyksiä. Miltä tuntuu kun lapsi alkaa tulemaan, miltä supparit tuntuvat kun on tosi kyseessä? Liittyykö synnytyksen lähenemiseen painetta ulkosynnyttimissä tai karvoituksen alueella? Paljon sitä lapsivettä tulee, mistä tietää että se on lapsivettä? Onko kyse pienestä märästä läntistä pikkuhousuissa vai tuleeko sitä desikaupalla? Mikä on limatulppa? terveisin ensisynnyttäjä kaukana neuvolasta tai neuvojista. Kiitos ja anteeksi!

Puhumme vauvasta jo nimeltä, mutta mulle on vakiintunut sana pikkutiitiäinen. <3

13kg tullut tähän mennessä. Hurraa...

tein tuon kesän alussa, taulukon mukaan oli poika tulossa ja tänään varmistui ultrassa, poika on tulossa:) sattumaa tai ei, hauska juttu!

Tämä nyt ei tullut mieheni suusta, mutta on pakko jakaa tämä kun ei "Isomummien suusta"- palstaa taida olla.. Käytiin tänään isoäidilläni kyläilemässä ja aloitin kipulääke- keskustelun; Minä: "En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen kipulääkkeistä, että ottaisko jotain kipua lieventävää vai menisikö ilman" Mummi: "Ai mitenkä niin." Minä: "Kun se synnytys kuulemma sattuu aika paljon." Mummi "Eikä satu." Minä: "Ai ei satu? Olen kuullut tyttäreltäsikin, äidiltäni jotain ihan muuta." Mummi: "No kyllähän se hammaslääkärissäkin käynti sattuu. Kuule naiset on kautta aikain synnyttäneet pellolla, kietaissut lapsen esiliinaan ja jatkanut siltä seisomalta lehmän lypsyä. Nyt vaan naiset makaa sairaalassa ja sillätavalla synnyttävät. Turhaan pyytelet mitään lääkkeitä." Jep.

willow, näinhän se asia varmaan on. mä ymmärsin noin viikko sitten, että olen viettänyt koko raskausajan stressaten ja asioista peläten ja nyt ajattelin vain alkaa nauttimaan raskaudesta. tuo lentojuttu on minulle hyvä esimerkki, ettei pidä uskoa kaikkea esihistoriallista, mitä lukee/kuulee.

Mun mieheni kaikki ajatukset minun raskaudestani ja tulevasta perheestä: "vauva on nyt siellä mahassa ja sitten kun se tulee sieltä ulos, se on sitten eri homma."

Toistan varmaan itseäni, mutta mieleni tekee koko ajan suuria kasoja hedelmiä. Iltaisin se vielä korostuu. Ihoni on tullut moninkerroin pehmeämmäksi tämän hedelmähimon ansiosta.

Olen ollut vuosia kasvissyöjä, välistä vegaanikin, mutta olen aloittanut raskauden myötä lihansyönnin uudestaan. Ja pakko myöntää, nautin tästä uudesta ruokavaliosta! Että aikamoinen mieliteko:)

Yhdyn tähän kerhoon! Ihoni on ollut aina pillereitä syödessä taivaallinen. Se oli joskus hieman kiiltävä, mutta ei ollut finnin finniä, kesällä paljon pisamia mutta sitä piti rasvata paljon. No, lopetin tämän vuoden helmikuussa pillerit ja tupakan polton samaan aikaan niin TADAA!! Sain sitten kokea, millainen hormonimyrsky tulee kun nuo pillerit lopettaa. Iho kukki kasvoista jonkun aikaa, mutta alkoi sitten hieman paranemaan. Toukokuun lopulla alkoi ihoni taas voimaan huonosti. Sain kahden euron kolikon kokoisen finnin kaulaan, aluksi luulin että se oli joku kasvain, mutta yhden saunakerran jälkeen vähän puristelin sitä niin ylläriylläri sain pestä peilin KAHTEEN OTTEESEEN. Anteeksi vain minultakin yksityiskohtainen kuvailu. Siis jotain ihan tavatonta!! No, plussattiin kesäkuun alussa ja tuosta toukokuun lopusta saakka iho on kukkinut, eikä ole tullut pisamiakaan vaikka olen ollut paljon ulkona kesän aikana. Ihoni on kauttaaltaan sen sijaan pehmeämpi kuin ennen, voisin sanoa että saisi olla lopun elämääni näin pehmeä ja mukavan tuntuinen. Finnit minulla on rintakehässä, käsivarsien yläosissa, leukaperissä, kulmakarvoissa (???) ja otsalla. Meikkiä en ole käyttänyt noin kolmeen kuukauteen (paitsi ripsaria muutamiin juhliin kesän aikana). Mutta kasvojani ei ole tarvinnut rasvata pesun jälkeen juuri ollenkaan. Olen kuitenkin sitä rasvannut aina välillä, mutta ihoa ei kiristä kuin ennen. En ole oikein yrittänytkään saada finnejä pois, juon paljon vettä ja syön vajaa kaksi kiloa erilaisia hedelmiä päivässä. Olen ajatellut, että ne auttavat jos auttavat, viimeistään helmikuussa pitäisi odotella finnien poistumista kun vaavikin syntyy:) Juhannuksena äitini tokaisi, että ihoni on "yhtä hieno kuin ysillä ollessasi" mutta mieheni ei ole moksiskaan. Se on minusta ihan parhainta:)

