}i{

Aktiivijäsen
  • Content count

    1119
  • Joined

  • Last visited

About }i{

  • Rank
    Addikti
  • Birthday 06/12/84

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Helsinki
  1. Kyllä laitan kuvia nettiin ja oon laittanutkin. Välillä pidin lasten kuvat näkyvillä vain rajatulle porukalle, mutta nykyään facessa näkyvät kavereilleni ja blogissa kaikille sinne eksyville.
  2. Muakin alkoi kiinnostamaan onko tästä jonkinlaista ehkäsytehoa tiedossa?
  3. 1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio? Perätilan takia. Mulle itseasiassa ehdotettiin sitä suunniteltua sektiota v. 2007. 2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)? Synnytys sujui hyvin, sain kipulääkkeistä allergisen reaktion ja niiden vaikutus kumottiin heräämössä jollain vastalääkkeellä, mikä aiheutti sen että olin todella kipeä synnytyksen jälkeen, koska muita yhtä tehokkaita lääkkeitä ei ollut tarjolla. Vauvalla ei ollut mitään ongelmia synnytyksen jälkeen. Mun maito ei noussut vielä sairaalassa ja jouduttiin antamaan lisämaitoa vaikka en olisi itse halunnut. 3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia? Niitit poistettiin heti seuraavana päivänä kotiutumisesta. Ei tullut mitään tulehduksia siihen. En muista kunnolla että millä aikataululla haava oli kokonaan ummessa, mutta ei siihen kauaa mennyt. 4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen? Sektioon päätynyt oli ensimmäinen raskauteni. Sen jälkeen olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse. Aiemmasta sektiosta johtuvia ongelmia ei ole ollut. 5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys) Maito nousi vasta kotona, joten jouduimme antamaan sairaalassa lisämaitoa. Kotona emme sitä enää tarvinneet. Vauvalla oli maitoallergia joka tosin on poistunut. 6) Kannattiko suunniteltu sektio? Kannatti, koska neiti ei luultavasti olisi syntynyt alateitse. Hänellä oli napanuora muutaman kerran kaulan ympäri ja käden ympäri.
  4. K syntyi suunnitellulla sektiolla 2007 ja V syntyi käynnistettynä 2010. Käynnistys aloitettiin ballongilla (joka oli sillon ihan uus juttu) ja sitten sain oksitosiinia kun ballongin poistuttua supparit ei jatkuneet, eikä kalvojen puhkominenkaan käynnistänyt suppareita. Mulle laitettiin myös paineanturi emättimen sisälle, millä seurattiin arven kestoa. Nyt uusin synnytys käynnistyi itsekseen vesien menolla ja mitään paineanturia ei enää laitettu kun yks alatiesynnytys välissä ja aika kauan aikaa sektiosta.
  5. Meillä K synyi suunnitellulla sektiolla asennon takia. V syntyi käynnistettynä, säännöllisten supistusten alusta 5h syntymään. Kuopus syntyi kalvojen puhkasusta 2,5h:ssa. Jos meille vielä tulee lapsia lisää, niin luultavsti roikun synnärin kahvassa ekojen supistusten jälkeen
  6. Mua kiinnostaa aika paljon noi kuulonalenemaan liityvät asiat ja tietoa on yllättävän vähän saatavissa. Meillä on siis se tilanne, että meijän V:llä todettiin ainakin 60dB:n kuulonalenema toisessa korvassa nyt loppukeväästä. Näin jälkeenpäin ajatellen ois ollut ehkä jo aihetta tutkia aiemmin, mutta jostain syystä on aina päädytty ihan muihin juttuihin kuin kuulotesteihin ennen viime talvea. Sairaalassa kuulotesti ei meinannut mennä läpi, lopulta meni toisesta korvasta, mutta sehän riittää siinä vaiheessa. Kun V alkoi kääntymään, kääntyi vain toiseen suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna kääntyi tietty vaan siihen suuntaan mihin kuuli. SIlloin päädyttiin fysioterapiaan, kun neuvolalääkäri oli sitä mieltä ettei neiti oo ihan niin jäntevä kuin pitäisi ja fyssarilla aktivoitiin sitten sitä vähemmän aktiivista puolta. Neiti on aina ollut sellainen tohelo, kaatuilija, säheltäjä ja oon näin jälkikäteen miettinyt että onkohan myös tasapainoelimessä jotain häikkää. Neuvolassa neiti on aina läpässyt ne kuulotestit silleen "tavallaan", kulkusen heilutuksesta on kääntänyt päätä ainakin toiseen suuntaan molempien korvien puolelta tai sitten ei oo reagoinut mitenkään (usein meilä on just ollut jotain flunssaa, tms. ennen neuvolaa). Ei sitä oo silti mitenkään erityisesti jääty seuraamaan