EeviLotta

En kieltänyt opiskelijoiden mukana oloa synnytyksessä. Mun mielestä ihan ok, jostainhan sitä on opittava. Ja molemmat synnytykset (ensimmäinen gemini raskaus ja elektiivinen sektio, toinen kiirreellinen sektio) ovat olleet niin kaaoottisia tilanteita etten ole edes huomannut ketä siellä salissa on ja mitä kukakin tekee jne..Kätilö opiskelija oli mun omahoitajana kun olin yhden yön sydänääniseurannassa synnytyssalissa ja häneltä sain aivan erityisen hyvää 'palvelua'. Oli aikaa kysellä ja kuunnella ja kaataa mehua lasiin

Nyt sitten kun synnytys on jo takana päin voin tulla kertomaan, että kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin ja henkilökunta oli mukavaa Ei mitään pahaa sanottavaa synnäriltä, vso:lta eikä osastolta. Osasto oli tosi täynnä ja kaikilla kamala kiire, mutta se ei kyllä hoidossa näkynyt.

Voi apua..näitä kun lukee niin ei paljoa naurata. Voisko joku kertoa jotain positiivista Pliis! Lähtö lähenee, tänään rv 40+2...

Omassa omakotitalossa, 6 mh, k, khh, s, ph x 2, pari vessaa, tupakeittiö 174 neliötä, hehtaarin tontti. Ihan passeli kaksosten ja kohta syntyvän vauvan kanssa (ja pari koiraa). Miehelle on myös pihassa lämmin autotalli ja lapsille leikkimökki. Vähän turhan iso ostettiin mutta toisaalta mahdutaan tähän koko loppu elämäksi Reilu vuosi ollaan tässä asuttu.

Meillä elettiin pitkään sairaalan kolmen tunnin rytmissä ja siitä ei livetty. Kun syöttöväli piteni niin herätin aina toisenkin syömään samaan aikaan ja hyvin toimi. Samassa rytmissä elävät edelleen 2,5 vuotiaana. Toinen neiti on nykyään aamu-unisempi kuin toinen ja unen tarve muutenkin suurempi joten nukkuu usein hieman pitemmät päikkärit ja yöunet kuin siskonsa. Tällä systeemillä jäi aikaa muullekin elämiselle (kuten syömiselle ja omille päikkäreille .

"Onpas sulla iso maha! Ja laskettu aika on vasta sillon. Ootko varma, ettei siellä oo kahta?" Tähän liittyen, kun odotin meidän tyttöjä ja en sitten mitenkään aktiivisesti kertonut että kaksi on tulossa niin eräs teräväkielinen kaverini tokaisi minut nähtyään ja viikkoja tiedusteltuaan että "Mitäh! Odotatsä jotain kolmosia vai miten sun maha on ton kokonen!!??" Siihen sitten ystävällisesti hymyillen vastasin, että "Ei. Ei niitä ole kuin kaksi." Sain kyllä vuosisadan parhaat ilmeet tältä rouvalta Nyt sitten kun odotan VAAN yhtä niin kaikki kysyvät järestään että onko siellä taas kaksi. En mä nyt mikään monikkoautomaatti ole vaikka olisi meille toisetkin kaksoset mahtuneet..

Meillä on kuusi kummilasta ja minusta se on ihan riittävästi. Ei vaan ole aikaa lapsille mikä on tosi sääli ja koko ajan on huono kummifiilis Ollaan sitä mieltä että ei yhtään enempää kummilapsia ja kaveripiiri tämän tietää. Ei kummiuden pitäisi olla rasite vaan kunnia-asia.

Meille on nyt tulossa vauva keskosena syntyneiden kaksosten jälkeen ja mulle oli laitettu lääkäriaika rakenneultran yhteyteen. Tyttöjä odottaessa oli etinen istukka ja jouduttiiin tekemään elektiivinen sektio rv 34+2 sekä kohdun embolisaatio joten halusivat tsekata istukan paikan ja kohdun tilanteen. Sitten sain rakenneultran yhteydessä synnytystapa-arvion ja pelkopoli ajan raskausviikolle 34 että voidaan vielä katsoa vauvan kokoa, tarjontaa ja kohdun tilannetta. Ihan kiva että nyt koitetaan vähän ennakoida ettei tule sellaista sirkusta kuin edellisellä kierroksella..