Tunsin viikoilla 14 pienen hipaisun, oli juuri kuin perhosen siipi olisi koskenut vatsaa sisältä päin. Se oli hurja tunne! Anoppi ei uskonut tätä ollenkaan kun on ensimmäinen lapsemme kysessä ja ei tietenkään kukaan voi tuntea ensiraskaudessa jo näin varhain mitään. No, anoppi ei usko muutenkaan mitään mitä sanon. Iltarauhoittumisien jälkeen on tuntunut ehkä muutaman kerran jotain liikettä kun olen pitänyt käsiä vatsalla ja jutellut vauvalle. Viikoilta 10 olen tuntenut vatsassa tietyissä kohdissa energiaa, sellaista sähköistä olemisen energiaa mitä en ole tuntenut koskaan aikaisemmin.

hei! mulla olis taas yks kyssäri, liittyen juustoihin.. kun olen vähän epäselvissä tiloissa. en oo syöny pastoroimatonta juustoa/muita maitotuotteita, mutta siis pastoroitua pehmeää juustoa voi syödä? niinkuin leipäjuusto, joka on suurin himoni jaetulla ykkössijalla mieheni kanssa. paketissa (siis juuston, ei miehen) lukee, että pastoroitu tuorejuusto. neuvolan lapuissa lukee, että myös pastoroidut tuorejuustot ovat pannassa. mites muuten sulatetut dippijuustot? selaiset peltitölkissä olevat, joita käytetään nachojen kanssa? sehän on sulaa juustoa. eivät varmaankaan ole pastoroituja, muistaakseni purkeissa ei lue mitään? onko teillä kokemuksia? kiitos avusta! nimim. juustokysymyksiä nro 74830 edit. kirjoitusvirheitä

Muutamme syyskuun lopulla vuodeksi Etelä-Amerikkaan, Ranskan Guyanaan. Pelottaa. Minulla on astma, olen ylipainoinen ja silloin rv 20.

Meillä on mieheni kanssa muutto Etelä-Amerikkaan syyskuun lopulla, rv 20. Ensin lennetään Ranskaan ja sieltä sitten määränpäähän. Tulee siis HYVIN pitkä lento. Minua vähän jännittää se tuleva lento, olen lukenut että jos lentokoneessa ei ole jonkinlainen tietyntyyppinen ilmastointi/tms, sikiö kärsii hapenpuutteesta. Tuohan on ihan kamalaa. En ole saanut oikein tietoa lentämisestä raskauden aikana, olen täältä jotain lukenut mutta.. Kokemuksia? Tukea? Jotain? Tunteet vie vallan. Neuvolassa en ole vielä päässyt asiasta puhumaan, suomessa meillä on muutenkin vain yksi neuvola-aika ja se oli viikoila 8..

Minulla tuli viikoilla 6+5 tummaa vuotoa heti seksin jälkeen. Pelästyin oikein kunnolla, edellinen raskauteni meni kesken 6+6 ja vuoto alkoi 6+5. Soitin neuvolaan, annettiin ohjeet että aika normaalia on, mutta mene äippäpölille heti jos tilanne menee dramaattisemmaksi. Löhösin koko loppupäivän ja olin aivan maassa. Taas, seksin jälkeen, tuli oikein runsasta vuotoa 9+0, silloin pelästyin kanssa kovasti. Lepäsin ja sanoin miehelle että kohta loppuu leikit kun tällalailla näin usein käy. Vuoto kesti monta tuntia ja oli muutenkin runsaampaa kuin tuo viikolla 6. Nyt ei ole pariin viikkoon tullut vuotoa, ollaan oltu hellempiä ja varovaisempia mieheni kanssa. Tuo vuoto pelästyttää perinpohjin. tsemppiä kaikille, joilla näitä tulee useammin. <3

