Cara

Tuleva kuningas on syntynyt!

Joo se on totta. Mä en saa edes niitä lätkiä itse, joten miehen avustuksella täytyy viritellä. Ja ihoteippiä on kyllä semmosta, joka irtoaa ihan kivuttomasti

Mä oon laittanut ihoteipillä kiinni, jos alkaa repsottamaan ja taas pysyy.

Mulla ei tullut lainkaan ponnistamisen tarvetta, olin vaan järkyttävissä kivuissa. Kätilöt sitten neuvoivat mihin suuntaan ponnistaa painamalla sormilla oikeaa kohtaa. Tämä auttoikin tosi paljon! Katetrointi ei tuntunut missään ja itse sitä pyysinkin, koska vessassa käymisestä ei olisi tullut mitään.

Minä jouduin myös istukan käsinirrotukseen esikoisen synnytyksessä. Napanuora oli kalvokiinnitteinen, istukka jäi sisälle ja napanuora kätilön käteen. Ihan muutaman hetken kätilöt yrittivät painaa mahaa ja ties mitä erittäin kivuliasta. Yhtäkkiä kuitenkin sanottiin, että nyt vauva isälle ja sitten mua vietiinkin jo leikkaussaliin. Siellä nukutuksessa istukka oli irronnut helposti ja noin kolme tuntia pojan syntymän jälkeen pääsin osastolle. Koskaan en ole saanut selitystä sille, miksi minut kiikutettiin niin nopeasti ja hätäisesti leikkuriin Verta en menettänyt kuitenkaan kuin n. 400ml eli siinä ei ainakaan pitäisi syy olla. Tässä toisessa raskaudessa olen yrittänyt ultrissa kysellä, onko jälleen napanuora kalvokiinnitteinen, muttei sitä kuulemma näe ulralla (vaikka olen kyllä toistakin kuullut) Toukokuussa voin tulla kertomaan toistuiko istukan käsinirrotus tästä syystä..

^ Iltalehti uutisoi näin: Perjantai 22.10.2010 klo 09.02 Laulaja Anna Puu ja aviomies Olli Ripattila toivottivat torstaina tervetulleeksi pienen tyttövauvan. Pienokainen syntyi suunnitellussa aikataulussa. Laskettu aika oli lokakuun lopulla. Anna keikkaili komean raskausvatsansa kanssa vielä kuukausi ennen laskettua aikaa. Tiistai-iltana Anna nähtiin vielä Tavastialla. - Olen esiintynyt täällä kolme kertaa ja tämä on Suomen paras paikka katsoa keikkoja. Toivottavasti tiedossa on kiva ilta, enkä synnytä tänään! Anna nauroi Iltalehdelle rock-klubin 40-vuotisjuhlissa.

Meillä ristiäisiä vietettiin kahden viikon ikäisenä

Me matkustettiin Ryanairilla kun poika oli reilu puolivuotias. Rattaat olivat tosiaan ainoat mitä sai olla "infantilla" mukana eli ei edes käsimatkatavaroita. (Tai siis saahan kait lisämaksua vastaan mitä vaan ) Meillä oli tosi lyhyt lento, mutta sen aikana ei ollut ruokailua. Pientä evästä myivät siitä tarjoilukärrystä. Käsimatkatavaroissa sai viedä ruokaa sen verran, kun lennon aikana tarvitsi. Toki meillä oli reilusti enemmän, muttei siitä mitään sanomista tullut.

^Meillä on gessleinin futuret ja sadesuoja näyttää niissäkin todella no muovipussilta. (En tiedä onko ihan samanlainen kuin teidän.) Tarkasti kun katsoo siinä on paljon pieniä reikiä, joista ilma kulkee. Mä olen pitänyt sitä, vaikka lapsi vaunuissa onkin. Meinasin kuitenkin hankkia myös sellaisen perinteisen, mitä kaikissa muissa vaunuissa näkee, sellainen tuntuis kuitenkin paremmalta.

