Nanna.

Tykkään! Olin ajatellut ettei kakkoselle otettaisi pakkausta, mutta tuo on aikasta ihana, pitänee miettiä asiaa vielä uudestaan.

Meillä kuumeillaan toista ja totesin että viikonloppuna sitten pvnp. Mies katsoi hetken kummissaan ja sanoi sitten kysyvä ilme kasvoillaan "Jaa, pikainen vaimon naimis päivä?".

Supistukset meni voihkien ja vaikeroiden, mut sit ponnistusvaiheessa miusta pääsi semmoista matalaa alkukantaista ääntä, en oikein osaa sitä edes kuvailla. En uskonut et semmoista ääntä saan edes tuotettua.

Vaihdoin Meliane-pillerit Nuvaringiin ihan vaan sen takia kun sitä ei tarvinnut muistella joka päivä. Tykkäsin renkaasta kovasti, se sopi miule hyvin, eikä aiheuttanut juurikaan sivuoireita. Alkuun tuntui että sitä ei saanut kunnolla istumaan sinne ja rengas tuntui, mutta ilmeisesti siihenkin auttoi kokemus eikä se vähän ajan päästä enää tuntunut ollenkaan. Renkaan poisoton jälkeen 5. kierrosta tärppäsi. Jälkitarkastuksessa kysyin olisiko mahdollista saada taas rengas, mutta se ei imetyksen takia sopinut. Ja kun nyt on seuraavalle annettu lupa tulla, niin seuraava ehkäisykeino meillä onkin sitten kakkosen imetyksen loputtua varmaan joku pidempiaikainen ratkaisu.

Meillä oli aluksi kavereilta lainassa oleva Emman (?) sitteri, mutta tyttö valui siinä kun vyöt oli jotenkin ihmeellisen alhaalla. Koska käyttöä sitterille kuitenkin selvästi oli, mutta tyttö ei tuntunut siinä kovin hyvin viihtyvän juurikin sen valumisen takia, päätimme käydä lastentarvikeliikkeessä katselemassa ja kokeilemassa muita vaihtoehtoja. Heti kun istutin tytön BB:n Balanceen mies sanoi että tuo me otetaan. Asento oli NIIN paljon parempi. Ja voidaan sanoa että koko perhe on hankintaan ollut tyytyväinen. Tyttö on nyt 7,5 kk ja istuu edelleen sitterissään tyytyväisenä. Viimeisinkään temppu (roikutaan sitterissä kaksinkerroin ja räpelletään sitä varoitustekstitarraa) ei ole aiheuttanut vaaraa että tyttö pääsisi sitteristä jotenkin itsekseen luiskahtamaan. Voin siis lämpimästi suositella, meidän mielestä ehdottomasti hintansa arvoinen kapistus.

Brion Primosta on nyt 7,5 kk:n käyttökokemukset ja ollaan tykätty siitä kovasti. Toppavaatteissa meinasi alkaa olemaan ahdasta, kun Primo on sen verran kapeampi kuin moni muu kaukalo, mutta onneksi sekin alkaa helpottamaan kun ilmat lämpiää ja vaatetta tarvitsee vähemmän. Tänään ostettiin sitten seuraava turvaistuin, pitää katsoa milloin otetaan se käyttöön kun tuo kaukalo on niin kätevä aina vaan napata matkaan ja neiti siihen vielä mahtuu. Tuosta siirtämisestä vielä, isofixeihin kiinnitettäessä jalustan kiinnittämisen helppous/hankaluus on paljon kiinni siitä, missä kulmassa selkänoja on penkkiin nähden ja miten syvällä isofix-kiinnikkeet on. Henkilökohtaisesti ostaisin kaksi jalustaa aikaa ja omia hermoja säästääkseni. Briolla ne ei taida olla edes niin hirmuisen hintaisia.

