ingenjoor

Jaa-a, en mä tiedä. Jotenkin olen kai ajatellut, että ilman appareita opettelu pitäisi olla hankalaa ja siinä menee aikaa. Lisäksi monet on suositelleet potkupyörää ton tasapainon takia. Ehkä se homma selkenee, kun rupeaa tossa pihassa testailemaan. pienellä pyörällä ajaessa huomaa tuon halun turvata apupyöriin. Ehkä se olisi sitkeästi tai lahjomisen avulla yritettävä kokeilla ilman apupyöriä. Lapsi on arka/varovainen uusien juttujen kanssa. Pyöräily on tuntunut kivalta, mutta sen uuden opettelu tuntuu olevan hankalaa... Kuten aikuisillakin, yleensä.

Tarkoituksena olisi kehittää tasapainoa ja saada apupyörät pois nopeasti. Potkupyörä kuulemma auttaa tähän. Luin jostain maahantuojan sivuilta, että suunnittelivat kimppatilausta superista. Enivei, reipas 200e potkupyörästä... Ei nappaa. Halvemmat on ton kokoiselle melko hepposia, joten taidan ruveta treenaamaan korottamalla apupyöriä. Nooh, todnäk ens kesänä toi ajaminen onnistuisi helposti ilman apupyöriä. Aika auttaa

Pitäisiköhän kokeilla tuota ajatusta, että ottais 12" pyörä potkuttelukäyttöön. Tai sitten vaan luopuu potkupyöräajatuksesta ja ostaa 16" pyörän ja säätää apupyörien kanssa.

Nähtiin eilen tuollainen strider puistossa (ei super). Se on auttamattomasti liian pieni. Uskoisin, että toi super voisi olla parempi tuon kokoiselle. Suomessa tuota Superia ei näytä olevan myynnissä. Pukyn sivuja katselin ennen kysymystäni ja mulle jäi sellainen olo, että 115cm on vähän rajoilla, että kannattaako ostaa. Keskiverto 5-6v on tuota kokoluokkaa ja harva enää sen ikäiselle ostaa potkupyörää. Näin ollen mallejakaan ei taida juuri olla.

Meillä olisi juuri 4v täyttänyt reipas 115cm käyttäjä. Mikä olisi hyvä ja tarpeeksi iso potkupyörä hälle? En löytänyt tuota Pukyn 16- tai 18-tuumaista potkupyörää. Siis toi näyttikin olevan polkupyörä eikä potkupyörä.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../khp00076 Tuolla tietoa ohimenevyydestä ja jatkoseurannasta raskauden jälkeen.

Valintoja kaikki tyyni! Muistan männä vuosina lukiokaverini naureskelleen vanhempia, jotka nauroivat kun jotkut osti kaksion. Miksi noin vaatimaton kämppä kun omakotitalonkin voisi ostaa? Samaan aikaan samat tyypit huokailivat, että kun ei voi jäädä kotiin kun pitää maksaa lainaa. Nii-in, lapsi mahtuu kaksioon ja voi olka siinä ihan yhtä onnellinen kuin omakotitalossa. Samalla kertaa lapsi voi olla onnellinen vaikka olisi hoidosaa vs.kotona monestakin syystä. Onnelliset vanhemmat ovat varmaan keskivertoa parempia vanhempia? Noin kärjistetysti.

Mä uskon, että nainen joka roikkuu pätkätyöputkessa näkee lapsen mahdollisuutena saada luonnollinen katko epävarmuudessa kituuttamiseen. Nimim. Ei tarvi hakea töitä 3v aikana. En usko, että korkeakoulutus suojaisi työttömyydessä, mutta uskon siihen että kotiin jää helpommin, jos ei ole koulutusta tai on melko nuori. Valintojahan nämä ovat, mutta kiinnostavat yhteiskuntaa suuremmassa määrin mm.verokertymän, syrjäytymisen, lieveilmiöiden tai eläkekertymän muodossa.

http://m.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288679479938.html?pos=section Ketä yllättää?

Siis kyllä tossa toinen viiva näkyy kännyltä tai tihrustelematta. Aamun onnittelut sinne!

Kokemusta ei ole. Kyllä voi kasvaa yhteen, JOS kummatkin kasvavat samaan suuntaan, samaan aikaan tai intressit muuten ovat samat. Useinhan käy niin, että toinen kasvaa nopeammin, odottaa jotain muuta, kiinnostuu ihan toisista asioista kuin aiemmin. Silloin ero tai ainakin suhteen miettiminen ovat enemmän tai vähemmän väistämättömiä. Yhteiset ystävät eivät ole mikään mittari. Toisin sanoen, voi olla hyvä suhde vaikka on eri kaverit. Opiskeluajan jälkeen alkaa se ns. tasainen arki. Käydään töissä ja vapaa-aika täyttyy jostain (harrastukset, perhe, kaverit jne). Usein monet tuossa vaiheessa alkavat miettiä, tätäkö se vaan olikin. Sama tilanne saattaa tulla esiin, kun lapsiperhearki on tuttua juttua. Tätäkö mun pitää jaksaa? Eikö elämässä tapahdu mitään muuta? Tähänkö mä sitouduin? Eihän tämä ole mitään ihmeellistä. Avioero tuossa vaiheessa, kun ei ole lapsi on vielä ns. helppo. Jos tuntuu siltä, että ero on ainut ratkaisu, niin siitä vaan. Kannattaa kuitenkin ensin miettiä, miksi se ero houkuttelee? Mitä jos jää sinkuksi? Löytyykö ketään? Löytyykö joku hanttapuli? Mitkä voisivat olla skenaarioita, jos jää nykyiseen suhteeseen tai jos lähtee siitä? Mitä menettää ja mitä voi saada? Onkohan kriisin saanut aikaan ihastuminen toiseen JA yhteisen tekemisen puute -> ei ole kohta enää mitään juteltavaa -> helppo erota, kun ollaan vaan kämppiksiä?