Meillä tytöt sai rautaa (Fer-In-Solia) vuoden ikään saakka ja kukaan ei muistanut (!) kertoa tuosta hampaiden värjäytymisestä Miehen kanssa ollaan ihmetelty kun toisen neidin (reilu 2vee) hampaissa on laikkuja ja mistä ne johtuu, mutta ilmeisesti ne on raudasta. Voi kurjuus! Neidit syntyivät rv 34+2 ja painoivat A-vauva 1950g ja B 2014g. Keskostippaa saivat muistaakseni puolivuotta ja rautaa vuoden. Hemoglobiinia seurattiin jatkuvasti neuvolassa ja vaikka se oli 125 molemmilla yli puolen vuoden iässä ei silti saatu lopettaa lisärautaa Ja molempien masut jumissa ja vaatteet sotkussa. Raudan annoimme maitotilkan tai soseen seassa.

Meillä puheen kehitystä edisti päiväkodin aloitus. Tytöt meni 1v1kk vanhoina päiväkotiin ja alkoivat sen kevään aikana puhua joitain sanoja. Kaksi vuotiaana alkoi saada selvän että mitä oikein on vailla ja nyt kun neidit ovat 2v 4kk vanhoja niin puhuvat lauseita joista saa selvän ja laulavat lauluja yms. Tytöt syntyivät rv 34 ja kääntymään oppivat muistaakseni 4-5 kk iässä. Toinen kuukautta aikaisemmin kuin toinen. Kävelemään alkoivat 10 kk ikäisenä tukea vasten ja niin että toinen istui taaperokärrissä ja toinen työnsi hauskan näköistä touhua! Ilman tukea alkoivat kävellä 1v synttäreiden iltana. Ei olisi haitannut vaikka olisivat viihtyneet pitempäänkin paikoillaan...Nyt 2,4-vuotiaana hyppivät, pomppivat yhdellä jalalla, kiipeävät rappusia ei tasatahtiin ja liikkuvat juoksemalla. Osaavat tehdä kuperkeikkoja ja kiroilla.. Toistaiseksi ei keskosuudesta ole jäänyt muuta kuin b-neidillä on näkö molemmissa silmissä +4,5 ja nyt seurataan tarvitaanko laseja vai ei. On kuulemma tyypillistä keskosille ja voi hävitä seuraavan vuoden aikana. Hope so!

Meillä kans tärkeimmät oli varmaan sitterit, sitten vaunut (joissa nukkuivat päikkäreitä olkkarissa alakerrassa kun tyttöjen makkari oli yläkerrassa) ja rintapumppu (sairaalan maitokeittiöltä vuokrattu moniajo-vehje) jolla pumppasin lapsille maidon 4 kk...Tytöt eivät siis oppineet ikinä syömään rintaa. Turvakaukalot jalustalla oli myös talvivauvoilla varsinkin kova juttu ja kaukaloiden lämpöpussit! Suosittelen hankkimaan!

edit--

edit--

En ikinä lähetä lapsistani kuvajoulukorttia missä lapsi on puettu johonkin tonttupukuun tms. Ne kortit satutti kun kärsimme lapsettomuudesta ja päätin että itse en lähetä jakelulla koko suku/kaveripiiri vastaavanlaisia.

Mulla liitoskivut jatkui syntymän jälkeen kuukauden verran ja sitten ne helpotti. Se oli kyllä kamalaa..Sektion jälkeisinä päivinä en pystynyt istumaan kunnolla liitoskipujen vuoksi ja hoitajatkin ihmetteli, että harvoin noin käy sektioäidille Eipä tästä mun vastauksesta ollut sulle hyötyä, mutta toivotaan että liitokset parantuisivat!