anemone83

kateltiin tilannetta eilinen ja ihan hyvin pärjäs, nyt koitan päästä päivystykseen kun poika itse sanoin, et vois käydä. eli on vielä sen verran kipeä

Meillä on pojalla pippelin pää punainen ja kuulemma todella kipeä (ei siedä kosketusta). Eli se on varmaan tulehtunut. Pitäskö mennä heti päivystykseen, vai voisko kotikonsteilla tehdä jotain, että riittäis, et mentäs vasta huomenna?

Meil kuopus haluaa aina salaatin kanssa ovelia, ja kantaa oliivipurkin pöytään

^niinpä, se jaksaminen ois varmaan se tärkein osa-alue tuossa kasvatuksessa. SItä vaan on usein niin väsynyt ja saamaton. Mut ois tosiaan varmaan hyvä koittaa puhua enemmän noista tunteista lasten kaa ja sanottaa sitä miksi tuli huudettua niille. Usein sitä tulee itse sanottua, ettei saa lapset huutaa ja heti perään itse karjuu niille...

Meillä kyllä huudetaan kun hermotutaan, mie useammin, mutta kyllä mieskin. Esikoisella on myös tapana alkaa lyödä ja potkia mua kun hermostuu ja silloin kyllä pidän kiinni (ja kovasti). Sit vingutaan kun sattuu ja varmasti sattuukin, kun toinen riuhtoo ja repii minkä jaksaa. Meillä pitäs tuota jäähysystemmiä vielä meittiä, nyt siis mennään portaille istumaan ja rauhottumaan. Yleensä se vaan menee siihen, että esikoinen ilkkuu, että kyllä hän pääsee tästä poia ja lähtee jos en pidä kunnolla kiinni. Rangaistuksia tulee joskus, yleensä vaan tuntuu, et se yllättää pojan kokonaan ja usein sanookin ettei tästä viimeeksi tullut rangaistusta, vain jäähy. Meillä kyllä parhaiten toimii komentamiseen ja pyytämiseen, kun menee lapsen luokse ja sanoo sen siinä kunnolla paikalla ja tarvittaessa ohjaa oikeaan suuntaan tekemistä. Turhan usein tulee huudettua esim. pihan toiselta laidalta (eikä ne kuule/kuuntele silloin) tai ala/yläkerrasta. jotenkin sitä ihmettelee, mites esim. mut on saatukin kasvatettua vieraskoreaksi? Kotona riehuttu ja oltu vilkkaita, mutta AINA osattu käyttäytyä vieraassa paikassa hyvin. Sitä toivos omiltakin lapsilta, mutta varsinkin esikoinen on tuossa ihan mahdoton, hän ei osaa/jaksa olla hetkeäkään paikoillaan vaan pitää päästä tekemään jotain aina, tutkimaan, katsomaan, liikkumaan. Tää välillä turhauttaa itseä suuresti

ja voisi opettaa ihan oikeasti sukeltamaan (tai ainakin tarkoituksella pää veden alle), niin oppisi ettei saa hengittää kun naama on vedessä.

minä Mietin ihan samaa kuin ingerjoor, eli miksi ei naama saa mennä veden alle? vetääkö lapsi heti niin paljon vettä henkeen? eikö olisi iuhan hyvä harjoitella matalassa vedessä sitä, että lapsi kaatuessaan pidättää hengitystä ja nousee itse pinnalle?

Kyllä musta on kohteliasta lainata muille omia leluja jos niillä ei itse leiki. Niin koitan opettaa myös omille lapsille. Jos on joku niin rakas/herkästi särkyvä lelu, ettei nitä malta muille lainata, niin minä ottaisin sen aina leikkien jälkeen vaikka omaan kassiin siihen lähelle. jos ei itse lainaa leluja, niin ei silloin saa myöskään muiden leluilla leikkiä.

