anemone83

Aktiivijäsen
  • Content count

    609
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by anemone83

  1. kateltiin tilannetta eilinen ja ihan hyvin pärjäs, nyt koitan päästä päivystykseen kun poika itse sanoin, et vois käydä. eli on vielä sen verran kipeä
  2. Meillä on pojalla pippelin pää punainen ja kuulemma todella kipeä (ei siedä kosketusta). Eli se on varmaan tulehtunut. Pitäskö mennä heti päivystykseen, vai voisko kotikonsteilla tehdä jotain, että riittäis, et mentäs vasta huomenna?
  3. Meil kuopus haluaa aina salaatin kanssa ovelia, ja kantaa oliivipurkin pöytään
  4. ^niinpä, se jaksaminen ois varmaan se tärkein osa-alue tuossa kasvatuksessa. SItä vaan on usein niin väsynyt ja saamaton. Mut ois tosiaan varmaan hyvä koittaa puhua enemmän noista tunteista lasten kaa ja sanottaa sitä miksi tuli huudettua niille. Usein sitä tulee itse sanottua, ettei saa lapset huutaa ja heti perään itse karjuu niille...
  5. Meillä kyllä huudetaan kun hermotutaan, mie useammin, mutta kyllä mieskin. Esikoisella on myös tapana alkaa lyödä ja potkia mua kun hermostuu ja silloin kyllä pidän kiinni (ja kovasti). Sit vingutaan kun sattuu ja varmasti sattuukin, kun toinen riuhtoo ja repii minkä jaksaa. Meillä pitäs tuota jäähysystemmiä vielä meittiä, nyt siis mennään portaille istumaan ja rauhottumaan. Yleensä se vaan menee siihen, että esikoinen ilkkuu, että kyllä hän pääsee tästä poia ja lähtee jos en pidä kunnolla kiinni. Rangaistuksia tulee joskus, yleensä vaan tuntuu, et se yllättää pojan kokonaan ja usein sanookin ettei tästä viimeeksi tullut rangaistusta, vain jäähy. Meillä kyllä parhaiten toimii komentamiseen ja pyytämiseen, kun menee lapsen luokse ja sanoo sen siinä kunnolla paikalla ja tarvittaessa ohjaa oikeaan suuntaan tekemistä. Turhan usein tulee huudettua esim. pihan toiselta laidalta (eikä ne kuule/kuuntele silloin) tai ala/yläkerrasta. jotenkin sitä ihmettelee, mites esim. mut on saatukin kasvatettua vieraskoreaksi? Kotona riehuttu ja oltu vilkkaita, mutta AINA osattu käyttäytyä vieraassa paikassa hyvin. Sitä toivos omiltakin lapsilta, mutta varsinkin esikoinen on tuossa ihan mahdoton, hän ei osaa/jaksa olla hetkeäkään paikoillaan vaan pitää päästä tekemään jotain aina, tutkimaan, katsomaan, liikkumaan. Tää välillä turhauttaa itseä suuresti
  6. ja voisi opettaa ihan oikeasti sukeltamaan (tai ainakin tarkoituksella pää veden alle), niin oppisi ettei saa hengittää kun naama on vedessä.
  7. minä Mietin ihan samaa kuin ingerjoor, eli miksi ei naama saa mennä veden alle? vetääkö lapsi heti niin paljon vettä henkeen? eikö olisi iuhan hyvä harjoitella matalassa vedessä sitä, että lapsi kaatuessaan pidättää hengitystä ja nousee itse pinnalle?
  8. Kyllä musta on kohteliasta lainata muille omia leluja jos niillä ei itse leiki. Niin koitan opettaa myös omille lapsille. Jos on joku niin rakas/herkästi särkyvä lelu, ettei nitä malta muille lainata, niin minä ottaisin sen aina leikkien jälkeen vaikka omaan kassiin siihen lähelle. jos ei itse lainaa leluja, niin ei silloin saa myöskään muiden leluilla leikkiä.
