Aurinkokissa

Aktiivijäsen
  • Content count

    115
  • Joined

  • Last visited

About Aurinkokissa

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Tsemppiä Heidi!!!! Mulla on 5 pvää lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja vuoto on jo tosi niukkaa. Voihan se vielä yltyä, mutta just nyt vaikuttais siltä, että homma alkais olla ohi. Onhan se oikeesti ollu 5 tosi pitkää vuorokautta nähdä ja tuntea, mitä kaikkea sieltä tuleekaan ulos. Toisaalta olis helpompaa, kun ei olis nähny sitä kaikkea. Ekana vuorokautena olin ihan kauhuissani, kun näin sitä mitä tuli ulos ja sitten siihen vaan jotenkin "tottui". Kunpa ei enää IKINÄ tarttis kokea tällaista!!!
  2. Heidi, tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat.... Ite pohdin tässä paljon sitä samaa, että miten pääsee yli seuraavassa raskaudessa näistä kaikista peloista, joita tässä on haalinut kokemuksen kautta *huokaus* Ekan km:n jälkeen tuli raskauden ekoihin viikkoihin liittyvä pelko. Pelkää, että menee varhain kesken ja pelottaa ekoina viikkoina jokainen vessakäynti - mitä, jos onkin tullut verta housuihin jne. Nyt tästä np-ultrassa todetusta keskeytyneestä km:sta jäi sellainen np-ultraan kohdistuva pelko: mitä jos seuraavan kerran taas käy niin, että ultrassa löytyy eloton sikiö.... Alkuraskauden ultra ei olis auttanut mua yhtään, koska kaikki oli hyvin vielä rv 9 saakka ja olisin saanut tässä tapauksessa "väärää" uskoa siihen, että olisin jo jotenkin varmoilla vesillä. Lap-81 on oikeessa: ei sitä voi alkaa pelkäämään kaikkea. Lapselle voi sattua mitä vaan, vaikka myöhemmin elämässä. Just nyt vaan on painittava sen kanssa, että osaa seuraavan kerran ees jotenkin nauttia raskaudesta ja uskaltaa elää sen kanssa. En vielä tiedä, miten mutta ajattelin hyödyntää siinä ammatti-ihmisiä ja puhua peloista ihan suoraan neuvolassa ja koko matkan varrella. Oon saanut niin hyvää hoitoa neuvolasta ja sairaalasta, jossa tyhjennys tehtiin, että uskon, että heidän kanssaan keskustelemalla voi saada seuraavassa raskaudessa pahimmat peikot pois, kun uskaltaa itse kertoa tunteistaan.
  3. Kiitos Minette ja Heidi <3 Minetenkin muistan helmikuisista - ehdittiin olla samaan aikaan pienen hetken. Muistan kyllä, miten luin sun huonot uutiset ja mietin silloinkin, miksi pitää olla näin paljon surua tällaisen asian keskellä. Jotenkin niin lohduton olo jäi tästä kaikesta. Olen tosi pahoillani Heidin puolesta, että tota kaavintaa joutuu oottamaan noin kauan! Sehän on aivan hirveää henkistä piinaa. Kunpa olisivat saaneet asian sujumaan siten, ettei olisi tarvinnut kärsiä näin pitkää aikaa ja olisi päässyt vähemmillä henkisillä vammoilla. Tollainen odottelu ottaa mielen päälle. Ainakin itelläni pahimmat vammat tuli henkiselle puolelle (pelot, suru, hetkittäin katkeruuskin). Ja Heidi: Toi sun allekirjoituksen runo on niin kaunis ja niin osuva meidän kaikkien pienten nukkuneiden vauvojen kohdalla, että tuli ihan itku, kun luin sen taas eilen. Ne oli tosiaan oikein pieniä keijukaisia pois nukkuessaan.