Meillä mie olen käyttänyt aina kypärää (tosin joskus yläasteaikoina oli hetki kun en käyttäny). Mies on alkanut käyttää kypärää kun lapset tuli ja vie heitä päiväkotiin (tuli pojalta sanomista kun isi ei muistanut aina kypärää laittaa). Nykyään kypärä menee miehellä päähän aina, vaikka ei oiskaan pojat mukana.

meidän perhe lehteä lukiessa törmäsin nimeen Ia. Ei ole uusi nimi, ekat annettua jo viime vuosituhannen alussa, mutta yhteensä sen nimisiä on kastettu alle 172, enemmän naisia kun miehiä. Äkkiseltään ei kamala nimi, mutta en kyllä ihan ensimmäisenä antaisi omalle lapselle (tosin tottusi varmasti tuohon kun hetken miettisi). Ja itseasiassa tykkään, että on harvinainen nimi, mutta ei kuitenkaan uusi ja "väkisin" tehdyn tuntuinen harvinaisuus.

Meidän ihan just 5v puhuu vieläkin syömälästä kun tarkoittaa ravintolaa

En ole minäkään ikinä kuullut, että suositus olisi syödä 6 kertaa päivässä (kiva ois nähdä lähde). Aina olen kuullut vain tuosta 5 kertaa päivässä ja niin meillä yleensä syödäänkin. Eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Vähemmällä ei meidän suursyömärit pärjää. Tosin kun lapset ovat päivähoidossa, niin saattaa tuo rytmi mennä myös aamapala, lounas, välipala, välipala ja iltaruoka. Tosin meidän pienempi saattaa kyllä vedellä banaaneita noissa väleissäkin jos on nälkäinen. Sitten se kyllä vaikuttaa muun ruuan menekkiin, mutta en itse näe sitä haitalliseksi jos hän syö terveellisiä välipaljoja joskus enemmän ja "kunnon" ruokaa menee sitten vähemmän.

mulla jäi kirjottamatta eilen, että itse en ottanut lapsia mukaan edellisiin hautajaisiin (oli viikkoa ennen äitini hautausta), koska koin, että siellä lasten olisi pitänyt olla hiljaa ja paikoillaan (sen mitä tunnen tuota surevaa perhettä, niin en uskonut heidän katsovan hyvällä liikkuvia lapsia) ja noiden hiljaiseksi saaminen on itselle niin suuri työ, etten "nauttisi" hautajaisista. Myöskin meidän lapset ovat tuoneet hautajaisissa omaa tahatonta tilannekomiikkaa jota on sitten voinut silloin (ja myöhemmin) muistella nauraen ja se tuo hyvän mielen siihen tilaisuuteen.

Meillä pienempi on vetänyt ihan omat johtopäätöksensä hammaspeikoista ja muumipeikoista. Nykyään meillä pestään joka ilta muumit pois hampaista

Me oltiin pari viikkoa sitten hautajaisissa lasten kanssa, heidän mummonsa (mun äiti ) kuoli. Suurin pelastus meille oli se, että ensinnäkin istuttiin siunaustilaisuudessa istuttiin ekalla rivillä, jolloin lapsilla oli tilaa vähän kävellä ja vaihdella paikkoja (näitä pieniä lapsia siellä oli kuitenkin 6 kpl). ja itse muistotilaisuudessa pappi huomioi lapset hirmu hyvin, kyseli heiltä muistoja mummosta ja lapset pääsi laulamaan jumalan kämmenellä, joten heidän huomio ja rauhottuminen o´hetkeksi oli taattu. Lisäksi siellä oli hyvin lapsilla tilaa juosta ja mies vahti lapsia, niin itse sai osallistua tilaisuuteen. ja kannattaa vastata lapsen kysymyksiin samantien kun hän niitä kyselee, meillä ainakin tulee suurempi huuto jos ei saa asioita selville ja yrittäisi hirveästi hyssytellä. Isommalla pojalla meillä oli musta puku päällä kun on sattumoisin semmoisen saanut lahjaksi. Pienemmällä oli päällä mustat suorat housut ja valkoinen neulepaita. serkkutytöillä oli tummat mekot päällä. Vaihtovaatteena sitten olikin vain puhtaat siistit vaatteet, eli jos ois mennyt vaatteet likaisiksi, niin ei ois ollut laittaa juhlavaatteita päälle. musta lapset hautajaissakin muistuttaa elämän kiertokulusta ja jatkuvuudesta. EIkä pieniltä voi vaatia täydellistä hilajisuutta ja paikallaan oloa. Mielummin lähtee välillä suosiolla johonkin vähän syrjempään kävelemään hetkeksi että lapsi saa liikkua.