  9. Meillä mie olen käyttänyt aina kypärää (tosin joskus yläasteaikoina oli hetki kun en käyttäny). Mies on alkanut käyttää kypärää kun lapset tuli ja vie heitä päiväkotiin (tuli pojalta sanomista kun isi ei muistanut aina kypärää laittaa). Nykyään kypärä menee miehellä päähän aina, vaikka ei oiskaan pojat mukana.
  10. meidän perhe lehteä lukiessa törmäsin nimeen Ia. Ei ole uusi nimi, ekat annettua jo viime vuosituhannen alussa, mutta yhteensä sen nimisiä on kastettu alle 172, enemmän naisia kun miehiä. Äkkiseltään ei kamala nimi, mutta en kyllä ihan ensimmäisenä antaisi omalle lapselle (tosin tottusi varmasti tuohon kun hetken miettisi). Ja itseasiassa tykkään, että on harvinainen nimi, mutta ei kuitenkaan uusi ja "väkisin" tehdyn tuntuinen harvinaisuus.
  11. Meidän ihan just 5v puhuu vieläkin syömälästä kun tarkoittaa ravintolaa
  12. En ole minäkään ikinä kuullut, että suositus olisi syödä 6 kertaa päivässä (kiva ois nähdä lähde). Aina olen kuullut vain tuosta 5 kertaa päivässä ja niin meillä yleensä syödäänkin. Eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Vähemmällä ei meidän suursyömärit pärjää. Tosin kun lapset ovat päivähoidossa, niin saattaa tuo rytmi mennä myös aamapala, lounas, välipala, välipala ja iltaruoka. Tosin meidän pienempi saattaa kyllä vedellä banaaneita noissa väleissäkin jos on nälkäinen. Sitten se kyllä vaikuttaa muun ruuan menekkiin, mutta en itse näe sitä haitalliseksi jos hän syö terveellisiä välipaljoja joskus enemmän ja "kunnon" ruokaa menee sitten vähemmän.
  13. mulla jäi kirjottamatta eilen, että itse en ottanut lapsia mukaan edellisiin hautajaisiin (oli viikkoa ennen äitini hautausta), koska koin, että siellä lasten olisi pitänyt olla hiljaa ja paikoillaan (sen mitä tunnen tuota surevaa perhettä, niin en uskonut heidän katsovan hyvällä liikkuvia lapsia) ja noiden hiljaiseksi saaminen on itselle niin suuri työ, etten "nauttisi" hautajaisista. Myöskin meidän lapset ovat tuoneet hautajaisissa omaa tahatonta tilannekomiikkaa jota on sitten voinut silloin (ja myöhemmin) muistella nauraen ja se tuo hyvän mielen siihen tilaisuuteen.
  14. Meillä pienempi on vetänyt ihan omat johtopäätöksensä hammaspeikoista ja muumipeikoista. Nykyään meillä pestään joka ilta muumit pois hampaista
  15. Me oltiin pari viikkoa sitten hautajaisissa lasten kanssa, heidän mummonsa (mun äiti ) kuoli. Suurin pelastus meille oli se, että ensinnäkin istuttiin siunaustilaisuudessa istuttiin ekalla rivillä, jolloin lapsilla oli tilaa vähän kävellä ja vaihdella paikkoja (näitä pieniä lapsia siellä oli kuitenkin 6 kpl). ja itse muistotilaisuudessa pappi huomioi lapset hirmu hyvin, kyseli heiltä muistoja mummosta ja lapset pääsi laulamaan jumalan kämmenellä, joten heidän huomio ja rauhottuminen o´hetkeksi oli taattu. Lisäksi siellä oli hyvin lapsilla tilaa juosta ja mies vahti lapsia, niin itse sai osallistua tilaisuuteen. ja kannattaa vastata lapsen kysymyksiin samantien kun hän niitä kyselee, meillä ainakin tulee suurempi huuto jos ei saa asioita selville ja yrittäisi hirveästi hyssytellä. Isommalla pojalla meillä oli musta puku päällä kun on sattumoisin semmoisen saanut lahjaksi. Pienemmällä oli päällä mustat suorat housut ja valkoinen neulepaita. serkkutytöillä oli tummat mekot päällä. Vaihtovaatteena sitten olikin vain puhtaat siistit vaatteet, eli jos ois mennyt vaatteet likaisiksi, niin ei ois ollut laittaa juhlavaatteita päälle. musta lapset hautajaissakin muistuttaa elämän kiertokulusta ja jatkuvuudesta. EIkä pieniltä voi vaatia täydellistä hilajisuutta ja paikallaan oloa. Mielummin lähtee välillä suosiolla johonkin vähän syrjempään kävelemään hetkeksi että lapsi saa liikkua.