  4. Meillä lääkäri suositteli lääkkeellistä tyhjennystä vedoten siihen, että se olisi jotenkin hellävaraisempaa. Päädyin itsekin lääkkeellisen tyhjennyksen kannalle, koska jotenkin pelkään nukutusta ja sitä, että joku kajoaa kohtuun sillä aikaa. Toisaalta se olis ollu nopeaa enkä olis tienny tapahtumista mitään.... En kyllä tiedä sitäkään, millä aikataululla kaavintaan olis päässy. Lääkkeet sain saman tien ja vuoto alkoi illalla kotona. Supistusten kanssa oli kyllä kestämistä, mutta olin jo muutenkin niin romuna, että tuntui, että on jo lähes sama, sattuuko ja kuinka paljon. Särkylääkkeetkään ei ihan auttaneet. Tapahtumista on vasta vuorokausi, joten en osaa sanoa, miten hyvä vaihtoehto tässä sitten lopulta tuli valittua. Voihan olla, että vuodan viikkojakin tän jälkeen, mutta nyt tuntuu, ettei sen niin väliä, kun suurimmat kolhut on henkisellä puolella. Eilinen vuoto oli TOSI runsasta, tän päivänen on lähinnä tuonu mukanaan kauhean määrän kaikkea kudosta ja klönttejä. Mulla oli eilen tosi vaikeeta hyväksyä se, että se ultrassa nähty pikkuolento tulee tosiaan ulos ja rumia klönttejä näkyy. Tänään siihen on jo tottunut, eikä tee pahaa käydä vessassa. - Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.
  5. No niin Heidi, meikäläinenkin päätyi helmikuisista tänne Meillä oli eilen np-ultra ja huonot uutiset saatiin siellä. Viikko piti olla 11+0, mutta monitorilla niin suloinen pikkuvauvamme oli kuollut rv 9. Lääkäri sanoi sydämen vain pysähtyneen... Kuulemma kromosomiviat ym. aiheuttaa tällaisia... Mulla on ollut kovasti vaikeuksia tulla raskaaksi (pco) ja edellinen varhainen km oli huhtikuussa. Jotenkin tää uutinen siihen kaiken päälle oli tosi raju isku. Itku siinä tuli, mutta onneksi pääsin ultrasta suoraan osastolle sisään ja lääkkeillä lyötiin tyhjennys käyntiin. Kaavintaa eivät suositelleet, koska se on kuulemma rajumpi kropalle. Nyt oon sitten tän ja eilisen supistellut - eilen oli hirveet kivut - ja tavaraa tulee ulos koko ajan. Tavallaan helpotus, että tyhjennys tapahtui nyt heti suru-uutisten jälkeen, mutta jotenkin tässä on pää ihan pyörällä ja epätodellinen olo. Vielä eilen aamulla täällä odotettiin iloisissa merkeissä talvivauvaa. Kunpa ei enää ikinä tarttis kokea tätä uudelleen.
  6. Minette: Käyttäessäni clomeja 3 kiertoja, niistä ei tullut mitään kummempia sivuoireita, vaikka olin itekin niitä hiukan pelännyt. Ehkä saatoin hikoilla pikkusen normaalia enemmän, mutta en ole siitäkään ihan varma. Sitä, kun tarkkailee itseään ihan eri tavalla kuurin aikana, kun jännittää ja tutkii, tuleeko jotain sivuoireita. Aika turvallisin mielin suosittelisin kokeilemaan clomeja, koska itelle ei ainakaan jääny mitään pahaa fiilistä niistä. Ite raskauduin kolmannesta kierrosta, mutta en vielä tiedä, onko masussa yksi vai useampi sikiö. Nyt on menossa rv 9+3 ja eka ultra on vasta rv 11+0. Siihen saakka jännitetään. Mulla ei ollut mitään seurantaultraa kuurien aikana, vaikka erikseen sitä tiedustelin (yksityiseltä) lääkäriltäni. Hän sanoi monisikiöisen raskauden mahdollisuuden olevan niin marginaalisen pieni, ettei pitänyt yhtään järkevänä juoksuttaa mua ultrissa. Luotin sitten tämän lapsettomuushoitoihin erikoistuneen lekurin sanoihin ja saan sitten kunnallisen np-ultran yhteydessä tietää, miten kävi....