Ihan, ihan alussa minullakin alkoi kova himo hedelmiin, marjoihin, mehuihin ja vihanneksiin. Niitä meni kilokaupalla. Söin 7kg vesimelonia parissa päivässä, nektariineja meni paketti päivässä, muuten himotti tamperelaiset anopin ruisnäkkärit, join litran mehua päivässä, jogurtti, viilit, kukkakaali ja jäätelö. Sitten yhtenä aamuna, alle kuukausi sitten, heräsin kovaan himoon: kana. Olen ollut vuosia kasvissyöjä, vielä viime joulukuussa vegaani. Taistelin viikon himoa vastaan syömällä tupla-annoksia papuja jne.. mutta Atria voitti. Menin kauppaan, ostin posket punaisena kanaa, pistin uuniin, pyysin anteeksi ja söin kaksi isoa koipea. Voi viude miten hyvä olo siitä tuli! Söin kanaa joka päivä sitten parin viikon ajan. Sitten maistoin poroa. Oh. <3 Eilen söin mieheni veljen häissä kalaa ja paahtopaistia, jotka kutsuivat minua nimeltä jo juhlapaikan ovella:) Pirkan luomumeetvursti on ollut kanssa kova sana noin viikon ajan. Aikamoista lihanhimoa! Minua on myös himottanut roskaruoka. En ole aikaisemmin käynyt hesessä kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa mutta viime viikolla kävin kaksi kertaa himokkaasti kana-aterialla (eikä se edes ole kanaa, vaan kaikkea jauhettua jämää). Kolmisen viikkoa sitten teki mieli pitsaa, söin yhden ja ällötti heti. Nytkin minua himottaa hedelmät, voisin elää mieheni tekemillä marja-hedelmä-smoothiella. Siksi minua vähän oudoksuttaa tuo roskaruokahimo!

Mieheni sai työpaikan Etelä-Amerikasta. Muutan sinne hänen kanssaan, ja nyt mietityttääkin tuleva synnytys.. Onko kukaan synnyttänyt ulkomailla, vieraskielisen hoitohenkilökunnan kanssa? Muutto olisi parin kuukauden päästä edessä. Maa on EU:n jäsen, sillä kuuluu Ranskaan. Paikallisesta terveydenhoitojärjestelmästä en tiedä vielä mitään, mutta jännittää. En tiedä mitään sen paikan synnytysvalmennuksista enkä mistään rokotuksista, voiko niitä ottaa vaikka on raskaana? Maanantaina tykitän samat kysymykset neuvolassa, mutta ajattelin kysellä muiden tietämyksiä.. On vähän orpo olo jo nyt kun mietin kuinka yksin tulen olemaan, ilman ystäviä ja niiden läsnäoloa. Mutta eiköhän siitäkin selviä hengissä. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia!

Minä aavistelin jo heti rakastelua seuranneena aamuna, että nyt taisi tärpätä. Oli kovin huono olo, vatsaan sattui kovasti ja oli sellainen maaginen olo. Siitä asti ravasin vessassa paljon, jouduin yöllä heräämään jopa kaksikin kertaa vessassa pissalle. Kun menkat olivat myöhässä päivän, tein testin ja plussahan se oli:) Siitä asti on ollut menkkamaisia kipuja alavatsassa, välillä oikein koviakin. Vasempaan rintaan sattuu, jotenkin rintalihakseen enemmänkin kuin muuten koko rintaan. Nännit ovat herkät. Hajut ovat voimistuneet, monesta ruoasta ja tuoksusta tulee vahva reaktio; juuri äsken koin vahvan inhoreaktion kasvispullia kohtaan, jotka tein eilen ja joita söin eilen ihan nautinnolla. Mökillä lakanat haisivat minusta ihan selkeästi hyönteismyrkyltä, joten ne piti vaihtaa. Lakananvaihdon jälkeen huomasin, että kaikki tekstiilit haisivat kaapissa hyönteismyrkyltä. Mies ei ollut samaa mieltä. Vatsani toimii paremmin kuin koskaan, mutta minulla on myös ripulia. Oksentanut en ole, mutta etoo, olen kärsinyt kovista päänsäryistä ja minun mieialat heittelevät aika lailla. Olen juuri tänään ollut aika vaikea, mieli maassa, mikään ei kiinnosta, sitten on tylsää ja mies ihan tyhmä kun ei viihdytä, käyttäydyn kuin lapsi. Valkovuotoa on runsaasti, koen sen olevan verta joten käyn useasti pissakertojen välissä katsomassa mitä vuotoa se on. Ja alapää haisee. Kuulemma se ei ole normaalia.. Seksi sattuu samoihin paikkoin kuin tuo alavatsakipu eli alavatsaan molemmille puolille, mutta onneksi olemme löytäneet asentoja jotka eivät tunnu pahalta. Ylävatsaan nipistää ja kun yritän ylävatsaa venytellä, sattuu ja tuntuu tooosi jäykältä. Ei tee mieli syödä mitään. Vichyä tekee mieli. Onkohan se ihan normaalia ettei ole nälkä? Niin, ja väsymys. Oi luoja tämä väsymys. Voisin nukkua koko ajan ja olen ihan lötkö. Onneksi en ole kesällä töissä, en voi edes kuvitella miten naiset voivat käydä töissä raskaana ollessaan. Miten te jaksatte? Pöllö, rv 5+4