Vajaan viikon olen nyt käyttänyt ihanaa Tuli-kantoreppua ja oon ihan ihastunut siihen (kiitos Antsa! )! Tähän asti oon siis kantanut trikoisella liinalla ja se on ollut vielä ihan hyvä (tyttö painaa nyt 7,5 kg) mutta talven tultua alkoi olla hankala kun ei tuota trikooliinaa oikein saa hyvin liukkaiden talvivaatteiden päälle. Tuon Tulin saa helposti vaatteiden päälle ilman että pelottaa että se luistaa pois hartioilta. Tyttökin viihtyy siinä hyvin, sekä edessä että selän puolella! Ja se on NIIN nätti!

Eikös se ole niin että lapsen kehitystä voi verrata vain häneen itseensä? Mutta suuntaa-antavaa tietoa voi vilkuilla vaikka neuvolakortin takasivulta.

Taulukko lupasi tyttöä ja tyttöhän sieltä tuli.

Kyllä raaski, ja herkullista oli, mutta monta valokuvaa siitä kyllä otettiin ennen kuin sallin siihen kakkulapiota upottaa.

Vähän reilut 2 kk synnytyksestä alkoi menkat. Toivoin että olisivat pysyneet pidempään poissa, mutta minkäs teet. Ja täysimetyksellä ollaan.

Meidän kakku, ystävän tekemä.

Kotona kärvistelin kuuman suihkun ja lantion heiluttelun voimalla, sairaalassa otin alussa pari kertaa lämpimän suihkun ja sain lämpöhauteita sekä selälle että mahalle. Kun ne ei enää auttaneet, sain aquarakkulat selkään, jossa supistukset pääasiassa tuntuivat. Niitä ei kyllä tarvittu kuin yhdet pistokset, kiroilin kuin rekkamies kun kätilö laittoi niitä! Laiton jälkeen kätilö totesikin ettei taideta enää laittaa uudestaan. Juu ei kiitos! Koska jouduin koko synnytyksen ajaksi käyrille, ei haaveilemiani ammetta ja liikkumista ylipäätään voinut toteuttaa. Siispä rakkuloiden jälkeen kun lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot, hän samalla suosittelikin jo tujumpia aineita. Siispä seuraavaksi sain epiduraalin, mikä oli kyllä taivaan lahja. Kova kipu hävisi, vain alaspäin tuntuva paine jäi. Sain jopa nukuttua jonkin aikaa. Epiduraali taidettiin uusia kahdesti. Ollessani auki 5 cm alkoi tuntua pakottavaa ponnistuksen tarvetta, mikä säikäytti kovasti, ja jota helpottamaan sainkin heti kohdunkaulanpuudutteen. Se auttoikin niin hyvin että sain taas nukuttua hetkisen ja vaikka käyrälle piirtyikin hienoja, voimakkaita supistuksia joita mies innoissaan hehkutti, sain itse vain nauraen todeta ettei tunnu missään. Kk-puudute ennätettiin laittamaan toiselle puolelle uudestaan, mutta toiselta puolelta kaula oli jo hävinnyt, joten kipu tuntui hassusti toispuoleisena. Onneksi pian päästiinkin jo ponnistamaan, jolloin unohtui kaikki muu kipu keskittyessäni olennaiseen, puskemaan vauvan maailmaan. Ennätin siis kokeilemaan vaikka mitä, ja mies sanoikin että pitää kysyä josko näitä samoja mömmöjä saisi kotiinkin, kun olin niin kovin hyväntuulinen aina lievitystä saatuani.

Synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla heti keskiyön jälkeen viikoilla 40+4, tyttö syntyi lopulta saman päivän aikana illalla kymmenen jälkeen.

Meille synnytystapa-arviossa raskausviikolla 37 ennustettiin 3,5 kiloista vauvaa, viikkoa aiemmin neuvolan terkka epäili pientä nelikiloiseksi. Synnärillä kätilöt masun päältä tunnustelemalla sanoivat melko pieneksi. Lopputulos olikin 3 130 grammaa painava pikkuneiti. Eli siis aika paljon heitti tuosta "virallisesta" arviosta, onneksi kuitenkin pienempään suuntaan.