  7. Tervehdys täältäkin! Itselläni todettiin PCO vajaa pari vuotta sitten. Yritimme lasta hiukan yli vuoden ja nyt kolmen clomi-kuurin jälkeen olen raskaana - tosin en vielä varmoilla vesillä kuitenkaan. Mulla kierrot oli ennen clomeja ihan mitä sattuu - taukoa saattoi olla jopa 5kk. Ekassa clomi-kierrossa oli 33 pvää ja toka kierto kesti 35 pvää. Itse yllätyin siitä, ettei lääke tehnyt kierrosta hurjan täsmällistä. Epäilen myös, että ekalla clomikierrolla olin myös raskaana, mutta se meni tosi aikaisin kesken. (Sain haamuplussan ja paljon oireita, sitten alkoivat tosi rankat kuukautisvuodot.) Olen rämpinyt oman lapsettomuusongelmani kanssa läpi vaikeitakin aikoja ja tuntenut suurta epätoivoa. Juuri nyt tuntuu ihmeelliseltä, että lapsi saattaa sittenkin tulla meille, vaikka hetkittäin näytti niin heikolta koko tilanne. Tsemppiä teille kaikille! Ainakin siinä mielessä meillä on asiat paremmin, että toisin kuin vuosikymmeniä taaksepäin, näitä ongelmia osataan jo hoitaa ja lääkitä ihan eri tavalla. Kärsivällisyytemme vaan on niin usein koetuksella, kun on henkisesti rankkaa odottaa tärppiä.
  8. Mä kerroin muutamalle ihmiselle heti, kun sain edellisen kerran plussan näkyviin. Kun menkat kuitenkin alkoi eli tapahtui hyvin varhainen km, musta tuntui hurjan vaikeelta kertoa niille, että kaikki päättyi. Varsinkin, kun ihmiset saattoi kysyä iloisena tervehdyksenä alkuun, että "mites sun masu tänään jaksaa?". Kaduin, että olin kertonut useammalle ihmiselle, koska oli niin rankkaa itku kurkussa kertoa, mitä oli tapahtunut - kun ei ollut vielä itsekään toipunut järkytyksestä. Tällä kertaa en siis kerro alkuvaiheessa kuin yhdelle sydänystävälle, joka on aina tukena ja ajantasalla. Tämä ihan vain siksi, että suojelen sillä itseäni ja omaa jaksamistani.
  9. Mä säntäsin positiivisen testin kanssa nukkuvan miehen luokse ja kerroin heti uutisen - tai siis näytin tikkua ja kahta viivaa sille. Yritystä oli kuitenkin jo yli vuos takana, joten kovasti oli toivottu tätä hetkeä. Vanhemmille ja muille sukulaisille kerrotaan aikaisintaan np-ultran jälkeen (rv11-12). Haluan kuitenkin varmistua, että siellä ihan oikeesti on joku kasvamassa eikä vain tuulimuna. Kavereille kerrotaan sitten pikkuhiljaa matkan varrella, kun asia tulee puheeksi. Yhdelle luottoystävälleni kerroin kuitenkin heti, kun plussasin. Hän on ollut suurena tukena tämän lapsettomuutemme kanssa ja hänelle on tullut aina tilitettyä kaikki kuulumiset sen suhteen. Ja nyt myös nämä iloiset! Töissä kerron vasta, kun rupee näkymään. Siellä en halua olla kauhean aikaisin vauvaihmettelyjen kohteena.
  10. Mulla on epäsäännöllinen kierto ja raskauduin kolmannesta Clomifen-avitteisesta kierrosta. Eka haaleahko plussa tuli kp 31 (kierto Clomeilla ollut 33-35). Selkeän ja vahvan plussan sain kp 33. En meinannu uskoa ollenkaan todeksi, sillä yritystä ja pettymyksiä on takana vähän yli vuoden verran.
  11. Mulla oli eilen eka neuvolakäynti (eilen 6+6). Olin lukenut monesta paikasta, että kyse on lähinnä perustietojen ja papereiden täyttelemisestä, joten mentiin mieheni kanssa sinne sillä asenteella. Ei odotettu käynniltä mitään ihmeellisiä temppuja ja tiedettä, vaan aateltiin, että mennään sinne juttelemaan tilanteesta, joka on meille molemmille niin kovin uusi ja ihmeellinen Terv.hoitaja oli tosi mukava ja kiinnostavinta oli kuulla, mitä kaikkea tästä eteenpäin seurataan ja testataan. Mukaan saatuja esitteitä ja oppaita selattiinkin sitten illalla yhdessä sohvan nurkassa.