  16. Meillä mies ei ole edes niin varovainen lasten kanssa kun mitä mie olen. Ei meistä kuitenkaan kumpikaan jätä lapsia yksin kotiin öisin (paitsi voisi viedä roskat jos ois muka tarve.). Pihalla mieskin voisi touhuta vaikka lapset ois kotona, riippuen tietenkin aina tilanteesta millä tuulella lapset ovat. Myös mies päästää lapset yhdessä ulos jos jää vaikka itse tekemään ruokaa. Eikä lapsetkaan jää kotiin jos itse lähtee omaa pihaa kauemmaksi. Autoon mieskin jättää lapset hetkeksi jos sattuu hyvä hetki. En koe, että lapset olisivat heitteillä, vaikka en niitä joka hetki näkisikään. Kyllähän sitä voi itsekin olla vaikka suihkussa alakerrassa ja lapset olla yläkerrassa leikkimässä ja heille voi tulla hätä (eikä sitä välttämättä kuule kun meillä on 3 kerrosta ja vanhassa talossa on paksut seinät ja ovet), sitten on vaan luotettava että he pärjäävät sen hetken kun on itse suihkussa.
  17. Minä jätän lapseni yksin autoon kun käyn äkkiä kaupassa (siis pitää hakea vaikka banaania välipalaksi), isompi osaa jo rauhoittaa pienemmän jos sille tulee hätä. Isompi myös jo ymmärtää missä äiti on. Nuorempaa en vielä yksin jättäisi autoon odottamaan. Itsekin tiedän perheen jonka lapset ovat vammautuneet koska jäivät palavaan autoon kun auto oli kaupan pihassa (tämmöisen onnettomuuden riski on kuitenkin mielestäni häviävän pieni) Samoin voin jättää lapset kotiin kun käyn roskia viemässä tai vaikka jäisin ulkohommiin. Meillä nuorimpi saattaa haluta itse sisälle kun muut jäädään ulos. Talvella vielä pyysi jonkun aina mukaansa. Kuitenkaan nukkuvaa lasta en jättäisi kovin herkästi yksin koska herätessä pimeässä tulee hätä helpommin. Hereillä olevalle pystyy selittämään sen että käy jossain äkkiä. Myöskin jokainen vanhempi varmasti myös tuntee lapsensa hyvin ja tietää voiko lapseen luottaa, ettei ole heti pahanteossa kun silmä välttää.
  18. mie kutsun poikaani nykyään usein lepmpinimellä Viska. tulipahan tarkistettua, että sitä on annettu pari kappaletta ihan virallisenakin nimenä viimeisen kahden vuoden aikana .