Meillä on käytössä nuo Cobran radiopuhelimet. Ollaan laitettu handsfree vaunukopan sisälle, niin itse laite voi olla kopan ulkopuolella verkkotaskussa. Aloin vähän pelkäämään, että jos tuleekin oikosulku tms. ja vekotin olisi ihan lapsen vieressä. Tuon handsfreen kautta ottaa äänet tosi herkästi, mutta ilman sitä lapsi saa itkeä aika kovaa ennen kuin laite reagoi.. Meillä toimii akuilla ja latailen niitä aina muutamien unien jälkeen. Kuitenkin kolmisen tuntia putkeen ovat aina kerrallaan päällä, joten akut kuluu muutamassa päivässä.

^ ei se minustakaan tuntunut lainkaan kamalalle Kätilö tosiaan painoi tai oikeastaan tuntui, että piti vaan kättä siinä kohtaa, mihin piti ponnistaa. Tää oli ehkä vähiten karmeeta koko synnytyksessä

Mun täytyy kanssa vastata, että ei se välttämättä tule itsestään. Mulla oli kivut niin kovat, etten tajunnut juuri tästä maailmasta mitään. Mulla ei ollut missään vaiheessa ponnistuksen tarvetta, enkä varmaan ponnistanut supistuksen aikana niinkuin olisi pitänyt. Ponnistin vain jossain vaiheessa, kun voimanrippeitä sattui olemaan. Olin niin sekaisin kivusta, etten pystynyt tunnistamaan ja erottamaan supistusta ja ponnistamisen tarvetta. Kätilö neuvoi kyllä monesti, että mihin päin pitää ponnistaa. Ja onneksi neuvoi, lapsi ei olisi ilman tullut varmaan pihalle.

En tiedä onko tästä sinulle enää hyötyä, mutta jospa ainakin jollekin. Me ollaan oltu reilu puolivuotiaan kanssa Riikassa. Lähinnä liikuttiin vanhassa kaupungissa, jossa on mukulakivikadut. Matkarattaiden kanssa pärjättiin ihan hyvin, vaikka lunta oli jonkun verran eikä katuja ollu kauhean hyvin aurattu. Välillä piti vähän toisen avittaa ja nostaa suurimmista lumikohdista. Vaunut tietysti liikkuisivat paremmin, mutta olisivat olleet ehkä hankalammat lentokoneessa. Kesällähän tietty matkiksetkin liikkuvat paremmin. Kauppakeskuksissa oli hoitohuoneita, mutta yhdessäkään ravintolassa en nähnyt hoitohuonetta tai tasoakaan. Syöttötuoleja oli joissakin ravintoloissa, ei kuitenkaan kaikissa.

Tuosta rintakumin käytöstä. Meillä on kohta kolmikuinen poika ja rintakumi on ollut aina käytössä. Laitoksella jo antoivat, kun poika ei suostunut syömään ilman. Vaikka joudun puljaamaan kumin kanssa, olen ajatellut että parempi syödä sen kanssa kuin antaa korviketta tai aina pumpata pulloon. Poika ei siis suostu ottamaan paljasta rintaa suuhunsa, vaan alkaa raivoamaan, eikä syömisestä tule mitään. Muutaman kerran olen onnistunut huijaamaan ja saanut syömään ilman rintakumia. En ole kuitenkaan enää ottanut asiasta suurempaa stressiä, koska poika on tyytyväinen ja maitoa riittää. Neuvolantäti puolestaan otti asiakseen moittia oikein olan takaa, kun käytän rintakumia... Sitten tyhmä kysymys: miksi puhutaan paljon siitä, että lasta ei pitäisi nukuttaa rinnalle, mitä pahaa on siinä, jos lapsi nukahtaa syötyään? Meidän poika kun nukahtaa, nukahtaa tissille (lukuunottamatta vaunuja tai autoa).

Mä en sairaalassa avautumisvaiheen aikana saanut syödä mitään, mutta laittoivat tipan kautta jotain ravintoliuosta. Mulla oli nälkä ja sen takia myös heikko olo, kun en ollut pystynyt syömään kotonakaan kunnolla supistusten alettua ja supistukset olivat kuitenkin kestäneet jo toista vuorokautta. Juodakaan en saanut, vain kostuttaa suuta.