  12. Näillä näkymin käytän vain kunnallisen puolen palveluita. Mietin kyllä, olisinko mennyt varhaisultraan yksityiselle, mutta sitten puntaroin, että en halua mennä sinne siltä varalta, että raskaus ei ole siinä vaiheessa vielä kovin "varmoilla vesillä". Itse kokisin paljon raskaammaksi sen, jos tulee keskenmeno ja olen ehtinyt käydä varhaisultrassa fiilistelemässä... Meillä on tosi mukava kunnallinen neuvola ja ainakin tähän asti pelkkiä hyviä kokemuksia.
  13. Sama täällä... En uskalla lähteä tekemään oikeen mitään hankintoja ennen rv 13 alkua. Jotenkin pidän sitä "maagisena rajana". Ultraan olen menossa rv 11 paikkeilla ja voipi olla, että jos siellä on kaikki kunnossa ja muhun valetaan tarpeeksi uskoa, saatan jo alkaa lämmetä pienille hankinnoille. Ennen tuota ultraa en oikeen uskalla intoilla liikaa. - Niin monesti on saanut kuulla/lukea, kuinka vielä rv11 aikoihin on mennyt monella kesken. Olisi niin kurjaa sitten katsella vauvatavaroita kotonaan ja muistaa ikävä asia joka kerta... Sen verran olen kyllä intoillut joskus yli vuosi sitten, kun meidän vauvan yritys alkoi, että ostin silloin neljä vauvapyjamaa KappAhlista. Halusin pari tiettyä kuosia, josta tiesin, ettei sitä oo enää sitten, kun mulla tulee vauvan vaatteiden hankinta ajankohtaseks. - Ja näinhän oli! Ja just tänään sain valmiiks ite tekemäni vauvakoon villasukat. Oli pakko purkaa tätä levotonta odotustunnelmaa lankakerään ja puikkoihin!
  14. Meillä alkoi yritys yli vuos sitteen 06/2008 ja tän vuoden maaliskuussa aloitin Clomit, koska mun kierrot on ihan mitä sattuu. (Voi olla 5kk taukokin.) Clomilla avitetuista kierroista kolmannella tärppäsi. Luulen, että myös 2.Clomikierrolla tärppäsi, koska sain TOSI hailakan plussan, mutta sitten tuli kuukautiset - eli hyvin varhain keskenmeno. Nyt kolmannesta Clomikierrosta tärpättyä olen edelleen tosi pelokas sen suhteen, että pysyykö tämä pikkuinen mukana, mutta toiveet on niin korkeella, että yritän sulkea ikävät asiat pois mielestä. Nyt eletään rv 7+0 ja odotetaan kovasti, että päästään "varmemmille vesille".
  15. Mulla oli oireina ennen plussaamista rintojen arkuus ja jonkinlainen hyvin lievä etominen tai sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin ennen. Mulla myös väheni selässä ja rintalastassa vaivannut akne lähes olemattomiin kuin salamaniskusta. Siitäkin arvasin, että nyt tapahtuu hormonipuolella jotain uutta. Ruokahalutkin kasvoivat. Ehkä huuliherpeksen puhkeaminen (ilman flunssaa tai stressiä) liittyi tähän? Plussasin päivää tai paria ennen oletettua kuukautisten alkua. Rintojen arkuus ja turvotus on siitä saakka vain pahentunut. Vatsa on välillä tuntunut turvonneelta. Plussaamisen jälkeen oli kolmena yönä aivan hirveät menkkakipujakin pahemmat alaselkäkivut. Luulin jo saavani keskenmenon, mutta onneksi ei. Kivut olivat aivan sietömättömiä, mutta menivät 5-10 minuutissa ohi. Nyt, kun on menossa rv7+0, on olo keskittynyt lähinnä jatkuvaan ruuan ajattelemiseen ja turvotuksen tunteeseen.