vaan aina laitettu just vaikka sen edeltäneen flunssan piikkiin. Nyt viime talvena sitten kuuntelin musiikkia niin että mulla oli toinen korvanappi korvassa kun oltiin just tultu ulkoa ja V pyys että sais kuulla musiikkia. Laitoin napin sille korvaan ja neiti katsoi mua kirkkain silmin ja totesi ettei kuulu mitään, ihmettelin ja laitoin napin omaan korvaan ja kyllä kuulu musiikki, laitoin sit vielä toiseen korvaan sen V:lle ja sit neiti sanoi että nyt kuuluu. Pelästyin aika kovasti ja alettiin sit miehen kanssa testailemaan sitä kuuloa eri tilanteissa (kuiskasin korvaan että haluuko karkkia tms. juttuja mistä tiesin että varmasti innostuisi jos kuulisi). Neiti ei reagoinut niihin kunnolla. Varattiin sit aika korvalääkärille Mehiläiseen. Siellä oli jostain syystä laitettu meille aikuisten korvalääkäri vaikka kerrottiin että on sillon vajaa 3-vuotiaasta kyse (ja Töölössä on siis se lastenlääkäriasema mihin aika varattiin). Lääkäri ei oikeen osannut testailla ton ikäsen kuuloa, katto kuitenkin että ulkoisesti kaikki oli korvassa ok ja kun kerroin miten oltiin ite sitä kuuloa testailtu, niin laitto meille lähetteen kuuloklinikalle. Siellä sitten testattiin ja todettiin, että ainakin 60dB:n kuuloviasta on kyse, mutta ton ikäseltä eivät saa testattua siellä onko pahemmasta viasta kyse, kun testit on liian vaikeita. Meillä on seuraavat testit eskari-ikäsenä. Tosiaan ei oikeen sitten saatu sieltä muuta käteen, kuin että tytöllä on vika. Ohjeina saatiin ei pidä alottaa mitään harrastuksia, mitkä voi huonontaa toisen korvan kuuloa. Jos mennään esim. sienimetsään, niin tytöllä pitää olla näköyhteys koko ajan, koska sellasta suuntakuuloa ei ole. Siinä ne. Kuulemma tytön puhe on tosi hyvää (ja niinhän se onkin) ja ilmeisesti sen takia me ei saada mitään varsinaisia tukipalveluita tai muita juttuja. Ois kiva tietää että mitä palveluita tytöllä vois olla saatavisa jos osattais edes kysyä...?
  7. En lähde mihinkään jos lapset nukkuu ja meillä ei oo hoitajaa (okei voin mennä tohon meijän postimerkin kokoselle takapihalle ovi auki jolloin kuulen äänet sisältä ja jos tytöt heräisi ja tulisi olkkariin, niin käytännössä näkisivät mut ovesta). Meillä tilanne on juuri muuttunut kun vauva syntyi, mutta loppuraskaudesta saatoin viedä roskat lasten ollessa hereillä. Molemmat tietää missä roskakatos on ja isompi ainakin osaa tulla sinne ihan itse. Enää en lähde ainakaan ilman vauvaa, koska en luota etteikö V mustasukkasuuksissaan kävisi muksimassa vauvaa vaikkapa jollain palikalla päähän. Helpompaa siis pistää mies viemään roskat Autoon saatoin jättää tytöt siksi aikaa että kannoin kauppakassit autosta sisälle, mutta yleensä käydään koko perheen voimin kaupassa jolloin toinen ottaa lapset lähtiessään autosta. Kun meillä oli vain esikoinen, oltiin joskus koiravahtina mun vanhemmilla ja silloin kävin päikkäriaikaan pissattamassa koiria kerrostalosta, mutta otin aina itkuhälyttimen mukaan ja "lenkki" oli maksimissaan heidän talonsa ympäri. Meilläkin on yöaikaan yhtäkkiä tullut kurkunpääntulehduksia ihan puun takaa, samoin kuume on esikolla joskus noussut yöllä yllättäen todella korkeaksi ja hänelle on tullut kuumekouristuskohtaus. Jos olisin ollut puoli tuntia poissa juuri silloin, niin ei voi koskaan tietää olisiko meillä enää esikoista. Molemmat tytöt ovat myöskin sellaisia että yleensä nukkuvat yöt hyvin ilman heräilyjä mutta joskus myös heräävät kesken unien. Ennen vauvan syntymää puhuttiin molemmille siitä, että joku yö/aamu kun heräävät niin meillä saattaa olla mummi tai kummitäti tai joku muu ja me ollaan isin kanssa sillon sairaalassa. Me ruvetaan esikon kanssa joskus talvella harjottelemaan yksinoloa ulkona ja sisällä, että ei tule sitten ihan puun takaa kun koulu alkaa.
  8. Esikoisesta muistaakseni samana päivänä (saattoi olla myös sektiota edeltänyt päivä) ultralla annettiin ennen sektiota arvioksi 3200-3300g, painoi 2990g rv 39+1. Kakkosesta rv 41+1 painokontrollissa arvio oli ultralla 2850g jolloin mut jätettiin osastolle ja seuraavana päivänä käynnistettiin. Neiti syntyi rv 41+3 ja painoa oli oikeasti 3135g. Nyt kolmosen kohdalla kätilö käsikopelolla synnärillä arvioi painoksi 3300-3400g ja poikanen painoi synnyttyään 3350g ja rv oli 40+4.