Onko tämä tieto vai arvaus? Ja entä jos on toinen/molemmat osa-aikaisesti kotona jne? No tämähän on toinen juttu. Jos kummatkin on kotona, niin sitten voi toinen hakea myös sitä KHT:tä ja on makukysymys, kumpi sitä hakee. Esim. kumpi vanhemmista on työtön ja kumpi kotivanhempi. Ehkä monellakaan ei ole tilanne, että lapset olisivat ko. perheessä vaan, että toinen on opiskelija/töissä/yrittäjä tms. sidoksissa aikatauluihin. Uudistuksen ideahan on a. saada äidit nopeammin töihin b. pidentää työuria c. saada miehetkin käyttämään kotihoidon tukea. Se millaisia porsaanreikiä se aiheuttaa tai mihin tilanteisiin yksilöt ajautuvat, on toinen juttu.

Miten rahan siirtäminen toisen tilille edesauttaa sen toisen jäämistä kotiin? Ei se noin mene vaan kyllä ne tsekkaa myös kotonaolon.

Jep. Tuo KHT:n käyttäminen kertoo aika paljon omasta tilanteesta. Ts. tietyissä ammattiryhmissä/tuloluokissa/sosioekonomisessa asemassa on todennäköisempää, että jää kotiin kuin että lähtee töihin. Sama on esim. tupakanpoltossa tms. asioissa. Äidin koulutus on kuulemma tärkein lapsen tulevaisuutta määrittävä asia: http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_koulutettujen_aitien_lapset_ovat_terveempia

Jos työttömyystuki on isompi kuin kht ja työpaikkoja ei ole, niin onko niin suuri ongelma olla työttömänä ja hoitaa lapsia samalla vs.olla kht:llä?

Lapsilisän porrastaminen eka/toka/kolmas on valtion puolelta houkutus "hankkia" useampia lapsia. Ajatellaan, että tuen korotus nostaisi ihmisten innostusta kasvattaa perhelukua.

Esikoinen 4v, käytössä paidoissa 122 ja 128 sekä välikoko. Housuissa 116 alkaa käymään lyhyeksi. 122 ei vielä pysy päällä vyötäröltä. Kengät 30-33. Pituutta 115 ja painoa vajaa 21. Toka 1,5v. Käytössä 86 ja/tai 92. Kengät n.23. Pituutta n. 85-88 ja painoa ehkä 12kg.

tykkäsin Lindexin haalarista. Malli mukavan tuntuinen, piti vettä hyvin, tosi lämmin ja kestävä. Meillä oli ongelmia yhden sauman teippauksen kanssa. Lähti kulumaan ihan sauman vierestä. Vein kauppaan ja reklaamaatio käsiteltiin hyvin. Haalarit oli loppuneet silloin, joten ostin Kappahlin haalarin. Haalari kesti n.1,5kk. KappAhlin eka haalari oli jäykempi kuin Lindexin ja ehkä vähän vilpoisempi. Muuten luonnehtisin samalla tavalla. Jalkalenkit kesti tosi huonosti! Tämäkin haalari lähti saumaongelman takia reklamaationa takaisin. Reklamaatio hoidettiin tosi hyvin ja meille tuli uusi haalari. Haalari kesti kanssa jonkun 1,5kk. Jos näitä haalareita valmistettaisiin isompia kokoja, niin ostaisin varmasti. Nyt meillä koko loppuu tähän ja on siirtyminen toiseen valmistajaan tai takki/housut-yhdistelmään. Jos lapsella olisi käytössä 128cm Reimalta, niin mikä POPin koko vastaisi sitä?

Joskus olen pohtinut samaa mm.leipäjuuston suhteen. Vastausta ei ainakaan minulla ole.

Pamina, Patrik noin kirjoitettuna ei ole kai hullumpi? Samoin Theo kirjoitettuna Teo. Pipsis, ei mitään mielikuvia.

Meillä mennään perinteisillä, helpoilla etunimillä, joita ei tarvitse tavata. Sukunimi on vähän hankalampi, harvinainen, joten etunimistä on haluttu enemmän ikivihreitä klassikoita, kuin harvinaisia. Ikivihreillä klassikoilla tarkoitan tällaisia Heikki, Lauri, Aino, Laura ja Hanna-tyylisiä nimiä, joita on jokaisessa sukupolvessa.

Haamuja tuntuis olevan. Testeistä ei mitään käyttökokemuksia. Pikaista vahvistumista ♥

Nostellaan. Uusia kokemuksia?

En tiedä, kuuluukohan tämä sovellus tähän ketjuun, mutta netistä löysin tällaisen artikkelin kännykkäsovelluksesta. Tuossa näytti olevan myös perheille suunnattu turvapalvelunsakin. http://kotimikro.fi/puhelimet/turvapalvelu-taskussa

Selvä plussa ♥ sen näkee sokea Reettakin