  19. Ihan vähästä en puutu muiden lasten tekemisiin, varsinkin jos niiden omat vanhemmat ovat siinä lähellä. Mutta kyllä välillä on joutunut puuttumaan muiden tekemisiin jos omat vanhemmat eivät huomaa/ymmärrä puuttua. Yleensä tilanteena on silloin toisten lasten kiusaaminen tai häiriköinti. Välillä tulee myös ohjeistettua miten jonotetaan tai annetaan vuoro muillekin. Kerran olen mennyt ihan suoraan sanomaan yhden lapsen äidille kun hänen lapsensa käyttäytyi huonosti eikä uskonut mitään mitä sille sanoin. En tiedä puhuivatko tapauksesta vai eivät, mutta kerroin kuitenkin. Samoin minä toivon, että minun lapsia komennetaan jos itse en huomaa huonoa käytöstä (kuitenkin kun esim. leikkipuistossakin on itellä kaksi lasta, niin molempia ei voi koko ajan vahtia kunnolla). Mielestäni tuossa artikkelissa oli hyvin sanottu, ”Ei se niinkään ole se lasten käytös joka ärsyttää, vaan ne vanhemmat, jotka eivät jaksa, viitsi, halua tai osaa ohjata lapsiaan.” Kun eihän lapset voi edes oppia kunnon käytöstä jos ei niille sitä kukaan systemaattisesti opeta.
  20. en tiedä miten täällä normaalisti tehdään kierrukan laiton suhteen kun ite otin vasta reilu vuosi synnytyksestä sen. Mutta kyllä mulle meidän ehkäsyterkka puhui tuosta, että synnytyksen jälkeen kohsun limakalvot on niin "heikot", että saattaa mennä kierrukka läpi, joten hän ei suositellut sitä itse. Tosin totesi myös, että yleensä niitä ei edes huomata ennen ultraa kun se ei satu ja hormoonikierrukan ehkäysyteho säilyy hyvänä, vaikka ei kohdussa olisikaan.
  21. Meilläkin muuten lauletaan Jumalan kämmelellä joka ilta pojille.
  22. Meillä on ollut lapsena iltarukous käytössä. Muistan kun kaikilla lapsilla oli oma ja ne sitten vuoronperään kotona luettiin . Nykyään luen omien lasten kanssa iltarukouksen silloin kun on mun nukuttamisvuoro. "pienet kädet yhteen liitän, taivaan Isää aina kiitän, anna meille enkeleitä, älä meitä koskaan heitä, Aameen". Joskus lisätään tuohon lisärukouksia jos on joku akuutti aihe mistä haluan rukoilla, välillä myös lapset pyytää, että mainitaan kaikkia tädit perheineen.
  23. ^en osaa sanoa missä menee raja, mutta kyllä musta lapsen pitää oppia, että kun aikuiset puhuu, niin he odottavat. Muutenhan ei pystyis puhumaan kenenkään aikuisen kanssa oikeastaan mitään, jos aina lapsi menee edelle. Meillä ainakin lapsille tulee asiaa AINA kun aikuiset puhuvat. Koitetaan tosin muistaa, että sanotaan lapselle että odota hetki, nyt aikuiset puhuvat, sinä saat puhua kohta (eihän sitä aina muista, mutta yleensä ne ei ennen tuon sanomista hiljene). Riippuu kyllä myös asian tärkeydestä kuunnellaanko lasta heti vai joutuuko odottamaan, siis oman asian tärkeydestä, mutta myös siitä mitä lapsi on sanomassa (yleensä sen kuitenkin tietää onko lapsella mitä asiaa)
  24. ^kyllä meidän perheen harrastukset on ajasta riippumattomia. Iltaisin käydään hiihtämässä, luistelemassa, uimassa, laskettelemassa, nähdään muutamia kaveriperheitä. Kesällä rannalla, jalkapalloa pelaamassa yms. jolloin niitä voi tehdä lähelläkin, tai ainakin silloin kun omaan aikatauluun sopii parhaiten. Lapset on 5 päivää hoidossa. Muutaman kaverin lapset harrastaa vain viikonloppuisin, jolloin toi kuskaamisrumpa on helpompaa. ja itse ei asuta kaukana keskustasta
  25. ^^osa valmistajista lähettää uudet kun laittaa niille palautetta