  9. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, kakkonen käynnistettiin ja syntyi alateitse, kolmosesta meni vedet ja syntyi alateitse.
  10. Mun veli antoi aikoinaan lapseilleen toiseksi nimeksi patronyymin, mutta sukunimenä oli äidin huomattavasti harvinaisempi sukunimi. Tällä tavoin molemmat pääsivät nimeen "mukaan".
  11. Mä oon kaikissa kolmessa raskaudessa kertonut aika aikasin, kaikki kolme on olleet eri työnantajia. Ekassa raskaudessa kerroin heti ar-ultran jäkeen joskus viikolla 7 sen takia että silloinen työni sijaitsi baareissa joissa sai vielä sillon n. puoleenväliin mun raskautta polttaa. Työnantaja oli velvotettu hommaamaan mulle työpiste missä en altistu savulle tai sit oisin jääny erityisäitiyslomalle. Sain savuttomia hommia. Tokassa kerroin kun oli sellanen olo että halusin kertoa. Halusin myös että kaikki ultrat ja neuvolat on helpommin sovittavissa. Tais olla viikkoja jotain 8-10 sillon. Ja oli vakkarisopimus. Nyt kolmannella kerralla en olis kertonut kun vasta joskus viikkojen/kuukausien päästä, mutta pahoinvoinnit yllätti mut ihan puun takaa ja jouduin olee saikulla. Saikkulapussa luki syynä raskauspahoinvointi, niin eipä ollut paljon vaihtoehtoja kun kertoa. Viikkoja oli jotain 8. Nyt mulla on vähän hassu tilanne, mulla on vakituinen soppari vuokrafirman kanssa, mutta määräaikanen soppari siihen firmaan jossa työni suoritan. Jälkimmäisessä määris loppuu pari kuukautta sen jälkeen kun äippis alkaa...
  12. Päiväkodeissa jossa vuorohoitoa on arkisin esim 6.15-22, saatettaan ryhmään ottaa myös virka-aika lapsia (meillä lapset on tälläisessä päiväkodissa missä yks ryhmä on iltahoitoryhmä). Esikoinen oli jo ennen iltahoidon tarvetta iltaryhmässä, nyt isompi on siell äaina, pieni on tavisryhmässä muuloin, mutta iltahoitopäivinä on iltapäivän ulkoilun jälkeisen ajan iltaryhmäläisten kanssa. Päiväkoteihin joissa on ympärivuorokautinen hoito ei oteta varsinkaan pienempiä lapsia jos vuorohoidon tarvetta ei ole. Me yritettiin aikoinaan saada esikoista sellaiseen tarhaan ja eivät ottaneet kun oli alle 3v ja ei ollut tarvetta ympärivuorokautiselle hoidolle, muutoin olis päässyt kun sillon sattui olemaan tilaa. Nyt kun tarvetta on ilahoidolle eikä ympärivuorokautiselle niin saatiin onneksi samasta päiväkodista iltahoito kuin missä tytöt oli jo ennestään. Luovutaan kyllä iltahoitopaikasta keväällä kun jään äippikselle, mutta tavispaikat jätetään varmaan 3-4 päivää viikossa jotain 5-7h välillä olevalla hoitoajalla. Tavallisesti eivät auta, mutta jos lapset on vikoja niin yleensä odottavat jo ainakin osin puettuina kun mennään hakemaan. Mutta kun ovat osittain iltahoidossa, niin me ilmoitetaan aina jokaiselle päivälle hoitoaika erikseen ja tietävät tasan että monelta tullaan.
  13. En muuta elämäntapojani ennen plussaa, mutta kun plussa (toivottavasti) tulee, niin siihen loppuu. Sama meininki ollut myös edellisissä raskauksissa.
  14. Kolmas haaveissa, itse olen 28 ja mies 32. Mies ei ole vielä ihan lupatunut yritykseen, mutta mulla on kova painostus käynnissä
  15. Mä alotin opiskelut vuosi sitten, oli saanu paikan jo edellisenä keväänä, mutta lykkäsin alotusta kun kakkonen oli niin pieni (9kk) kun koulu olis alkanut. Eka vuos meni niin että en saanut ihan kaikkia kursseja käytyä (45op kuitenkin tuli täyteen). Lapset sairasteli paljon kun alottivat päiväkodissa, itse olin kipeenä paljon. Ja sitten olosuhteiden pakosta oon käynyt töissä opintojen ohessa kokoajan (osarina kylläkin). Nyt on vauvakuume nostanut päätään taas ihan hillittömästi ja miehen käännytys on alkanut jo keväällä Toivon todella että jos mies innostuu, niin raskautuminen olis yhtä onnekkaan helppoa kun aiemmin ja saatais ajoitettua raskautuminen jotenkin "järkevästi" opintojen kannalta. Tottakai tiedän, ettei lapset tuu silloin kun haluaa ja lähipiirissä olleiden keskenmenojen ja raskautumisongelmien takia pelottaa ihan hirveesti. Mutta mutta, MÄ HALUUN VAUVAN