kiitoksia kannustavista sanoista. tulee tarpeeseen hetkinä, jolloin pelkään ihan kamalasti. koko viime yö meni murehtiessa.. aika tosiaan matelee. tänään ollut metallin makua suussa, ohimennen vain. olen laulanut ja ollut muutenkin positiivisempi mieli. olenkohan ihan höpsö, pyysin edesmenneiden suvun naisien suojeluakin tälle pienelle tulevalle... ihanaa kun sain tukea. kiitos. mutta noista nipistelyistä, miten ihmeessä kohtu voi alkaa kasvaa jo nyt? se pikkuinen sisälläni on vasta pisteen kokoinen. olen lakto-ovovege, joten olen nyt kovasti puunannut myös ruokavaliotani mahdollisimman hyvään kuntoon.. mutta vähän positiivisempaa kertomusta: Kerroin tosiaan tämän miehelleni puhelimessa, kun asun viikot koulun asuntolassa (100km päässä kotoa tämä kouluni), niin hän tuli perjantaina juna-asemalle vastaan neilikoiden kera ja kantoi osan kamoistani. Katselimme toisiamme hymyillen koko kävelymatkan kotiin. Oli sellaista ihanaa ja outoa sähköistä rauhan tunnetta. Kotiin kun tultiin, hän oli siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon, ostanut mansikoita, avokadoja, omenoita ja banaaneja ja kaapit täyteen terveellistä ruokaa, papuja, manteleita, parapähkinöitä, herkuksi inkiväärilimua ja pienen suklaapatukan, herkkusieniä, ison kasan vihanneksia jne... ja vuokrannut minulle ison kasan leffoja joista pidän. Siis.. ihanaa. Oli ajatellut minua ja "meitä" kun lähti itse viikonlopuksi työreissulle ja tietää ettei minulla ole oikein rahaa ostaa tänä viikonloppuna itse ruokaa. onnea ja iloa myös muille plussanneille! <3

Minä myös hermoilen. Minulla on ollut yksi keskenmeno 2001 rv:lla 6+6 ja ollut muutama kasvain kohdussa. Ne on leikattu pois ja tammikuussa sain Kätilöopistosta terveen paperit.. Nyt torstaina, 4.6 Toivon päivänä ( ) tein positiivisen raskaustestin. Tämä on aivan ihanaa. I-HA-NAA! Olen jo pitkään toivonut lasta, mies on myös hyvin onnellinen. Mutta. Huoli varjostaa minuakin.. Tein testin koulussa ja olin jo aikaisemmin pähkäillyt luokkatovereilleni että olenkohan raskaana. Monet heistä ovat äitejä joten arvasivat jo ennen plussaamista että raskaana ollaan. Tuli sitten kerrottua aika monelle koulussa ja tänään, kun kävin vanhemmillani (aikomus oli pitää vielä salassa) niin äiti arvasi melkeinpä ovella jo että "oletko raskaana!?". Oli kuulemma naama eri näköinen kuin ennen. Sanon itselleni koko ajan, että ei nyt keskenmeno voi tulla vain siitä, että on kertonut monelle. En vain osannut pitää tätä ihanaa uutista sisälläni. Äitikin varoitteli että muista ettet julkista ihan kaikille kun et edes neuvolassa ole vielä käynyt. Olen 26- vuotias, ylipainoinen (160cm ja 80kg) ja ihan paniikissa jospa tämä pieni, Toivon lapsi otetaan minulta pois. Tänään ollut hyvin huono olo, alavatsaa nipistelee ja jouduin lähtemään vanhemmiltakin pois aika nopeasti kun sattui. Vuotoa ei ole, mutta pallean kohdastakin vähän nipistää ja juuri sellainen menkkainen kipu. Tahdon pitää positiivisen mielen mutta.. saisikohan täältä jotain pientä kannustusta?

Meillä plussasi torstaina, 4.6 Toivon päivänä koulun terkkarin vessassa. toinen raskausyritys, minulla on ollut keskenmeno 2001 ja nyt vähän pelottaa.. vaikka olenkin onnea täysi!